Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin jo päästä lopullisesti eroon tästä surusta ja traumasta minkä avioero aiheutti. En jaksa enää tätä
21.09.2025 |
Miehen kylmästi tekemästä jättämisestä on aikaa yli kaksi vuotta. Ero oli mulle täysi yllätys ja järkytys oli todella suuri. Mies ihan pokkana eli mun kanssa täysin normaalisti ja sitten pudotti pommin eikä kertonut edes kasvotusten asiasta. Meillä oli välillä vaikeaa erinäisistä syistä joihin ei edes voitu itse vaikuttaa, mutta vaikea on käydä läpi asioita ihmisen kanssa joka ei suostunut puhumaan ja piti helposti mykkäkoulua.
En ole enää kahteen vuoteen kaivannut miestä ja meidän parisuhdetta. En vain tahdo päästä erosta ylitse koska se oli niin traumaattinen kokemus. En ymmärrä miten voi väittää, että on rakastanut mua ja silti julmalla tavalla jätti. Miksi ei voinut puhua asioista ennen eroa eikä vasta eron jälkeen antaa mulle vastauksia kun niitä vaadin.
Mies on jatkanut elämäänsä eteenpäin helposti ja mä jäin raunioina kasaamaan itseäni. En usko, että voisin enää koskaan luottaa yhteenkään mieheen parisuhdemielessä. Meni niin totaalisesti kaikelta pohja. Lisäksi miehen kämmäilyjen vuoksi oli pelko kodin menettämisestä, mutta mä sain sen pidettyä. Talousasioistakin selvisi asioita jotka mies oli salannut multa. Kun olisi niistä puhunut mulle, niin oltaisiin yhdessä mietitty ratkaisua ja vaikka myyty silloin koti ennen kuin tilanne meni liian pitkälle. Sitten mies kehtasi ulosoton tullessa syyttää mua vaikka en ole ollut tietoinen hänen ottamistaan lainoistaan.
Tänään taas yhtäkkiä muistui mieleen se eron tuoma tuska ja se paha olo mikä silloin oli. Itkuhan siinä tuli. Koska tämä loppuu? Haluaisin jo elää niin, että ero on vain haalea muisto eikä saa aikaan mitään tunnekuohuja. Ei, en mieti asiaa koko ajan ja elän kyllä elämääni, mutta rikkinäinen olen edelleen ja tuntuu etten enää koskaan palaudukaan tästä.
Kommentit (90)
Mä myös jouduin jätetyksi erittäin pitkästä avioliitosta (20 vuotta) täysin yllättäen. Minut jätettiin toisen naisen takia, oli petetty jo pitkään minua.
Velloin samassa olotilassa kuin sinäkin. Voisin sanoa, että niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, että aika auttaa. Itselläni olo alkoi helpottaa kun jättämisestä oli kulunut 3 vuotta.
Se myös auttaa, että ei ole missään tekemisissä. Ei somessa eikä livenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.
Mulla on myös traumaattinen ero taustalla. Tosin siitä on aikaa melkein vuosi enemmän kuin sinulla. Kyllä mä luulen sun pääsevän eteenpäin, mutta matka etenee hitaasti. Välillä tuntuu, että edistyy enemmän ja sitten otetaan taas askelia taaksepäin. Ehkä pitää olla itselleen armollinen ja välillä myös rypeä siinä. Vatvoa sitä niin pitkään, että itseäsikin kyllästyttää. Mulla menee periaatteessa ihan hyvin, mutta sisäisesti olen vielä eksyksissä. Tämä kesä oli kuitenkin jo helpompi, kuin kaksi edellistä.
Lallaa piehtaroimasta menneissä ja jatka elämää!
Kerrot ettet haikaile miehen perään mutta samaan aikaan kerrot ettet ole päässyt yli erosta. Tässä on ristiriita. Onko traumasi nyt se että sinut jätettiin yllättäen? Oliko ero oikeasti yllätys jos teillä oli vaikeaa jo aiemmin erinäisistä syistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda paikkakuntaa, asuntoa, maata. Heitä pois kaikki mieheen liittyvät tavarat tai tavarat, jotka tuo hänet sun mieleen. Siitä se alkaa, irrottautuminen menneisyydestä.
No en todellakaan muuta yhtään mihinkään. Tämä on mun koti ja mä haluan asua tällä paikkakunnalla. Mitä helkutin apua olisi siitä, että muutan johonkin muualle olemaan täysin yksin paskan oloni kanssa?!
Ap
Tiedän yhden, jota auttoi (ilmeisesti), kun muutti kauas paikkakunnalta, jossa oli yläasteelta saakka, eli yli 10 vuotta, jatkunut suhde päättynyt "rumasti".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mieshän vaikuttaa täysin luuserilta. Sotki selän takana sun asiat ja häipyi kuin ei mitään.
Miksi haikailet hänen peräänsä?
Etkö osaa lukea? Mähän kirjoitin, että en haikaile miehen perään!
Ap
Vi tt u mikä kusipää. En kannata tuhlata tällaisiin pelleihin yhtään enempää sitä omaa aikaansa. Muut yrittää auttaa ja sinä hyökkäät jokaista vastaan. Ei yllätä että mies lähti.
Hyvää loppu elämää, mulkku!
Miksi kirjoitit noin? Tuliko nyt hyvä mieli? -eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkomme, haavamme, tukahdutetut tunteet ja vinoutuneet ajatukset tukkivat mielemme ja vääristävät havaintomme. Jäämme jumiin omaan rajoittuneeseen ajatusmaailmaan tajuamatta, että ajatuksemme eivät ole totta vaan oman mielemme tuotos. Voimme kulkea koko elämämme silmät ja korvat kiinni harhakuvien vallassa ja jäädä kaunaan kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös traumaattinen ero taustalla. Tosin siitä on aikaa melkein vuosi enemmän kuin sinulla. Kyllä mä luulen sun pääsevän eteenpäin, mutta matka etenee hitaasti. Välillä tuntuu, että edistyy enemmän ja sitten otetaan taas askelia taaksepäin. Ehkä pitää olla itselleen armollinen ja välillä myös rypeä siinä. Vatvoa sitä niin pitkään, että itseäsikin kyllästyttää. Mulla menee periaatteessa ihan hyvin, mutta sisäisesti olen vielä eksyksissä. Tämä kesä oli kuitenkin jo helpompi, kuin kaksi edellistä.
Vuoden kierto on siinä mielessä tärkeä, että vuodenaikojen muutos tuo aina pintaan niitä vanhoja muistoja. Ekana vuonna se on sellaista väkisin rämpimistä ja uusien, kurjien muistojen päälle luomista. Tokana vuonna on jo yksi vuosi omia muistoja alla ja hieman helpompaa. Kolmantena on ehkä jo aikoja, kun ei muistele koko tapahtumaa.
Tuo on tärkeä oppi, ettei luota miehiin ilman kunnon sopimuksia. Vakuuksia pitää olla ja hyväksyä aina se mahdollisuus, että toinen vetää maton jalkojen alta. Eikä se lopu parisuhteeseen, yhtä lailla miehet vetävät mattoa jalkojen alta politiikassa, jne. Mutta poliittiset liikkeet ovat ainakin hitaampia, ja niitä seuraa useampi silmäpari, kuin petollista kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrot ettet haikaile miehen perään mutta samaan aikaan kerrot ettet ole päässyt yli erosta. Tässä on ristiriita. Onko traumasi nyt se että sinut jätettiin yllättäen? Oliko ero oikeasti yllätys jos teillä oli vaikeaa jo aiemmin erinäisistä syistä?
Mikä ristiriita siinä on? Totta kai julmasta petetyksi tulemisesta jää trauma, ihan niinkuin väkivallasta tai r aiskauksestakin jää trauma, vaikka ei tekijän perään haikailisikaan.
Itselläni on samankaltainen tausta: mies pudotti yhtäkkiä pommin. Taustalla yli 10 vuoden avioliitto, ruuhkavuodet ja pienet lapset. Ei vaan kuulemma ollut enää fiilistä, eikä halunnut edes yrittää, voisiko sen saada takaisin. Minkäänlaiseen itsereflektioon hän ei kyennyt esimerkiksi sen suhteen, miten hänen oma käytöksensä ja omat valintansa olivat vaikuttaneet suhteeseemme. Itseäni helpotti, kun kunnolla sisäistin surevani sitä miestä, joka rinnallani oli joskus ollut, enkä sitä häiriintynyttä paskiaista, joksi hän oli muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia ehkä auttaisi. Vaikuttaa tekstisi mukaan siltä, että et ole ihan vielä hoksannut, että ei se teidän elo kovin normaalia ollut ennen yhtäkkistä eroa. Sanoit, että mies ei puhunut ja piti passiivisaggrrssiivisia mykkäkouluja. Otti lainaa ja toimi vastuuttomasti selän takana. Ei hän enää pitkään aikaan ollut kunnollinen, jos koskaan oli, ja merkkejä siitä näkyi, et vain niitä huomioinut. Aloita vaikka siitä, että ikinä enää et ota miestä joka pitää mykkäkouluja. Kunnollisiakin miehiä on olemassa ja heihin voi luottaa. Et vain tuon miehen kohdalla nähnyt selkeitä merkkejä. Nyt olet viisaampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda paikkakuntaa, asuntoa, maata. Heitä pois kaikki mieheen liittyvät tavarat tai tavarat, jotka tuo hänet sun mieleen. Siitä se alkaa, irrottautuminen menneisyydestä.
No en todellakaan muuta yhtään mihinkään. Tämä on mun koti ja mä haluan asua tällä paikkakunnalla. Mitä helkutin apua olisi siitä, että muutan johonkin muualle olemaan täysin yksin paskan oloni kanssa?!
Ap
Ideana tässä oli se, että uusi ympäristö väistämättä laittaa mieleen uudet sisällöt, ainakin osittain. Nyt pyörität noita vanhoja mielensisältöjä kaiken aikaa. Pitäisi pyrkiä niistä irti.
Ymmärrettävää tietysti, että ei halua vaihtaa kotia eikä asuinpaikkaa, jos on niihin kiintynyt. Mutta entä kodin puhdistaminen mieheen liittyvistä asioista. Puhelimesta pois vanhat valokuvat jne. Häälahjat kirpparille, jos olitte naimisissa. Nuo kaikki esineet pitävät eron aktuellina.
Puhun sikäli kokemuksesta, että multa kuoli mies syöpään, ja koin parantavaksi sisustaa kodin uudelleen. Kaikki miehen tavarat poistoon. Miestä ei saa takaisin, on pakotettava itsensä katsomaan eteen päin. Tämän saman operaation halusi isäni kun äiti kuoli 50 vuoden liiton jälkeen. Se ei tarkoita etteikö olisi rakastanut.
Miksi vastasit niin kiukkuisesti, kun yritin vain auttaa? Ystävällisyys ei maksa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse erosin 2005. Sitä seurasi kuuden vuoden masennus. Enkä maailman pahimman sitoutumiskammon vuoksi olen ollut sinkkuna siitä lähtien. Noloa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on samankaltainen tausta: mies pudotti yhtäkkiä pommin. Taustalla yli 10 vuoden avioliitto, ruuhkavuodet ja pienet lapset. Ei vaan kuulemma ollut enää fiilistä, eikä halunnut edes yrittää, voisiko sen saada takaisin. Minkäänlaiseen itsereflektioon hän ei kyennyt esimerkiksi sen suhteen, miten hänen oma käytöksensä ja omat valintansa olivat vaikuttaneet suhteeseemme. Itseäni helpotti, kun kunnolla sisäistin surevani sitä miestä, joka rinnallani oli joskus ollut, enkä sitä häiriintynyttä paskiaista, joksi hän oli muuttunut.
Jep tämä myös tärkeä oppi. Rakastiko valheita ja itse asiassa sitä energiaa, mitä itse antoi miehelle ja teki tästä paremman ihmisen, kuin mitä tämä olikaan. Kun se energia suuntautui lapsiin, mies paljasti oman luonteensa, niin oliko siinä enää mitään rakastettavaa tai edes kunnioitettavaa?
Vierailija kirjoitti:
Kerrot ettet haikaile miehen perään mutta samaan aikaan kerrot ettet ole päässyt yli erosta. Tässä on ristiriita. Onko traumasi nyt se että sinut jätettiin yllättäen? Oliko ero oikeasti yllätys jos teillä oli vaikeaa jo aiemmin erinäisistä syistä?
Oletko oikeasti noin tyhmä? Haikaileeko sun paskalogiikan mukaan kaikki trauman saaneet sen trauman aiheuttajan perään?
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt surullisen faktan. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
lol copypasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda paikkakuntaa, asuntoa, maata. Heitä pois kaikki mieheen liittyvät tavarat tai tavarat, jotka tuo hänet sun mieleen. Siitä se alkaa, irrottautuminen menneisyydestä.
No en todellakaan muuta yhtään mihinkään. Tämä on mun koti ja mä haluan asua tällä paikkakunnalla. Mitä helkutin apua olisi siitä, että muutan johonkin muualle olemaan täysin yksin paskan oloni kanssa?!
Ap
Ideana tässä oli se, että uusi ympäristö väistämättä laittaa mieleen uudet sisällöt, ainakin osittain. Nyt pyörität noita vanhoja mielensisältöjä kaiken aikaa. Pitäisi pyrkiä niistä irti.
Ymmärrettävää tietysti, että ei halua vaihtaa kotia eikä asuinpaikkaa, jos on niihin kiintynyt. Mutta entä kodin puhdistaminen mieheen liittyvistä asioista. Puhelimesta pois vanhat valokuvat jne. Häälahjat kirpp
Jeps, elämä tarvitsee uutta sisältöä. Uusia virikkeitä, mielenkiinnonkohteita, kiinnekohtia. Uusi sisustus auttaa. Itselläni ei ole enää olemassa mitään, mikä muistuttaisi erosta. Asunto on sentään sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt surullisen faktan. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Huoh. Ihan vain sullekin tiedoksi, että ero ei ole ainoa vaikea asia mitä mulla on ollut elämässä.
Ei varmasti ole. Mutta niin se on vaan muillakin vaikeaa, eikä tämä ole mikään kilpailu siitä, kenellä on eniten uhripisteitä. Voisin nyt tähän pistää oman listani, ja mieleni tekisinkin, mutta jätän silti väliin koska tämä ei edelleenkään ole kilpailu, ja jokaisella on omat rajansa, kuinka paljon jaksaa kantaa taakkaa.
Et luultavasti pidä tästä vastauksestani, mutta ihan oikeasti... Elämässä on kaksi vaihtoehtoa: voi joko olla uhri loppuelämänsä, tai sitten voi jatkaa eteenpäin. Menneet asiat eivät mene pois, ja mikä ei tapa jättää arvet, mutta menneisyydessä vellominen ei aivan varmasti ole koskaan auttanut ketään.
T. Myös elämänsä miettimään joutunut
Olisiko sinun mahdollista lähteä ulkomaille vähäksi aikaa? Vaikka pitkän loman ajaksi? Voitko tehdä etätöitä? Minulla mikään muu ei aikoinaan irrottanut ihmissuhdepaskasta niin tehokkaasti kuin lähtö toiseen maahan vähäksi aikaa.
Tai voisitko kirjoittaa kokemuksestasi kirjan? tai ihan vaan itsellesi päiväkirjan?
Muista sellaiset asiat, jotka saavat sinut nauramaan, esim elokuvat tai kirjat, joku toinen ihminen?
Elämässä tuppaa olemaan kaikki mausteet ja välillä maustamattomatkin ajat.
Sinua on kohdeltu väärin ja epäreilusti. Ei parisuhteessa saa tuolla tavalla sulkea toista ihmistä ulkopuolelle. Jos se yhtään lohduttaa, ex-miehesi, joka ei osaa käsitellä asioitaan ja ottaa vastuutaan, tulee vielä kipuilemaan ongelmiensa kanssa.
Luojan kiitos, sinä pääsit eroon tällaisesta.