Lue keskustelun säännöt.
Juoksiko ja huusiko lapset ennen vanhaan kirjastoissa?
20.09.2025 |
Tänään taas kirjastossa lapsi huutaa äidille, yksi juoksee ja kirkuu. Kaikki mukaan lukien työntekijät kälättävät normaaliäänellä. Jotenkin muistelen, että ennen vanhaan eli 10v sitten ja taaksepäin kirjastoissa kuiskittiin eikä ne olleet lapsien temmellyspaikkoja. Muistanko väärin? Omasta lapsuudesta 90-luvulla en muista, että olisimme saaneet juosta ja huutaa pitkin kirjastoja. Myös aikuiset kuiskivat, toiset otettiin huomioon.
Kommentit (97)
Autoritäärinen kasvatus ei ole enää muodissa ja sen tilalle on otettu tunnekasvatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjastotäti sanoi ensin Hys... Sitten niskasta kiinni pitäen ulos.
Hirveää ja väkivaltaista aikaa...
Vierailija kirjoitti:
Koivuniemen herra piti juoksu- ja huutohalut aisoissa.
Sekä pelottavasti silmälasiensa takaa mulkaissut kirjastotäti.
Se oli hyvä käytäntö, että kirjastosta poistettiin, jos ei ollut hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Levottomuus on juuri se syy, miksi en käytä kirjastoja ( esim Oodissa kävin kerran kääntymässä).
Vierailija kirjoitti:
Ei kouluikäiset. Ei ainakaan sillloin kun oli aikuinen lähellä.
Ei ketkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut lapsilla oikeutta ilmaista tunteitaan vapaasti. Nykyisin jos vanhempana rikkoisin sitä oikeutta niin meistä tehtäisiin lasu.
Näinhän maailma on muuttunut, ja nyt on aika nopeassa tahdissa syytä muuttaa se takaisin niin päin kuin sen kuuluu olla. Vanhemmat vastaavat, joten heillä kuuluu olla myös valta. Lapset saavat sen verran valtaa kuin osoittavat osaavansa fiksusti käyttää, ja lupa perutaan jos ei toimi.
Se mikä on muiden muassa muuttunut on se, että lastensuojelu valvoo lastenoikeuksien toteutumista perheissä. Vanhemmilla ei ole enää sellaista valtaa lapsiinsa kuin mitä joskus entisaikaan oli.
Meillä on ja tunnen kyllä muitakin, joilla on asiat niin kuin pitääkin eli vanhempien päätäntävalta ja lapset tottelee. Mitään väkivaltaa meillä ei harjoiteta, mutta tarpeen tullen myös fyysisesti pysäytetään tilanne, jos on alkanut liikaa tulemaan kierroksia. Tiedän kyllä näitä aikuisia, jotka kauhistelevat sitä, kun joku vanhempi kantaa riehuvan ja rääkyvän lapsen pois kaupasta tai kehtaakin napata vaikka takin kauluksesta voimalla, jos meinaa juosta kaupan parkkipaikalla.
Joidenkin mielestä vaan lasten täytyisi antaa mennä ja olla vapaasti ja syytellään sitten muita, jos jotain sattuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät juosseet eivätkä huutaneet.
Lapset ovat aina olleet lapsia, niin kauan kuin muistan. Eli 60 vuotta.
Totta. Toisaalta aina ollut aikuisten velvollisuus ohjata ja opastaa lapsia käyttäytymään tilanteen ja paikan mukaan.
Nykyään sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuun kasarin lapseen se opetus kirjastojen hiljaisuudesta on iskostunut niin tiukkaan, että vielä pari vuotta sitten automaattisesti laitoin puhelimen äänettömälle astuessani kirjastoon. :D
Mutta enää et viitsi. Eli olet nyt yksi näistä turhan metelin aiheuttajista. Ei tuossa ole mitään naurunaihetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Levottomuus on juuri se syy, miksi en käytä kirjastoja ( esim Oodissa kävin kerran kääntymässä).
Oodin vaikutuspiirissä asioiva voi mennä myös Rikhardinkadun kirjastoon, joka on perinteisen rauhallinen tai Kansalliskirjastoon tai vaikka Kaisa-taloon, jonka kellareista löytyy niin lukemista kuin lukupaikkojakin. Ja hiljaisuus on korviahivelevä.
Vierailija kirjoitti:
Kirjastoissa oli vielä ysärillä oikeastikin niin hiljaista, että siellä olisi kuullut kirjaston toisesta päädystä, jos kynä tippuu lattialle. Erikseen oli sitten musiikkihuoneita yms. mitkä oli äänieristettyjä.
Kirjastot olivat kirjastoja, joissa oli hiljaisuus.
Nyt ne ovat likaisia paikkoja joihin leiriydytään eväiden ja lastenvaippojen kanssa lukutaidottomina mällästämään :(
Vessat kaameassa kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä on vasta kymmenisen vuotta kun pääsykokeisiin lukijoita näki vielä kirjastossa lukemassa pääsykoekirjoja.
Muistan sen siitä kun minulla oli uusissa talvikengissä pohjissa imukuppimaisia liukuesteitä ja koska kengät olivat vielä niin uudet, niistä lähti hauska ääni lattialla kävellessä kun imukupit tarttuivat vielä lattiaan tiukasti kiinni. Joku lukija katsoi minua pahasti sen äänen takia.
Nykyään kirjastossa tuskin pystyy enää keskittymään lukemiseen hälinän takia.
Joissakin kirjastoissa saa jopa viedä koiran sisälle kirjastoon ja sitten koirat räkyttää siellä taukoamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastoissa oli vielä ysärillä oikeastikin niin hiljaista, että siellä olisi kuullut kirjaston toisesta päädystä, jos kynä tippuu lattialle. Erikseen oli sitten musiikkihuoneita yms. mitkä oli äänieristettyjä.
Kirjastot olivat kirjastoja, joissa oli hiljaisuus.
Nyt ne ovat likaisia paikkoja joihin leiriydytään eväiden ja lastenvaippojen kanssa lukutaidottomina mällästämään :(
Vessat kaameassa kunnossa.
Helsingissäkö tuollaista on? Ainakin pikkukaupunkien ja maaseudun kirjastot ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin. Eivät ne ole miksikään puuhamaiksi tai nuorisotiloiksi muuttuneet.
Käyn vain iltaisin omatoimiaikana 19 - 21 tai sunnuntaisin.
Ei. Ei uskallettu. Kirjastonhoitaja tuli ja heitti pihalle jos edes puhui kovaäänisesti. Tuli myös huomauttamaan ja vei puoliväkisin lasten- ja nuortenkirjojen osastolle jos meni aikuisten puolelle hyllyjä edes katsomaan.
T. 1960-luvun lapsi