Lue keskustelun säännöt.
Mä en viitsi enää tavata miehen sukulaisia
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niitä pitäisi tavatakaan? En minäkään ole missään tekemisissä miehen sukulaisten kanssa.
Sama. En ole tavannut vuosiin. Tiedän kuinka he minua inhoavat koska sen ovat avoimesti osoittaneet. Mies käyköön siellä aina lasten kanssa ihan keskenään.
Mutta ilkeää äijääsi tapaat silti joka ikinen päivä.
Ilkeä äijä on saanut heiltä huonon kasvatuksensa juu. Prosessi on koko ajan mielessä päästä hänestä joskus kun lapset isompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menen mukaan vain noin 1/3:aan miehen suvun kokoontumisista. Parempi näin oman mielenrauhan kannalta. Hyvä muutenkin nähdä niitä sukulaisiaan välillä ilman että puoliso roikkuu mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä jos et halua.
Niin. Kun vaan mies suostuisi tapaamaan heitä yksin tai lapsen kanssa.
Minäkään en ole enää tekemisissä mieheni lapsuudenperheen jäsenten kans, kaksi heitä enää on. Vuosien mittaista takana puhumista, haukkumista, kaikkiin asioihin puuttumista, mustamaalaamista, jopa väkivaltainen päällekäynti ja riitelyä heidän kanssaan. Nyt ei enää tarvitse, olen vapaa...Mies soittelee ja tapaa harvakseltaan ja ymmärtää, miksen minä jaksa heitä. Miehen ja lasten takia olin väleissä ja tekemisissä yli 30 vuotta ja paljon. Heillä on tiivis, läheisriippuvainen perhemalli. Mies on aikuinen ja seisoo omilla jaloillaan eikä roiku heissä ja on saanut etäisyyttä heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ole enää tekemisissä mieheni lapsuudenperheen jäsenten kans, kaksi heitä enää on. Vuosien mittaista takana puhumista, haukkumista, kaikkiin asioihin puuttumista, mustamaalaamista, jopa väkivaltainen päällekäynti ja riitelyä heidän kanssaan. Nyt ei enää tarvitse, olen vapaa...Mies soittelee ja tapaa harvakseltaan ja ymmärtää, miksen minä jaksa heitä. Miehen ja lasten takia olin väleissä ja tekemisissä yli 30 vuotta ja paljon. Heillä on tiivis, läheisriippuvainen perhemalli. Mies on aikuinen ja seisoo omilla jaloillaan eikä roiku heissä ja on saanut etäisyyttä heihin.
Siis mies on aikuistunut, mitä, joskus yli viiskymppisenä? Jos yli 30v sä olet joutunut olemaan sukulaisten kanssa tekemisissä?
No minä päätin että ei tupata kun ei tykätä, heti kun tapasin miehen äidin ja isän sekä kotona asuvan aikuisen sisaren.
Heti kättelyssä tehtiin selväksi että et ole tervetullut. Olin nuori, ja kyllä se tuntui ilkeälle kun vastaanotto oli mikä oli, en osannut sellaista odottaa. Ilkeilyä, peittelemättä, kaikenlaisia heittoja minun suuntaani jne.
Sanoin sitten tulevalle miehelleni että en tule enää mukaan, hän saa käydä ja tavata yksin. Häissämme he olivat, miehen isä ja äiti, ja siitäkin sain kuulla että eiväthän he tälllaiset tavalliset ihmiset sovi hienoon seuraan. En ymmärrä mistä sekin tuli. Häät oli pienet eikä mitään ylellisyyttä ollut.
Miehen isä oli hiljainen ja vetäytyvä. Ei puhunut juuri mitään. On kuollut nyt hänkin.
Sama ilkeily jatkui miehen veljien vaimojen taholta, yksi veli joka ei ole naimisissa oni ihan kiva ja käy joskus meilläkin, yksi veli jolla vaimo ja kolme lasta ovat "normaaleja". myös nuorin sisko joka elää sinkkuna on ihan mukava.
Mikäpä siinä, olkoot ja eläkööt, pärjään ilman heitäkin. Pysyttelin pois anoppilasta, mies kävi kotonaan yksin.
Ihan hyvä pitää sitten etäisyyttä. Ei kannata olla ilkeiden kanssa tekemisissä, ei ainakaan vapaa-ajalla. Töissä joskus olen joutunut, mutta työpaikkaa vaihtamala siitäkin olen päässyt.
Tsemppiä!