Juoksiko ja huusiko lapset ennen vanhaan kirjastoissa?
Tänään taas kirjastossa lapsi huutaa äidille, yksi juoksee ja kirkuu. Kaikki mukaan lukien työntekijät kälättävät normaaliäänellä. Jotenkin muistelen, että ennen vanhaan eli 10v sitten ja taaksepäin kirjastoissa kuiskittiin eikä ne olleet lapsien temmellyspaikkoja. Muistanko väärin? Omasta lapsuudesta 90-luvulla en muista, että olisimme saaneet juosta ja huutaa pitkin kirjastoja. Myös aikuiset kuiskivat, toiset otettiin huomioon.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan kirjastotädit tuli sanomaan jos piti liikaa melua ja silloin lapset totteli aikuisia. Tai kirjastosedät, mutta meidän kirjastossa ei ollut silloin aikoinaan yhtään miehiä töissä.
On yllättävää, miten iso osa ihmisistä ei ymmärrä, miten väärin tämä on, että aikuisten totteleminen on hukattu. Ylitottelevaisuutta ja väärää kiltteyttä olisi voinut karsia ilman, että heitetään lapset pesuveden mukana heitteille.
Alkaisko joskus vaan huutaa kovalla äänellä turvatkiinnisaatanaa - kun eihän käytöstavoilla ole enää väliä?
Ihana yhteiskunta kun kauniit käytöstavat katoavat, kivaa sitten kaikilla. Mölytään vaan menemään. Ei niin mitään rajaa, ei kunnioiteta mitään eikä ketään. Kaikki pöllitään, kaikki sotketaan, kaikki rikotaan. Ei harkintakykyä, ei empatiaa, ei kykyä miettiä tekojensa seurauksia, kuunnella toimivaa omatuntoa. Kaikkialla kiusaamista, väkivaltaa, vihapuhetta. Ei muuta kuin vastenmielisen itsekästä hetken järjettömistä aivoimpulsseista juontavaa rumaa, alhaista perseilyä.
Minä arvostan suunnattomasti ihmisiä, jotka osaavat olla ihmisiksi. Ja siihen ei edes paljoa vaadita. Ihan yhden käden sormilla oleellisimmat asiat laskettavissa.
Ei.
Siellä piti olla hiljaa. Nykyinen älämölö porukka on moukkalauma ulkomailta.
Oikeasti kun rupesin miettimään, niin minun lapsuudessani lapset eivät saaneet metelöidä kirjastossa. Kerran joskus 1990-luvulla joku lapsi metelöi kirjastossa ollessani siellä ja siihen kyllä puututtiin nopeasti.
Ei me kirjastontäditkään tykätä meluavista kakaroista ja teineistä. Pikkulasten ja vauvojen melun ymmärtää. En tunne yhtäkään kirjastolaista joka tykkäisi tästä uudenlaisesta kirjastolaitoksesta. Valitettavasti vaan päättäjät kaupunkien ja kuntien hallinnoissa sanelevat aika vahvasti miten uusia kirjastoja rakennetaan, mitä toimintoja (eli näitä olohuonevirityksiä) sinne tulee ja kuinka monta toimijaa saadaan sullottua samoihin tiloihin. Hallinnossa on huomattu kuinka paljon kirjastossa saadaan tehtyä hyvin pienillä kustannuksilla, niin meille yritetään työntää oikeasti kaikenlaista uutta vastuuta mikä ei liity kirjastoon mitenkään. Koska jossain ylempänä on päätetty että kirjasto on nyt monitoiminen olohuone, me työntekijät emme saa kieltää meteliä ellei se ole aivan posketonta huutamista. Koska "kirjasto ei ole hiljainen tila!".
Oma lukunsa on sitten esimerkiksi luokkakäynneille tulevat koululaiset, joiden opettajat ovat aivan avuttomia ryhmiensä kanssa ja muksut huutavat sekä riehuvat minkä ehtivät. Ei ole kerta eikä ensimmäinenkään kun opettaja kippaa luokan kirjastoon ja painelee itse lukemaan lehtiä.
Ne on monesti jotain yhteisöllisiä tiloja nykyään, kakaroille leikkinurkkaus ja nuoriso pelaa jotain lautapelej ja mölyää :(
Ennen oli ihana vaellella hiljaisessa kirjastossa rauhallisten hyllyjen välissä. Nyt äkkiä lainaamaan luettavaa ja pois!
Yks pv huomasin että kirjastotiskiltä saa ldinaksi kuulokkeita jos liikaa melua. Mut mielummin saisi tenavat olla hiljaa
Ei, ei juossut eikä huutanut. Tänään saa. Kirjastot täynnä ihmisiä, joilla ei aikomustakaan lainata kirjoja tai rauhoittua vaikka lukemaan jotain lehteä tms. Pennut terrorisoi kaikkia, huoltajille ei saa sanoa mitään, koska sehän on tietysti r a sis mi a. Näin meillä. Kantikset väistykööt. Ei ole enää isänmaata.
On siellä kaikkea muutakin häiriötä. Esimerkiksi aikuisia, jotka katsovat tietokoneella musiikkivideoita kuulokkeet päässä, huomaamatta että ne kuulokkeet eivät toimi ja kaikki kuulevat musiikin. Eikä henkilökunta reagoi asiaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Eivät juosseet eivätkä huutaneet.
Ei niin. Ei oo minunkaan lapset juosseet tai huutaneet muualla ku ulkona. Vm-71
Vierailija kirjoitti:
Kirjastoissa oli vielä ysärillä oikeastikin niin hiljaista, että siellä olisi kuullut kirjaston toisesta päädystä, jos kynä tippuu lattialle. Erikseen oli sitten musiikkihuoneita yms. mitkä oli äänieristettyjä.
Ainakin meidän kirjastossa musiikkia kuunneltiin kuulokkeilla.
Minuun kasarin lapseen se opetus kirjastojen hiljaisuudesta on iskostunut niin tiukkaan, että vielä pari vuotta sitten automaattisesti laitoin puhelimen äänettömälle astuessani kirjastoon. :D
Ei todellakaan mölytty, nykyään aikuisetkin puhuu kovaan ääneen. Jos oli jotain asiaa niin kuiskittiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät juosseet eivätkä huutaneet.
Lapset ovat aina olleet lapsia, niin kauan kuin muistan. Eli 60 vuotta.
-6 ja ei huudettu kirjastossa. Siellä oltiin hiljaa. Toki supattaa sai! Me leikittiin ja mölyttiin ulkona.
Meidän lähiökirjastomme on tulokkaiden valtaama ja meno niin levotonta, että vartija on pitänyt kutsua paikalle päivystämään. Itse vain nopeasti palautan / haen varaamani aineiston - enää ei tee mieli kuljeskella ja etsiä, kiitos häirikkölasten ja esiteinien.
Ei todellakaan.
Woke- henkiset keskenkasvuiset kantisten vihaajat ovat saaneet tahtonsa läpi. Meillä aidosti kulttuurinälkäisillä suomalaisilla ei ole enää asiaa edes kirjastoon. Sivistys rapistuu rapistumistaan oman äidinkielemme häviämisen suhteen. Maahan tunkeutujien ei tarvitse oppia kieltä tai kulttuuria, meidän pitäisi sopeutua heihin. Never, ever.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät juosseet eivätkä huutaneet.
Jospa nämä lasten vanhemmat ovat olleet niitä ensimmäisiä huutajia siellä kirjastossa. Omenahan ei kauas puusta putoa. Mutta sama hommahan se on kaupassakin pennut huutaa ja juoksee kuin kylän koirat.
Nykyisten lasten vanhempien omassa lapsuudessa 90-luvulla oli ihan erilaiset kasvatuskäytännöt kuin nykyisin. Sen ajan lentävä lause oli "joko tottelet tai itket ja tottelet".
Mitenkäs aiemmin? Vm-71 kyselee
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kirjastossa piti olla hiljaa vielä 2010-luvulla. Erikseen oli leikkipaikka lapsille, jossa sai pitää ääntä.
Ei kaikkialla. Esim. Oulunkylän kirjastossa (Helsinki) lapset saivat jo tuolloin metelöidä ja sotkea. Kirjastonhoitajat eivät ojentaneet edes kaikkia kantislapsia. Nyt sama tilanne on koko Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
On siellä kaikkea muutakin häiriötä. Esimerkiksi aikuisia, jotka katsovat tietokoneella musiikkivideoita kuulokkeet päässä, huomaamatta että ne kuulokkeet eivät toimi ja kaikki kuulevat musiikin. Eikä henkilökunta reagoi asiaan mitenkään.
Kyllä. Tai aivan tarkoituksella kailotetaan musaa tai muuta mölyä ilman kuulokkeita. Ja lukusalissa/muussa hiljaisessa tilassa huudetaan puhelimeen. Ei olisi tullut kuulloonkaan ennen vanhaan.
Lapsuuteni kirjastot 1970-luvulla olivat ankaran hiljaisia ja henkilökunta nautti aika suurtakin kunnioitusta lapsiasiakkaiden taholta. Tunsin oloni tärkeäksi, jos kirjastotäti ohjasi etsimäni kirjan luokse.
Kirjastot olivat myös aika pieniä, joten jos siellä olisi pieni lapsi juossut ympäriinsä hän olisi saanut väistellä seiniä ja hyllyjä nopeassa tahdissa. Nyt kun kirjastot ovat isoja, väljiä ja jaettu niin eri tarpeita varten en tiedä onko se hiljaisuus ihan niin tärkeää enää. Enemmänkin miettii, miten vähän satsataan akustiikkaan ja jää paljon kaikupintaa. Niin kuin se täti , joka päätti kailottaa puhelunsa kirjaston rappusilla aulan yläpuolella ja me kaikki siellä olevat myötäelimme hänen juttujensa mukana.
Jos jotakin muuttaisin, niin kirjaston henkilökunnan asennetta. Heiltä puuttuu ammattiylpeys, mitä henkilökunnalla oli enemmän 1970-luvulla.
Näinhän maailma on muuttunut, ja nyt on aika nopeassa tahdissa syytä muuttaa se takaisin niin päin kuin sen kuuluu olla. Vanhemmat vastaavat, joten heillä kuuluu olla myös valta. Lapset saavat sen verran valtaa kuin osoittavat osaavansa fiksusti käyttää, ja lupa perutaan jos ei toimi.