Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sijausperheeseen työttömyyden takia?
15.09.2025 |
Olen ollut masentunut ja työtön jo pitkään. elämme toimeentulotuella josta maksan liian kalliissa asunnossa asumisesta vuokraa joten rahaa ei paljon. Meillä ei ole sukulaisia kuin äitini,,lapsen isä eo pidä yhteyttä. Asunto on kaksio lähiössä mutta 70 e liian kallis, koulu on lähellä.
En saa mitään töitä, olen hakenut vaikka mitä. Ongelmana on ulkomailla työssä ollut aika 12 vuotta jonka jälkeen sain lapsen Suomessa ja olen ollut vain pätkä- ja lyhyissä sijaisuuksissa. Koulutus jäi kesken masennuksen takia eikä nyt sosiomit saa mitään töitä.
Olemme köyhiä ja yksinäisiä ja lapsi 10 v jää paitsi monesta. Ei ole koskaan ollut mm sukujuhlissa. Ja hän on myös yksinäinen ei ole kaveria. Omat kaverit hävisivät kun en jaksanut pitää yhteyttä väkivaltaisen suhteen aikana ja kun masennuin.
Lapselle olen alkanut puhumaan jos haluaisi asumaan sijaisperheeseen. Ensin tukiperheeseen josta voisi tulla sijaisperhe?
Haluaisin hänelle normaalin kodin, sisaruksia. Monet tukiperheet asuvat maaseudulla ja on eläimiä,,harrastavat, tekevät perheenä asioita. Me olemme aina kaksin lapsen kanssa, ei ole autoa tms ollut koskaan. Ei ole varaa oikein mihinkään.
Itse olen köyhästä perheestä ja mietin että olisi halunnut tälläiseen sijaisperheeseen lapsena. Haluaisin sen kokemuksen hänelle perheestä jota minullakaan ei koskaan ollut ja jota tavoittelin itse ( olimme naimisissa ja mies jätti masennuksen ja työttömyyden takia,halusi elämässään eteenpäin).
Onko täällä ketään kuka ajattelee samoin tai on ollut huostaanotettuna vanhempien köyhyyden vuoksi? Sijaisperheeseen saavat rahaa lapsen sijoituksesta ja sitä kautta lapseni saisi paremman elämän
Kommentit (24)
Ei todellakaan lisää lapsia. Vaikka tuet kasvaa, ne eivät siltikään kata menoja. Sun jaksaminen on jo nyt huono, ei sitä yksi lapsi lisää helpota. Lapsilla olisi iso ikäero, mikä helposti johtaa siihen että sisarukset eivät ole kovin läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurakunnalla on usein ilmaisia harrastuskerhoja, kuten kokkikerho. Niistä voi saada kavereita.
Kavereiden takia minä yksinäisenä 9-10- vuotiaana kävin juurikin niissä.
Älä äiti hyvä hylkää lastasi. Yritä jaksaa ja toivottavasti saat tukea ja apua elämääsi. Muistan sinua rukouksin!
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä minä juuri luin? Olet puhunut lapsellesi, että miltä tuntui kun äiti(kin) hylkäisi sinut isän lisäksi. Tämän on kyllä pakko olla Porvoosta tai sitten minulla menee usko ihmisyyteen.
Kuule kun me eletään nykyisin aikaa, jolloin viranomainen uskoo itsekin olevansa se parempi omainen, jos ei ole ehtinyt kyynistyä riittävästi. Saati sitten sosiaalialan koulutuksen saanut masentunut ihminen. Ap, lähtekää maalle sieltä pk-seudulta. Kämpän saa muutamalla satasella, meilläkin on iso yksiö keskustassa vuokralla 320 euroa kk ihan siitä ilosta, että päästään välillä mukavuuksien ääreen kun tänne metsemmäs niitä ei kannata välttämättä kauheasti virittää. Lapsikin saa helpommin hoidettua suhteita kavereihin keskustapäivinä. Hittojako siellä kiusaatte itseänne?
Ap oletko itse traumatisoitunut lapsena? Enkä puhu nyt köyhyydestä, vaan nähtiinkö sinut sinuna ja oliko teille kotona hyvä ilmapiiri? Koitko saaneesi rakkautta ja kiintymystä?
Minusta tuntuu, että et ja koet vanhempasi hylänneen sinut henkisesti. Minulle tulee ajatus mieleen siitä, että toistatko traumaasi lapsellesi? Anteeksi kun puhun näin suoraan, mutta usein ihminen koittaa saada omalle traumalleen järkeä sillä, että toistaa sen omalle lapselle.