Miten voitte olla olematta kateellisia kauniille ja hyväosaisille ihmisille?

Olen kateellinen sotaorvoille, jotka saavat asua järvenrannalla olevassa talossa

Mitä siitä kauneudesta hyötyy? Toki ehkä helpottaa puolison löytämistä, mutta jos sellainen on, vieläpä hyvä ja rakastava, niin onko ihan hirveästi väliä miltä näyttää. 

Hyväosaisuus on toinen juttu. Minusta tässä ei ole kyse vain rahasta, vaan myös siitä, että on tukiverkkoja. Hyviä ihmissuhteita, tukea ja turvaa kaikissa merkityksissä. Toisaalta merkityksellisyyttä elämään tuo se, jos pystyy itse luomaan vaikkapa vaurautta elämään niin itselleen kuin läheisilleen.

Lopulta kuitenkin mielestäni ihan kaikista tärkein asia maailmassa on sisäinen rauha. Jos sitä ei ole, ei mikään materiaalinen rikkaus auta. Toisaalta jos on täydellinen, horjumaton, sisäinen rauha, ei materiasta oikeastaan edes välitä. Se on ehkä kivaa, mutta ei lopulta kovin tärkeää.

Miksi olisin kateellinen niille jotka haluavat pitää kulissit yllä tavalla tai toisella. Sinne vaan suomeen esittelemään "täydellistä" elämää botoxihuulin, joka todennäköisesti romahtaa ihan milloin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siitä kauneudesta hyötyy? Toki ehkä helpottaa puolison löytämistä, mutta jos sellainen on, vieläpä hyvä ja rakastava, niin onko ihan hirveästi väliä miltä näyttää. 

Hyväosaisuus on toinen juttu. Minusta tässä ei ole kyse vain rahasta, vaan myös siitä, että on tukiverkkoja. Hyviä ihmissuhteita, tukea ja turvaa kaikissa merkityksissä. Toisaalta merkityksellisyyttä elämään tuo se, jos pystyy itse luomaan vaikkapa vaurautta elämään niin itselleen kuin läheisilleen.

Lopulta kuitenkin mielestäni ihan kaikista tärkein asia maailmassa on sisäinen rauha. Jos sitä ei ole, ei mikään materiaalinen rikkaus auta. Toisaalta jos on täydellinen, horjumaton, sisäinen rauha, ei materiasta oikeastaan edes välitä. Se on ehkä kivaa, mutta ei lopulta kovin tärkeää.

Kauniitakin naisia on petetty elämän alusta asti. 

En ole kateellinen sellaisista asioista, mitä en ole koskaan saanut. Niitä ei osaa ajatella sillä tavalla, että olisi niitä ansainnutkaan.

Siitä saatan olla kateellinen, jos jollain on jotain hienoa, mitä itse olen menettänyt. Tulee fiilis, että elämä on epäreilua. Miksi tuo saa ja minä en? Miksi minulta otetaan ja muille annetaan? 

Ainut asia mille olen kateellinen on tänä vuonna eläkkeelle jäävät. Olen niin kypsä työelämään ettei sanat riitä. Ja vielä pitäisi jaksaa muutama vuosi, huoh!

Meillä ongelmat on täysin ulkopuolisten masinoimaa ja manipuloimat. Jopa osittain sabotoidut. Älä tule selittelemään mitään tyyliin on niitä ongelmia muillakin. On niitä vaikka olisi rahaa tai ei. Jos oikeasti tiedät, mitä tsrkoitan et tuollaista paskaa voi sanoa.

Sanot sen kuitenkin muille,  koska on ääliöitä maa täynnä, joilla ei mitään aavistustakaan mitä tarkoitan ja mitä voi olla  kyseessä. No kun itse tietää, niin tietää.  Toivottavssti mahdollisimman moni muukin saisi joskus tietä, että on muitakin kun niitä tavallisia perheongelmia, vaikja muka sellaisina näyttäytyy idareille!  Sellaisia  täysin  sabotoitu, keinotekoisesti luotuja. 

Elämä on epäreilua. Jos olisin syntynyt hieman aiemmin olisin päässyt kokemaan sodan kauhut, täysin riippumatta omista valinnoistani. Siihen nähden menee hyvin, jos jollain on prameampi talo niin hyvä heille

Vierailija kirjoitti:

Mitä siitä kauneudesta hyötyy? Toki ehkä helpottaa puolison löytämistä, mutta jos sellainen on, vieläpä hyvä ja rakastava, niin onko ihan hirveästi väliä miltä näyttää. 

Hyväosaisuus on toinen juttu. Minusta tässä ei ole kyse vain rahasta, vaan myös siitä, että on tukiverkkoja. Hyviä ihmissuhteita, tukea ja turvaa kaikissa merkityksissä. Toisaalta merkityksellisyyttä elämään tuo se, jos pystyy itse luomaan vaikkapa vaurautta elämään niin itselleen kuin läheisilleen.

Lopulta kuitenkin mielestäni ihan kaikista tärkein asia maailmassa on sisäinen rauha. Jos sitä ei ole, ei mikään materiaalinen rikkaus auta. Toisaalta jos on täydellinen, horjumaton, sisäinen rauha, ei materiasta oikeastaan edes välitä. Se on ehkä kivaa, mutta ei lopulta kovin tärkeää.

Siitä hyötyy lähes jokaisella elämän osa-alueella.

Ap

Minusta jotenkin säälittävää, jos elämässä onnistumisen kriteereitä ovat suuri talo ja kaunis perhe! Voisikohan se olla rohkeus omannäköiseen elämään, läheiset ja pitkäaikaiset ystävyyssuhteet ja kokemus siitä, että on saanut rakastaa ja tulla rakstetuksi..?

Aina on joku, jolla on asiat vielä paremmin, siksi kadehtiminen on ihan turhaa. Ja globaalisti katsottuna mulla on asiat aika helvetin hyvin, vaikka asunkin vuokra-asunnossa ja tilillä ei ole omaisuuksia. Katto on päällä, ystäviä ja ihana puoliso, mukavat rutiinit ja mukava työ. Säännölliset tulot ja palkalliset lomat on jo enemmän, kuin moni Suomen ulkopuolella osaa edes toivoa.

Ehkä olen ollut kateellinen jollekulle joskus, mutta ainoa kerta minkä muistan, olin kateellinen ystävälle, jolla oli paitsi varaa, myös ymmärrystä yrityksessä, jossa hän oli töissä, antaa hänelle kolme kuukautta vapaata, jotta hän pääsisi kolmeksi kuukaudeksi Yhdysvaltoihin opiskelemaan omalla kustannuksellaan elokuvan tekemistä. Oli kuulemma erittäin intensiivinen kolmekuukautta. Minä en ehkä olisi edes jaksanut.

Kerroin kateellisuudestani kasvotusten, ja unohdin kateellisuuteni, emmekä ole asiasta sittemin keskustelleet. Ei tarvitse enää. Käsitelty ja unohdettu.

Vierailija kirjoitti:

Helposti, olen itse sellainen .

Sama. En tosin katso telkkaria, eikä vieraiden ihmisten elämä kiinnosta pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta jotenkin säälittävää, jos elämässä onnistumisen kriteereitä ovat suuri talo ja kaunis perhe! Voisikohan se olla rohkeus omannäköiseen elämään, läheiset ja pitkäaikaiset ystävyyssuhteet ja kokemus siitä, että on saanut rakastaa ja tulla rakstetuksi..?

Voisi. Valitettavasti vaan rahattomana ei ole mahdollista elää "omannäköistä elämää" eikä rumana ole samanlaisia mahdollisuuksia löytää rakkautta vaikka kuinka väitätte, että sisin on tärkein. Sitä sisimpäänsä vaan ei pääse esittelemään, jos ulkonäkö ei miellytä.

Ap

On helppoa olla kadehtimatta, kun ei ihan oikeasti ole vähääkään kiinnostunut niiden kauniiden ja menestyneiden ihmisten elämästä. En väitä, etten muka koskaan kadehtisi ketään,  mutta ne tunteet suuntautuvat paljon arkisempiin ja omaa elämää lähempänä oleviin asioihin ja menevät nopeasti ohi. Loppujen lopuksi olen kuitenkin pääsääntöisesti ihan tyytyväinen omaan elämääni. 

Koska se kateus ei veisi minua elämässä eteen eikä taakse. En hyötyisi siitä mitään. Miksi siis vaivautua?

Vierailija kirjoitti:

Aina on joku, jolla on asiat vielä paremmin, siksi kadehtiminen on ihan turhaa. Ja globaalisti katsottuna mulla on asiat aika helvetin hyvin, vaikka asunkin vuokra-asunnossa ja tilillä ei ole omaisuuksia. Katto on päällä, ystäviä ja ihana puoliso, mukavat rutiinit ja mukava työ. Säännölliset tulot ja palkalliset lomat on jo enemmän, kuin moni Suomen ulkopuolella osaa edes toivoa.

Sullahan on asiat ihan helvetin hyvin :D Ei mulla ole lähellekään mitään tuollaista.

Ap

Koska mulla on elämässä riittävästi muita hyviä asioita. 

En ole kateuteen taipuvainen. En vaihtaisi elämääni, minuuttani ja osaani mihinkään. 

Helposti. Tiedän olevani heitä fiksumpi ihminen jo ihan sen vuoksi, että en ole julkisuustyrkky. Ei mitään kadehdittavaa moisissa.