Uusi suhde ja lapsihaaveet
Olen seurustellut puoli vuotta saman ikäisen miehen kanssa. Olemme molemmat 40 vuotiaita. Olemme heti alussa keskustelleet että haluaisimme perheen jos se on vielä mahdollista. Kummallakaan ei ennestään lapsia.
Vaikka olemme olleet yhdessä vasta vähän aikaa mielestäni meidän tulisi jo aloittaa yritys jos lapsen haluamme. Olen yrittänyt selittää tätä miehelle mutta mies ei ole vielä valmis. Hänestä meidän tulisi vielä tutustua paremmin. Olen koko ajan enemmän ja enemmän ahdistunut asiasta kun tuntuu että jokainen tuhlattu kuukausi voi vähentää mahdollisuuksiani enää raskauteen. Ymmärrän täysin että jos olisimme nuorempia niin en vielä puolen vuoden jälkeen ehdottaisi lapsen tekoa.
Miten ihmeessä saan miehen ymmärtämään että asialla olisi kova kiire? Tiedostan hyvin sen että emme välttämättä enää edes onnistuisi ja yrittämisessä voisi mennä kauankin, voisi tulla keskenmenoja ja muuta..
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Spermapankki on keksitty. Sori katkera Marja-Leena etteivät kaikki halua tyytyä. "Joku muu voi lukea jutun ja toimia vähän aiemmin. Ei omakaan parisuhdetilanne ollut täydellinen kolmekymppisenä, mutta lapset tuli hankittua. Näin on kautta aikain toimittu."
Kuka sanoi, että olen tyytynyt? Marja-Leenan kanssa eri sukupolvea. Laitoin miehen pihalle, kun parisuhde ei toiminut. Mielekästä elämää voi elää yksin lastenkin kanssa. Lasten saaminen oli tärkeää, joten toimin niin, että lapset tuli hankittua. Spermapankki on lottoamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Sinulla todennäköisesti jo esivaihdevuodet ovat. Ei miehet ymmärrä, että hedelmällisyys on laskenut rajusti tuohon ikään ja voi olla jopa mahdotonta tulla raskaaksi.
Ei kaikilla 40 vuotiaille ole esivaihdevuodet. Ei minulla toistaiseksi mitään oireita ole ja kk-kierto on vielä säännöllinen ja mielestäni tunnistan ovulaation joka kk. (Ei toki ole tae millekkään, tiedetään).
Ap
Naisilta on vähän kadonnut tietyt realiteetit. Ehkä se johtuu mm. siitä, että julkisuudessa näkyy näitä nelikymppisiä äitejä. Mutta useimmat heistä ovat käyneet hedelmöityshoidoissa. Se lapsi olisi pitänyt laittaa alulle jo 10 vuotta sitten tai aikaisemminkin. Miettisin tarkkaan, että kuinka
Miten se voi olla joillekin niin vaikeaa käsittää, että lapsia ei aina vaan tehdä kun itse niin päättää. Ei kaikille ole edes mahdollista yrittää raskautta kovin nuorena, ei elämä vaan kaikilla noudata mitään käsikirjoitusta.
Miksi täällä koetaan tarpeelliseksi syyllistää ja valistaa ap:ta vaikka hän selvästi on tietoinen tilanteen realiteeteista?
Julkisuudessa on nelikymppisiä äitejä mutta muistakaa että raskautuminen on helpompaa jos ei oo eka. Ekaa pitää yrittää ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä koetaan tarpeelliseksi syyllistää ja valistaa ap:ta vaikka hän selvästi on tietoinen tilanteen realiteeteista?
Kiitos!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Julkisuudessa on nelikymppisiä äitejä mutta muistakaa että raskautuminen on helpompaa jos ei oo eka. Ekaa pitää yrittää ajoissa.
Edelleen, miksi on niin vaikeaa käsittää ettei kaikilla vaan ole mahdollisuutta tähän! Ihan typerää tällainen "pitää yrittää ajoissa" -syyllistys, se on helppo sanoa jos oma elämä on sen mahdollistanut. Kaikilla asia ei ole näin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä koetaan tarpeelliseksi syyllistää ja valistaa ap:ta vaikka hän selvästi on tietoinen tilanteen realiteeteista?
Koska hän ei ole tietoinen. Jos tuo mieskin on jahkaillut jo melkein parikymmentä vuotta lapsiasian kanssa, niin nytkö hän yhtäkkiä muuttuu ihmisenä muutamassa kuukaudessa. Totuus sattuu.
Itse tulin raskaaksi luomuna 42 vuotiaana. Nyt poika 7 kuukautta. Me tavattiin miehen kanssa myös 40 hujakoilla. Päätettiin jättää ehkäisy pois vuoden seurustelun jälkeen ajatuksella vauva tulee jos on tullakseen... Ja tulihan se.
Mutta jos et yh halua olla niin puhukaa ja panostakaa myös parisuhteeseen. Omaan hyvinvointiin ja toisiinne niin ettei kaikki ole vaan vauva, vauva, vauva. Stressaaminen nyt ei ainakaan auta raskautumiseen. Ja puhukaa myös, että mitä jos vauvaa ei tulekaan.
Tsemppiä.
Onko mies kertonut, kuinka kauan hänen mielestään pitäisi odotella? Asutteko te yhdessä tai kauanko olette asuneet yhdessä?
Ymmärrän hyvin, että hirvittää aloittaa yritys vain puolen vuoden seurustelun jälkeen, mutta eihän tuossa tilanteessa jotenkin ole kuin riskejä. Siis riski aloittaa liian myöhään ja jäädä lapsettomaksi, riski erota jos ei löydäkään uutta kumppania (=jäädä ilman lasta ja ehkä myös parisuhdetta), riski että raskaus alkaa ja toteattekin että ette sovikaan yhteen Jos lapsen saaminen on molemmille todella tärkeää, voisi varmaan lähteä yrittämään sillä ajatuksella, ettei ole katastrofi jos parisuhde ei toimikaan, jos kumpikin on valmis olemaan yhteistyökykyinen vanhempi.
Mutta eihän toista voi pakottaa tai painostaa. Ehkäisyä ei missään nimessä pois toisen tietämättä, se on alhaista.
Eiköhän joku syy ole silke ettei ap ole saanut lasta aiemmin. Voisivat viisastelijat ymmärtää, että elämässä ei kaikkea aina voi kontrolloida.
Neuvoksi ap:lle antaisin, että kysy mieheltä mikä on hänen käsityksensä sopivasta ajasta milloin hän olisi valmis aloittamaan. Sitten teet ratkaisut sen mukaan. Älä kuitenkaan miehen takia riskeeraa lapsihaavettasi vaan ota asia omiin käsiisi, hakeudu vaikka itsellisenä hedelmöityshoitoihin.
En osaa neuvoa ap:tä. Nuorempaa itseäni neuvoisin, että hanki lapsi yksin viimeistään 35-vuotiaana, jos siihen mennessä ei ole lapsia. Koska noissa ajolähtösuhteissa käy juuri noin.
Ehkä ap:n kannattaa painostaa miestä, kunnes tämä lähtee, ja sitten hakeutua yksin hoitoihin.
Mun mielestä tässä on kaksi erillistä asiaa:
1) APn lapsihaave ja 2) suhde tähän mieheen
Mun mielestä APn kannattaisi laittaa oma lapsihaave etusijalle ja sanoa miehelle, että mies on joko in tai out - ja jos mies on out, niin uutta miestä etsimään. En riskeeraisi tilannetta, että miehen odottelun takia AP jää lapsettomaksi - todennäköisesti tästä seuraisi katkera ero, joten miehen odottelu ja tämän suhteen priorisointi lapsihaaveen yli ei ehkä kannata
Ps. Äitini sai minut 41,5-vuotiaana ilman mitään apukeinoja, joten yrittämään vaan :)
Voi voi, kyllähä toi 6kk suhde on vähän lyhyt että tuntisi toista kunnolla ja viittiikö siihen suhteeseen lasta vielä tehdä. Hankala paikka toki kun ikääkin jo kertyny lapsentekoon nähden että kiirekkin jo painaa jos oman lapsen haluaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisuudessa on nelikymppisiä äitejä mutta muistakaa että raskautuminen on helpompaa jos ei oo eka. Ekaa pitää yrittää ajoissa.
Edelleen, miksi on niin vaikeaa käsittää ettei kaikilla vaan ole mahdollisuutta tähän! Ihan typerää tällainen "pitää yrittää ajoissa" -syyllistys, se on helppo sanoa jos oma elämä on sen mahdollistanut. Kaikilla asia ei ole näin.
Miten niin ei ole mahdollista? Mikä esti?
Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoa ap:tä. Nuorempaa itseäni neuvoisin, että hanki lapsi yksin viimeistään 35-vuotiaana, jos siihen mennessä ei ole lapsia. Koska noissa ajolähtösuhteissa käy juuri noin.
Ehkä ap:n kannattaa painostaa miestä, kunnes tämä lähtee, ja sitten hakeutua yksin hoitoihin.
Nuorempana minä ja pari ystävääni olimme päättäneet juuri näin. 35 vuotta oli takaraja. Oli valmiiksi sovittu jonkun tutun miehen kanssa, että jos kumppania ei ole löytynyt takarajaan asti, niin nuo miehet voivat auttaa asiassa. Eikä ole vaatimuksia heitä kohtaan.
Kiitos, tänne on nyt tullut kommentteja laidasta laitaan. Paljon syyllistäviä kuinka olisi pitänyt aloittaa aiemmin ja sitten myös ymmärtäviä ja hyviä ohjeita. Elämä ei tosiaan kaikilla mene niin että se lapsen hankinta onnistuisi nuorena. Esim. taloudellinen tilanne tai ei ole sopivaa kumppania jne.
Aion ottaa asian uudelleen taas esille ja vaatia mieheltä aikataulua asian suhteen. "Ei osaa sanoa" ei vaan nyt enää riitä. Jonkun ehdottama aikaikkuna voisi olla hyvä idea. Korkeintaan pari kk enää odottelen ja sitten on tehtävä tarvittaessa kipeitäkin päätöksiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkisuudessa on nelikymppisiä äitejä mutta muistakaa että raskautuminen on helpompaa jos ei oo eka. Ekaa pitää yrittää ajoissa.
Edelleen, miksi on niin vaikeaa käsittää ettei kaikilla vaan ole mahdollisuutta tähän! Ihan typerää tällainen "pitää yrittää ajoissa" -syyllistys, se on helppo sanoa jos oma elämä on sen mahdollistanut. Kaikilla asia ei ole näin.
Miten niin ei ole mahdollista? Mikä esti?
Oletko tosissasi? Voi olla lukemattomia syitä. Esim. itse löysin kumppanin vasta 36-vuotiaana, lisäksi sitä ennen elämäntilanne oli erittäin raskas omien terveysongelmien, lähipiirin yllättävien kuolemantapausten sekä samanaikaisten töiden ja opiskelujen kanssa. Ei olisi ollut mitään jakoa siihen kaiken keskelle lähteä lasta yrittämään varsinkaan ilman kumppania. Lähipiirissä on myös ollut ystävillä lapsen yritystä noin kolmenkympin korvilla, tullut keskenmenoja ja niiden keskellä puoliso pettänyt ja jättänyt. Niistä toipuminen on ottanut aikansa ja uutta raskautta päästy yrittämään n. 35-vuotiaana, joko yksin tai uuden puolison kanssa. Voi olla vaikka kuinka monenlaisia tilanteita ihmisten elämässä. Pitäisi jokaisen ymmärtää ettei koskaan voi toisten tarinaa ja polkua tietää, joten syyllistykset ja viisastelut sikseen.
Ei kai kukaan 40-vuotias ole noin typerä, että suunnittelee lasten hankintaa?
Sinä olet tehnyt jo valintasi. Älä haihattele typeryyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, kyllähä toi 6kk suhde on vähän lyhyt että tuntisi toista kunnolla ja viittiikö siihen suhteeseen lasta vielä tehdä. Hankala paikka toki kun ikääkin jo kertyny lapsentekoon nähden että kiirekkin jo painaa jos oman lapsen haluaa...
Iso osa eroaa vaikka ovat olleet yhdessä 10 v ennen lasta.
Varaa aika. "Donor IUI - Includes a Choice of donor catalog, thaw treatment Sperm and Insemination
from 384 €
Donor Intrauterine Inseminatsiya- Repeat Next Day
from 128 €" => https://www.whatclinic.com/fertility/bulgaria/sofia/malinov-clinic ja lennot: https://www.skyscanner.com/