Juoksiko ja huusiko lapset ennen vanhaan kirjastoissa?
Tänään taas kirjastossa lapsi huutaa äidille, yksi juoksee ja kirkuu. Kaikki mukaan lukien työntekijät kälättävät normaaliäänellä. Jotenkin muistelen, että ennen vanhaan eli 10v sitten ja taaksepäin kirjastoissa kuiskittiin eikä ne olleet lapsien temmellyspaikkoja. Muistanko väärin? Omasta lapsuudesta 90-luvulla en muista, että olisimme saaneet juosta ja huutaa pitkin kirjastoja. Myös aikuiset kuiskivat, toiset otettiin huomioon.
Kommentit (68)
En nykyään enää käy kirjstoissa koska ne on muutettu koko perheen viihdekeskuksiksi. Mölyapinat riehuu ja kiljuu ja juoksentelee ympäriinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut lapsilla oikeutta ilmaista tunteitaan vapaasti. Nykyisin jos vanhempana rikkoisin sitä oikeutta niin meistä tehtäisiin lasu.
Näinhän maailma on muuttunut, ja nyt on aika nopeassa tahdissa syytä muuttaa se takaisin niin päin kuin sen kuuluu olla. Vanhemmat vastaavat, joten heillä kuuluu olla myös valta. Lapset saavat sen verran valtaa kuin osoittavat osaavansa fiksusti käyttää, ja lupa perutaan jos ei toimi.
Se mikä on muiden muassa muuttunut on se, että lastensuojelu valvoo lastenoikeuksien toteutumista perheissä. Vanhemmilla ei ole enää sellaista valtaa lapsiinsa kuin mitä joskus entisaikaan oli.
Kirjastossa on lapsille leikkialuekin tykötarpeineen, niin olisihan tuo outoa, jos heistä ei ääntä lähtisi, kun sellaiseen oikein kutsutaan.
Kyllä yrittivät mekastaa, mutta ne laitettiin kuriin.
Olen kasvanut ihan töölön kirjaston vieressä,olin siellä melkein aina jo kun olin ihan pieni, kuiskaamalla kirjastossa puhuttiin aina ja kirjastossa lukijoilla oli lukurauha. Nyt on vain muistot siitä jäljellä.
Lopetin kirjastoissa käynnin, kun niistä tuli metelöivän nuorison olotiloja. Näin ainakin Espoossa ja Vantaalla.
Voi, miten kaipaan hiljaisia ja rauhallisia kirjastoja!!
Joo, ovat ne ennenkin juosseet ja huutaneet. Vajaasta metristä kymmeneen, riippuen siitä tuliko kurinpalautus huoltajalta vai kirjastonhoitajalta. Ja täytyy sanoa, että itseäni olisi pelottanut nykymallisen tottelemattoman lapsen kanssa joka hetki, koska olisin ollut varma, että auton alle päätyy eikä usko kun kehotan pitämään kädestä kiinni.