Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin jo päästä lopullisesti eroon tästä surusta ja traumasta minkä avioero aiheutti. En jaksa enää tätä
21.09.2025 |
Miehen kylmästi tekemästä jättämisestä on aikaa yli kaksi vuotta. Ero oli mulle täysi yllätys ja järkytys oli todella suuri. Mies ihan pokkana eli mun kanssa täysin normaalisti ja sitten pudotti pommin eikä kertonut edes kasvotusten asiasta. Meillä oli välillä vaikeaa erinäisistä syistä joihin ei edes voitu itse vaikuttaa, mutta vaikea on käydä läpi asioita ihmisen kanssa joka ei suostunut puhumaan ja piti helposti mykkäkoulua.
En ole enää kahteen vuoteen kaivannut miestä ja meidän parisuhdetta. En vain tahdo päästä erosta ylitse koska se oli niin traumaattinen kokemus. En ymmärrä miten voi väittää, että on rakastanut mua ja silti julmalla tavalla jätti. Miksi ei voinut puhua asioista ennen eroa eikä vasta eron jälkeen antaa mulle vastauksia kun niitä vaadin.
Mies on jatkanut elämäänsä eteenpäin helposti ja mä jäin raunioina kasaamaan itseäni. En usko, että voisin enää koskaan luottaa yhteenkään mieheen parisuhdemielessä. Meni niin totaalisesti kaikelta pohja. Lisäksi miehen kämmäilyjen vuoksi oli pelko kodin menettämisestä, mutta mä sain sen pidettyä. Talousasioistakin selvisi asioita jotka mies oli salannut multa. Kun olisi niistä puhunut mulle, niin oltaisiin yhdessä mietitty ratkaisua ja vaikka myyty silloin koti ennen kuin tilanne meni liian pitkälle. Sitten mies kehtasi ulosoton tullessa syyttää mua vaikka en ole ollut tietoinen hänen ottamistaan lainoistaan.
Tänään taas yhtäkkiä muistui mieleen se eron tuoma tuska ja se paha olo mikä silloin oli. Itkuhan siinä tuli. Koska tämä loppuu? Haluaisin jo elää niin, että ero on vain haalea muisto eikä saa aikaan mitään tunnekuohuja. Ei, en mieti asiaa koko ajan ja elän kyllä elämääni, mutta rikkinäinen olen edelleen ja tuntuu etten enää koskaan palaudukaan tästä.
Kommentit (90)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielesi on heikko, koska murenee tuollaisesta. Se on ihan inhimillistä. Joillakin psyyke kestää ja joillakin ei. Psyyke voi kehittyä tai heiketä. Toivottavasti sulla psyyke kehittyy ja voit jatkaa elämääsi ilman, että ikävät asiat sitä liikaa vaikeuttaa.
Kerron nyt surullisen faktan. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Vaihda paikkakuntaa, asuntoa, maata. Heitä pois kaikki mieheen liittyvät tavarat tai tavarat, jotka tuo hänet sun mieleen. Siitä se alkaa, irrottautuminen menneisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyt terapia, uusi harrastus, lemmikki, jotain kivaa uutta.
Mulla on kyllä harrastuksia, mutta ei ne mitään auta. Uidessa yleensä pää on ns. tyhjä ja keskittyy siihen uimiseen, mutta en vain ole saanut aikaiseksi mennä uimaan. Kissa on ollut jo ennen eroa.
Työterveydestä saa kolme psykologin käyntiä vuodessa tai sitä voidaan kiertää kai ottamalla muka eri syy miksi siellä pitää käydä. Ei mulla ole itse varaa maksaa mitään terapioita. Parin viikon päästä on ensimmäinen käynti uudella työterveyspsykologilla. Meillä vaihtui tänä vuonna työterveys ja samalla siis psykologi. Olisin päässyt sinne jo aiemmin, mutta mulla on suuri kynnys mennä puhumaan omista ongelmista tuntemattomalle ihmiselle.
Saisin varmaan masennusdiagnoosin jos haluaisin, että asiaa tutkitaan tarkemmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielesi on heikko, koska murenee tuollaisesta. Se on ihan inhimillistä. Joillakin psyyke kestää ja joillakin ei. Psyyke voi kehittyä tai heiketä. Toivottavasti sulla psyyke kehittyy ja voit jatkaa elämääsi ilman, että ikävät asiat sitä liikaa vaikeuttaa.
Haista home. Mulla on kuule ollut elämässä todella paljon vaikeita asioita joihin en ole itse voinut vaikuttaa. Ei ihminen loputtomiin jaksa. Sä voit painua sanonko mihin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt surullisen faktan. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Ap:llä ei olekkaan muitten surut vaan omansa, joihin hänellä on oikeus. Toisten murheet ei yhtään vähennä omia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt surullisen faktan. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Huoh. Ihan vain sullekin tiedoksi, että ero ei ole ainoa vaikea asia mitä mulla on ollut elämässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaihda paikkakuntaa, asuntoa, maata. Heitä pois kaikki mieheen liittyvät tavarat tai tavarat, jotka tuo hänet sun mieleen. Siitä se alkaa, irrottautuminen menneisyydestä.
No en todellakaan muuta yhtään mihinkään. Tämä on mun koti ja mä haluan asua tällä paikkakunnalla. Mitä helkutin apua olisi siitä, että muutan johonkin muualle olemaan täysin yksin paskan oloni kanssa?!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on laiska ja tykkää toimia vanhalla tavalla. Aivot hiihtävät mielellään samoja latuja, koska se säästää energiaa. Ajattelun muutos vaatii aina tietoisen päätöksen ja tahtoa kulkea uudella ladulla. Hyvä uutinen on se, että aivot oppivat nopeasti uutta ja mukautuvat uusiin asioihin, kun niitä jaksaa opettaa. Ensin pitää vain sietää epämukavuutta ja hankalia tunteita jonkin aikaa. Tunteet pitää tuntea. Tarkoitus ei ole toimia vaan tuntea. Tunteet ovat kehollisia. Siksi niitä ei pidä torjua vaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, nyt sattuu, nyt tuntuu etten riitä. Ja sitten päästää irti. Hyväksyä itsensä ja epätäydellisyytensä. Loputon omassa surkeudessa vellominen ei vie eteenpäin vaan itsensä ja asioiden hyväksyminen.
Älä vello. Kun muistot alkaa tulla mieleen niin tee jotain muuta äkkiä. Sinähän pääsit pahasta. Hyväksy että valehtelu luo trauman ja luota vähemmän ihmisiin. Koska muutenkin kannattaisi luottaa vähemmän. Mutta ajatukset ja tunteet ovat vain ihmisen sisällä eikä oikeita ja konkreettisia asioita. Eli älä tahallasi vello surussa esim täällä palstalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan olitte naimisissa? Lapsia ei ole?
Se mieshän vaikuttaa täysin luuserilta. Sotki selän takana sun asiat ja häipyi kuin ei mitään.
Miksi haikailet hänen peräänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kai on juuri se luottamattomuus miksi jotkut ei alkujaankaan löydä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Se mieshän vaikuttaa täysin luuserilta. Sotki selän takana sun asiat ja häipyi kuin ei mitään.
Miksi haikailet hänen peräänsä?
Etkö osaa lukea? Mähän kirjoitin, että en haikaile miehen perään!
Ap
Soiko päässäsi aamusta iltaan sama levy? Jos alinomaa kaikki tuntuu väärältä aamusta iltaan, niin on taatusti ikävä olo kaiket päivät. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielesi on heikko, koska murenee tuollaisesta. Se on ihan inhimillistä. Joillakin psyyke kestää ja joillakin ei. Psyyke voi kehittyä tai heiketä. Toivottavasti sulla psyyke kehittyy ja voit jatkaa elämääsi ilman, että ikävät asiat sitä liikaa vaikeuttaa.
Haista home. Mulla on kuule ollut elämässä todella paljon vaikeita asioita joihin en ole itse voinut vaikuttaa. Ei ihminen loputtomiin jaksa. Sä voit painua sanonko mihin.
Ap
Joku ihminen jaksaa ja joku ei. Se on inhimillistä, kuten jo aikaisemmin mainitsin. Ihminen on erittäinkin sopeutuvainen laji tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta se on yksillöllistä. Jos keskittyy vain omaan olemiseen ja omiin tunteisiin, niin vaikeaa on ymmärtää ja kehittää omaa mieltänsä kestämään vaikeuksia.
Rehellisesti sanottuna sinä olet päässyt vähällä.
En usko, että voisin enää koskaan luottaa yhteenkään mieheen parisuhdemielessä
Fiksua ja totta. Älä luota.
Muutoin traumoista ja esimerkiksi ptsd:stä: itke se itku. Varaa vaikka aikaa joka päivä, että itket jos itkettää. Vain sillä se menee ohi. Ei tarvitse sen enempää ajatella ja velloa muistoissa, mutta jos jotain on tulossa pintaan niin hyväksy se ja käy läpi se tunne.
Tiedän, se on perseestä ja paskaa, mutta oikeasti vain sillä se loppuu. Sitten kun on itketty niin takaisin ylös ja muihin hommiin.
Traumaattisesta kokemuksesta selviäminen on sitä, että ensin itkee 95% ajasta. Sitten 80%. Sitten voi olla kokonainen päivä, kun ei ole itkenyt. Kun itkemättömyyttä on jo viikko, se on jo hienoa. Sitten itket ehkä enää kerran vuodessa. Sitten huomaat, että et enää itkenyt, vaikka asia tulee mieleen. Lopulta mieleesi tuleekin joku muu tunne, kuin suru. Viha, tai helpotus, tai ajatus että jumalauta olet onnellinen että tuo on ohi eikä sitä enää koskaan tapahdu. Sitten se ei ehkä tule enää koskaan mieleen.
Toistan vielä:
En usko, että voisin enää koskaan luottaa yhteenkään mieheen parisuhdemielessä
Fiksua ja totta. Älä luota.
Lyhyt terapia, uusi harrastus, lemmikki, jotain kivaa uutta.