Jouduin parisuhdeväkivallan uhriksi. Ei koskaan pystytty puhumaan asiasta ja nyt iäkkäänäkään asia ei jätä rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesta ei saanut mitään selvää. Yritä uudelleen.

Itse taas sain hyvinkin selvää. Olen hävennyt omaa entistä suhdettani lähes 15 vuotta ja se kuormittaa elämääni edelleen. Terapiat yms. on käyty.

Selvittämättä jääneet asiat on vaikea unohtaa. Ne kiusaavat lopun elämän, jos  ajatuksilleen ja tunteilleen ei hae apua ja tukea.  Kun keskustelua ei voi käydä tekijän kanssa on olemassa tukipuhelimia ja tukiyhdistyksiä, joista voit aloittaa.  On turha jäädä yksin asian kanssa. Jos koet häpeää, et uskalla jakaa sitä vieraammalle tukihenkiölle, yritä silti aloittaa kirjoittamalla jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Se on nykyään lähisuhde.

Kyllä, sovimme jo kauan sitten.😎

Elisa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nykyään lähisuhde.

Kyllä, sovimme jo kauan sitten.😎

Elisa

Voi ei, mielestäni on olemassa muutama katkera nainen ja mies, jonka penis on eunukin kokoinen ja jotka kokevat, ettei heidän tavoitettaan ole saavutettu. 🐶🐮🐷🤓😎

Aika moni meistä on kokenut väkivaltaisen suhteen ja päässyt siitä irti ja yli. Ei vanhojen vatvominen mitään auta, eikä muuta. Elämässä pitää mennä eteenpäin, eikä muistella menneitä.

"Asia pitäisi selvittää toisen osapuolen kanssa mutta sekään ei onnistu."

Mitä sinä odotat tältä selvittämiseltä? Miten se auttaa sua eteenpäin?

Selvittää mitä?

Vierailija kirjoitti:

Aika moni meistä on kokenut väkivaltaisen suhteen ja päässyt siitä irti ja yli. Ei vanhojen vatvominen mitään auta, eikä muuta. Elämässä pitää mennä eteenpäin, eikä muistella menneitä.

Ja jotkut ihmiset jäävät kiinni menneisyyteen; vuosienkin jälkeen he yhä valittavat, että tuo mies ei valinnut heitä, että mies jätti heidät. Tai miehet voivat valittaa, että entinen työnantaja oli heitä kohtaan epäoikeudenmukainen, että työttömyys ei johtunut heidän virheistään eikä irtisanoutuminen ollut heidän syynsä, ja että koska he ovat ulkomaalaisia, suomalaisten pitäisi puhua heille englantia eikä suomea. Nämä ihmiset, jotka eivät pääse eteenpäin, kuulostavatko samankaltaisilta?

Edustaako nämä kommentit suomalaista tunnekylmyyttä? Mitä, ovatko suomalaiset yksi ja sama henkilö, kaikki samaa massaa?. Kukaan tsi mikään kokemus ei voi olla yksilöllinen, eihän ?!! Se on aina ne tai nuo sitä samaa?????

Vierailija kirjoitti:

Edustaako nämä kommentit suomalaista tunnekylmyyttä? Mitä, ovatko suomalaiset yksi ja sama henkilö, kaikki samaa massaa?. Kukaan tsi mikään kokemus ei voi olla yksilöllinen, eihän ?!! Se on aina ne tai nuo sitä samaa?????

Noh kun et avaa asiaa yhtään enempää. Vaikea ottaa kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Juupa juu. Sen takia sun elämä meni pieleen. Ihan vaan sen takia. Vastuu kaikista omista valinnoistasi poistui tuolla hetkellä ja olet ollut avuton uhri.

Mene pois. Taidat olla itse tekijä kun uhrin paha olo noin triggeröi. Näistä jää pitkäkestoiset henkiset vauriot ja usein yhden rikoksen uhri päätyy helpommin uudestaan uhriksi.

Miehet, joilla puutteelliset tunnetaidot, lyövät.

Syyllinen on aina tekijä. Jos uhri voi pahoin vielä vuosienkin päästä, tekijän on ihan turha syyttää uhria. Taustalla on usein muutakin kuin pahoinpitelyä. Kuten henkistä väkivaltaa, vähättelyä, alistamista. Jos Ap on sen ikäinen, että on elänyt sota-aikana, nämäkin ajat ovat jättäneet jälkensä. Vähättelijät ei ymmärrä mitään mistään ja empatiataidot ovat huonot.

Jos ei ole empatiaa, kannattaa pysyä pois keskustelupalstoilta. Täällä kun keskustellaan toistemme kanssa. Vuorovaikutukseen ja keskusteluun kuuluvat tietyt säännöt, kuten toisen ihmisen tunteiden huimioonottaminen ja hänen kuuntelemisensa. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole empatiaa, kannattaa pysyä pois keskustelupalstoilta. Täällä kun keskustellaan toistemme kanssa. Vuorovaikutukseen ja keskusteluun kuuluvat tietyt säännöt, kuten toisen ihmisen tunteiden huimioonottaminen ja hänen kuuntelemisensa. Kiitos.

Älä horise. Kiitos.

No kärvistele sitten loppuikäsi. Äläkä vaan mene terapiaan.

Lähisuhdeväkivallasta selvinneet ja puhuvat ovat niitä, jotka eivät kuolleet. Hyvä joskus pysähtyä miettimään tätäkin. Itse sain pari kertaa iskun päähän ja putosin sen voimasta lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Syyllinen on aina tekijä. Jos uhri voi pahoin vielä vuosienkin päästä, tekijän on ihan turha syyttää uhria. Taustalla on usein muutakin kuin pahoinpitelyä. Kuten henkistä väkivaltaa, vähättelyä, alistamista. Jos Ap on sen ikäinen, että on elänyt sota-aikana, nämäkin ajat ovat jättäneet jälkensä. Vähättelijät ei ymmärrä mitään mistään ja empatiataidot ovat huonot.

Ei kyllä voi olla sota-ajan muistoja kun viimeisestä sodastakin on yli 80 vuotta. Vähemmän sentimentiikkaa kiitos. 

Olen nähnyt vierestä, miten pahoinpidelleeksi joutunut kärsii pitkänkin ajan jälkeen. Joutui hakatuksi aivan yllättävän tahon toimesta täysin yllättäen. Kyllä se jäljet häneen jätti. Keho oireillee monella tavalla nyt aikuisena, kun asiaa ei ole päästy purkamaan. Asia ei unohdu, vaan nousee ajoittain pintaan. Keho muistaa kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllinen on aina tekijä. Jos uhri voi pahoin vielä vuosienkin päästä, tekijän on ihan turha syyttää uhria. Taustalla on usein muutakin kuin pahoinpitelyä. Kuten henkistä väkivaltaa, vähättelyä, alistamista. Jos Ap on sen ikäinen, että on elänyt sota-aikana, nämäkin ajat ovat jättäneet jälkensä. Vähättelijät ei ymmärrä mitään mistään ja empatiataidot ovat huonot.

Ei kyllä voi olla sota-ajan muistoja kun viimeisestä sodastakin on yli 80 vuotta. Vähemmän sentimentiikkaa kiitos. 

Et taida oikein käsittää sodan vaikutuksia ihmiseen ja tämän elämään. Ehkä jokin historian kirja avaisi sinulle aihetta. Sota-aikana eläneitä tai syntyneitä lapsia on yhä elossa. Heidän isänsä palasivat rintamalta usein pahoin henkisin vaurioin, nykyisin sanottaisiin PTSD:stä kärsien. Tämä kaikki vaikutti perhe-elämään. Miehet joivat ja löivät. Äiditkään eivät selvinneet vähällä, he pyörittivät maatiloja tai elämää kaupungeissa sodan aikana. Jotkut elivät keskellä pommituksia. Eivät ne vauriot, mistä lapset sitten kärsivät, olleet pieniä. Onhan tätä tutkittu, sodat vaikuttavat kolmanteen sukupolveen saakka. Kun yksi ihminen kuolee rintamalla, jäljelle jää helposti 10-30 ihmistä, joihin hänen kuolemansa vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllinen on aina tekijä. Jos uhri voi pahoin vielä vuosienkin päästä, tekijän on ihan turha syyttää uhria. Taustalla on usein muutakin kuin pahoinpitelyä. Kuten henkistä väkivaltaa, vähättelyä, alistamista. Jos Ap on sen ikäinen, että on elänyt sota-aikana, nämäkin ajat ovat jättäneet jälkensä. Vähättelijät ei ymmärrä mitään mistään ja empatiataidot ovat huonot.

Ei kyllä voi olla sota-ajan muistoja kun viimeisestä sodastakin on yli 80 vuotta. Vähemmän sentimentiikkaa kiitos. 

Et taida oikein käsittää sodan vaikutuksia ihmiseen ja tämän elämään. Ehkä jokin historian kirja avaisi sinulle aihetta. Sota-aikana eläneitä tai syntyneitä lapsia on yhä elossa. Heidän isänsä palasivat rintamalta usein pahoin henkisin vaurioin, nykyisi

No nyt on kaukaa haettua 🙄

Vierailija kirjoitti:

Juupa juu. Sen takia sun elämä meni pieleen. Ihan vaan sen takia. Vastuu kaikista omista valinnoistasi poistui tuolla hetkellä ja olet ollut avuton uhri.

Sun pitäisi päästä puhumaan uhrina asioista. Saattaisi löytyä paremmin näkökulmaa, empatiasta turha puhua.