"Esikoulussa joudutaan harjoittelemaan yhä enemmän arjen perustaitoja"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen tuleee tukea perheitä yksilöllisesti, ei sanella vaatimuksia. Jos akateeminen varhaiskasvattaja ei osaa työtään, niin kannattaa vilkaista peiliin, syyllinen on siellä eikä vanhemmissa.

Siihenhän koko varhaiskasvatuksen piti perustua, että tuetaan ja autetaan sitä tarvitsevia. Muuten olisi voitu jatkaa tavallisella päivähoidolla. Ilmeisesti henkilökunta ei ole selvillä asiasta.

Ei ne halua auttaa ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä niiden lasten kanssa tehdään, jos ei lueta ollenkaan kirjoja, ei käydä uimassa tai luistelemassa? No liikuntaa voi harrastaa muutakin, mutta tuo kirjojen lukemattomuus kyllä huolestuttaa. Ei ihme, että oppimistulokset ja äo laskevat, jos ei lapset totu pienestä asti kirjoihin.

 

Nää on niitä tulevia nepsyjä. Ei siellä kotona mitään tehdä, ei siivota tai laiteta ruokaa syödään sormin roskaruokaa sohvalla ja tuijotetaan ruutua, pelataan tietokoneella ja pleikkarilla päivät pitkät ja litkitään energiajuomia...  Lapset opetetaan pienestä asti tähän elämäntapaan....

 

Nepsyksi ei kasvateta, nepsyksi synnytään.

Jep, chosen one.

Vierailija kirjoitti:

Eskari on juuri oikea paikka oppia ko taitoja  siellä ei vielä ole peruskoulun akateemisia vaatimuksia.

Epäilen onko kirjoittaja pätevä opettaja? 

T: toinen ope

Tässä on fiksu ope, hyvä, että sinunlaisiakin on.

Olen itse opettaja, tällä hetkellä toisella asteella. Itselläni on työkokemusta 18 vuoden ajalta eri ikäisten oppilaiden kanssa työskentelystä ja tänä aikana lasten ja nuorten taidot ovat muuttuneet. Itse olen 80-luvun kurilla kasvatettu lapsi, jolle opetettiin pienestä lähtien käytännön taitoja ja vaadittiin paljon kotona. Luulen, että moni vanhempi haluaa kohdella hellemmin omaa jälkikasvuaan. Surullista silti, että eskarilaiselta uupuu perustaitoja, joita olisi hyvä osata eskariin menessä. Mielestäni kouluissa olisi hyvä olla enemmän aikuisia tukemassa lasten kasvua ja kehitystä. Jos lapsi on väkivaltainen, hänellä ei ole hyvä olla ja hän tarvitsee tukea ja aikuisen ohjausta. Mutta resurssit ja digitalisaatio, huoh.

Kuulostaa aivan minulta lapsena. Nykyään insinööri.

Vierailija kirjoitti:

Ei osaa kääntää sivuja ? Oikeasti ?

Jos vanhemmat ova kääntäneen lapselle sivut, niin ovat oppineet siihen että joku kääntää heille sivut. Ennen ihmeteltiin jos iso lapsi ei osannut kuoria perunoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei osaa kääntää sivuja ? Oikeasti ?

Jos vanhemmat ova kääntäneen lapselle sivut, niin ovat oppineet siihen että joku kääntää heille sivut. Ennen ihmeteltiin jos iso lapsi ei osannut kuoria perunoita.

Syynä voi olla myos se että kuvakirjan sivu ei vaihdu pyyhkäisemällä sivua.

Eniten minua huolettaa lasten koordinaatiohäiriöt. Tasapaino on huono, ei ole pyöräilty tai liikuttu epätasaisessa maastossa, ei osata uida ja luistelu on vaikeaa.

Päälle lisääntyvä ylipaino. Kuljetaan vain autolla.

Silmälasien tarve lisääntyy kun ei liikuta ulkona ja silmä tottuu katsomaan vain lähelle.

Näitä vikoja on vaikea enää koulussa korjata.

Riippuu varmasti kaupungista. Itse olin päiväkodissa Vantaalla pitkä aika sitten. Tuo oli aivan tavanomaista. Jos lapsen vanhempien syntymämaassa ei ole ollut kuvakirjoja, ei niitä hankita lapselle luettavaksi. Luistimia ei ollut oikeastaan kenelläkään. Jos vanhemmat eivät osaa luistella, eivät he koe sitä tärkeänä taitona. Uiminen taas on kulttuuritaustasta riippuvaista. Meillä Suomessa syntyneiden vanhempien lapsia on tapana opettaa uimaan ja viedään uimakouluun, koska sitä pidetään tärkeänä kansalaistaitona. Erot ovat suuret. Siksi meillä siinä päiväkodissa ei viety lapsia eskarissa uimaan. Liian suuri riski, kun osa ei ole ikinä ollut uimahallissa tai tehnyt vedessä mitään. Myös täysin suomalaista sukujuurta olevia oli, joilla ei luistimia tai ei ikinä ole uinut. Heikompi osaisia ihmisiä riittää ja asuminen on kallista. Ei pystytä käyttämään rahaa lapseen.

Muuten hyvä kirjoitus, mutta tuo luistelun korostaminen on älytöntä, eskarissa. On sitä olennaisempiakin taitoja.

Ei täällä lounaisessa Suomessa edes ole joka talvi kunnolla lunta tai pakkasta, tai mitään missä luistella jos ei tunge lastaan kalliiseen seuraan tai änge harvoille ilmaisille luisteluvuoroille jäähalleihin.

Samoin hiihto on suht turhaa, ja täysin p-seestä nyt muutenkin. Rautakaudella oli tarvetta lylylle ja kalhulle, ja doping-hiihtäjät hiihtivät mitaleita ennen vanhaan kuset housussa ja mustikkasoppadoping rinnuksilla. 

En varmasti osta lapselleni suksia sitä varten, että ehkä kerran elämässä koulussa olisi hiihtoa.

Vierailija kirjoitti:

Eniten minua huolettaa lasten koordinaatiohäiriöt. Tasapaino on huono, ei ole pyöräilty tai liikuttu epätasaisessa maastossa, ei osata uida ja luistelu on vaikeaa.

Päälle lisääntyvä ylipaino. Kuljetaan vain autolla.

Silmälasien tarve lisääntyy kun ei liikuta ulkona ja silmä tottuu katsomaan vain lähelle.

Näitä vikoja on vaikea enää koulussa korjata.

Likinäköisyys on kylläkin usein periytyvää, sitä on Suomessa paljon, ei ole uusi ilmiö, eikä se useinkaan johdu siitä, ettei ole oltu ulkona. Ja kyllähän ennenkin katseltiin lähelle, kun luettiin kirjoja. 

Vierailija kirjoitti:

Eskarissa uimaan?

Kun olin pieni, ekan kerran käytiin koulun kanssa uimassa joskus 4-5 luokalla.

Enkä kyllä muista että tuon ikäisenä olisin luisteluakaan harrastanut, kun ei ollut luistimia. Tossulätkää pelattiin.

M42

Sama täällä. Vanhempani eivät opettaneet luistelemaan, koska he eivät itsekään luistelleet. Äiti oli kotoisin Helsingistä ja isä maaseudulta Pirkanmaalta. Sanoivat, etteivät olleet itsekään hyviä luistelemaan. Koulussa sitten jonain vuonna oli pakko ostaa luistimet ja mennä jäälle. Tämä tapahtui siis 1970-luvulla. Uimaan opin 12-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Milleniaalit eivät kasvata lapsia.

Lapseni on 24 vuotias eikä hänellä ole koskaan ollut kuvatunlaisia ongelmia.

t milleniaali

Eskariin kuuluu uimiseen tutustuminen ja uimaopetuksen siellä antaa UIMAOPETTAJA.

Aina on joku ongelma oli lapsi millainen hyvänsä. Yksi varhaiskasvattaja mulkoili aina pitkin nokanvarttaan kun lapsen hitaasti lämpiävä temperamentti ei häntä miellyttänyt, eikä lapsi ollut kiinnostunut samoista liikuntalajeista kuin hän. Nykyään hän on hyvin koulussa pärjäävä ja harrastaa liikuntaa, mutta tokikaan ei niitä lajeja mitä näiden tietyn tyyppisten ihmisten mielestä pitäisi kaikkien harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmasti kaupungista. Itse olin päiväkodissa Vantaalla pitkä aika sitten. Tuo oli aivan tavanomaista. Jos lapsen vanhempien syntymämaassa ei ole ollut kuvakirjoja, ei niitä hankita lapselle luettavaksi. Luistimia ei ollut oikeastaan kenelläkään. Jos vanhemmat eivät osaa luistella, eivät he koe sitä tärkeänä taitona. Uiminen taas on kulttuuritaustasta riippuvaista. Meillä Suomessa syntyneiden vanhempien lapsia on tapana opettaa uimaan ja viedään uimakouluun, koska sitä pidetään tärkeänä kansalaistaitona. Erot ovat suuret. Siksi meillä siinä päiväkodissa ei viety lapsia eskarissa uimaan. Liian suuri riski, kun osa ei ole ikinä ollut uimahallissa tai tehnyt vedessä mitään. Myös täysin suomalaista sukujuurta olevia oli, joilla ei luistimia tai ei ikinä ole uinut. Heikompi osaisia ihmisiä riittää ja asuminen on kallista. Ei pystytä käyttämään rahaa lapseen.

Minusta on väärin leimata jotenkin heikompiosaiseksi heitä, joiden vanhemmat eivät osaa opettaa kuusivuotiasta uimaan tai luistelemaan, koska lasten oppimiskyky on noissakin asioissa yksilöllistä.

Kun itse olin lapsi, vanhempani pitivät tärkeämpänä sitä, että opin lukemaan ja tein läksyni koulussa.

siinä meillä tulevaisuudentoivot, kunnon debiilejä

Nytpä kerron salaisuuden siihen miksi ennen lapset olivat kilttejä ja istuivat hiljaa. Eli omassa lapsuudessa 90-luvulla en saanut näkyä enkä kuulua, remmi heilui takapuolta vasten pienimmästäkin erheestä. Kerran leikin veljeni kanssa (olimme alle 5v.) ja löin jalkani ja aloin itkeä. Isä ei paljoa kysellyt vaan antoi piiskaa julmasti. Näin minusta on koulittu arka, miehiä pelkäävä, tukahdutettu, hiljainen ja kiltti otus.

Minun aikanani ei edes ollut eskaria. Lastentarha oli tai sillä nimellä sitä silloin kutsuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Nytpä kerron salaisuuden siihen miksi ennen lapset olivat kilttejä ja istuivat hiljaa. Eli omassa lapsuudessa 90-luvulla en saanut näkyä enkä kuulua, remmi heilui takapuolta vasten pienimmästäkin erheestä. Kerran leikin veljeni kanssa (olimme alle 5v.) ja löin jalkani ja aloin itkeä. Isä ei paljoa kysellyt vaan antoi piiskaa julmasti. Näin minusta on koulittu arka, miehiä pelkäävä, tukahdutettu, hiljainen ja kiltti otus.

Meillä ei lapsia pahoinpidelty, ja olen syntynyt 1980. Ei todellakaan ollut tapana tyolloin enää lapsia hakkata.