Yritin kuunnella ensimmäistä äänikirjaani, ja eihän siitä mitään tullut

Kokeile eri kirjoja. Esim dekkarit ovat usein helppoa kuultavaa.

Äänikirjat ovat siitä hyviä, että samalla voi jumpata, tehdä käsitöitä, siivota tai mitä ikinä...

Älä yritä saada äänikirjasta irti sitä, mitä oikeasta kirjasta vaan suhtaudu siihen kuin vaikka radion kuunteluun. 

Kokeilin joskus kuunnella jotain kirjaa, mutta lukijan ääni rasautteli. Äänellä on iso merkitys. Löytäisinköhän jonkun josta tykkäisin.

Se riippuu aivan siitä, mitä muuta teet siinä samalla. Parhaiten siihen pystyy keskittymään, kun tekee jotain sellaista, missä ei aivoja tarvitse pahemmin vaivata. 

Itsellä menee äänikirja täysin ohi, jos selailen tietokonetta tai luen jotain, se blokkaa jotenkin äänimaailman ulkopuolle. Tiettyä peliä pelatessa taas pystyn hyvin kuuntelemaan äänikirjaa tai ruokaa laittaessa, jos laitteet eivät pidä liikaa ääntä, jolloin äänikirjan äänet peittyvät sen alle.

Joskus oikeaa kirjaakin lukiessa ajatukset ovat muualla, jolloin se luettu menee ohi ja pitää palailla takaisin päin lukemaan vain siihen kirjaan keskittyen. Joskus on ihan mukava kuunnella äänikirjaa jossain sängyn päällä lepäillen silmät kiinni.

Äänikirjojen ongelma on lukijan ääni ja "eläytyminen". Ennemmin luen itse. 

Eihän äänikirjoissa pysty hahmottamaan teosta. Se jää irrallisiksi paloiksi. Aivojen kannalta laiskaa ja ajan haaskausta.

Ei ne kaikille sovi. Mä en pysty kuuntelemaan ollenkaan. Joko alkaa ärsyttää lukijan ääni tai intonaatio tai väärin lausutut sanat, ja ylipäänsä se lukeminen on liian hidasta. Alan ajatella aivan muita asioita ja unohdan kuunnella. Luen itse kirjani, ja puuhaillessa kuuntelen musiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Äänikirjojen ongelma on lukijan ääni ja "eläytyminen". Ennemmin luen itse. 

Tämä, ja sitten se, että minulle tulee mielikuva kirjan henkilöiden persooonasta ja äänestä. Hullulta kuulostaa, kun miesääni kailottaa jotain nasen sanomaa juttua tai päinvastoin.

Ennen oli radiossa kuunelmat, joissa oli oikeat näyttelijät lukemassa vuorosanoja ja ne oli ihan kivoja.

Kokeile kuunnella illalla ennen kun käyt nukkumaan. Noihin äänikirjoihin saa uniajastimen, niin ei haittaa vaikka nukahtaisit kesken kuuntelun.

Kuuntelen myös dekkareita pääasiassa tai hömppä-tietokirjoja äänikirjoina. Ei niin väliä, jos menee jotakin ohi. Kaunokirjallisuuden luen paperisena. Haluan tukea kirjailijoita, eivät saa äänikirjoista yhtä hyvää tuottoa. Ostan siis osan kirjoista itselleni. Ei tämä ole mikään statusharrastus, vaan kivaa ajanvietettä.

Vierailija kirjoitti:

Äänikirjojen ongelma on lukijan ääni ja "eläytyminen". Ennemmin luen itse. 

Celine kirjoissa on vähemmän eläytymistä. Kannattaa myös googlata parhaina pidetyt lukijat.

Äänikirjan laatu riippuu paljon lukiasta. Itse olen huomannut, että naiset eivät osaa lukea kiinnostavalla tavalla. Miehet usein joko ääninäyttelevät hahmot jolloin tarinaa on helpompi seurata tai osaavat lukea tarinaa kuin jollakin iltanuotiolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänikirjojen ongelma on lukijan ääni ja "eläytyminen". Ennemmin luen itse. 

Celine kirjoissa on vähemmän eläytymistä. Kannattaa myös googlata parhaina pidetyt lukijat.

Celian. En tiedä kenestä Celinestä ennakoiva tekstinsyöttöni höpöttää.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilin joskus kuunnella jotain kirjaa, mutta lukijan ääni rasautteli. Äänellä on iso merkitys. Löytäisinköhän jonkun josta tykkäisin.

Minulla on sama ongelma. Mielelläni kyllä kuuntelisin mutta harvassa ovat ne lukijat joiden ääntä pystyn kuuntelemaan, niin monella on jotakin siinä äänessä joka tekee kuuntelemisesta sietämätöntä.

Itse pidän enemmän kirjojen lukemisesta kuin kuuntelemisesta. Ja siis luen kirjoja enemmän kuin kuuntelen.

Mutta äskettäin tuli niin herkullinen äänikirja (The Exorcist -kauhuklassikko YouTubessa) vastaan ilmaiseksi kuunneltavana, että kuuntelin koko reilu 10-tuntisen loppuun muutamassa päivässä. Kuunteleminen alkoi sujua. Nyt kenties alan kuunnella äänikirjoja useamminkin. YouTubessa on muitakin hyvältä vaikuttavia.

En kuitenkaan aio vähentää kirjojen lukemista pitkällä aikavälillä, koska tiedän sen olevan parempi vaihtoehto aivoterveyden ylläpitoon.

Vierailija kirjoitti:

Eihän äänikirjoissa pysty hahmottamaan teosta. Se jää irrallisiksi paloiksi. Aivojen kannalta laiskaa ja ajan haaskausta.

Miksei pystyisi?

Aivojen kannaltahan se vaatii enemmän, kun teet jotakin ja joudut samalla keskittyyn kirjan kuunteluun, niin että pysyt kärryillä tapahtumista. Mitä se muka aivoilta vaatii, että istut ja luet?

Ja enemmän kai se on ajanhaaskausta kun luet paperikirjaa, etkä saa mitää muuta samalla aikaseksi.

Juttelin kerran kaverini kanssa joka kertoi kuuntelevansa mieluusti äänikirjoja. No kiinnosti miten kokee ne kun itse en niihin pysty keskittymään ja luen mieluummin. Hän ei muistanut viimeeksi kuuntelemansa romaanin nimeä eikä sen kirjoittajaa, ne piti tarkistaa sovelluksesta, eikä edes osannut kertoa kirjan juonesta mitään. Jotenkin tuntuu että ihmiset haluavat vain jotain höpötystä taustalle ja itse kirjasta ei saada mitään selkoa.

Kuluttaakseni valveillaoloaikani neulon ja virkkaan ja samalla annan aivoilleni tekemistä kuuntelemalla äänikirjoja. Kun olin parissa vuodessa kyllästynyt YouTuben yms. ilmaislähteiden katkeileviin ja katoaviin äänikirjoihin ja netin vallanneeseen tekoälyroskaan, liityin brittiläiseen äänikirjakerhoon, jossa on valtava valikoima ammattilaisten lukemia kirjoja. En voisi olla tyytyväisempi. (Tai voisin siinä tapauksessa, ettei tarvitsisi maksaa.)

Jos vain kuuntelen, nukahdan muutamassa minuutissa. Minun on myös valittava riittävän yksinkertainen kertomus, koska muuten en pysy ollenkaan henkilöhahmojen perässä; unohdan nimiä, en muista hahmojen ulkonäköä, ja silloin, kun muistan, sekoitan henkilöitä toisiinsa. Korvien kautta en opi kunnolla, joten en edes yritä kuunnella tietokirjoja. Kuuntelen pätkiä kirjan eri puolilta kuullakseni, muuttaako lukija tyyliään kesken kaiken. On pari kertaa käynyt niin, että kesken kirjasarjan lukija vaihtuu niin ärsyttävään, että on jätettävä kesken. 

Kun haluan kunnollisen lukukokemuksen, luen omilla silmilläni. Silloin näen tekstin kappaleet pieninä kokonaisuuksina sen sijaan, että olisin irrallani, kiinni vain muutamassa kuulemassani sanassa kerrallaan. Tapanani on myös harppoa sekä eteen että taakse, mitä ei kuunnellessa voi tehdä. 

Jos minulta kysytään, paperinen kirja on ykkönen. Äänikirjat ja elokuvat ovat kakkosia, ja kuunnelmat ovat paholaisen keksintö. Muut saavat olla omaa mieltään, eivätkä muiden arvojärjestykset rasita minua ollenkaan.  

Vierailija kirjoitti:

Kokeilin joskus kuunnella jotain kirjaa, mutta lukijan ääni rasautteli. Äänellä on iso merkitys. Löytäisinköhän jonkun josta tykkäisin.

Lukijan äänellä on paljon merkitystä, joitakin kuuntelee ihan mielellään, sitten on sellaisia joita ei todella jaksa. Lainasin kerran kirjastosta hömppäkirjan, jota luki joku "näyttelijä neitokainen", joka kiekui puhuessaan, intonaatio oli todellä järkyttävä, eikä edes eri lukunopeuksien kokeilu saanut sitä edes jotenkin siedettäväksi. Normaalisti kuuntelen aina normaalilla äänennopeudella. Jotain Christoffer Strandbergin lukemaa kirjaa kuunnellessa minua häiritsivät kovasti hänen L-kirjaimensa keskellä sanaa, niistä kuulsi läpi hänen ruotsinkielisyytensä, vaikka hän puhuukin erinomaista suomea ja se häiritsi kyseissä kirjassa.

Jukka Pitkänen on lukija, joka ei juuri häiritse. Hän on sellainen tasaisen varma lukija. Monella näyttelijällä on äänessään jotain häiritseviä juttuja, joku Vilma Kinnunen on usein jotenkin teennäisen lässyttävän kuuloinen.  Kerran kuuntelin jotain dekkaria, jota luki Ahti Haljala. Ihan alussa hänen persoonallinen äänensä jotenkin häiritsi, mutta kun pääsi vähän pidemmälle, hän oli aivan mahtava lukija kyseiselle kirjalle. S:n suhauttelijat häiritsevät myöskin.