Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin jo päästä lopullisesti eroon tästä surusta ja traumasta minkä avioero aiheutti. En jaksa enää tätä
21.09.2025 |
Miehen kylmästi tekemästä jättämisestä on aikaa yli kaksi vuotta. Ero oli mulle täysi yllätys ja järkytys oli todella suuri. Mies ihan pokkana eli mun kanssa täysin normaalisti ja sitten pudotti pommin eikä kertonut edes kasvotusten asiasta. Meillä oli välillä vaikeaa erinäisistä syistä joihin ei edes voitu itse vaikuttaa, mutta vaikea on käydä läpi asioita ihmisen kanssa joka ei suostunut puhumaan ja piti helposti mykkäkoulua.
En ole enää kahteen vuoteen kaivannut miestä ja meidän parisuhdetta. En vain tahdo päästä erosta ylitse koska se oli niin traumaattinen kokemus. En ymmärrä miten voi väittää, että on rakastanut mua ja silti julmalla tavalla jätti. Miksi ei voinut puhua asioista ennen eroa eikä vasta eron jälkeen antaa mulle vastauksia kun niitä vaadin.
Mies on jatkanut elämäänsä eteenpäin helposti ja mä jäin raunioina kasaamaan itseäni. En usko, että voisin enää koskaan luottaa yhteenkään mieheen parisuhdemielessä. Meni niin totaalisesti kaikelta pohja. Lisäksi miehen kämmäilyjen vuoksi oli pelko kodin menettämisestä, mutta mä sain sen pidettyä. Talousasioistakin selvisi asioita jotka mies oli salannut multa. Kun olisi niistä puhunut mulle, niin oltaisiin yhdessä mietitty ratkaisua ja vaikka myyty silloin koti ennen kuin tilanne meni liian pitkälle. Sitten mies kehtasi ulosoton tullessa syyttää mua vaikka en ole ollut tietoinen hänen ottamistaan lainoistaan.
Tänään taas yhtäkkiä muistui mieleen se eron tuoma tuska ja se paha olo mikä silloin oli. Itkuhan siinä tuli. Koska tämä loppuu? Haluaisin jo elää niin, että ero on vain haalea muisto eikä saa aikaan mitään tunnekuohuja. Ei, en mieti asiaa koko ajan ja elän kyllä elämääni, mutta rikkinäinen olen edelleen ja tuntuu etten enää koskaan palaudukaan tästä.
Kommentit (90)
Vähän sama kokemus. En haikaile miehen perään mutta en pääse yli siitä miten mua kusetettiin. Pari vuotta erosta on jo. Yli 20 vuotta oltiin yhdessä, koko tämän ajan mies olikin rakastunut toiseen, eksäänsä joka nyt on nyksä. Pieni paikkakunta ja törmään heihin jatkuvasti, pakko kai muuttaa pois mutta en tiedä mihin, minne ja mistä rakennan elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suruun ja traumaan ei auta kuin niiden käsittely niin kauan kuin ne vaivaavat.
Minullakin on miehen äkkikuolemasta jo liki 15 vuotta ja jo vuosia olen ollut kaipaamatta häntä, jatkanut omaa elämääni, mutta sitten ykskaks voi joskus jostain syystä ikävä iskeä ja suru hyökätä päälle ja itken kuin asia olisi tuorekin. Mutta näin pitkän ajan jälkeen se on vain lyhyt ohimenevä kohtaus, ei elämää lamaannuttava, eikä sen pitempään vaikuttava.
Eiköhän se sinunkin traumasi ajallaan parane ja laannu.
Se on nyt ihan itsestäsi kiinni.
Tässä ketjussa on ehdotettu kaikenlaista, mutta mikään ei kelpaa sinulle. Oletko varma, että edes haluat saada trauman taaksesi vai onko sinusta sittenkin turvallisempaa piehtaroida siinä?
Sillä jos sinä tietoisesti alat ottamaan askeleita kohti sellaista elämää, jossa sinulla ei enää ole mahdollisuutta käyttää eron aiheuttamaa traumaa "kilpenä ja tekosyynä", se voi olla pelottavaa.
Työväenopistoissa on halpoja kursseja pitsinnypläyksestä jodlaamiseen. Ihan kaikkea löytyy. Hommaa uusi harrastus, tee asioita, joista saat mielihyvää, oli se sitten sohvalla makaaminen ja hyvien sarjojen katseleminen tai luonnossa kävely. Keskity siihen, mistä tykkäät.
Jos sulla on ihminen, jonka kanssa voit märehtiä tätä tuhansia tunteja, niin märehdi. Märehdi niin paljon, ettet enää jaksa märehtiä.
Aika auttaa, vaikka nyt ei siltä tuntuisi.
Ap ajattelee miten ajattelee, mutta mitään periaatteelista oikeutta ajatella ole olemassakaan.
Tartun vain tuohon oikeus-ajatteluun. Oikeudet tehdä jotain ovat ihmisten keksimiä oikeuksia. Mitään periaatteellisia oikeuksia ei ole edes olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt terapia, uusi harrastus, lemmikki, jotain kivaa uutta.
Mulla on kyllä harrastuksia, mutta ei ne mitään auta. Uidessa yleensä pää on ns. tyhjä ja keskittyy siihen uimiseen, mutta en vain ole saanut aikaiseksi mennä uimaan. Kissa on ollut jo ennen eroa.
Työterveydestä saa kolme psykologin käyntiä vuodessa tai sitä voidaan kiertää kai ottamalla muka eri syy miksi siellä pitää käydä. Ei mulla ole itse varaa maksaa mitään terapioita. Parin viikon päästä on ensimmäinen käynti uudella työterveyspsykologilla. Meillä vaihtui tänä vuonna työterveys ja samalla siis psykologi. Olisin päässyt sinne jo aiemmin, mutta mulla on suuri kynnys mennä puhumaan omista ongelmista tuntemattomalle ihmiselle.
Saisin varmaan masennusdiagnoosin jos haluaisin, että asiaa tutkitaan tarkemmin.
Ap
Uinti on varmaan rentouttavaa, en kehota sitä jättämään, mutta jos vika on siinä, että jauhat menneitä mielessäsi, tarvitset sellaista toimintaa, jossa joudut käyttämään myös päätäsi, täyttämään mielesi jollain asialla. Silloin et voi ajatella eroa, jos ajattelet jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot ettet haikaile miehen perään mutta samaan aikaan kerrot ettet ole päässyt yli erosta. Tässä on ristiriita. Onko traumasi nyt se että sinut jätettiin yllättäen? Oliko ero oikeasti yllätys jos teillä oli vaikeaa jo aiemmin erinäisistä syistä?
Mikä ristiriita siinä on? Totta kai julmasta petetyksi tulemisesta jää trauma, ihan niinkuin väkivallasta tai r aiskauksestakin jää trauma, vaikka ei tekijän perään haikailisikaan.
On eri asia surra eroa tiettyyn toiseen ihmiseen kuin surra jätetyksi tulemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ajattelee miten ajattelee, mutta mitään periaatteelista oikeutta ajatella ole olemassakaan.
Tartun vain tuohon oikeus-ajatteluun. Oikeudet tehdä jotain ovat ihmisten keksimiä oikeuksia. Mitään periaatteellisia oikeuksia ei ole edes olemassa.
Mitä sä selität?
Minulle kävi niin että pitkä ja vakaa parisuhde päättyi kun mies muuttui lähes napsahduksesta väkivaltaiseksi. Jouduttuaan sitten virkavallan kanssa tekemisiin esitti uhria ja ettei mitään tapahtunut, vaikka hän on joutunut soittamaan minulle ambulanssin pahoinpitelyn seurauksena, joten mitään tulkinnanvaraista ei ole. Satutti todella paljon ettei mies ottanut yhtään vastuuta tai ollut pahoillaan tilanteesta. Tuntuu kuin koko mies olisi muuttunut tuntemattomaksi yhdessä hetkessä. Eron tullen vaan katosi kuin tuhka tuuleen ja siinä samassa meni parisuhde ja kaikki yhteiset haaveet ja unelmat.
Ajattelen jälkikäteen että miestä hävetti jollain tasolla joten oli helpompaa syyttää minua ja mennä piiloon ja olla särkemättä omaa illuusiotan itsestään. Ehkä sinun pelkuri miehesi teki samalla tavalla talousasioiden mentyä sotkuun?
Olen mennyt elämässä eteenpäin mutta traumatisoiduin tuosta eikä psykologille puhuminen poista tuota kokemusta muistista. Vertaisin traumaa siihen jos joku kuolee hyvin yhtäkkiä - samalla tavalla sen jälkeen pelottaa että milloin niin käy uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda paikkakuntaa, asuntoa, maata. Heitä pois kaikki mieheen liittyvät tavarat tai tavarat, jotka tuo hänet sun mieleen. Siitä se alkaa, irrottautuminen menneisyydestä.
No en todellakaan muuta yhtään mihinkään. Tämä on mun koti ja mä haluan asua tällä paikkakunnalla. Mitä helkutin apua olisi siitä, että muutan johonkin muualle olemaan täysin yksin paskan oloni kanssa?!
Ap
No nyt kuulostaa siltä, että haluatkin jäädä vellomaan ja oikein tahallasi pahennat oloasi. Kyllä sinun pitäisi jo päästää irti ja jatkaa eteenpäin, ei asian pitäisi noin paljon enää aiheuttaa tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda paikkakuntaa, asuntoa, maata. Heitä pois kaikki mieheen liittyvät tavarat tai tavarat, jotka tuo hänet sun mieleen. Siitä se alkaa, irrottautuminen menneisyydestä.
No en todellakaan muuta yhtään mihinkään. Tämä on mun koti ja mä haluan asua tällä paikkakunnalla. Mitä helkutin apua olisi siitä, että muutan johonkin muualle olemaan täysin yksin paskan oloni kanssa?!
Ap
No nyt kuulostaa siltä, että haluatkin jäädä vellomaan ja oikein tahallasi pahennat oloasi. Kyllä sinun pitäisi jo päästää irti ja jatkaa eteenpäin, ei asian pitäisi noin paljon enää aiheuttaa tunteita.
Mikä ihmeen aivopieru tuo on, että ihmisen pitäisi muuttaa pois kodistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi oli kylmä kuin eroja tehtaileva palstamamma.
Ap:n esimerkistä voisivat nämä erotehtailijat oppia, kuinka rikkovaa se voi olla.
Mutta enpä usko, vaan näille "kaikki eroamisen syyt ovat hyviä ja hyväksyttäviä". "Et tarvitse toisen lupaa" jne.
Ja ei, en ole jätetty enkä jättäjä, vaan sanani mittainen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda paikkakuntaa, asuntoa, maata. Heitä pois kaikki mieheen liittyvät tavarat tai tavarat, jotka tuo hänet sun mieleen. Siitä se alkaa, irrottautuminen menneisyydestä.
No en todellakaan muuta yhtään mihinkään. Tämä on mun koti ja mä haluan asua tällä paikkakunnalla. Mitä helkutin apua olisi siitä, että muutan johonkin muualle olemaan täysin yksin paskan oloni kanssa?!
Ap
Voisit olla ystävällisempi, kun joku käyttää aikaansa siihen, että neuvoo sua. Vaikka et siitä neuvosta pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda paikkakuntaa, asuntoa, maata. Heitä pois kaikki mieheen liittyvät tavarat tai tavarat, jotka tuo hänet sun mieleen. Siitä se alkaa, irrottautuminen menneisyydestä.
No en todellakaan muuta yhtään mihinkään. Tämä on mun koti ja mä haluan asua tällä paikkakunnalla. Mitä helkutin apua olisi siitä, että muutan johonkin muualle olemaan täysin yksin paskan oloni kanssa?!
Ap
Voisit olla ystävällisempi, kun joku käyttää aikaansa siihen, että neuvoo sua. Vaikka et siitä neuvosta pidä.
Miksi ap:n pitäisi muuttaa?
Yritä päästä asian yli ennenkuin se kroonistuu. Ystävälläni on valitettavasti kroonistunut, eikä hän ole toipunut erosta vielä 15 vuoden jälkeenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi oli kylmä kuin eroja tehtaileva palstamamma.
Ap:n esimerkistä voisivat nämä erotehtailijat oppia, kuinka rikkovaa se voi olla.
Mutta enpä usko, vaan näille "kaikki eroamisen syyt ovat hyviä ja hyväksyttäviä". "Et tarvitse toisen lupaa" jne.
Ja ei, en ole jätetty enkä jättäjä, vaan sanani mittainen mies.
Ei se avioliitto hyväksi muutu sillä ettei siitä lähde periaatesyistä. Jos rakkaus loppuu tai luottamus särkyy, voit pysyä suhteessa väkisin jonkun aikaa mutta sitten alkaa pinna kiristymään ja suhde rakoilla väkisin. Rakkautta ei voi pakottaa eikä ole muiden rooli arvioida tapahtuiko ero tarpeeksi hyvästä syystä. Sitäpaitsi AP:lle traumatisoivaa oli eron yhtäkkisyys ja se että mies oli elänyt ihan omaa elämää salassa. Minä en ainakaan halua olla jonkun kanssa väkisin jos tunne ei ole molemminpuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Se on nyt ihan itsestäsi kiinni.
Tässä ketjussa on ehdotettu kaikenlaista, mutta mikään ei kelpaa sinulle. Oletko varma, että edes haluat saada trauman taaksesi vai onko sinusta sittenkin turvallisempaa piehtaroida siinä?
Sillä jos sinä tietoisesti alat ottamaan askeleita kohti sellaista elämää, jossa sinulla ei enää ole mahdollisuutta käyttää eron aiheuttamaa traumaa "kilpenä ja tekosyynä", se voi olla pelottavaa.
Mikään ei kelpaa ap:lle? Eihän hän ole edes vastannut kaikkeen. Mä ymmärrän kyllä täysin ap:ta, että ärsyttää tuo kun ehdotetaan pois muuttamista. Ap kertoi aloituksessa, että oli pelko kodin menettämisestä. Miksi hän siis haluaisi muuttaa pois?
Itsellä ei ole edes ollut mitään kauheaa erodraamaa, mutta silti olen sitä mieltä, että jos ero nykyisestä kumppanista tulisi, niin minäkään en haluaisi enää suhdetta miehen kanssa. Suhteeni miehiin ovat olleet pääosin hyviä, mutta niitä on silti leimannut sellainen tietty itsekkyys, jota vastaan on pitänyt taistella selittämällä juurta jaksain omia tunteita ja tarpeita. Sellainen olo on monessa tilanteessa tullut, että mies ajattelee, että "minä" ja minä ajattelen, että "me".
Tiedän olevani bi, vaikken koskaan ole ollut naisen kanssa eli seuraavaksi kyllä koittaisin etsiä naisen kumppaniksi.
Mulla meni jotain kahdeksan vuotta päästä erosta yli, kun exäni lähti. Olin niin sitoutunut avioliittoon, perheeseen. Minulle oli todellakin kyse sitoutumisesta, mutta jos sitä ei ymmärrä niin eihän silloin ymmärrä minuakaan ...
Nyt ajattelen, että olisi kannattanut käydä enemmän puhumassa asiasta. Miehenä jäin kovin yksin eron jälkeen.
Pitäisi puhua niiden kanssa, jotka ymmärtävät, tai ennen kaikkea haluavat edes, ja eroryhmä oli yksi hyvä paikka puhua ja kuulla miten muut ovat selvinneet.
Opettele lukemaan ja ymmärtämään lukemasi.
Ap ei ikävöi ex-miestään, joka paskasti ja salaa jätti heidän liittonsa.
Ap menetti henkisen kodin, perheyksikön, joka oli hänen elämänsä kulmakivi.
Nyt ap on omillaan, tyhjän päällä.
Eikä tämä tarkoita, että oli aiemmin riippuvuussuhteessa mieheensä, vaan että elämä oli rakentunut luotetun parisuhteen varaan, ja se antoi myös itselle tietyn paikan, aseman ja sisällön.
Minä olen tullut hylätyksi/jätetyksi monta kertaa, ja elän nyt yksin jo yli 10 vuoden ajan. Koen itseni irralliseksi ja se lämmin kotipesä puuttuu. Osaan asua yksin, nytkin olen omassa talossani syrjässä, maaseudulla. Minuamei pelota, hoidan kaikki työt jne. Mutta olen sisäisesti yksin ja koditon.