Lue keskustelun säännöt.
"Esikoulussa joudutaan harjoittelemaan yhä enemmän arjen perustaitoja"
https://www.ts.fi/lukijoilta/6764724
Kiintoisa mielipide varhaiskasvatuksen opettajalta.
"Vuosi vuodelta on enemmän niitä lapsia, joiden vanhempia pitää opastaa ja ohjata aivan kaikessa; lapsen vaatettamisessa ja ikätasoisten rajojen asettamisessa. On lapsia, jotka eivät jaksa kuunnella kuvakirjojen lukemista, jotka eivät osaa kääntää itse kuvakirjan sivuja. Jotkut ovat ensimmäistä kertaa luistimilla eskarissa tai uimassa eskarin uimakoulussa. Pöytätapoja ei ole, lapset eivät tiedä, mikä ruoka syödään haarukalla ja veitsellä, mikä lusikalla.
Eskarin aikuisia nimitellään ja heille haistatellaan, lapset pelaavat liikaa laitteilla, katsovat kaikkea mahdollista kakkaa Youtubesta, ikärajoja ei noudateta"
"Työolosuhteet työturvallisuuden kannalta ovat muuttuneet. Viimeisten viiden vuoden aikana minua ja työkavereitani on lyöty, potkittu, raavittu, syljetty, HaiPro-ilmoituksen tekeminen lasten väkivaltaisen käytöksen takia työntekijää kohtaan on jokaviikkoista."
Kommentit (747)
Vaikka täällä haukutaan nyt milleniaalivanhemmat, niin ihan samat ongelmat oli kuulkaa jo kun itse oltiin pieniä, mutta sillon vaan ei ollut mitään vasuja yms tai vakaakaan, vaan tarhassa ei vaan oltu kiinnostuttu siitä osaako lapset jotain vai ei. Silloin vanhemmat panosti vielä vähemmän näihin, kuin nykyään.
Itse opin lukemaan vasta ekalla. Uimaan sentään jo ennen. Luistelussa olin ikuisesti huono ja ketään ei kiinnostanut.
Oma lapseni on vielä ekaluokallakin huono luistelija ja tästä on valitettu jo sadat kerrat päikyllä (kun vielä oli) ja ei vissiin tajuta, että olen kyllä raahannut häntä luistelemaan usein, mutta ei se siitä kummene. Pikkusisaruksensa luistelee yhtä hyvin jo nelivuotiaana. Nykyään vaan kaikki on vanhempien vikaa.
Kukaan ei kuitenkaan ole kiitellyt, että ko.lapsi oppi lukemaan heti viisi täytettyään ja ui jo kisoissa nyt 7vuotiaana.
Olen syntynyt -87
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eskarissa uimaan?
Kun olin pieni, ekan kerran käytiin koulun kanssa uimassa joskus 4-5 luokalla.
Enkä kyllä muista että tuon ikäisenä olisin luisteluakaan harrastanut, kun ei ollut luistimia. Tossulätkää pelattiin.
M42
Joissain eskareissa ilmeisesti tosiaan käydään uimassa. Meidän lasten eskarista se on jo poistettu, koska sellaiseen ei ole rahaa.
Riippuu nyt lapsesta paljon. Kaikki eivät ole urheilullisia tai kaikki eivät tykkää lukea. Kaikkia kuitenkin tarvitaan ja jokaisella on omat vahvuutensa.
Mutta kyllä se vanhempien tuki ja opastus on merkityksellistä. Lasten kaveripiirissä on niitä nuoria, jotka eivät osaa tehdä ruokaa, ruoka on helkatin kallis pakastepitsa ja limsa, vaikka elävät toimeentulotuella. Usein se toimeentulotuen perusosa on vielä puolitettu, kun eivät osaa/halua/jaksa hoitaa niitä velvoitteita mitä sen saamiseen liittyy. Mä oon yrittänyt välillä auttaa, kun puhun paremmin "Kelaa". Vanhempia nämä nuoret tarvitsisivat ja olisivat tarvinneet.
Kaikkea kannattaa kuitenkin kokeilla edes kerran. Ja onhan uimataito Suomessa äärimmäisen tärkeä kun vesistöjen keskellä asutaan. Vaikka olisi kuinka kaupunkilinen saattaa viettää lomiaan etelässä altaan ja meren äärellä.
Tuo ruoka-asia on pöyristyttävintä mitä löytyy, meillä lapset ja lastenlapset ovat olleet keittiössä mukana siitä lähtien kun ovat syöttötuolissa istuneet. Parivuotiaskin sekoittaa hyvin sämpylätaikinan ja pyörittelee sämpylät tai pullat pellille! Vähän isompi pilkkoo kasvikset tai paistaa vaikka kanafileet. Kun tuohon kasvaa ei koskaan tyydy eineksiin.
Kun lapsemme olivat teinejä heidän ystävänsäkin olivat aina meillä kun saivat tehdä oikeaa ruokaa ja syötiin isolla porukalla. Ovat kiittäneet tästä aikuisina.
Vierailija kirjoitti:
Eskarissa uimaan?
Kun olin pieni, ekan kerran käytiin koulun kanssa uimassa joskus 4-5 luokalla.
Enkä kyllä muista että tuon ikäisenä olisin luisteluakaan harrastanut, kun ei ollut luistimia. Tossulätkää pelattiin.
M42
No kyllä 70- luvulla lapset vietiin ennen kouluikää luistelemaan ja hiihtämään. Ja uimaan piti opetellessa ennen kouluun menoa jos vesistöjä lähellä ja niitähän Helsingissä riitti. Maaseudulla myös. Meidät opetettiin laittamaan ruokaa ja leipomaan hyvin pieninä se oli kivaa yhteistä puuhaa äidin kanssa. Ei ollut suomea ja telkkarikin vasta oli tullut koteihin mutta ohjelmatarjonta köyhää. Aika leppoisaa aikaa. Parhaat hetket olivat perheen yhteiset matkat mummolaan, fillariretket Helsingin rannoille ja Lintsi- ja Korkeasaari- päivät. 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomella on hyvä tulevaisuus kun nykyajan pennuille opetetaan vaan syömään, pelaamaan, paskoomaan ja makkoomaan 🤣
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vähän 50/60. Opettaako lasta uimaan, joka tuskin tulee hirveästi missään rannoilla notkumaan. Ja sitten joku tantta pöndeltä tulee sanomaan, että lasta on nyt kaltoinkohdeltu, kun sille on opetettu joku tulevaisuutensa kannalta tärkeämpi taito.
Omasta mielestäni inhottavia nämä "ammattilaisten" ulostulot. Ehkä menty vikaan siinäe ttä annettu pikkuisen liian paljon valtaa keltanokille, joilla ei ole edes omia lapsia ai mitään perspektiiviä elämään. Yhteiskunta ei ole mielestäni hyvä paikka kasvattaa lapsia muutenkaan juuri tämän vuoksi. Vanhemmille ei jaeta mitään opasta, että nämä taidot pitää lapselle opettaa, ja sitten näille tantoille ei kelpaa muuta kuin ne taidot mitä he arvostavat. Eikä se oikeastaan edes kuulu heille, sillä se lapsi ei ole heidän.
Perustaitoihin ei tarvitse opasta.
Uiminen on tärkeä taito. Lapsi voi tipahtaa vaikka puroon ja hukkua. Suomi on tuhansien järvien maa ja aina on vettä jossakin.
Peruskäytöstavat
Muiden huomioiminen-> aggressiivisuus, meluaminen, sotkeminen on väärin, ellei ole metsänpeikko eli ei ihminen ollenkaan.
Omatoimisuus-> ruokailussa, pukemisessa, oma hygienia ja oma tila.
Luistelu, sukseilu ym on vähän niin ja näin. Se on koulun vastuulla, jos sellainen harrastus on pakollinen yhteiskunnan mielestä. Samoin kuin ruotsin kieli.
Monta lasta olet ehtinyt työntää muiden kasvatettavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki kolme lasta ovat lukeneet, pyöräilleet, uineet, hiihtäneet ja luistelleet 3-vuotiaana. Osaavat ekaluokkalaisena tunnista esim. ruokasienet, kalastaa ja perata saaliin, kerätä marjoja poimurilla. Sytyttävät nuotion ja saunan pesän. Osaavat tärkeät puhelinnumerot, osoitteet, hetunsa. Tekevät välipalaa itse ja harjoittelevat ruoanlaittoa ja leipomista. Ovat apuna renkaanvaihdoissa, remonttihommissa, pyykkien lajittelussa. Osaavat käyttää pesukonetta ja tiskikonetta ja korjata pyörästä menneet ketjut. Syövät haarukalla ja veitsellä, kuorivat perunansa.
Tämä on ihan meidän normaalia arkea. Tuntuu käsittämättämältä miten typerää ja saamatonta porukkaa monet vanhemmat ovat jos lapsille ei viitsitä mitään opettaa.
Osa noista on taitoja, joita kaupungissa nykyään harvoin tarvitaan. Esim. nuotion ja saunan pesän sytyttäminen. Kaikilla kun ei ole kesämökkiäkään. Ja jos perheessä ei ole autoa, kuka ja miten opettaisi lapsille auton renkaanvaihdon.
Eri perheissä tehdään erilaisia asioita.
Alkeelliset pöytätavat ja käytöstavat pitäisi kyllä jotenkin opettaa, ja lukemaan ja laskemaan.
Muuten, vanhempani olivat aikoinaan suorastaan epätoivoisia, kun en millään meinannut uskaltaa opetella uimaan. He molemmat nauttivat uimisesta, ja isä oli jopa hyvä siinä. Mutta ei hän silti osannut opettaa sitä.
Onhan se mahtavaa että on noin ylisuorittavia lapsia. 3 vuotias on kyllä todella pieni, että pitäisi pärjätä jo jäälläkin. Nehän on niin huteria että kaatuilevat vielä tasaisella maalla.
Itse opetin lastani luistelemaan, vaikka asun maassa jossa on aina kuumaa. Kallis sisäjäähalli löytyy ja sinne on viety aina joskus. Ehkä 5v osasi luistella jotenkin. Pyöräilemään ja uimaankin oppii vähän myöhemmin. Osasi laskea päässä yhteen ja vähennyslaskuja, koska koulu vaatii ettei sormia enään viisvuitiaana käytetä.
Osasi vuotta myöhemmin myös ratsastaa ja heittää kärrynpyöriä.
Jokainen lapsi oppii eri asioita. Pitääkö niistä kilpailla?
Tietää kuinka tuli tehdään, mutta en päästä vieläkään tekemään tai leikkimään tulella. Se ei ole leikin asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki kolme lasta ovat lukeneet, pyöräilleet, uineet, hiihtäneet ja luistelleet 3-vuotiaana. Osaavat ekaluokkalaisena tunnista esim. ruokasienet, kalastaa ja perata saaliin, kerätä marjoja poimurilla. Sytyttävät nuotion ja saunan pesän. Osaavat tärkeät puhelinnumerot, osoitteet, hetunsa. Tekevät välipalaa itse ja harjoittelevat ruoanlaittoa ja leipomista. Ovat apuna renkaanvaihdoissa, remonttihommissa, pyykkien lajittelussa. Osaavat käyttää pesukonetta ja tiskikonetta ja korjata pyörästä menneet ketjut. Syövät haarukalla ja veitsellä, kuorivat perunansa.
Tämä on ihan meidän normaalia arkea. Tuntuu käsittämättämältä miten typerää ja saamatonta porukkaa monet vanhemmat ovat jos lapsille ei viitsitä mitään opettaa.
Osa noista on taitoja, joita kaupungissa nykyään harvoin tarvitaan. Esim. nuotion ja saunan pesän sytyttäminen. Kaikilla kun ei ole kesämökkiäkään. Ja jos perheessä ei ole autoa, kuka ja miten opettaisi lapsille auton renkaanvaihdon.
Eri perheissä tehdään erilaisia asioita.
Alkeelliset pöytätavat ja käytöstavat pitäisi kyllä jotenkin opettaa, ja lukemaan ja laskemaan.
Muuten, vanhempani olivat aikoinaan suorastaan epätoivoisia, kun en millään meinannut uskaltaa opetella uimaan. He molemmat nauttivat uimisesta, ja isä oli jopa hyvä siinä. Mutta ei hän silti osannut opettaa sitä.
No niin varmaan. Meilläkin 6 kk ikäinen juoksi, puhui, luki, tanssi, heitti palloa, lauloi ja meni kouluun. Yksi vuotiaana oli jo yliopistossa lukemassa taidehistoriaa ja yhteiskuntatieteitä. ajokortin sai 2 vuotiaana ja 3 vuotiaana oli jo töissä koulussa rehtorina. Ihan normaalia meille, ihan itse ovat oppineet ei ole tarvinnut mitään opettaa. 4 vuotiaana rakensi jo omakotitalon itselleen ja 5 vuotiaana oli suuren yrityksen toimari. Ihmettelen että päiväkoteja edes on olemassa, eihän niitä tarvi, lapset osaa jo synnäriltä kävellä itse kotiin. Vanhemmat toiet ovat niin laiskoja että kaljottelevat ja istuvt kapakoissa, kun ei viitsi lasten kanssa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iskä ja äiskä istuvat kotona naama kiinni puhelimissa ja keskittyvät omiin bisneksiinsä lasten kasvattamisen sijaan. Lapsi on projekti, minkä hoitaminen ulkoistetaan varhaiskasvatukseen tai koululle. Kerran vuodessa postataan kuva todistuksesta Linkkariin ja keulitaan, kuinka ollaan huippuvanhempia, kunnes seuraavalla viikolla laitetaan lapsi koko kesäksi erilaisille leireille ja kavereille yökylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki kolme lasta ovat lukeneet, pyöräilleet, uineet, hiihtäneet ja luistelleet 3-vuotiaana. Osaavat ekaluokkalaisena tunnista esim. ruokasienet, kalastaa ja perata saaliin, kerätä marjoja poimurilla. Sytyttävät nuotion ja saunan pesän. Osaavat tärkeät puhelinnumerot, osoitteet, hetunsa. Tekevät välipalaa itse ja harjoittelevat ruoanlaittoa ja leipomista. Ovat apuna renkaanvaihdoissa, remonttihommissa, pyykkien lajittelussa. Osaavat käyttää pesukonetta ja tiskikonetta ja korjata pyörästä menneet ketjut. Syövät haarukalla ja veitsellä, kuorivat perunansa.
Tämä on ihan meidän normaalia arkea. Tuntuu käsittämättämältä miten typerää ja saamatonta porukkaa monet vanhemmat ovat jos lapsille ei viitsitä mitään opettaa.
Osa noista on taitoja, joita kaupungissa nykyään harvoin tarvitaan. Esim. nuotion ja saunan pesän sytyttäminen. Kaikilla kun ei ole kesämökkiäkään. Ja jos perheessä ei ole autoa, kuka ja miten opettaisi lapsille auton renkaanvaihdon.
Eri perheissä tehdään erilaisia asioita.
Alkeelliset pöytätavat ja käytöstavat pitäisi kyllä jotenkin opettaa, ja lukemaan ja laskemaan.
Muuten, vanhempani olivat aikoinaan suorastaan epätoivoisia, kun en millään meinannut uskaltaa opetella uimaan. He molemmat nauttivat uimisesta, ja isä oli jopa hyvä siinä. Mutta ei hän silti osannut opettaa sitä.
No niin varmaan. Meilläkin 6 kk ikäinen juoksi, puhui, luki, tanssi, heitti palloa, lauloi ja meni kouluun. Yksi vuotiaana oli jo yliopistossa lukemassa taidehistoriaa ja yhteiskuntatieteitä. ajokortin sai 2 vuotiaana ja 3 vuotiaana oli jo töissä koulussa rehtorina. Ihan normaalia meille, ihan itse ovat oppineet ei ole tarvinnut mitään opettaa. 4 vuotiaana rakensi jo omakotitalon itselleen ja 5 vuotiaana oli suuren yrityksen toimari. Ihmettelen että päiväkoteja edes on olemassa, eihän niitä tarvi, lapset osaa jo synnäriltä kävellä itse kotiin. Vanhemmat toiet ovat niin laiskoja että kaljottelevat ja istuvt kapakoissa, kun ei viitsi lasten kanssa olla.
Onhan niitä lapsineroja.
On vanhempia jotka ei opeta mitään ja lapsi silti oppii asioita ( varmaan kiitos päikkäri ja koulu).
Sitten on lapseni. Opetan opetan ja opastan eikä mitään. Ja käsitän että se oma epätoivoinen puskeminen tekee lapsesta juuri se kauhukakaran jolla ei ole mitään tapoja. On lapsia jotka haroo vanhempia vastaan heti kehdosta ja tekee juuri päinvastoin.
Ikinä ei mene nappiin koska ei se supernero lapsikaan ole onnellinen. Ei voi olla, kun ei elä lapsena edes lapsuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki kolme lasta ovat lukeneet, pyöräilleet, uineet, hiihtäneet ja luistelleet 3-vuotiaana. Osaavat ekaluokkalaisena tunnista esim. ruokasienet, kalastaa ja perata saaliin, kerätä marjoja poimurilla. Sytyttävät nuotion ja saunan pesän. Osaavat tärkeät puhelinnumerot, osoitteet, hetunsa. Tekevät välipalaa itse ja harjoittelevat ruoanlaittoa ja leipomista. Ovat apuna renkaanvaihdoissa, remonttihommissa, pyykkien lajittelussa. Osaavat käyttää pesukonetta ja tiskikonetta ja korjata pyörästä menneet ketjut. Syövät haarukalla ja veitsellä, kuorivat perunansa.
Tämä on ihan meidän normaalia arkea. Tuntuu käsittämättämältä miten typerää ja saamatonta porukkaa monet vanhemmat ovat jos lapsille ei viitsitä mitään opettaa.
Osa noista on taitoja, joita kaupungissa nykyään harvoin tarvitaan. Esim. nuotion ja saunan pesän sytyttäminen. Kaikilla kun ei ole kesämökkiäkään. Ja jos perheessä ei ole autoa, kuka ja miten opettaisi lapsille auton renkaanvaihdon.
Eri perheissä tehdään erilaisia asioita.
Alkeelliset pöytätavat ja käytöstavat pitäisi kyllä jotenkin opettaa, ja lukemaan ja laskemaan.
Muuten, vanhempani olivat aikoinaan suorastaan epätoivoisia, kun en millään meinannut uskaltaa opetella uimaan. He molemmat nauttivat uimisesta, ja isä oli jopa hyvä siinä. Mutta ei hän silti osannut opettaa sitä.
No niin varmaan. Meilläkin 6 kk ikäinen juoksi, puhui, luki, tanssi, heitti palloa, lauloi ja meni kouluun. Yksi vuotiaana oli jo yliopistossa lukemassa taidehistoriaa ja yhteiskuntatieteitä. ajokortin sai 2 vuotiaana ja 3 vuotiaana oli jo töissä koulussa rehtorina. Ihan normaalia meille, ihan itse ovat oppineet ei ole tarvinnut mitään opettaa. 4 vuotiaana rakensi jo omakotitalon itselleen ja 5 vuotiaana oli suuren yrityksen toimari. Ihmettelen että päiväkoteja edes on olemassa, eihän niitä tarvi, lapset osaa jo synnäriltä kävellä itse kotiin. Vanhemmat toiet ovat niin laiskoja että kaljottelevat ja istuvt kapakoissa, kun ei viitsi lasten kanssa olla.
Onhan niitä lapsineroja.
On vanhempia jotka ei opeta mitään ja lapsi silti oppii asioita ( varmaan kiitos päikkäri ja koulu).
Sitten on lapseni. Opetan opetan ja opastan eikä mitään. Ja käsitän että se oma epätoivoinen puskeminen tekee lapsesta juuri se kauhukakaran jolla ei ole mitään tapoja. On lapsia jotka haroo vanhempia vastaan heti kehdosta ja tekee juuri päinvastoin.
Ikinä ei mene nappiin koska ei se supernero lapsikaan ole onnellinen. Ei voi olla, kun ei elä lapsena edes lapsuutta.
Ihan oikeesti, antakaa lasten olla lapsia. Ei kaikkia tarvi osata, siksi on päiväkodit ja koulut. Lapset on lapsia pienen hetken, kyllä se elämä opettaa ajallaan.
Ei lasten tarvi olla neroja syntyessään, kaikelle on aikansa. Mistä hiivatista on tullut tämä että jos lapsi ei jossain tietyn ikäisenä osaa jotain ja toinen osaa, niin silloin lapsi on mielenvikainen tai joku muu psyykkinen ore.
Jokainen oppii eriaikaan joku ei opi ollenkaan ja joku oppii lähes kaiken, mutta mitä sitten? Ei olla robotteja joita ohjelmoidaan, vaan ollaan ihmisiä.
Antakaa lasten olla niitä lapsia. Jos joku asia vaivaa aikuista, syy on hänessä itsessään, ei lapsessa.
Meillä on 3 lasta, jotka ovat olleet erilaisia. Esikoinen vilkas ja urheilullinen, aina touhuamassa jotain. Harrastuksia ja kavereita riitti lapsena ja otti mallia muista, toimi yhteisten sääntöjen mukaan.
Keskimmäinen taas on ollut ihan mahdoton kyseenalaistaja: miksi pitää tehdä niin tai näin. Jos hänen kanssaan mentiin leikkipuistoon, hän usein seurasi sivusta mieluummin toisten leikkejä kuin osallistui. Ei ole ollut kovin sosiaalinen. Päiväkodissa ja etenkin eskarissa tuli jatkuvasti negatiivista palautetta, kun hän vaati jollekin säännöille perusteita. Esimerkiksi kun aamupalan jälkeen oli ulkona pelejä, vaati saada tietää, miksi pitää mennä ulos, jos ei halua. Eskarista jäi ystävänpäivästä mieleen, kun oli annettu salainen ystävä, jolle piti olla erityisen ystävällinen sen viikon ajan ja viikon lopussa lapset saivat miettiä, kuka oli se salainen ystävä. Minun lapseni sanoi kotona, että hän ei ole ystävällinen, koska se salainen ystävä on ärsyttävä. Millä tavalla, minä kysyin. Tönii jonossa ja huutaa, oli vastaus. Erilaisuuden hyväksyminen on hänelle vaikeaa. Tämä sama lapsi ei olisi halunnut opetella lukemaan itse, koska se oli hidasta. Hän aina sanoo, että kirjat ei kiinnosta, koska ne etenee hitaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iskä ja äiskä istuvat kotona naama kiinni puhelimissa ja keskittyvät omiin bisneksiinsä lasten kasvattamisen sijaan. Lapsi on projekti, minkä hoitaminen ulkoistetaan varhaiskasvatukseen tai koululle. Kerran vuodessa postataan kuva todistuksesta Linkkariin ja keulitaan, kuinka ollaan huippuvanhempia, kunnes seuraavalla viikolla laitetaan lapsi koko kesäksi erilaisille leireille ja kavereille yökylään.
Mä kokeilin laittaa naamani kiinni puhelimeen, ei onnistunut soittaa mihinkään Miten sie onnistut käyttää puhelinta jos laitat naaman siihen kiinni?
Ja kuule ei kenenkään ole pakko viedä lapsia päiväkotiin, on jokaisen oma valinta, Valitettavasti esikoulu on ollut pakollinen muutaman vuoden, joten sekin on tavallaan pakko, mutta koulua voi käydä kotona.
Miksi puhut vanhemmista, monikossa, ei pidä yleistää asioita. Jos puhut itsestäsi, niin kuin nyt oletan niin käytä persoonapronominin ensimmäistä muotoa: minä, joka kääntyy sijoissa, minä, minun, minussa, minulla jne... tarpeen niin vaatiessa.
Ilmeisesti et sinäkään osaa yhtään mitään ja sun vanhemmat eivät ole opettaneet sinulle yhtään mitään, niin miten voit kyseenalaistaa muita?
En muista, että omassa lapsuudessani olisi vaadittu luistelutaitoja tai uimataitoja jo eskarissa. Uimaan taisin oppia vasta koulussa, luistelemassa kyllä käytiin.
Lapseni täyttää kohta neljä, yritettiin käydä luistelemassa muistaakseni viime- tai toissatalvena, mutta hommasta ei tullut yhtään mitään, koska lapsi vain raivosi, kun ei osannut hommaa heti. Mitkään rauhoittelut ja vaatimiset eivät auttaneet, pitää yrittää tänä talvena uudestaan. Kyse ei ole siitä, että ei uskallettaisi vaatia tai etteikö tehtäisi lapsen kanssa asioita: lapsi osaa ajaa jo 16 tuumaisella polkupyörällä, osaa kiipeillä varsin taitavasti, tänä kesänä ollaan aloitettu skeittaaminen jne. Jaksaa keskittyä ja ottaa apua vastaan silloin, jos herkkyyskausi on kohdillaan, mutta selvästikään pakottaminen ei toimi, jos aika ei ole niin sanotusti oikea.
Mennyt kesä oli kyllä surkea uintikelien suhteen, päästiin kahtena päivänä rannalle ja silloinkin vesi oli niin kylmää, ettei lapsi halunnut uida, tai pystyi uimaan vain 10-15 minuuttia kunnes tärisi kylmästä. Käydään kyllä muutamia kertoja vuodessa kylpyläreissuilla ja jos lapsi on vain terve, niin silloin uidaan aamusta iltaan saakka (koska lapsi haluaa). En stressaa uimataidosta, koska tiedän että lapsi oppii senkin kunhan herkkyyskausi on kohdallaan.
On kyllä harmillista, jos kukaan ei lue lapselle kotona kirjoja, mutta hieman hämmästelen, että miten tämä asia voi tulla ilmi vasta eskarissa? Sillä ainakin lapseni päiväkodeissa on ollut ihan omia oman kirjan päiviä ja lapset ovat saaneet esittää toiveita, että mitä kirjoja kirjastosta lainataan päiväkodille. (osa 1)
(osa 2)
Toisessa päiväkodin ketjussa työntekijä valitti siitä, että vanhemmat tuovat lapset aamupalalle päiväkotiin vaikka vanhempi itse syö aamupalan kotona ja lähtee töihin vasta sitten. Täällä valitetaan siitä, että lapsi tuodaan liian myöhäisenä ajankohtana päiväkotiin ja eskariin. Tämä on kieltämättä vanhemman näkökulmasta erikoista ja huvittavaakin, miten samasta asiasta voikin olla niin vastakkaisia valituksen aiheita työntekijöillä. Toisen mielestä on törkeää jos vanhempi tuo lapsen aamupalalle ja toisen mielestä on törkeää, jos tuodaan vasta 8:30 tai sen jälkeen. Tulee tunne, että tekee vanhempi niin tai näin, niin aina se on jonkun työntekijän mielestä yksiselitteisesti väärin. Alalla tuntuu olevan paljon sisäisiä ristiriitoja ja olen alalla työskentelevältä sukulaiseltani kuullut, että monilla työntekijöillä on myös asenneongelmaa vanhempia ja lapsia kohtaan. On paikkoja joissa kaikki lapset ja vanhemmat haukutaan.
Toki on varmasti paljon kummallisuuksia vanhemmissakin ja nykyään on varmasti paljon enemmän kaverivanhempia kuin ennen, mutta alan julkituloista saa sen käsityksen, että suurin osa vanhemmista ovat ihan pihalla ja hukassa ja tämä ihmetyttää, koska harrastuspaikoissa, leikkipuistoissa ja lapseni ystävien vanhemmista kuitenkin tapaa ihan tolkullisia, normaaleja ihmisiä. Elänkö kuplassa, kun en ole havainnut sitä, että suurin osa vanhemmista olisi aivan täysin pihalla ja vääränlaisia?
Tuli vielä mieleen yksi näkökulma tuosta luistelemisesta (ja hiihtämisestäkin). Olen itse liikunnallinen ihminen ja harrastan yksin ja lapsen kanssa yhdessä kaikenlaista, mutta ymmärrän sen, että kaikki ihmiset eivät saa minkäänlaisia kiksejä liikkumisesta ja osa aikuisista vihaa kaikkia normaalilajeja. Syitä on traumat koululiikunnasta, negatiivinen ja mollaava malli kotona tms. Muistan että oma isäni huusi minullekin siitä, etten pysynyt hiihtolomalla suksilla perässä ja vaati, että lopetan esittämisen. Olin tietämättäni sairastunut rasitusastmaan ja liikkuminen aktivoi astmakohtauksen, isäni ei tätä uskonut, vaan oli vakuuttunut että vain esitän. Muistan myös, miten vaadittiin paljon kaiken osaamisen suhteen ja oli kunnia-asia osata hiihtää kovaa, luistella paljon yms. En yhtään ihmettele, että osa ihmisistä vihaa koko loppuelämänsä tiettyjä urheilulajeja, jos oma kokemus on ollut kaikin puolin negatiivinen. Enkä ihmettele sitäkään, että kun näistä pakkotekemisistä pääsee peruskoulun jälkeen eroon, ei halua enää koskaan kiduttaa itseään tekemällä itselle vastenmielisiä juttuja.
Eikä nykyään kyseiset taidot (pois lukien uintitaito joka on todella tärkeä) ole oleellisia arjen sujumisen suhteen, sillä talvisin ei tarvitse hiihtää tai luistella matkoja, vaan kouluun pääsee esimerkiksi bussilla. Joten se vanhanaikainen maailmansotien aikainen nostalgia ja kunniakäsitys ei enää toimi ja nolaaminen ja ivaaminen on aina ollut äärimmäisen huono motivointikeino.
Jos halutaan elvyttää näitä taitoja ja saada lapsille monipuolisia liikuntataitoja, se pitäisi tehdä positiivisuuden kautta. Vanhempien loputon haukkuminen ja ivaaminen ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Suomella on hyvä tulevaisuus kun nykyajan pennuille opetetaan vaan syömään, pelaamaan, paskoomaan ja makkoomaan 🤣
Vanhemmat oikein kihisevät kiukusta jos joku ulkopuolinen esim just toi päikkärit kehoittaa vanhempia opettamaan lapsiaan esim pukemaan itsenäisesti,syömään ruokailuvälineillä ja ylipäätään opettaa alkeellisia käytöstapoja,eihän se nyt käy laatuun että kasvatettaisiin omat muksut ihmisten tavoille!!! Senhän pitäis olla päiväkotien ja koulujen tehtävä!!!
Vierailija kirjoitti:
(osa 2)
Toisessa päiväkodin ketjussa työntekijä valitti siitä, että vanhemmat tuovat lapset aamupalalle päiväkotiin vaikka vanhempi itse syö aamupalan kotona ja lähtee töihin vasta sitten. Täällä valitetaan siitä, että lapsi tuodaan liian myöhäisenä ajankohtana päiväkotiin ja eskariin. Tämä on kieltämättä vanhemman näkökulmasta erikoista ja huvittavaakin, miten samasta asiasta voikin olla niin vastakkaisia valituksen aiheita työntekijöillä. Toisen mielestä on törkeää jos vanhempi tuo lapsen aamupalalle ja toisen mielestä on törkeää, jos tuodaan vasta 8:30 tai sen jälkeen. Tulee tunne, että tekee vanhempi niin tai näin, niin aina se on jonkun työntekijän mielestä yksiselitteisesti väärin. Alalla tuntuu olevan paljon sisäisiä ristiriitoja ja olen alalla työskentelevältä sukulaiseltani kuullut, että monilla työntekijöillä on myös asenneongelmaa vanhempia ja lapsia kohtaan. On paikkoja joissa kaikki lapset ja vanhemmat haukutaan.
Toki on varmasti paljon kummallisuuksia vanhemmissakin ja nykyään on varmasti paljon enemmän kaverivanhempia kuin ennen, mutta alan julkituloista saa sen käsityksen, että suurin osa vanhemmista ovat ihan pihalla ja hukassa ja tämä ihmetyttää, koska harrastuspaikoissa, leikkipuistoissa ja lapseni ystävien vanhemmista kuitenkin tapaa ihan tolkullisia, normaaleja ihmisiä. Elänkö kuplassa, kun en ole havainnut sitä, että suurin osa vanhemmista olisi aivan täysin pihalla ja vääränlaisia?
Tuli vielä mieleen yksi näkökulma tuosta luistelemisesta (ja hiihtämisestäkin). Olen itse liikunnallinen ihminen ja harrastan yksin ja lapsen kanssa yhdessä kaikenlaista, mutta ymmärrän sen, että kaikki ihmiset eivät saa minkäänlaisia kiksejä liikkumisesta ja osa aikuisista vihaa kaikkia normaalilajeja. Syitä on traumat koululiikunnasta, negatiivinen ja mollaava malli kotona tms. Muistan että oma isäni huusi minullekin siitä, etten pysynyt hiihtolomalla suksilla perässä ja vaati, että lopetan esittämisen. Olin tietämättäni sairastunut rasitusastmaan ja liikkuminen aktivoi astmakohtauksen, isäni ei tätä uskonut, vaan oli vakuuttunut että vain esitän. Muistan myös, miten vaadittiin paljon kaiken osaamisen suhteen ja oli kunnia-asia osata hiihtää kovaa, luistella paljon yms. En yhtään ihmettele, että osa ihmisistä vihaa koko loppuelämänsä tiettyjä urheilulajeja, jos oma kokemus on ollut kaikin puolin negatiivinen. Enkä ihmettele sitäkään, että kun näistä pakkotekemisistä pääsee peruskoulun jälkeen eroon, ei halua enää koskaan kiduttaa itseään tekemällä itselle vastenmielisiä juttuja.
Eikä nykyään kyseiset taidot (pois lukien uintitaito joka on todella tärkeä) ole oleellisia arjen sujumisen suhteen, sillä talvisin ei tarvitse hiihtää tai luistella matkoja, vaan kouluun pääsee esimerkiksi bussilla. Joten se vanhanaikainen maailmansotien aikainen nostalgia ja kunniakäsitys ei enää toimi ja nolaaminen ja ivaaminen on aina ollut äärimmäisen huono motivointikeino.
Jos halutaan elvyttää näitä taitoja ja saada lapsille monipuolisia liikuntataitoja, se pitäisi tehdä positiivisuuden kautta. Vanhempien loputon haukkuminen ja ivaaminen ei auta.
On niin turhanpäiväistä jaarittelua ettei edes jaksanut lukea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmatkaan ei osaa mitään. Lapsi suljetaan pois siitäkin vähästä tekemisestä mitä mahdollisesti on. Lapsi vaan leikkii tai on somessa. Eikä ne enää osaa leikkiäkään. Juoksentelua ja huutamista se on.
Monesti kuulee puolustavan lapsen suoraa huutokiljuntaa että oot itsekin ollut lapsi/lapsista nyt lähtee ääntä.
En itse muista että leikkiessä oltais ihan kiljuttu kurkku suorana, leikitty kyllä mutta sellaista ihan huvin vuoksi kiljumista iltamyöhään
No joo, minä en muista kiljuneeni, enkä uhmanneeni, mutta sainkin heti taaperoikäisestä lähtien selkääni (tarpeen vaatiessa tunnin välein jos vanhemmasta siltä tuntui) ja minua tukistettiin niin, etten enää tuntenut kipua päänahassani (tai olin tottunut siihen). Usein koivunvitsa haettiin jo valmiiksi leivinuuninpäälle odottamaan sitä, kun lapset kumminkin mokaavat. Jostain kumman syystä kärsin PTSD:stä, masennuksesta ja ahdistuksesta ja olin itsetuhoinen jo ala-asteella, jännä juttu. Mutta en ainakaan huutanut ja kiljunut!
Vanhempien tehtävä kasvattaa ja opettaa lapsiaan perustaitoja nyt vastuu ja lapsen kasvattaminen ulkoistettu päikylle ja muille tahoille vanhemmat eivåt ota juurikaan vastuuta omien lastensa tekemisistään. Eivåt siis esim opeta pukemaan itsenäisesti päällensä.