Jatkuva riita likaisesta keittiöstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna perheelle kellonaika, jolloin on perhekokous. Ei seisoen keittiössä sotkun keskellä raivoamassa, vaan istukaa alas ja pitäkää kokous. Laadit käsittelylistan. Jokaista kuullaan ja ratkaisuehdotuksista neuvotellaan. Samalla voitte käydä läpi muutkin huoneet ja jokaiselle tästä lähtien tulevat tehtävät. Rauhallisesti ja asiallisesti. Valmistaudu huolella. 

Mikset vastannut tähän, ap? 

En vielä ehtinyt, nyt vastaan. Meillä on lista jääkaapin ovessa, lapsilla on omat tiskivuoropäivät. Pöytien luutuaminen on listassa myös, mutta sitä eivät noudata. Miten tuon jälkien korjaamisen saisi parhaiten perille, sellainen itsestäänselvyys. Aion kyllä kokoustaa asian tiimoilta, taas. 

Ap

#30 jatkaa omaa näkemystään asiasta. Tässä päästiin suoraan siihen ongelman ytimeen, mitä ei kokoustaminen ratkaise. Jos ei ole mitään keinoa pakottaa noudattamaan omia näkemyksiään, ei niitä vastentahtoiset mielipiteet tule myöskään noudattamaan. Jos taas on keinot pakottaa, ei ole tarvetta kokoustaa. Se on hyvin yksipuolinen ilmoitus, että nyt tapahtuu näin, tai sitten tapahtuu näin - ja sitten tapahtuu myös niin. 

Perhedynamiikassa tuo auktoriteetti ja pakottaminen on helpompaa lapsia kohtaan. Jos ei, niin laitteet pois x päiväksi jne.  Miehen pakottamiseen voi kokeilla väsynyttä "pimppi pysyy kiinni" -taktiikkaa. Tai sitten ilmoittaa, että jos ei homma parane, akka lähtee. Piste. Ja sitten myös lähtee. 

Tai sitten todeta, ettei asia ole niin vakava ja jatkaa elämää asian kanssa. 

Huvipuistohullu kirjoitti:

Meillä siivoaa se jota häirittee, eli mä 😄 joskus illalla, samalla ku tiskaan päivän astiat 

Tuo on ikävin ajattelutapa mielestäni. Ulkoistaa vastuun muille kun ilmoittaa, että minua ei häiritse! Se sitten kärsii jota häiritsee, jos ei sitten ole ahkera kuuraamaan ja pystyy "alistumaan" kotiorjaksi. Mun mielestä kaikkien kuuluu ottaa osaa yhteisen kodin kunnossapitoon. 

Ap

Mä olen ollut samassa tilanteessa. Vielä siten, että kyseessä on ollut miljoonaluokan talo, jonne perheen ulkopuoliset tullessaan odottavat jotain avotakkaelämystä, eli että kaikki on viimeisen päälle hienosti ja siististi.

Ei auttanut puhuminen, pyytäminen, raivoaminen jne... Ainut mikä auttoi oli se, että aloin ajattelemaan, että sitten kun olen eläkkeellä ja mieskin jo kuollut, niin ompa mulla siisti talo ja keittiö! Sitä ennen, sotkua ON. Aloin pyyhkimään keittiön tasoja märällä parin PÄIVÄN välein. Kuivalla talouspaperilla (=pahimmat murenat pois, pääsee kuitenkin 80% tavoitteeseen) sitten ehkä kerran päivässä.

Oma mielenterveys ei kestänyt sitä, että jos olin juuri viimeisen päälle siivonnut keittiön, niin joku tuli siihen sitten levitteleen ruispalojen murusia joka paikan täyteen. Tämä perustuu siihen, että jos joku sotkee lisää jo sotkuisia tasoja, niin eipä niin haittaa. Vaatii toki sen, että oma lanttu kestää sotkuisuutta. Ihan hyvin on kestänyt, ainakin paremmin kuin sitä, että olet juuri siivonnut väsymykseen asti ja sitten joku tulee ja sotkee. Ja onhan se komee kontrasti kun kallis talo osoittautuu hyrskyn myrskyn -paikaksi :) 

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Meillä siivoaa se jota häirittee, eli mä 😄 joskus illalla, samalla ku tiskaan päivän astiat 

Tuo on ikävin ajattelutapa mielestäni. Ulkoistaa vastuun muille kun ilmoittaa, että minua ei häiritse! Se sitten kärsii jota häiritsee, jos ei sitten ole ahkera kuuraamaan ja pystyy "alistumaan" kotiorjaksi. Mun mielestä kaikkien kuuluu ottaa osaa yhteisen kodin kunnossapitoon. 

Ap

No sun mielipiteesi nyt on selvästi 25% kokonaisuudesta teidän perheessä ja olet vahvasti vähemmistössä. Jos ei muiden mielipiteet jostain syystä muutu, joko pysyt siellä vähemmistössä, tai lähdet lätkimään. 

25% ääniosuudella ei tehdä muutosta missään.

Läheinen kaveri asui miljoonaluokan talossa lapsena ja kyllä heillä, kuten myös meillä ylemmän keskiluokan alle-miljoonaluokan taloissa, kävi siivoojat pari kertaa viikossa hoitamassa homman. Ei meilläkään kukaan muu siivonnut. Siihen aikaan ulkkarisiivoojat maksoi käteisellä luokkaa 200€/vko ja painoivat tuntikausia hommia sillä rahalla. Puhdasta oli. 

Teitä on neljä. 25% perheestänne toivoo siistwyttä, 75% taas elää tyytyväisenä sotkun keskellä. Miten ratkaista ongelma? Minusta tuo on ihan toivotonta. Olet valinnut vääränlaisen puolison. Sottapytty puolison lisäksi olet saanut kaksi lasta, jotka ovat tulleet isäänsä. Nyt sitten asut siellä sekamelskan keskellä ka raivoat ja väännät siivouksesta, jota ei tapahdu. Sulla on yksi elämä. Mitä jos lähtisit tuolta  elämään sitä? 

Vierailija kirjoitti:

Läheinen kaveri asui miljoonaluokan talossa lapsena ja kyllä heillä, kuten myös meillä ylemmän keskiluokan alle-miljoonaluokan taloissa, kävi siivoojat pari kertaa viikossa hoitamassa homman. Ei meilläkään kukaan muu siivonnut. Siihen aikaan ulkkarisiivoojat maksoi käteisellä luokkaa 200€/vko ja painoivat tuntikausia hommia sillä rahalla. Puhdasta oli. 

Meillä ei käy siivooja. Tämän kokoisessa talossa se maksaisi maltaita, eikä minunkaan mielestä siinä ole järkeä. Siivoan itse mitä siivoan, perhe tyytyköön siihen ja jos eivät tyydy, voivat liittyä siivousjoukkoihin, en pistä vastaan :) T. Se joka asuu kalliissa talossa.

Millainen suhde sulla on mieheesi? Eikö häntä kiinnosta yhtään, että kärsit? 

Vierailija kirjoitti:

Millaiseen kuntoon se keittiö on sitten jätetty? Ruokatarvikkeet esillä, tiskit pöydällä? Vai murut pyyhkimättä? Riippuu vähän siitäkin, mitä tekisin.

Esim leipäpussi avonaisena pöydällä, vaikka meillä on leipälaatikko. Leipää on täytetty työtasolla, vaikka on ohjeistettu ottamaan lautanen alle (koska eivät luutua jälkiään) joten leivänmuruja, kurkkua, juustoa, voita on noin metrin alueella työtasolla ja yleensä myös siinä kohtaa lattialla. Vanhempi lapsi on saattanut leipoa jotain hyvää, ja työtasoilla on hyvä määrä jauhoja ja sokeria. 

Aivan kuin he eivät näkisi mitä jälkeensä jättää. Seuraava kun tulee keittiöön, voi asettaa lautasensa kasan päällimmäiseksi tai alkaa luutuamaan. Tämä on se kohta milloin kilahtaa.

Mies kun tekee ruokaa, antaa kaikkien jälkien levätä niin pitkään, että joudun sanomaan asiasta. Siis vettä saattaa "lainehtia" työpöydällä, spagettikastikkeen roiskeita seinälaatoilla, kattilat jää liedelle jne. Sellaiset jäljet jää, mitkä itse terveellä järjellä siivoaa heti, esim lainehtiva vesi. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Entä jos muuttaisit oikeasti tuolta pois? Omaan nättiin siistiin rauhalliseen kotiin. Mikä sua pidättelee? Kerro perheellesi, että aiot muuttaa tammikuussa, jos asiat ei muutu. Ja sitten muutat. 

Olisihan se aika radikaali ratkaisu. Vaatii myös rahaa, täytyy lyhentää asuntolainaa ja samalla pitäisi kustantaa toista asuntoa.

Ap

Siis pyydät sotkijan paikan päälle ja seisot vieressä kun hän siivoaa. Ja ilmoitat että ensi kerralla kannattaa siivota heti niin ei oma tekeminen keskydy siitä että joutuu jälkeenpäin siivoamaan. Näin minä toimin ja on auttanut asiaan. Meillä on tosin alusta asti opetettu että omat astiat siivotaan pois eikä ruokapöydässä sotketa.

Toistoja, toistoja, toistoja. Ei kai siinä muukaan auta. Meillä teinipoika kokkaa monta kertaa viikossa, ja haluan kannustaa häntä siihen ottamalla vastuuta siivouksesta. Sitten vastaavasti jos minä kokkaan, saa muu perhe siivota. Välillä kyllä ei kukaan meistä jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Millainen suhde sulla on mieheesi? Eikö häntä kiinnosta yhtään, että kärsit? 

Ei näköjään kiinnosta. Ollaan oltu yhdessä kohta 20v, ehkä hän on jo minuun kyllästynyt. Ei muutenkaan enää huomioi niinkuin alkuvuosina. 

Ap

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Opettele elämään sotkuisen keittiön kanssa tai lähde. Olet selvästi jo kaikki mahdolliset keinot käyttänyt ilman tulosta. Aluksi sotkun sietäminen tuntuu mahdottomalta mutta kyllä siihen tottuu ajan kanssa. Ehkä ne muutkin vähitellen herää siihen sotkuun kun se on jatkuvaa eikä sitä kukaan siivoa koskaan pois. Keittiöstä voi siivota aina vain pahimmat mutta ei kannata siivoa kokonaan kuin esim. kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Siis pyydät sotkijan paikan päälle ja seisot vieressä kun hän siivoaa. Ja ilmoitat että ensi kerralla kannattaa siivota heti niin ei oma tekeminen keskydy siitä että joutuu jälkeenpäin siivoamaan. Näin minä toimin ja on auttanut asiaan. Meillä on tosin alusta asti opetettu että omat astiat siivotaan pois eikä ruokapöydässä sotketa.

Tässä on ongelmana se, että en tiedä kuka on sotkenut. Syyttävät toisiaan eivätkä suostu siksi siivoamaan. Pitäisi olla kameravalvonta :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiseen kuntoon se keittiö on sitten jätetty? Ruokatarvikkeet esillä, tiskit pöydällä? Vai murut pyyhkimättä? Riippuu vähän siitäkin, mitä tekisin.

Esim leipäpussi avonaisena pöydällä, vaikka meillä on leipälaatikko. Leipää on täytetty työtasolla, vaikka on ohjeistettu ottamaan lautanen alle (koska eivät luutua jälkiään) joten leivänmuruja, kurkkua, juustoa, voita on noin metrin alueella työtasolla ja yleensä myös siinä kohtaa lattialla. Vanhempi lapsi on saattanut leipoa jotain hyvää, ja työtasoilla on hyvä määrä jauhoja ja sokeria. 

Aivan kuin he eivät näkisi mitä jälkeensä jättää. Seuraava kun tulee keittiöön, voi asettaa lautasensa kasan päällimmäiseksi tai alkaa luutuamaan. Tämä on se kohta milloin kilahtaa.

Mies kun tekee ruokaa, antaa kaikkien jälkien levätä niin pitkään, että joudun sanomaan asiasta. Siis vettä s

OK. No kilahtaisin kyllä itsekin. Saattaisin tehdä radikaalin ratkaisun. Ottaisin jätesäkin, pyyhkäisisin kaikki kamat sinne leipäpusseja, juustoja ja kattiloita myöten ja veisin roskiin. Kaliiksi tulee, mutta kun sen pari kolme kertaa tekee (ja mies käy hakemassa kaupasta uudet kattilat ja ruokatarpeet muutamaan otteeseen), niin eiköhän ala oppi menemään perille. Kova kovaa vasten!

Ehkä auttaa, kun kuvittelee, millaisen muiston jättää lapsille itsestään ja keittiössä olosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen suhde sulla on mieheesi? Eikö häntä kiinnosta yhtään, että kärsit? 

Ei näköjään kiinnosta. Ollaan oltu yhdessä kohta 20v, ehkä hän on jo minuun kyllästynyt. Ei muutenkaan enää huomioi niinkuin alkuvuosina. 

Ap

Tämä on varmaan ongelman ydin. 

57: kuulostaa kyllä tosi epävakaan ihmisen toiminnalta.

Jos pysyisit pois keittiöstä kokonaan, niin et altistuisi kärsimykselle. Hommaa pieni jääkaappi tai kylmälaukku, ja mikro omille ruuille. Pysy hyvällä tuulella.

Jos joku haluaa että laitat ruokaa, ehtona on, että keittiö on siisti.