Lue keskustelun säännöt.
Kaukana asuvat vanhemmat ja appivanhemmat
14.09.2025 |
Taas meni viikonloppu pilalle, kun appivanhempia pitää auttaa kaikessa mahdollisessa. Itse valitsivat muuttaa eläkkeelle päästyään maalle ja nyt eivät selviä enää mistään ja olettavat meidän juoksevan siellä tekemässä milloin mitäkin. Muutto lähemmäksi tai kaupunkiin ei tietenkään ole mahdollinen. Olisi kiva, että saataisiin viikonloput olla ja tehdä mukavia asioita lasten kanssa, mutta meidän lasten lapsuus on sitä, että viikonloppuisin passataan eläkeläisiä. Tällainen vuodatus tänään. Ja ehkä myös vähän perspektiiviä niille, joiden mielestä lasten pitäisi ottaa vastuuta vanhempiensa hoidosta. Onneksi näillä ei vielä ole muistisairauksia ja omat vanhemmat pärjää keskenään. Ne tästä yhtälöstä vielä puuttuisi. Ja ei, ei ole sisaruksia toisella ja toisen sisarus asuu ulkomailla.
Kommentit (24)
Ilmeisesti eivät asu liian kaukana. Pitikö se siis teidän kaikkien lähteä sinne,vai menikö puoliso yksin auttamaan? Meillä appivanhemmat asuu yli 1000kilsan päässä, että ei tartte mennä viikonlopuksi auttamaan. Tosin osataan neuvoa muuttamaan vaikka kerrostaloon jos eivät enää omakotitalo hommia jaksa suorittaa. Jos eivät muuta, ei sille sitten mitään voi. Ei olla rikkaita, että voisi lähteä joka viikonloppu heille. Hyvä jos kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti eivät asu liian kaukana. Pitikö se siis teidän kaikkien lähteä sinne,vai menikö puoliso yksin auttamaan? Meillä appivanhemmat asuu yli 1000kilsan päässä, että ei tartte mennä viikonlopuksi auttamaan. Tosin osataan neuvoa muuttamaan vaikka kerrostaloon jos eivät enää omakotitalo hommia jaksa suorittaa. Jos eivät muuta, ei sille sitten mitään voi. Ei olla rikkaita, että voisi lähteä joka viikonloppu heille. Hyvä jos kerran vuodessa.
Lapset eivät viettäisi lähestulkoon ollenkaan vapaa-aikaa toisen vanhempansa kanssa ja me perheenä, jos ei kuljettaisi mukana. Ja juu, ilmeisesti eivät asu riittävän kaukana.
650 km, pärjäilivät onneksi keskenään, ei tarvinnut käydä taloa ylläpitämässä. Mutta mua vitutti se, että ravasivat kyllä hillasuolla mutta matka meillepäin oli niin hiton vaivalloista että sen 15-20 vuoden aikana mitä heidät tunisin, he eivät tulleet meille. Aina vaan kyseltiin milloin me mennään heille ja lapsen synnyttyä sitä heillä käymistä suorastaan vaadittiin.
Kinkkinen tilanne. En minäkään pystyisi lähtemään vanhempieni avuksi toiselle paikkakunnalle.
Kuka oikeest käy viikonloppuisin auttamassa?
Taas yksi noista facen käännösjutuista otetru tarina. Paha anoppi sarjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kaksi vaihtoehtoa, joko laittaa oman perheen yhteinen aika syrjään ja jatkaa toisten asioitten hoitamista tai laittaa rajat sille mitä apua teiltä on saatavilla ja mitä ei.
Itse mietin, etä onhan se vähän itsekästä olettaa, että työssäkäyvä perhe haluaa kuluttaa vapaa-aikansa hoitamalla toisten asioita satojen kilometrien päässä.
Älkää auttako sellaisissa töissä, mitkä on esim. asumismuodon valinnan seurauksia! Ei tarvi, oikeasti. Oma perhe, sen kestävyys, ja oma jaksaminen ensin.
Toki vanhuksia pitää auttaa, mutta vetäkää rajat missä asioissa. Ja kuinka kiireellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun appivanhempani muuttivat kuuden tunnin automatkan päähän, korpeen, anopilla ei ajokorttia.
Sanoin ihan selkeästi enneen tätä vetoa, että turha kuvitella, että ravaamme siellä auttamassa.
Oma valintansa, ei meidän. Heillä oli kaunis puutalo kahden tunnin matkan päässä. Sinne olisi vielä revettykin päiväseltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttamiseen täytyy vetää selkeät rajat ja vastuu miehelle eli heidän lapselleen. En itse lähtisi tuohon mukaan ollenkaan ja rohkaisisin puolisoa miettimään rajoja. Kumpi on lopulta tärkeämpää: omat lapset vai vanhemmat? Mielestäni valinta on selkeä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeest käy viikonloppuisin auttamassa?
Taas yksi noista facen käännösjutuista otetru tarina. Paha anoppi sarjaa.
Valitettavasti ihan totta. Ja arkea muillekin kuin ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeest käy viikonloppuisin auttamassa?
Taas yksi noista facen käännösjutuista otetru tarina. Paha anoppi sarjaa.
Valitettavasti ihan totta. Ja arkea muillekin kuin ap:lle.
Miten ihmeessä kaikilla ihan autettavat appikset, ei kukaan heistä käy töissä eikä osaa ja jaksa mitään? Entäa ne omat vanhemmat?
Asuvat yli 8000 km päässä, ei tarvitse auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole mikään muistisairaus vanhemmilla niin ihan hyvin voi käydä vaikka 1-2kk välein ja silloin auttaa.
Kuvittele, että kyseessä olisivat omat vanhempasi. Kuinka toimisit silloin? Olisitko silloinkin sitä mieltä, että teillä menee liikaa aikaa heidän auttamiseen ja perheen keskenäinen aika jää liian vähäiseksi? Jos asia ei riipu yhtään siitä, että kyseessä eivät olekaan omat vanhempasi, silloin teidän on syytä käydä kotona keskustelua siitä, miten tilanne on ratkaistava, jotta aikaa on myös teidän omiin juttuihin. Ehkä se helpottaisi tuskaa vähän, jos puoliso kävisi ihan itse hoitamassa vanhempiensa asioita ja sinä teet lasten kanssa jotain muuta. Ei se perheen yhteistä aikaa ole, mutta onko sekään sitten, jos ollaan aina matkustamassa mummolaan? Lapsillekin sallisin kyllä viikonloppuja, jolloin ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeest käy viikonloppuisin auttamassa?
Taas yksi noista facen käännösjutuista otetru tarina. Paha anoppi sarjaa.
Valitettavasti ihan totta. Ja arkea muillekin kuin ap:lle.
Miten ihmeessä kaikilla ihan autettavat appikset, ei kukaan heistä käy töissä eikä osaa ja jaksa mitään? Entäa ne omat vanhemmat?
Kai nyt sen verran ymmärrät, että näissä puhutaan yleensä eläke-ikäisistä ihmisistä. Kunto mennyt ja omakotitalossa tarvitaan sisä- ja ulkohommissa apua. Toisaalta niillä aikuisilla lapsilla on omat työt, kodit ja perheet hoidettavinaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele, että kyseessä olisivat omat vanhempasi. Kuinka toimisit silloin? Olisitko silloinkin sitä mieltä, että teillä menee liikaa aikaa heidän auttamiseen ja perheen keskenäinen aika jää liian vähäiseksi? Jos asia ei riipu yhtään siitä, että kyseessä eivät olekaan omat vanhempasi, silloin teidän on syytä käydä kotona keskustelua siitä, miten tilanne on ratkaistava, jotta aikaa on myös teidän omiin juttuihin. Ehkä se helpottaisi tuskaa vähän, jos puoliso kävisi ihan itse hoitamassa vanhempiensa asioita ja sinä teet lasten kanssa jotain muuta. Ei se perheen yhteistä aikaa ole, mutta onko sekään sitten, jos ollaan aina matkustamassa mummolaan? Lapsillekin sallisin kyllä viikonloppuja, jolloin ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään.
Sallisit? Entä se aikuinen lapsi, viikot töissä ja viikonloput jatkuvasti "auttamassa", milloin hän saa levätä?
Kuvittele, että kyseessä olisivat omat vanhempasi. Kuinka toimisit silloin? Olisitko silloinkin sitä mieltä, että teillä menee liikaa aikaa heidän auttamiseen ja perheen keskenäinen aika jää liian vähäiseksi? Jos asia ei riipu yhtään siitä, että kyseessä eivät olekaan omat vanhempasi, silloin teidän on syytä käydä kotona keskustelua siitä, miten tilanne on ratkaistava, jotta aikaa on myös teidän omiin juttuihin. Ehkä se helpottaisi tuskaa vähän, jos puoliso kävisi ihan itse hoitamassa vanhempiensa asioita ja sinä teet lasten kanssa jotain muuta. Ei se perheen yhteistä aikaa ole, mutta onko sekään sitten, jos ollaan aina matkustamassa mummolaan? Lapsillekin sallisin kyllä viikonloppuja, jolloin ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään.
Lapsilla on oikeus vanhempiinsa.
Jos isovanhemmat haluavat apua, muuttavat niin, että se onnistuu lapsia riistämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeest käy viikonloppuisin auttamassa?
Taas yksi noista facen käännösjutuista otetru tarina. Paha anoppi sarjaa.
Valitettavasti ihan totta. Ja arkea muillekin kuin ap:lle.
Miten ihmeessä kaikilla ihan autettavat appikset, ei kukaan heistä käy töissä eikä osaa ja jaksa mitään? Entäa ne omat vanhemmat?
Minun isäni on kuollut, äitini asuu kilometrin päässä, eläkkeellä on, mutta ei hänen auttamisensa kuormita samalla tavoin kuin nuo kuuden tunnin päässä korvessa kökkivät 10 vuotta vanhemmat appivanhemmat.
Sama kokemus, mutta omat vanhemmat. Mitään ei voi viikonlopuille ja lomille suunnitella, kun aina on joku kiireellinen juttu, mikä pitäisi muka hoitaa.