Lue keskustelun säännöt.
Juoksiko ja huusiko lapset ennen vanhaan kirjastoissa?
20.09.2025 |
Tänään taas kirjastossa lapsi huutaa äidille, yksi juoksee ja kirkuu. Kaikki mukaan lukien työntekijät kälättävät normaaliäänellä. Jotenkin muistelen, että ennen vanhaan eli 10v sitten ja taaksepäin kirjastoissa kuiskittiin eikä ne olleet lapsien temmellyspaikkoja. Muistanko väärin? Omasta lapsuudesta 90-luvulla en muista, että olisimme saaneet juosta ja huutaa pitkin kirjastoja. Myös aikuiset kuiskivat, toiset otettiin huomioon.
Kommentit (97)
En nykyään enää käy kirjstoissa koska ne on muutettu koko perheen viihdekeskuksiksi. Mölyapinat riehuu ja kiljuu ja juoksentelee ympäriinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut lapsilla oikeutta ilmaista tunteitaan vapaasti. Nykyisin jos vanhempana rikkoisin sitä oikeutta niin meistä tehtäisiin lasu.
Näinhän maailma on muuttunut, ja nyt on aika nopeassa tahdissa syytä muuttaa se takaisin niin päin kuin sen kuuluu olla. Vanhemmat vastaavat, joten heillä kuuluu olla myös valta. Lapset saavat sen verran valtaa kuin osoittavat osaavansa fiksusti käyttää, ja lupa perutaan jos ei toimi.
Se mikä on muiden muassa muuttunut on se, että lastensuojelu valvoo lastenoikeuksien toteutumista perheissä. Vanhemmilla ei ole enää sellaista valtaa lapsiinsa kuin mitä joskus entisaikaan oli.
Kirjastossa on lapsille leikkialuekin tykötarpeineen, niin olisihan tuo outoa, jos heistä ei ääntä lähtisi, kun sellaiseen oikein kutsutaan.
Kyllä yrittivät mekastaa, mutta ne laitettiin kuriin.
Olen kasvanut ihan töölön kirjaston vieressä,olin siellä melkein aina jo kun olin ihan pieni, kuiskaamalla kirjastossa puhuttiin aina ja kirjastossa lukijoilla oli lukurauha. Nyt on vain muistot siitä jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin kirjastoissa käynnin, kun niistä tuli metelöivän nuorison olotiloja. Näin ainakin Espoossa ja Vantaalla.
Voi, miten kaipaan hiljaisia ja rauhallisia kirjastoja!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on omatoimiaika. Käyn kirjastossa mieluusti aamulla tai illalla. Usein olen ainoa asiakas paikalla, eikä siis tarvitse kuunnella mekastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät juosseet eivätkä huutaneet.
Lapset ovat aina olleet lapsia, niin kauan kuin muistan. Eli 60 vuotta.
Mulla on ollut kirjastokortti lähes tuon 60 vuotta. Muistan todella, ettei kirjastossa riehuttu, vaikka itsekin tuolloin lapsi olin.
Joo, tämä on ihan uusi juttu. Lapseni on nyt 14v, ja kirjasto oli hiljainen paikka vielä silloin kun hän oli tarhassa. Ei aiheuttanut ongelmaa meille, vaikka lapsi oli vilkas. Osasi kuitenkin käyttäytyä tilanteen mukaan, kuten toki normaali vilkas lapsi osaa.
Nyt 2020-luvulla sama kirjasto on kuin markkinoille menisi. Aikuiset puhuu jopa puheluita siellä, lapset riehuu, teinit mökää. Työntekijät onneksi pistää kovasta metelöinnistä pihalle, sitä ei tapahdu kaikissa kirjastoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjastossa on lapsille leikkialuekin tykötarpeineen, niin olisihan tuo outoa, jos heistä ei ääntä lähtisi, kun sellaiseen oikein kutsutaan.
Sellainen on ollut aina, metelöinti kielletty.
Eivät todellakaan juosseet tai huutaneet. Nykyään en sen vuoksi viitsi käydä kirjastoissa; ne kun tuntuvat sirkuksilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut lapsilla oikeutta ilmaista tunteitaan vapaasti. Nykyisin jos vanhempana rikkoisin sitä oikeutta niin meistä tehtäisiin lasu.
Jupkseminen kirjastossa ei ole tunteiden ilmaisua. Lasu tehdään paremmin jos anna juosta, ei taatusti jos et anna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät juosseet eivätkä huutaneet.
Lapset ovat aina olleet lapsia, niin kauan kuin muistan. Eli 60 vuotta.
Kyllä, mutta lapsia voi ja pitää ohjata käyttäytymisasioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tapaan suositella noiden juoksijoiden vanhemmille valjaiden hankintaa. Ja saan siitä pahoja katseita...
Ennen riitti kun kirjastontäti tai setä katsoi tuimasti, jos oli liikaa ääntä.
Kyllä! Vanhemmat opettivat lapsiaan asioimaan kirjastossa hiljaa. Koulukäynneillä opettaja opetti olemaan hiljaa. Ja viimeistään kirjaston tuli tuli viereen kuiskaamaan, että nyt vähän pienempää ääntä. Ei tullut mieleenkään mölytä.
Nykylapsille ei saa moista ahdistusta enää tuottaa. Havu-Kauran pitää saada olla lapsi ja toteuttaa kaikkien diagnoosien voimalla itseään. Ei saa tulla paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut lapsilla oikeutta ilmaista tunteitaan vapaasti. Nykyisin jos vanhempana rikkoisin sitä oikeutta niin meistä tehtäisiin lasu.
Näinhän maailma on muuttunut, ja nyt on aika nopeassa tahdissa syytä muuttaa se takaisin niin päin kuin sen kuuluu olla. Vanhemmat vastaavat, joten heillä kuuluu olla myös valta. Lapset saavat sen verran valtaa kuin osoittavat osaavansa fiksusti käyttää, ja lupa perutaan jos ei toimi.
Se mikä on muiden muassa muuttunut on se, että lastensuojelu valvoo lastenoikeuksien toteutumista perheissä. Vanhemmilla ei ole enää sellaista valtaa lapsiinsa kuin mitä joskus entisaikaan oli.
Kyllä minulla on aina ollut valta mitä lapsiini tulee enkä ole kertaakaan asioinut lasun kanssa.
Minä ainakin juoksin jo 50 vuotta sitten. Varmaan monesti puhuin innoissani myös liian kovaan ääneen. Ihan hyvä ihminen minusta tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tapaan suositella noiden juoksijoiden vanhemmille valjaiden hankintaa. Ja saan siitä pahoja katseita...
Ennen riitti kun kirjastontäti tai setä katsoi tuimasti, jos oli liikaa ääntä.
Kyllä! Vanhemmat opettivat lapsiaan asioimaan kirjastossa hiljaa. Koulukäynneillä opettaja opetti olemaan hiljaa. Ja viimeistään kirjaston tuli tuli viereen kuiskaamaan, että nyt vähän pienempää ääntä. Ei tullut mieleenkään mölytä.
Nykylapsille ei saa moista ahdistusta enää tuottaa. Havu-Kauran pitää saada olla lapsi ja toteuttaa kaikkien diagnoosien voimalla itseään. Ei saa tulla paha mieli.
Käpy-Kauralla on sitten lukiossa tai amiksessa kuulokkeet korvilla koko ajan, koska hän kuormittuu ilman niitä. Toki hän ei kuule mitään ja jää opetuksen ulkopuolelle vaikka istuukin näennäisesti luokassa, mutta pääasia ettei kuormitu.
Minusta on kiva että kirjastoissa on elämää. Olen lopen kyllästynyt perisuomalaiseen jurottamiseen, mulkoiluun ja kaiken tunneilmaisun neuroottiseen hallintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut lapsilla oikeutta ilmaista tunteitaan vapaasti. Nykyisin jos vanhempana rikkoisin sitä oikeutta niin meistä tehtäisiin lasu.
Jupkseminen kirjastossa ei ole tunteiden ilmaisua. Lasu tehdään paremmin jos anna juosta, ei taatusti jos et anna.
Innoissaan ollessaan lapsi juoksee, hihkuu yms.
Joo, ovat ne ennenkin juosseet ja huutaneet. Vajaasta metristä kymmeneen, riippuen siitä tuliko kurinpalautus huoltajalta vai kirjastonhoitajalta. Ja täytyy sanoa, että itseäni olisi pelottanut nykymallisen tottelemattoman lapsen kanssa joka hetki, koska olisin ollut varma, että auton alle päätyy eikä usko kun kehotan pitämään kädestä kiinni.