Lue keskustelun säännöt.
Yritin puhua lapsuuden traumastani ja hoitaja tokaisi
17.09.2025 |
Että "Et sinä voi loputtomiin sen taakse piiloutua". Traumana siis sisaruksen kuolema. Tuntui aika kylmäkiskoiselta tokaisulta ja ymmärtämättömyydeltä siitä miten paljon lapsuuden traumat voi vaikuttaa psyykkiseen kehitykseen. Oli varmaan myöskin haluttomuutta auttaa siinä asiassa. Pahoitin mieleni.
Kommentit (612)
Googlettakaa ensin traumoista ja dissosiaatioista. Perehtykää edes vähän asiaan, jos ette oikeasti ymmärrä asiasta mitään. Sitten tervetuloa keskustelemaan, kun on edes alkeellinen käsitys MISTÄ tässä toiset puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä vaan eteenpäin. Ei ne vanhat haavat märehtimisellä kummene. Voi käydä jopa päin vastoin. Haava pysyy avoinna ja tulehtuu kun sitä koko ajan tökkii.
Et tiedä nyt mistä traumoissa on kyse. Älä louskuta turpaasi, kun et tajua käsitettä trauma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä vaan eteenpäin. Ei ne vanhat haavat märehtimisellä kummene. Voi käydä jopa päin vastoin. Haava pysyy avoinna ja tulehtuu kun sitä koko ajan tökkii.
Et tiedä nyt mistä traumoissa on kyse. Älä louskuta turpaasi, kun et tajua käsitettä trauma.
Traumassa kyse huonosta lapsuudesta, näinhän täällä aina kerrotaan.. ja sitä ei millään voi jättää taakseen ja elää aikuisen elämäänsä?
https://traumajadissosiaatio.fi
Menkääpä louskuttajat sivistämään itseänne vaikka edes tuonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä vaan eteenpäin. Ei ne vanhat haavat märehtimisellä kummene. Voi käydä jopa päin vastoin. Haava pysyy avoinna ja tulehtuu kun sitä koko ajan tökkii.
Et tiedä nyt mistä traumoissa on kyse. Älä louskuta turpaasi, kun et tajua käsitettä trauma.
Traumassa kyse huonosta lapsuudesta, näinhän täällä aina kerrotaan.. ja sitä ei millään voi jättää taakseen ja elää aikuisen elämäänsä?
EI SANOTA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Myös se vaikuttaa olevan tavallista, että jonkun kertoessa murheistaan tai vaikeista kokemuksistaan niitä ei osata pysähtyä kuuntelemaan vaan aletaan heti selittää omista kokemuksista ja kuinka itse on käynyt läpi rankkoja juttuja"
Myös tuollainen tapa ON kuuntelemista ja pysähtymistä kuuntelemaan. Siinä kuulija kertoo kuinka on käynyt läpi jotain samankaltaista ja luo, tai yrittää luoda yhteekuuluvuden tunnetta kertojalle, jotta kertoja tajuaisi, että ei ehkä tarvitse yrittää suojella kuulijaa.
MIkä siinä on, että pitää loukkaantua siitäkin, jos toinen hiukan eri tavalla ottaa osaa toisen ihmisen suruun kuin se surussa velloja itse. Todellakin taitaa olla niin, että vuosikausia surussaan vellojat todellakin ovat ammattiuhirutujia. Mikään ei kelpaa, aina on vika siinä toisessa ihmisessä ja aina heitä vain tölvitään niin, että mieli pahoittui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä vaan eteenpäin. Ei ne vanhat haavat märehtimisellä kummene. Voi käydä jopa päin vastoin. Haava pysyy avoinna ja tulehtuu kun sitä koko ajan tökkii.
Et tiedä nyt mistä traumoissa on kyse. Älä louskuta turpaasi, kun et tajua käsitettä trauma.
Traumassa kyse huonosta lapsuudesta, näinhän täällä aina kerrotaan.. ja sitä ei millään voi jättää taakseen ja elää aikuisen elämäänsä?
Tahallaanko heittäydyt tyhmäksi vai oletko oikeasti noin tyhmä?
Vierailepa vaikka tuossa linkissä traumajadissosiaatio.fi
Sivisty vähän.
Siinä näyttäisi olevan myös joku ÄO-testi, kannattaa sinun tehdä sekin, niin näet millä eväillä olet täällä louskuttamassa leipäläpeäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä vaan eteenpäin. Ei ne vanhat haavat märehtimisellä kummene. Voi käydä jopa päin vastoin. Haava pysyy avoinna ja tulehtuu kun sitä koko ajan tökkii.
Et tiedä nyt mistä traumoissa on kyse. Älä louskuta turpaasi, kun et tajua käsitettä trauma.
Juu en, en käsitä teidän jatkuvaa kitinäänne täällä. Elämä on mitä on ja se täytyy hyväksyä ja mennä eteenpäin tapahtui mitä tahansa. Kokemuksella sanon, ettei keskustelu ja jatkuva asioiden veivaaminen mitään auta. Paras keino on elää eteenpäin, että vanhat murheet unohtuu. Myös ne traumatkin. Yhtäkään vaikeaa ja traumaattista asiaa en ole puhumalla saanut muutettua. Parasta on, että hommaa jonkun oikein inspiroivan harrastuksen niin, että se vie ajatukset muualle ja keskittyy siihen. Menneelle ei mitään voi mutta tulevaisuuteensa voi sentään paremmin vaikuttaa.
miksi siitä hoitajalle puhuit? hoitajat ovat sitä pohjasakkaa, joka ei muihin töihin päässyt eikä se hoitotyökään kiinnosta, kun jatkuvasti ollaan saikulla, lakossa tai äitiyslomailemassa veronmaksajien piikkiin.
hoitajien tasosta kertoo hyvin se, että ne piikittävät samalla neulalla 50 eri vanhusta ja hoitajat ajelee kännissä työaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei edes muista mitään ikävää lapsuudestaan ja silti on varma että se on ollut huono ja kamala on naistenlehtihömppää. Tosin kai terapeutit lähtee mukaan siihen, eihän kenenkään huono olo voi johtua aikuiselämän vaikeuksista
No. Minun isäni käytti minua seksuaalisesti hyväkseen. En muista juuri mitään kotielämästä hänen kanssaan tai kodistamme. Onneksi terapeutit ovat lähteneet tuohon mukaan eivätkä ole kuitanneet sitä hömpäksi.
Dissosioivassa mielentilassa ei synny muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä vaan eteenpäin. Ei ne vanhat haavat märehtimisellä kummene. Voi käydä jopa päin vastoin. Haava pysyy avoinna ja tulehtuu kun sitä koko ajan tökkii.
Et tiedä nyt mistä traumoissa on kyse. Älä louskuta turpaasi, kun et tajua käsitettä trauma.
Juu en, en käsitä teidän jatkuvaa kitinäänne täällä. Elämä on mitä on ja se täytyy hyväksyä ja mennä eteenpäin tapahtui mitä tahansa. Kokemuksella sanon, ettei keskustelu ja jatkuva asioiden veivaaminen mitään auta. Paras keino on elää eteenpäin, että vanhat murheet unohtuu. Myös ne traumatkin. Yhtäkään vaikeaa ja traumaattista asiaa en ole puhumalla saanut muutettua. Parasta on, että hommaa jonkun oikein inspiroivan harrastuksen niin, että se vie ajatukset muualle ja keskittyy siihen. Menneelle ei mitään voi mutta tu
ET YMMÄRRÄ MISTÄ PUHUTAAN!!
MENE POIS!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä vaan eteenpäin. Ei ne vanhat haavat märehtimisellä kummene. Voi käydä jopa päin vastoin. Haava pysyy avoinna ja tulehtuu kun sitä koko ajan tökkii.
Et tiedä nyt mistä traumoissa on kyse. Älä louskuta turpaasi, kun et tajua käsitettä trauma.
Juu en, en käsitä teidän jatkuvaa kitinäänne täällä. Elämä on mitä on ja se täytyy hyväksyä ja mennä eteenpäin tapahtui mitä tahansa. Kokemuksella sanon, ettei keskustelu ja jatkuva asioiden veivaaminen mitään auta. Paras keino on elää eteenpäin, että vanhat murheet unohtuu. Myös ne traumatkin. Yhtäkään vaikeaa ja traumaattista asiaa en ole puhumalla saanut muutettua. Parasta on, että hommaa jonkun oikein inspiroivan harrastuksen niin, että se vie ajatukset muualle ja keskittyy siihen. Menneelle ei mitään voi mutta tu
Miksi tulet tänne jos et kestä?
Mene sinne kivaan harrastukseesi!
Sinä et ymmärrä ollenkaan koko trauma asiaa, et alkunkaan tajua mistä muut puhuu täällä.
EI SINUA OLE KUKAAN TÄNNE PAKOTTANUT!
Vierailija kirjoitti:
"Myös se vaikuttaa olevan tavallista, että jonkun kertoessa murheistaan tai vaikeista kokemuksistaan niitä ei osata pysähtyä kuuntelemaan vaan aletaan heti selittää omista kokemuksista ja kuinka itse on käynyt läpi rankkoja juttuja"
Myös tuollainen tapa ON kuuntelemista ja pysähtymistä kuuntelemaan. Siinä kuulija kertoo kuinka on käynyt läpi jotain samankaltaista ja luo, tai yrittää luoda yhteekuuluvuden tunnetta kertojalle, jotta kertoja tajuaisi, että ei ehkä tarvitse yrittää suojella kuulijaa.
MIkä siinä on, että pitää loukkaantua siitäkin, jos toinen hiukan eri tavalla ottaa osaa toisen ihmisen suruun kuin se surussa velloja itse. Todellakin taitaa olla niin, että vuosikausia surussaan vellojat todellakin ovat ammattiuhirutujia. Mikään ei kelpaa, aina on vika siinä toisessa ihmisessä ja aina heitä vain tölvitään niin, että mieli pahoittui.
Tuo ei kyllä oikeasti ole mitään keskustelua vaan huonoja tapoja. Jos ihan aidosti haluaa olla hyvä keskustelija ja ystävä, kannattaa ottaa selvää siitä, millainen on hyvä ja validoiva kuulija.
Suurin osa vaikeita asioita kokeneista on törmännyt tuollaiseen ja vain asettuu sen yläpuolelle ajatuksella hoh hoijaa ja miksi ihmeessä edes sanoin mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jotkut tulee tänne kertomaan että minä menetin vanhempani kun olin lapsi eikä tullut mitään traumaa?
Tässä keskustelussa on kyse siitä että on olemassa oleva trauma, ei siitä, että ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä vaan eteenpäin. Ei ne vanhat haavat märehtimisellä kummene. Voi käydä jopa päin vastoin. Haava pysyy avoinna ja tulehtuu kun sitä koko ajan tökkii.
Et tiedä nyt mistä traumoissa on kyse. Älä louskuta turpaasi, kun et tajua käsitettä trauma.
Juu en, en käsitä teidän jatkuvaa kitinäänne täällä. Elämä on mitä on ja se täytyy hyväksyä ja mennä eteenpäin tapahtui mitä tahansa. Kokemuksella sanon, ettei keskustelu ja jatkuva asioiden veivaaminen mitään auta. Paras keino on elää eteenpäin, että vanhat murheet unohtuu. Myös ne traumatkin. Yhtäkään vaikeaa ja traumaattista asiaa en ole puhumalla saanut muutettua. Parasta on, että hommaa jonkun oikein inspiroivan harrastuksen niin, että se vie ajatukset muualle ja keskittyy siihen. Menneelle ei mitään voi mutta tu
Mikä vaje on päässä ihmisellä, joka ei hahmota, että sairastuneella ihmisellä ei elimistö pysty menemään eteen päin ja olemaan kuin syöpää, tulehduspesäkettä tai hermokipua ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä vaan eteenpäin. Ei ne vanhat haavat märehtimisellä kummene. Voi käydä jopa päin vastoin. Haava pysyy avoinna ja tulehtuu kun sitä koko ajan tökkii.
Et tiedä nyt mistä traumoissa on kyse. Älä louskuta turpaasi, kun et tajua käsitettä trauma.
Juu en, en käsitä teidän jatkuvaa kitinäänne täällä. Elämä on mitä on ja se täytyy hyväksyä ja mennä eteenpäin tapahtui mitä tahansa. Kokemuksella sanon, ettei keskustelu ja jatkuva asioiden veivaaminen mitään auta. Paras keino on elää eteenpäin, että vanhat murheet unohtuu. Myös ne traumatkin. Yhtäkään vaikeaa ja traumaattista asiaa en ole puhumalla saanut muutettua. Parasta on, että hommaa jonkun oikein inspiroivan harrastuksen niin, että se vie ajatukset muualle ja keskittyy siihen. Menneelle ei mitään voi mutta tu
Ei ole ollenkaan kyse mistään TAHDONALAISESTA asiasta kun puhutaan TRAUMAOIREILUSTA DISSOSIAATIOSTA ja muista VÄHÄN MONIMUTKAISEMMISTA ASIOISTA!
Älä tule tänne aukomaan päätäsi, kun et viitsi ottaa selvää asioista.
Sinua ei kukaan ole tänne pyytänyt, ei kukaan!
Sinä voit mennä inspiroitumaan vaikka hepan peppuun, älä tule tänne lässyttämään typerää sontaasi, joka toimii tilanteissa joissa EI OLE OIKEASTI TRAUMAA!!!
Mikä vaje on päässä ihmisellä, joka ei hahmota, että sairastuneella ihmisellä ei elimistö pysty menemään eteen päin ja olemaan kuin syöpää, tulehduspesäkettä tai hermokipua ei olisi.
No se on vielä melkoinen tabu, että osalla ihmisistä on heikompi ymmärrys, eli matalampi äo. On olemassa heikommilla älyn lahjoilla varustettuja, oikeasti "yksinkertaisia" ihmisiä, sitten on normaalilla älyllä varustettuja ja laaja-alaisempaan ajatteluun kykeneviä ihmisiä.
Mikä vaje on päässä? No ihan vaan älyn ja järjen vaje.
Tämä on tabu ja tästä ei saa puhua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut tulee tänne kertomaan että minä menetin vanhempani kun olin lapsi eikä tullut mitään traumaa?
Tässä keskustelussa on kyse siitä että on olemassa oleva trauma, ei siitä, että ei ole.
Toki huvittavimpia on nämä jotka kertovat ettei vanhemman menettämisestä jäänyt mitään traumaa, mutta silti hermostuvat, kun joku kertoo että on saanut trauman jostain ihan toisesta asiasta. Että ei sulla voi olla traumaa tuosta kun muillakaan ei ole vaikka mun vanhemmat kuoli kun olin lapsi, nihh!!
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut tulee tänne kertomaan että minä menetin vanhempani kun olin lapsi eikä tullut mitään traumaa?
Tässä keskustelussa on kyse siitä että on olemassa oleva trauma, ei siitä, että ei ole.
Eivät tajua mitään siitä koko käsitteestä trauma. Eletään vuotta 2025 ja parilla klikkauksella jokainen saa kaiken tiedon käsiinsä, mutta joku äärimmäinen älyllinen laiskuus ja idioottimaisuus estää ihmisiä ottamasta selvää, mitä tarkoittaa trauma ja tai joku outo sana.
Tyhmä ihminen pitää kiinni omasta alkuperäisestä käsityksestään, että no trauma se on vaan joku keksitty juttu ja vastoinkäyminen yleensä. Sitten kun joku yrittää selittää, että nyt ei ihan aikuisten oikeasti ole kyse siitä mitä luulet, niin luupää ei luovu sitkeästä harhakäsityksestään, eikä suostu kehittämään itseään ja oppimaan uutta.
Toisille kyllä ollaan opettamassa hyvinkin tietäväiseen ja alentuvaan sävyyn, miten sitä traumoista toivutaan.
Raskaita ihmisiä tuollaiset luupäät.
Paljon raskaampia kuin ihmiset, jotka näkevät vaivaa, opettelevat uutta, työstävät traumojaan, ja jakavat rohkeasti vertaistukeakin.
Kannattaa mennä vaan eteenpäin. Ei ne vanhat haavat märehtimisellä kummene. Voi käydä jopa päin vastoin. Haava pysyy avoinna ja tulehtuu kun sitä koko ajan tökkii.