Lue keskustelun säännöt.
Ansiosidonnainen loppuu - mistä rahaa?
22.09.2025 |
Tipun pois anskalta muutaman kuukauden päästä ja koittaa työmarkkinatuki. Mistä saan rahaa, koska tuo noin 600 euroa kuukaudessa ei riitä kuin nippa nappa vuokraan ja muihin pakollisiin maksuihin? Minulla on vanhuutta varten säästöjä sen verran, etten saa asumistukea. Olisi karmea tilanne syödä noita vähäisiä säästöjäni jo tässä vaiheessa (35-vuotiaana), ja sillä tavoin varmistaa köyhä ja ikävä vanhuus, jolloin ihmisen pitäisi kuitenkin saada rauhoittua elämässään edes sitten.
Kuitenkin olen maksanut niitä veroja jo vähäisistä työsuhteistanikin aivan saatanasti, niin kyllä odotan saavani niille nyt merkittävästi vastinetta.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee. Säästöt kulutetaan pois ja vasta sen jälkeen saat toimeentulotukea. Ja sitten hallitus ihmettelee miksi ihmiset eivät kuluta kun on pakko säästää huonoja aikoja varten kun sillä perustoimeentulolla ei tule toimeen. Jännä sinällään että veroja maksetaan valtavasti ja sitten kun jotain sattuu niin jäät tyhjän päälle.
Tätä mäkin olen miettinyt. Miksi maksamme joka helkkarin palkasta työttömyysturvamaksua, jos lopputulos on se, että KAIKKI työssäkäydessään hankittu omaisuus on myytävä ja käytettävä, jos et saakaan töitä ajoissa? Onpa yllättävää, ettei ihmiset kuluta, kun jäät ilman turvaverkkoa, jos työt loppuu.
Maksat vuosikymmeniä veroja niistä mitään hyötymättä ja omaisuus pitäisi käyttää heti pois töiden loppuessa. Tu lijat saavat helposti 1500-3000 kuussa loppuikäns
Mikä ihmeen olkiukko tuo "omaisuus pitäisi käyttää heti pois töiden loppuessa" on? Meillä on edelleenkin olemassa ansiosidonnainen, joka on mukava puskuri olemassa sillä välin, kun hakee ahkerasti uutta työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee. Säästöt kulutetaan pois ja vasta sen jälkeen saat toimeentulotukea. Ja sitten hallitus ihmettelee miksi ihmiset eivät kuluta kun on pakko säästää huonoja aikoja varten kun sillä perustoimeentulolla ei tule toimeen. Jännä sinällään että veroja maksetaan valtavasti ja sitten kun jotain sattuu niin jäät tyhjän päälle.
Tätä mäkin olen miettinyt. Miksi maksamme joka helkkarin palkasta työttömyysturvamaksua, jos lopputulos on se, että KAIKKI työssäkäydessään hankittu omaisuus on myytävä ja käytettävä, jos et saakaan töitä ajoissa? Onpa yllättävää, ettei ihmiset kuluta, kun jäät ilman turvaverkkoa, jos työt loppuu.
Maksat vuosikymmeniä veroja niistä mitään hyötymättä ja omaisuus pitäisi käyttää heti pois töid
Mikä ihmeen olkiukko tuo "omaisuus pitäisi käyttää heti pois töiden loppuessa" on? Meillä on edelleenkin olemassa ansiosidonnainen, joka on mukava puskuri olemassa sillä välin, kun hakee ahkerasti uutta työpaikkaa.
Ja edelleen myös työmarkkinatuki, joka sekään ei ole mikään köyhäinapu vaan kuuluu kaikille omaisuuden määrästä riippumatta. Siksi niitä työttömyysmaksuja menee palkasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ennenkään ansiosidonnainen ole ollut käsittääkseni mikään ikuinen tuki / etu. Kyllä se on aina jossain kohtaa päättynyt ja viimeistään silloin on pitänyt yrittää työllistyä, jos on halunnut paremman elintason.
Ei olekaan, mutta sen lisäksi on ollut mahdollista saada esimerkiksi asumistukea, ettei omistusasuntoa tarvitse myydä (tappiolla, jolloin velka jää ristiksi) perheeltä alta väliaikaisessa tilanteessa. Miten on kannattavampaa, että omistusasuja myy kämpän perheeltään, pahimmassa tilanteessa tappiolla ja velkaa edelleen maksaen, muuttaa vuokralle kalliimpaan asuntoon saadakseen asumistukea? Esimerkiksi oma laina 500€ kk, vastaava vähän pienempi kämppä lasten kanssa n. 1000-1200€ samalla seudulla. Kumpi on järkevämpää verorahojen käyttöä, 500€ kk asumiseen omassa työssäolevana ostetussa kämpässä v
Joo tota... :DDDD Jos myyt tappiolla ja jos lainaa jää, niin elele sillä myyntirahalla toimettomana muutama vuosi. xD
Joo tota... :DDDD Jos myyt tappiolla ja jos lainaa jää, niin elele sillä myyntirahalla toimettomana muutama vuosi. xD
Sille ei voi mitään, jos on raha-asiansa noin pahasti tyrinyt. Jos ei ole rahaa ja omaisuus on negatiivisella, pitää valitettavasti alkaa miettiä henkilökohtaista konkurssia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ennenkään ansiosidonnainen ole ollut käsittääkseni mikään ikuinen tuki / etu. Kyllä se on aina jossain kohtaa päättynyt ja viimeistään silloin on pitänyt yrittää työllistyä, jos on halunnut paremman elintason.
Ei olekaan, mutta sen lisäksi on ollut mahdollista saada esimerkiksi asumistukea, ettei omistusasuntoa tarvitse myydä (tappiolla, jolloin velka jää ristiksi) perheeltä alta väliaikaisessa tilanteessa. Miten on kannattavampaa, että omistusasuja myy kämpän perheeltään, pahimmassa tilanteessa tappiolla ja velkaa edelleen maksaen, muuttaa vuokralle kalliimpaan asuntoon saadakseen asumistukea? Esimerkiksi oma laina 500€ kk, vastaava vähän pienempi kämppä lasten kanssa n. 1000-1200€ samalla seudulla. Kumpi on järkevämpää verorahojen käyttöä, 500€ kk asumiseen omassa työssäolevana ostetussa kämpässä vai 1000-1200€ kk asumiseen asuntosijoittajan tasku
Niin, mutta tuo ei ollut ap:n tilanne. Hän puhuu vuokra-asumisesta. Lisäksi hän ei ole myöskään kirjoittanut mitään siitä onko hän hakenut töitä (miten aktiivisesti) tai onko edes valmis ottamaan työtä vastaan, jos se ei vastaa hänen kriteereitään. Ei pitäisi tulla yllätyksenä, että ansiosidonnainen päättyy jossain kohtaa. Sen sijaan pitäisi ennakoida ja tehdä toimenpiteitä ja yrittää löytää töitä ansiosidonnaisen aikana, vaikka se on tällä hetkellä haastavaa. Joka tapauksessa moni työllistyy haastavasta ajasta huolimatta. Toivottavasti näin käy myös ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu lähti vähän väärille raiteille, kuten arvelinkin. En jaksanut aamulla kirjoittaa. Koska olisi tullut niin pitkä viesti.
Siis olen työkyvytön ollut jo viime vuoden heinäkuusta. Jalkavaivat alkoivat työssä, ja jouduin jäämään sairauslomalle, koska työ on lähes 90-prosenttisesti maastokävelyä sisältävää, jota jalka ei enää kestänyt. Työnantaja ei voinut järjestää korvaavaa työtä ja lisäksi tuo työ on ollut määräaikaista, jota on joka vuosi pitänyt hakea. Olisin saanut tänäkin vuonna sitä työtä, jos jalka olisi ollut jo kunnossa. Ei vaan ollut, vaikka on useiden eri fyssareiden ja lääkäreiden ohjeilla yritetty kuntouttaa, nyt siis jo noin 1,5 vuotta, kun oireethan alkoivat jo viime vuoden alkukesällä. Tein työtä väkisin voimistuvaa kipua vastaan, joten siitä ei enää tullut mitään. Älyttömän suuret pisteet tulee työnantajalle, koska minulla olisi ollut suhdanteeseen nähden jopa etulyöntiasema, että olisin saanut työtä, vaikka edellisestä määräaikaisestä pätkästä meni hukkaan kaksi kolmannesta.
No miksi sitten nyt olen ansiosidonnaisella? Viime vuonna kun työnantajan palkanmaksuvelvoite pian saikun alun jälkeen päättyi, aloin saada Kelan sairauspäivärahaa. Sitä aina uusittiin ja tehtiin tarpeen mukaan lääkärinlausuntoja, koska luonnollisesti niin minä, työnantaja kuin lääkäritkin halusivat seurata tilannetta ja toivoa työhön paluuta kuntoutumisella.
Sain sairauspäivärahaa vuoden loppuun saakka ja se uusittiin jälleen lääkärin kautta. Työsuhde siis oli jo päättynyt marraskuussa. Koska kuntoutuminen ei ollut edennyt niin, että olisin voinut tehdä vastaavaa työtä, jatkettiin sairauspäivärahaa. Oli täysin selvää, että sairauspäiväraha olisi jatkunut, mutta kauhukseni Kelalta tuli hylkäävä päätös. Kela, toisin kuin hoitavat lääkärini, on siis sitä mieltä, että olisin voinut tehdä ihan normaalisti paljon kävelemistä sisältävää työtä, vaikka sisälläkin liikkuminen huoneesta toiseen on ajoittain tuskallista. Puhumattakaan kaupassa käynnistä tai mistään jalkaisin liikkumisesta vaikkapa toimistolla. Kelalta tiedon saatuani kolme kuukautta vuoden alun jälkeen (!) ilmoittauduin täysin irvokkaasti työnhakijaksi, vaikka minun olisi kuulunut olla sairauspäivärahalla. Alkuvuodesta tuli siis täysin tuloton usean kuukauden jakso, koska ei ollut mitenkään mahdollista olettaa, että Kela mielivaltaisesti hylkäisi päivänselvän oikeuden sairauspäivärahaan. Kela on nyt jo mulle pystyssä jo reilusti toista kymmentä tuhatta euroa bruttona. Toki sp-raha olisi tullut tappiin tämän vuoden heinäkuussa, mutta siis tällainen on tilanne.
Tilanne olisi oikeudenmukaisempi, jos olisin saanut sairauspäivärahaa, kuten olisi kuulunut. Mutta nyt valitettavasti on epätoivoa vähän liikaakin. Alkaa mennä jo aloitekyky ja kaikki tässä. Tätä paskaa ei olisi näiden ruumiillisten vaivojen lisäksi enää tarvinnut.
Siksi kysytään nyt uudelleen. Mistä saa lisää rahaa tuon työmarkkinatuen päälle? Ei ole mitenkään hyvä tilanne, että tulot tippuvat lähes kolmannekseen muutaman kuukauden sisällä!!! Kannattaa ottaa huomioon, että elän jo ihan minimiliekillä, enkä tee mitään hankintoja.
Siis edellisen viestin kirjoitti AP, kuten tämänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu lähti vähän väärille raiteille, kuten arvelinkin. En jaksanut aamulla kirjoittaa. Koska olisi tullut niin pitkä viesti.
Siis olen työkyvytön ollut jo viime vuoden heinäkuusta. Jalkavaivat alkoivat työssä, ja jouduin jäämään sairauslomalle, koska työ on lähes 90-prosenttisesti maastokävelyä sisältävää, jota jalka ei enää kestänyt. Työnantaja ei voinut järjestää korvaavaa työtä ja lisäksi tuo työ on ollut määräaikaista, jota on joka vuosi pitänyt hakea. Olisin saanut tänäkin vuonna sitä työtä, jos jalka olisi ollut jo kunnossa. Ei vaan ollut, vaikka on useiden eri fyssareiden ja lääkäreiden ohjeilla yritetty kuntouttaa, nyt siis jo noin 1,5 vuotta, kun oireethan alkoivat jo viime vuoden alkukesällä. Tein työtä väkisin voimistuvaa kipua vastaan, joten siitä ei enää tullut mitään. Älyttömän suuret pisteet tulee työnantajalle, koska minulla olisi ollut suhdanteeseen nähden jopa etulyöntiasema, että olisin
Asumistuki ja toimeentulotuki.
Asumistuki, tt tuki sekä harkinnanvaraisen tt-tuki, diakonia jne. Jos pelkät jalkasi ovat syynä sairaslomiin, voisiko joku apuväline tulla kyseeseen millä voisit istuen liikkua? Voisit harkita myös istumatyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on työ missä saa kävellä maastossa? Minulla ei toimi pää eikä kädet, mutta kävelemään pystyn mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Joo tota... :DDDD Jos myyt tappiolla ja jos lainaa jää, niin elele sillä myyntirahalla toimettomana muutama vuosi. xD
Sille ei voi mitään, jos on raha-asiansa noin pahasti tyrinyt. Jos ei ole rahaa ja omaisuus on negatiivisella, pitää valitettavasti alkaa miettiä henkilökohtaista konkurssia.
Ootpa sä yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haet lisäksi samantien asumistukea.
Vierailija kirjoitti:
Työnteko kannattaa aina. Eli hopsista töihin vaan!
Mutta kun ei töitä riitä kaikille!!!!! Tottakai esim minä meniskn töihin jos töitä olisi!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnteko kannattaa aina. Eli hopsista töihin vaan!
Mutta kun ei töitä riitä kaikille!!!!! Tottakai esim minä meniskn töihin jos töitä olisi!!!!
Jos on osaamista niin voi ehkä työllistää itsensä yrittäjänä. Keksii vaan sellaisen jutun mistä ihmiset ovat valmiita maksamaan niin alkaa tulla rahaa ovista ja ikkunoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, mutta työmarkkinatuki ei riitä edes vuokraan, elätän kahta teiniä myös. Pienempään asuntoon ei mahduta.
Mikähän tässä karsasti?
Se paskanjauhanta, että ette saa muka mitään muuta kuin työmarkkinatuen.
Toisen lapsilisä ja toisen opintoraha menevät teinien omille tileille, samoin Kelan maksama elatustuki nuoremmalle. Nämä riittävät juuri ja juuri bussilippuihin kouluun ym. opiskeluun liittyvään ja pakollisiin vaatehankintoihin. Vanhempana en saa työmarkkinatuen lisäksi muuta. Maksan siis kolmen asumisen + vesi, sähkö, kolmen ruuat ja puhelinmaksut, lääkkeet, hygieniatarvikkeet jne. Kaikki muu on katkolla, esim. vakuutukset, ja auto myyty. Mistään ei voi enää tinkiä. Töitä ei saa mistään.
Se, että myyt asuntosi johon sinulla ei ole enää varaa, ja käytät siitä saamiasi rahoja muutaman seuraavan vuoden tyhjäntoimittamiseen.