Kyllä se tässä keski-ikäisenä usein mietityttää että mitä lisäarvoa kumppanin kanssa asuminen tuo

On se nyt ihan eri asia jos koskettelee tai on lähekkäin romanttisesti rakastamansa ihmisen kanssa kuin kaverin kanssa. Kyllähän se tunne on aivan eri vaikka ei nyt johtaisi seksiin sillä hetkellä. Ihmeellisistä asioista täällä väännetään. Jos on syvä tunneyhteys niin se on, johti seksiin tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

"Vielä romanttisuuden käsitteestä sen verran, että olen ensimäistä kertaa törmännyt romanttisen ystävyyden käsitteeseen juuri Tuula Juvosen tutkimusten kautta eli silloin sillä nimitettiin naistenvälistä ystävyyttä, joka todennäköisesti oli lesbosuhde, mutta kun siitä ei ollut varmaa tietoa, niin päädyttiin käyttämään väljempää ilmaisua. "

Onhan meillä miehillekin vähän vastaava ilmaus, bromance. On miehilläkin hyvin kiinteitä ystävyyssuhteita joissa nähdään olevan jotain enemmän kun perinteistä kaveruuttaa mutta joissa ei silti ole seksiä.

Eikä ole mitenkään täysin poikeuksellista että mies laittaa kaveripiirin parisuhteen edelle eli siis liehuu kavereiden kanssa jatkuvasti vaikka olisi se puolisokin. Ei tämä siis niin yksioikoista ole. 

Tässä voi olla kyse myös siitä, että puolison kanssa ei olla ystäviä. Ystävän kanssa haluaa viettää aikaa. 

Jaettu onni on kaksinkertainen, jaettu suru on puolikas. Olen parisuhteissani etsinyt tunnehteyttä, kumppanuutta ja elämän jakamista.

Sen sijaan on jaettu kotityöt, sänky ja laskut, mutta yksinäinen ja ilman kumppanuutta olen niissä suhteissa ollut. Puoliso on halunnut minun työpanokseni, rahani ja lihani. Ei minua.

Onnittelut teille, jotka ovat onnen tästä löytäneet.

Jotain tuollaista arvelinkin eli intiimialueiden koskettaminen ja suora seksuaalinen toiminta ei ole romanttista. Mitä sitten tapahtuu, jos joku, jonka kanssa haluaa romanttista suhdetta, ryhtyykin suutelemaan oikein syvällistä kielisuudelmaa? Koetaanko tämä vastenmielisenä? Jolloin kyseessä olisi samansukuinen ilmiö kuin se, etten halua koskettaa seksuaalisesti ihmistä, johon en itse tunne seksuaalista vetoa.

Kun konkretia puuttuu, on vaikea saada kiinni näiden jaottelujen todellisesta luonteesta. Selitettynä se kuulostaa samalta kuin romantiikka kulttuurin kontekstissa. Romanttisessa elokuvassa pidetään kädestä, mutta ei harrasteta seksiä. Tällaisia suhteita on kyllä itsellänikin ollut alaikäisenä aivan ensimmäisissä seurustelusuhteissa. Siinä on yksi pinta, jolta tätä ajattelua voisi periaatteessa ymmärtää, vaikka en ymmärräkään tuollaisten pienipiirteisten jaottelujen mielekkyyttä aikuiselämässä. Mutta kyllähän ne näyttävät joillekin ihmisille olevan tärkeitä niin että se vaikuttaa jopa koomisen tarkalta määrittelyn tarpeelta.

Ihmiset, jotka elävät parisuhteessa ilman seksiä ja sen halua, elävät aivan samanlaisessa suhteessa kuin muutkin, mutta siinä ei ole mitään seksuaalista. Missään tilanteessa mikään ei ole johtamassa seksiin. Seksuaalinen ulottuvuus on siitä siis poissa. Joko nämä suhteet ovat alusta lähtien ilman seksiä sovitusti (aseksuaalit), joten ei tule tilannetta, jossa toinen yhtäkkiä ryhtyy seksuaaliseksi ja toisaalta jos seksi on vain suhteesta loppunut, niin sittenhän siitä voidaan keskustella, että haluttaisiinko seksiä taas harrastaa. En ymmärrä tarvetta mennä tuollaisiin yksityiskohtiin, että mitä jos toinen yhtäkkiä alkaakin kielisuutelemaan. Toisaalta voihan toinen parisuhteessa olla alloseksuaali, kun toinen on aseksuaali ja heillä on sovitusti seksiä toisen haluttomuudesta huolimatta. 

Kuitenkin, jos joku väkisin missään tilanteessa tai ihmissuhteessa ryhtyy väkisin ahdistelemaan seksuaalisesti tai jopa raiskaamaan, on se rikos. En ymmärrä, miksi keskustelu on mennyt tähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen miettinyt, että etenkin tytöillä voi olla keskenään romanttisia tunteita toisiaan kohtaan ilman, että he itse sitä tunnistavat tai meidän kulttuuri sitä tunnustaisi. "

Samaa mieltä. Varsinkin nuorempien tyttöjen ystävyysuhteisiin voi liittyä samanlaista draamaa ja mustasukkaisuuden tunnetta kuin parisuhteisiinkin. Paras kaveri löytääkin uuden parhaan kaverin ja se "jätetty" tuntee samanlaista tuskaa kuin jos romanttinen rakastettu olisi jättänyt.

Tuokin liittyy varhaisnuoruuden asioihin kuten sekin ajatus, että olisi romanttinen parisuhde ja seksuaalinen parisuhde erikseen. 

Vaikuttaa siltä, että psykoseksuaalisuuden kehitysprosessia on alettu pitää heteronormatiivisuutena eli kyseessä onkin ideologinen rakennelma, jonka jotkut kokevat sopivan omaan elämäntapaan ja parisuhdehistoriaan. 

Oli minullakin läheinen tyttöystävä nuorena,

Ei kaikki läheinen ystävyys tarkoita romanttista suhdetta. Sanoin monta sivua sitten, että on mahdollista, että osa hyvin tiiviistä ystävyyksien välisistä suhteista voisi olla oikeastaan romanttisia, mutta kumpikaan osapuoli tai kulttuurimme ei vain tunnista sitä. Oletamme, että romanttinen suhde vaatii seksiä. 

Vierailija kirjoitti:

"Tämä juuri on seksuaalisuuksien hierarkiaa, että määritellään omien kriteerien mukaan muiden elämäntapoja ja tunteita heistä itsestään piittaamatta."

Minähän en ole kenenkään toisen parisuhdetta tai ystävyyttä määritellyt vaan puhunut täysin yleisellä tasolla.

 

"En ole koskaan nähnyt kenenkään kämppissuhteessa elävän määrittelevän suhdettaan romanttiseksi."

Sitä sanaa minäkään en käyttänyt jos huomasit. Sanoin vain että kämppissuhteessakin voi olla sen romanttisen parisuhteen peruina jäljellä sellaista toisesta syvää välittämistä jota ei tavallisessa ystävyydessä ole.

 

"Minusta tulisi esittää jotain kättä pidempää, jos alkaa luomaan tällaisia määrittelyjä ihan vain siksi, että omasta mielestä jokin suhde näyttää jonkinlaiselta. Omaa elämäänsä voi luokitella miten itse haluaa, mutta sen ulottaminen muihin vaatisi enemmän näyttöä."

K

Yleisellä tasolla puhuessasi esität yleisen määritelmän näistä ihmisistä itsestään piittaamatta eli määrittelet jotain, mistä sinulla ei ole tietoa. 

Koska keskustelu alkoi romanttisuudesta ja olen kysynyt siitä, niin oletan, että puhut siitä etkä jostain muusta. Ystävyyssuhteessa voi olla syvää välittämistä, mutta ei se silti ole romanttista. Entisestä puolisosta tai kuivahtaneessa liitossa elänytta pariskunnasta voi puhua kiintymyksen kehyksessä, mutta ei se ole romanttista (nyt kiellät sen jo itsekin).

Joten käsite romantiikka jäi aivan hötöksi mitä se oikein on. En saanut vastauksia niihin kysymyksiin, joita kysyin aiemmin konkretiasta. Missä raja kulkee seksuaalisen ja romanttisen koskettamisen välillä? Joku määritteli, että suukko käy, kielisuudelma ei. Takapuolta ei voi koskettaa, selkää kyllä. 

Sillä todella on väliä mitä nimityksiä mistäkin käytämme. Se muuttaa koko asian aivan toiseksi, jos menee väärin - sen vuoksihan Juvonen varoi nimittämästä noita sivistyneistön naissuhteita lesbosuhteiksi (ja myös siksi, ettei sanaa lesbo vielä tuolloin ollut). (Toivottavasti muistan Juvosen tekstit oikeassa valossa, koska olen lukenut ne niin kauan sitten.)

Vierailija kirjoitti:

"Tuokin liittyy varhaisnuoruuden asioihin kuten sekin ajatus, että olisi romanttinen parisuhde ja seksuaalinen parisuhde erikseen."

Minä en ole ainakaan missään vaiheessa väittänyt, että ihmisillä olisi seksuaaliset ja romanttiset suhteet erikseen. Yleensä ihmiset kokevat näitä tunteita samaa ihmistä kohtaan. Toisaalta ihmisillä voi olla joitain ihmisiä kohtaan pelkkää seksuaalista vetoa, mutta ei mitään romanttista ihastusta. Lisäksi jotkut eivät kykene tuntemaan ketään kohtaan seksuaalista vetoa, jolloin ainakin hänen puoleltaan parisuhde on epäseksuaalinen. Lisäksi parisuhde voi muuttua jossain vaiheessa seksittömäksi erinäisistä syistä, mutta jäljelle jää romanttisia tunteita. Siinä sivulla tietty kummallakin tai toisella voi olla seksuaalinen sivusuhde kolmannen kanssa.

"Ihmiset, jotka elävät parisuhteessa ilman seksiä ja sen halua, elävät aivan samanlaisessa suhteessa kuin muutkin, mutta siinä ei ole mitään seksuaalista. Missään tilanteessa mikään ei ole johtamassa seksiin. Seksuaalinen ulottuvuus on siitä siis poissa. Joko nämä suhteet ovat alusta lähtien ilman seksiä sovitusti (aseksuaalit), joten ei tule tilannetta, jossa toinen yhtäkkiä ryhtyy seksuaaliseksi ja toisaalta jos seksi on vain suhteesta loppunut, niin sittenhän siitä voidaan keskustella, että haluttaisiinko seksiä taas harrastaa. En ymmärrä tarvetta mennä tuollaisiin yksityiskohtiin, että mitä jos toinen yhtäkkiä alkaakin kielisuutelemaan. Toisaalta voihan toinen parisuhteessa olla alloseksuaali, kun toinen on aseksuaali ja heillä on sovitusti seksiä toisen haluttomuudesta huolimatta. 

Kuitenkin, jos joku väkisin missään tilanteessa tai ihmissuhteessa ryhtyy väkisin ahdistelemaan seksuaalisesti tai jopa raiskaamaan, on se rikos. En ymmärrä, miksi keskustelu on mennyt tähän. "

Millä perusteella suhde, josta seksi on loppunut on romanttinen? Millä perusteella ystävyys on romanttinen suhde? Haen konkretiaa sinun määritelmäsi mukaiselle romanttisuudelle, koska en näe noissa mitään romanttista.

Rakkautta voi olla ilman seksiäkin, onko romanttisuus itse asiassa rakkauden sijasta käytetty sana? Ja minkä vuoksi sanaa rakkaus ei voi käyttää. Rakkaudestahan on jo antiikin aikoina erotettu monenlaisia muotoja. Miksi tällainen uusi määritelmä?

Jos sitä käytettäisiin vain aseksuaalien yhteydessä, ymmärtäisin asian. Mutta nuo muut vaihtoehdot eivät tunnu liittyvän romanttisuuteen millään lailla. 

Ei lääkärintutkimus tai vanhempien halaaminen liity mitenkään aiheeseen, josta keskustelemme. En ole missään kirjoittanut, että minua inhottaisi ystäväni halaus, olen vain kirjoittanut (kuten joku toinenkin kirjoitti), että ystävän halauksen ja rakastetun halaus eroavat siinä, ettei ystävän halauksessa ole seksuaalista eikä romanttista kontekstia (ainakaan minun mielessäni, toisestahan ei voi koskaan olla satavarma).

Noniin, sanot nyt itsekin, että ystävän halauksessa ei ole mukana seksuaalista EIKÄ ROMANTTISTA kontekstia. Eli puolison/kumppanin kanssa on kyse siis muustakin kuin seksuaalisesta kontekstista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija 

En ole koskaan törmännyt minkäänlaiseen näyttöön siitä, että naiset, jotka ovat ystäviä, pitäisivät suhdettaan romanttisena suhteena. Ja siinä taas ei ole mitään ihmeellistä, että ystävyys kestä läpi elämän, itsellänikin on sellainen ystävyyssuhde naisen kanssa. Se ei ole romanttinen eikä seksuaalinen eikä se ole rakkautta, vaan ystävyyttä. Jos siis kävisi ilmi, että ystäväni pitäisi minua romanttisena kumppaninaan, jonka kanssa halaillaan ja suukotellaan, ottaisin ison loikan pois. Meillä olisi tuolloin aivan erilainen käsitys ystävyydestä.

 

Niin minäkin sanoin jo aiemmin, että nämä tytöt/naiset tai kulttuuri ei tunnista tätä suhdetta romanttiseksi. Se ei tarkoita sitä, että ei kuitenkin voisi olla niin vahvoja ystävyyssuhteita, että ne oikeastaan ovat romanttisia. Pointtihan oli ei tietoisesta toiminnasta. Mutta kyllä kumpikin osapuoli siinä vaiheessa tietäisi, että kyse on romanttisesta tunteesta, jos ystävä yhtäkkiä alkaisi suukottelemaan. Kyse on aivan eri asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin asia yleensä mielletään. Minua kiinnostaa minkä vuoksi ystävyyden ja parisuhteen eroa halutaan hämärtää? Ja miksi asioista ei haluta puhua niiden oikeilla nimillä vaan hämärretään "romantiikalla", vaikka kyse olisi todellisuudessa oman seksuaalisuuden halukkuuden vähenemisestä, puolisoa kohtaan tunnetun halun katoamisesta tai muista aivan tavanomaisista asioista, joita elämässä voi tapahtua.

Minkä takia täytyy kehitellä jokin uusi ideologinen nimitys joka asialle, joka vain hämärtää siitä mistä on konkreettisesti kyse? Ainakaan tähän mennessä kukaan ei ole pystynyt kertomaan mitä tämä romanttisuus parisuhteessa oikeasti käytännössä on? Ei ainakaan tavanomaista naistenvälistä ystävyyttä voi ryhtyä noin vain kutsumaan romanttiseksi parisuhteeksi tai edes suhteeksi. Ystävyys on ystävyyttä eikä siitä vallitse mitään yleisesti koettua epäselvyyttä.

Kysehän on juuri vastakkaisesta! Tarkoitus on korostaa, että parisuhde ja ystävyyssuhde ovat eri asioita siitä huolimatta, että parisuhteessa ei olisi seksiä! Joku aiemmin kommentoi, että ilman seksiä parisuhde olisi vain ystävyyttä ja minä kommentoin, että näin ei yleensä kyllä ole. Ihmiset tuntevat muutakin puolisoaan/kumppaniaan kohtaan kuin seksuaalista vetovoimaa eli ilman sitäkin tämä suhde on aivan erilainen kuin ystävyyssuhde. 

Taianomainen seksi oman puolison kanssa <3 

Aika moni pitkä parisuhde muuttu ajan myötä enemmän ja enemmän ystävyydeksi ja kumppanuudeksi. Siltikään se ei tarkoita että se syvällä pohjalla oleva rakkaus ja välittäminen olisi kadonnut. Suhteesta on vain kadonnut useimmiten ensin seksi ja sitten myös se rakkauden fyysinen näyttäminen halauksin ja suudelmin.

Miten se lopulta enää erottuu hyvistä ystävistä? Kyllä ystävyyden pohjalla voi olla ihan suurikin rakkaus ja välittäminen toista kohtaan vaikka se ei saisi mitään seksuaalisia muotoja eikä olisi mitään halua siihen.

Näinkin tietysti voi käydä. Mietin kuitenkin, että sen parisuhteen pohjalla on kuitenkin ollut se romanttinen veto toista kohtaan. Vaikka sitä ei enää osoittaisi halauksin ja suudelmin, voisiko sitä kuitenkin edelleen siellä olla? Vai tunteeko nämä ihmiset samoin kumppaniaan kohtaan kuin ystäviään? Tästä pitäisi kysyä heiltä itseltään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuokin liittyy varhaisnuoruuden asioihin kuten sekin ajatus, että olisi romanttinen parisuhde ja seksuaalinen parisuhde erikseen."

Minä en ole ainakaan missään vaiheessa väittänyt, että ihmisillä olisi seksuaaliset ja romanttiset suhteet erikseen. Yleensä ihmiset kokevat näitä tunteita samaa ihmistä kohtaan. Toisaalta ihmisillä voi olla joitain ihmisiä kohtaan pelkkää seksuaalista vetoa, mutta ei mitään romanttista ihastusta. Lisäksi jotkut eivät kykene tuntemaan ketään kohtaan seksuaalista vetoa, jolloin ainakin hänen puoleltaan parisuhde on epäseksuaalinen. Lisäksi parisuhde voi muuttua jossain vaiheessa seksittömäksi erinäisistä syistä, mutta jäljelle jää romanttisia tunteita. Siinä sivulla tietty kummallakin tai toisella voi olla seksuaalinen sivusuhde kolmannen kanssa.

Niinhän siinä määritelmässä, jonka kopsasin ketjuunkin sanottiin, että nämä tunteet ovat päällekkäisiä. Sellainen määritelmä on uusi, missä romanttisuutta olisi erillään seksuaalisista ja eroottisista tunteista. Ja sillä tavallahan tässä on romanttisuutta määritelty jo esimerkkienkin voimin: syvänä kiintymyksenä ilman seksuaalista sisältöä. 

Tosin tuossakin määritelmässä seksuaalisuus on mielestäni nähdään melko kapeasti. Rajat ovat ihmisillä eri paikoissa eli joku voi pitää käsien hyväilyä hyvinkin seksuaalisena kun taas toinen näkee sen romanttisena eikä seksuaalisena. Itselleni seksuaalisuus on aika laaja-alainen eli minä näkisin sen seksuaalisena aloitteena, jos ystäväni haluaisi sivellä vaikkapa käsivarsiani intensiivisesti. Sellaista en halua. 

Kaikenkaikkiaan tässä on konkretian tasolla kyse myös siitä, että muiden rajoja voidaan yrittää venyttää nimittämällä jotain tekoa toisella nimellä. Se(kin) tekee näiden asioiden nimityksista poliittisia. Voidaan ottaa monenlaisia esimerkkejä. Juvosen tutkimat naiset nimittivät seksuaalisia tekoja erilaisilla metaforilla ja ystävyyteen liittyvillä termeillä, koska tahtoivat paeta epänormaaliksi määriteltyä seksuaalisuutta. Toisesta ääripäästä on esimerkki, jossa vaikkapa uskottomuutta aletaan nimittää avoimeksi suhteeksi, jossa kaksi seksuaalisesti vapautunutta ihmistä elää. Ystävyyttä voidaan nimittää romanttiseksi, jos halutaan kieltää, että se sisältää seksuaalisuutta, joka ei kuitenkaan mene genitaalien tasolle - näin voidaan toimia vaikkapa sellaisten suhteiden takia, jotka ovat laissa kiellettyjä tai muuten epäsovinnaisia. 

Romanttinen suhde sisältää ajatuksen siitä, että seksuaalisuus on kapeasti genitaalista tai eksplisiittistä, mietoa ja viatonta. Mutta sen sisältö voikin olla jopa päinvastaista eli sisältää vallankäyttöä, jota kohdistetaan toiseen osapuoleen (kieltäydytään seksistä, kohdistetaan seksuaalisia tekoja romanttisen varjolla kiellettyyn kumppaniin ja manipuloidaan) tai se voi olla kapinallista, jolloin kielletään seksuaalisuuden rooli ylipäätään (aseksuaalin poliittinen positio, jos hän markkinoi kyseistä ideologiaa).

Romanttisuus tarkoittaa siis käytännössä samaa kuin ystävyys. Mitä vikaa on sanassa ystävyys? Joskushan avioliitto on kämppissuhde, jossa on ystävyyttä, mutta ei seksiä. On kiintymystä, mutta ei enää seksuaalista suhdetta. Onko romanttisuuden käsite kenties apuna tuollaisen suhteen "ylevöittämisessä" ja perustelemisen apuna, jos toinen tahtoisikin edelleen seksiä? En ihmettelisi, jos näin olisi. 

Naistenvälisten suhteiden näkeminen romanttisen rakkauden kontekstissa on mielestäni samalla tavoin hämärtämistä, koska nämä ihmiset eivät itse näe suhdettaan romanttisena, vaan ystävyytenä. Mihin tällaista ulkopuolisen uudelleenmäärittelyä tarvitaan ja käytetään?

Minä, joka tämän keskustelun aloitin: Tarkoitan juuri vastakkaista: romanttinen suhde ja ystävyyssuhde ovat eri asioita. Tietysti puolison kanssa on hyvä olla myös hyvä ystävä, mutta lisäksi häntä kohtaan koetaan romanttisia tunteita. Ilman niitä parisuhdetta ei alkaisikaan tai se ei alun jälkeen olisi jatkunut. Vai ryhtyykö joku pidempään suhteeseen jonkun kanssa vain pelkän seksin takia? Se, että seksi loppuu suhteesta, ei muuta sitä automaattisesti kämppissuhteeksi. Jos romanttiset ja seksuaaliset tunteet katoavat, suhde varmaankin muuttuisi vain ystävyydeksi, jos suhteen pohjalla on ystävyys. 

Vierailija kirjoitti:

Ei lääkärintutkimus tai vanhempien halaaminen liity mitenkään aiheeseen, josta keskustelemme. En ole missään kirjoittanut, että minua inhottaisi ystäväni halaus, olen vain kirjoittanut (kuten joku toinenkin kirjoitti), että ystävän halauksen ja rakastetun halaus eroavat siinä, ettei ystävän halauksessa ole seksuaalista eikä romanttista kontekstia (ainakaan minun mielessäni, toisestahan ei voi koskaan olla satavarma).

Noniin, sanot nyt itsekin, että ystävän halauksessa ei ole mukana seksuaalista EIKÄ ROMANTTISTA kontekstia. Eli puolison/kumppanin kanssa on kyse siis muustakin kuin seksuaalisesta kontekstista. 

En ole koskaan väittänyt, että puolison kanssa olisi pelkästään seksuaalista vetoa, vaan olen useita kertoja sanonut asian olevan aivan päinvastoin. Samoin on tehnyt joku toinenkin keskustelija jo useamman kerran. 

Parisuhteen yleinen määritelmä sisältää seksuaalisuuden, romanttisen ja eroottisen vireen mikä tekee siitä erityisen verrattuna muihin ihmissuhteisiin. Se on yleinen käsitys asiasta. Yleinen määritelmä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö joku voisi ajatella eri tavalla, nythän olemme juuri siitä keskustelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisellä tasolla puhuessasi esität yleisen määritelmän näistä ihmisistä itsestään piittaamatta eli määrittelet jotain, mistä sinulla ei ole tietoa. 

Koska keskustelu alkoi romanttisuudesta ja olen kysynyt siitä, niin oletan, että puhut siitä etkä jostain muusta. Ystävyyssuhteessa voi olla syvää välittämistä, mutta ei se silti ole romanttista. Entisestä puolisosta tai kuivahtaneessa liitossa elänytta pariskunnasta voi puhua kiintymyksen kehyksessä, mutta ei se ole romanttista (nyt kiellät sen jo itsekin).

Joten käsite romantiikka jäi aivan hötöksi mitä se oikein on. En saanut vastauksia niihin kysymyksiin, joita kysyin aiemmin konkretiasta. Missä raja kulkee seksuaalisen ja romanttisen koskettamisen välillä? Joku määritteli, että suukko käy, kielisuudelma ei. Takapuolta ei voi koskettaa, selkää kyllä. 

Sillä todella on väliä mitä nimityksiä mistäkin käytämme. Se muuttaa koko asian aivan toiseksi, jos menee väärin - sen vuoksihan Juvonen varoi nimittämästä noita sivistyneistön naissuhteita lesbosuhteiksi (ja myös siksi, ettei sanaa lesbo vielä tuolloin ollut). (Toivottavasti muistan Juvosen tekstit oikeassa valossa, koska olen lukenut ne niin kauan sitten.)

Kommentoit nyt jonkun muun tekstiä kuin sen, joka aloitti tämän keskustelun. Joku muukin tai muut ovat nyt ryhtyneet asiasta keskustelemaan. Olen koko aika sanonut, että ystävyyssuhteet ovat eri asioita kuin parisuhteet. 

Erotin toisistaan seksuaalisen ja romanttisen vetovoiman. Olen sanonut jo monta kertaa, että romanttiset tunteet ovat kaikkea muuta siinä suhteessa kuin seksuaaliset tunteet tai vain ystävyys. Se on ihastusta, rakkautta, läheisyyttä, fyysistä koskettamista, halauksia jne. Se on kaikkea ilman seksuaalista tunnetta.  Ehkä voit jatkossa miettiä pystytkö niitä parisuhteessasi erottamaan. Onko aina suhtautumisesi ja kosketuksesi kumppaniisi seksuaalista vai ei. 

Millä perusteella suhde, josta seksi on loppunut on romanttinen? Millä perusteella ystävyys on romanttinen suhde? Haen konkretiaa sinun määritelmäsi mukaiselle romanttisuudelle, koska en näe noissa mitään romanttista.

Rakkautta voi olla ilman seksiäkin, onko romanttisuus itse asiassa rakkauden sijasta käytetty sana? Ja minkä vuoksi sanaa rakkaus ei voi käyttää. Rakkaudestahan on jo antiikin aikoina erotettu monenlaisia muotoja. Miksi tällainen uusi määritelmä?

Jos sitä käytettäisiin vain aseksuaalien yhteydessä, ymmärtäisin asian. Mutta nuo muut vaihtoehdot eivät tunnu liittyvän romanttisuuteen millään lailla.

No eihän suhde välttämättä ole enää edes romanttinen. Siinä olet oikeassa. Niin seksikin kuin rakkaus voi loppua toiseen. Mutta seksin loppuminen ei automaattisesti tarkoita, että suhde on muuttunut vain ystävyydeksi. Olen koko aika yrittänyt todistaa, että parisuhde koostuu muustakin kuin seksistä. Että seksi ei ole ainut asia, joka erottaa parisuhteen ja ystävyyssuhteen toisistaan. 

Rakkautta voi käyttää ja olenkin monesti puhunut rakkaudesta. Rakkautta voidaan kuitenkin kokea muitakin ihmisiä kohtaan kuin puolisoa. Romanttinen rakkaus erottaa parisuhteen rakkauden eri rakkaudeksi. Ja keskustelu lähti siitä, että ihmiset ovat suuntautuneet niin seksuaalisesti kuin ROMANTTISESTI. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän siinä määritelmässä, jonka kopsasin ketjuunkin sanottiin, että nämä tunteet ovat päällekkäisiä. Sellainen määritelmä on uusi, missä romanttisuutta olisi erillään seksuaalisista ja eroottisista tunteista. Ja sillä tavallahan tässä on romanttisuutta määritelty jo esimerkkienkin voimin: syvänä kiintymyksenä ilman seksuaalista sisältöä. 

Tosin tuossakin määritelmässä seksuaalisuus on mielestäni nähdään melko kapeasti. Rajat ovat ihmisillä eri paikoissa eli joku voi pitää käsien hyväilyä hyvinkin seksuaalisena kun taas toinen näkee sen romanttisena eikä seksuaalisena. Itselleni seksuaalisuus on aika laaja-alainen eli minä näkisin sen seksuaalisena aloitteena, jos ystäväni haluaisi sivellä vaikkapa käsivarsiani intensiivisesti. Sellaista en halua. 

Ehkä kuitenkin haluaisin sanoa, että ne romanttiset tunteet ovat myös muutakin kuin syvää kiintymystä. Romanttiset tunteet johdattavat ihmisen ihastuksesta rakastumiseen ja lopulta kiintymykseen, jos suhde kestää sinne saakka. Romanttiset tunteet ovat kaikkea siinä matkalla ilman seksuaalista vetovoimaa. Yleensä ne kuitenkin kulkevat rinnakkain. Kaikilla näin ei ole. Toinen voi loppua matkan varrella tai toista ei ole missään vaiheessa edes ollut. Vaikka ei tuntisi seksuaalista veto toista kohtaan, voi haluta elää parisuhteessa toisen kanssa: rakastaa, jakaa elämäänsä ja arkea juuri tämän rakkaan ihmisen kanssa, halua olla fyysisesti lähellä, halailla, pitää kädestä jne. Kaikissä näissä tilanteissa voi olla samalla seksuaalisia tuntemuksia tai sitten niitä ei ole. 

Keskustelu on mennyt vähän sekavaksi, kun romanttisen parisuhteen määritelmää ovat määrittäneet useat ihmiset :)

Seksin loppuminen aika harvoin tarkoittaa sitä, että molemmat mieltävät suhteen siitä lähtien romanttiseksi kiintymykseksi ilman eksplisiittistä seksiä. Yleisen elämänkokemuksen perusteella kyse on silloin enemmänkin suhteen kriisistä, sillä suhteen alkuperäinen merkitys on muuttunut ja toinen on tehnyt yksipuolisen päätöksen siitä, että suhde on jatkossa vain romanttinen. Sen takia en oikein nielaise tätä selitystä :)

Ja hän joka puhui naistenvälisistä ystävyyksistä romanttisina suhteina - sitä ymmärrän vielä vähemmän, kun se tuntuu samalla tavalla omien rajojen laajentamiselta koskemaan myös muita. Niin ei ole oikein toimia oman etiikkani mukaan. 

Kun suhteessa on kaksi ihmisistä, tulee heillä olla samanlainen käsitys siitä mikä suhde on kyseessä. Muussa tapauksessa asiassa on jotain hämärää, joka vaatii keskustelua eikä suoraa leimaa, jossa lukee jokin epämääräinen uusi määritelmä parisuhteelle. Tällaista näkee välillä sekä suhteissa, jossa toinen ei enää halua seksiä lainkaan, että sellaisissa suhteissa, missä toinen painostaa toista ryhtymään avoimeen suhteeseen, jonkun "edistyksellisenä" tai "vapaamielisyytenä" esitetyn ideologian mukaan.

Nimitykset ovat vallankäyttöä, siksi ne ovat kiinnostavia. Jos kahden heteronaisen suhde halutaan määritellä romanttiseksi ystävyyden sijasta, niin kyllä se ainakin minua hätkäyttää. Minkä vuoksi?