Sinä, joka inhoat nimeäsi. Mikä on nimesi?
Kommentit (145)
Marjoriitta Pelsepuuppi Kotivalo Hittolainen
Marjoriitta on kamala. En tiedä mitä vanhemmat ajatteli.
En nyt inhoa mutten erityisemmin pidäkään: Johanna. Toinenkin nimeni on 80-luvun yleisin naisten toinen nimi.
Ikäisiäni on 13 tusinassa. Meidän luokalla oli ala-asteella 4 Johannaa ja vieläkin useampi sellainen, jonka toinen tai kolmas nimi oli Johanna.
En ole koskaan ymmärtänyt näitä tusinanimiä, että pitää antaa lapselle sama nimi kuin muidenkin vauvoilla. Kuten tuo Anu, ja Anu S:iäkin tunnen useita.
Ihan mielenkiintoinen aloitus, mutta 90% vastauksista vedetty vitsiksi mikä ei edes naurata
Vierailija kirjoitti:
Anu, jonka sukunimi alkaa S-kirjaimella. Teininä inhosin syvästi. Nykyään olen kuullut jo kaikki vitsit, joten voin aina jonkun kuullessani kertoa takaisin hauskemman.
Mä olen kanssa Anu S. Mutta eipähän olla ainoita meidän kaupungissa mulla on etu+sukunimi kaimoja 7kpl kerran kun ihmettelin tkhon soittaessa että miksi multa kysytään aina sotu kun esim lapselta ei.
Siitosen Jorkki, töissä sanovat Siitos Jormaksi. Voihan kuutossilli sentään 😑
Vierailija kirjoitti:
Krista.
Hirveän kova ja ruma nimi. Sukunimi ei myöskään ole pehmeä niin koko nimen lausuminen on vähän työlästä. Olisi pitänyt vaihtaa nimi jo nuorena mutta nyt se tuntuisi vähän nololta tällä iällä (47v)
Mä taas toivoisin, että mun nimessä olisi kovia konsonentteja alussa. Mun nimi on tyyliä Janna Haikka ja aina saa selventää, että oliko se Anna vai Hanna ja sukunimen kanssa sama säätö. Sun etunimestä tuskin kukaan erehtyy koskaan?
Vierailija kirjoitti:
En nyt inhoa mutten erityisemmin pidäkään: Johanna. Toinenkin nimeni on 80-luvun yleisin naisten toinen nimi.
Ikäisiäni on 13 tusinassa. Meidän luokalla oli ala-asteella 4 Johannaa ja vieläkin useampi sellainen, jonka toinen tai kolmas nimi oli Johanna.
En ole koskaan ymmärtänyt näitä tusinanimiä, että pitää antaa lapselle sama nimi kuin muidenkin vauvoilla. Kuten tuo Anu, ja Anu S:iäkin tunnen useita.
Ville Markus vm. -88, terve! Vaimokin sattuu olemaan Johanna...
Joka toinen ikäiseni mies on nimeltään Ville, ja juuri tämän takia olen aina inhonnut nimeäni. Ei vaan jaksa alkaa tällä iällä alkaa enää nimenvaihtoon.
Olen 70-luvulla syntynyt ja meidän ala-asteen luokan lapsista ehkä kolmella tai neljällä oli sellainen nimi, ettei siitä välittömästi tiedä, että on 70-luvulla syntynyt. Siellä oli kaikki johannat, katjat, sarit, satut, markot, janit ja jarit, monin kappalein.
Satu on kiva nimi, sääli ettei ole enää muodissa. Sadut oli aina kivoja, Tarut kuspäitä.
Mä oon kans Riikka, en oo ikinä tykännyt. Se ei kuvasta mun persoonaa ja nimenä tavallinen. Haluaisimman naisellisemman nimen.