Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Someista. Itse vierastan noita kaikkia hirveästi koska on niin huonoja kokemuksia ihan live-elämästä siitä että menee kertomaan tai paljastamaan itsestään jotain toiselle ihmiselle / muille ihmisille. Jossain vaiheessa se käännetään sua vastaan ja sanoja irrotetaan asiayhteydestään ja sitten aletaan syyttelemään kuinka olet sanonut niin tai ajattelet näin vaikka et mitään sellaista ole sanonut saati ajatellut. Ja jos ei tuollaista niin jotenkin se aina menee siihen, että aletaan ilkkumaan kuinka tyhmä se on kun tykkää siitä tai tästä tai harrastaa sitä ja haaveilee tuosta.

Ja jos ei ole tullut tuota niin sitten se mitä kerron ei kiinnosta ketään eli ei edes kuunnella. Mene sitten johonkin someen jakamaan jotain kun joko se ei kiinnosta ketään tai sitten saat vaan haukkuja ja ilkkumista osaksesi.

Samoja kokemuksia minullakin. Olen erehtynyt jollekin ystäväksi luulemalleni paljastamaan jotain omasta elämästäni. Näin on käynyt useammankin kerran. Täytyy myöntää, että olen ollut se hyväuskoinen hölmö, ja luottanut johonkin liikaa. Sitten tuo ns. ystävä on alkanut kenkkuilemaan vaikka päin naamaa ja levittelemään juttujani. Vääristellytkin asioita. Kauhea kokemus, kun on huomannut, että toiset ovat käyttäneet avomielisyyttäni jopa aseina. Ja eivät kaikki ole edes kiinnostuneita, vaikka olen mukava, kun olen jutellut jollekin sattumalta. Selkä on käännetty tai tullut jokin vihainen reaktio. 

Somessakin olen möhlinyt samalla tavalla, ja häpeän määrä on suunnaton. Kun ihminen ei näköjään koskaan opi, vaan yrittää jotenkin saada kontaktia muihin. Nyt alan vihdoin uskoa, ja erakoituminen on jo hyvässä vauhdissa. Toki hoidan asiani julkisilla paikoilla ja juttelenkin, kun hallitsen sen small talkingin aika hyvin. Jos hyviä puolia tässä yrittää etsiä, niin ainakin pärjään yksinkin eikä kukaan ulkopuolinen enää pääse noin vain loukkaamaan tai puuttumaan elämäntapaani. Täytyy vaan pitää lippu korkealla ja kävellä pystypäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan uskaltanut perustaa fb-sivustoa, kun oletan, etten saisi siihen ketään mukaan kuitenkaan. Nolottaisikin pyytää sivustolleni ketään, joka ei välttämättä edes haluaisi. Ja tietysti ne viestittelyt jäisivät sitten vielä ikuisiksi ajoiksi nettiin. Oikeastaan ei ole edes tarvetta mainostaa tai kehua itseään vaikka sillä, että leivoin tänään pullia ja odotan siihen vielä tykkääjiä ylistämään. Miksi pitäisi koko ajan olla esillä kuin joku julkkis. Luin kerran jostain artikkelin, että ilman fb-sivustoja ei olisi tavallaan olemassakaan, vaan sivussa kaikesta. No, ehkä sitten olenkin.  Voihan joku tietysti olla asiasta toista mieltäkin.

Sama juttu, ei mulla ole ketään ketä voisin pyytää kaveriksi tai seuraajaksi ja samasta syystä olen ilman whatsappiakin koska kenen kanssa mä sielläkään viestittelisin. Eihän mulla ole ketään kenelle voisin edes soittaa.

Joku samanlaisessa tilanteessa voisi jättää sulle vaikka prepayd nronsa. Mut kun se on palstalla tietysti kielletty, se on harmillista!

Taidanpa myös hankkia sen prepaid-liittymän, kun on ylimääräinen kännykkä sitä varten. Jos uskaltautuisi sen avulla avaamaan joskus vaikka yhteyden w/a:lle tai myydä jotain.

Ostin vartalotyynyn, jos siitä olisi apua selkävaivoihin. Ainakin se helpottaa oikean nukkumisasennon saamista. Huomasin, että tyynyhän tuo tavallaan turvallisuudenkin tunnetta, aivan kuin joku olisi siinä vieressä. Ja voihan aikuinenkin kaivata vaikka pehmeän unilelun tuomaa lohtua, kuten lapsena. Japanissa on kuulemma paljon sinkkuja, ja siellä oli keksitty vartalotyyny, jossa käsi tuomassa lohdutusta ja turvaa hartiaseudulle. Kai joskus tulevaisuudessa on sitten jonkunlainen robottikin rauhoittamassa ja suojelemassa yksinäisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Ostin vartalotyynyn, jos siitä olisi apua selkävaivoihin. Ainakin se helpottaa oikean nukkumisasennon saamista. Huomasin, että tyynyhän tuo tavallaan turvallisuudenkin tunnetta, aivan kuin joku olisi siinä vieressä. Ja voihan aikuinenkin kaivata vaikka pehmeän unilelun tuomaa lohtua, kuten lapsena. Japanissa on kuulemma paljon sinkkuja, ja siellä oli keksitty vartalotyyny, jossa käsi tuomassa lohdutusta ja turvaa hartiaseudulle. Kai joskus tulevaisuudessa on sitten jonkunlainen robottikin rauhoittamassa ja suojelemassa yksinäisiä. 

Vartalotyynyn kaverina toimii painopeitto ja jotenkin tulee turvallinen olo vaikka hassulta se tuntuukin. Samoin ketjussa jo aiemmin aiheena ollut majan rakentaminen tyynyistä ja peitosta. Itsellä on välillä myös kausia että sängyssä ei uni tule majoista ja muistakaan huolimatta vaan sohvalla on jotenkin tarpeeksi "ahdasta" nukahtamista varten. Tuolloin voi mennä viikkoja etten edes yritä mennä sänkyyn vaan mulla on petivaatteet ja kaikki siinä sohvalla.

Kirppiksillä taas kävin ja elokuvia löysin:

Viiden päivän sota (2011), Kunpan (2002), Jane Austen - lukupiiri (2007), Call Girl (2012) ja Nobel Son (2007).

Nukuin pitkään tänään ja oon löysin ottein suorittanut tämän päivän. Katson näistä löytämistäni Call Girl leffan. Olipa se raskas elokuva kokonaisuutena. Ruotsalainen elokuva.

Voisin viedä pullot kauppaan nyt ja puolelta katson Masked Singerin ja joku kauhuleffa iltamyöhäsellä. Ensi viikolla on taas hautajaiset tiedossa. Raskasta on, mutta pienistä asioista saan iloa myös elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Yksi uusi itkettäjä tuli sitten huomattua tänään ja se on taitoluistelu. Ei ole tervettä enää tämä pillittäminen.

Itsellä on ollut menossa juuri tällainen pillityskausi jo monta päivää. Jos tulee vähänkin jokin tunteisiin vetoava vaikka luonto-ohjelma, niin nenäliina vaan esille. Radiosta tulee joskus niin haikeita kaipuun iskelmiä, että on vaihdettava kanava. Huokailen ja haukon onnettomana henkeä. Äsken kuuntelin Samuel Barberin adagion ja itkin kuin vesiputous. Sitten muistin, että sama kappale tuli myös silloin, kun kuulin minulle läheisen sukulaisen kuolemasta. Jos tämä ylitunteellisuus johtuukin sitten niistä itkemättömistä itkuista ja muista vastoinkäymisistä elämän varrelta, jotka nyt jälkikäteen iskevät voimalla. Ennen on pitänyt vain kestää ja näyttää urhealta hammastakin purren ja laittaa tunteet syrjään, vaikka sydäntä olisi kuinka särkenyt. Ehkä nyt on sitten aika surra menneitä. Ja toivoa helpotusta, että tämä vaihe menisi vielä ohi ja alkaisi valoisampi aika.  

Kauhuleffalöytöni laitoin kauhuleffa ketjuun. Sen voi sieltä lukea halutessaan. 

Syy varmaan miksi ostan jatkuvasti elokuvia taitaa olla, että siten saan mukavaa fiilistä pahan olon tilalle. Kauhuleffoja katson ja se ahdistus mikä niistä voi tulla on paljon lievempää kuin todellisuuden ahdistukseni. Yhdeltä kantilta oon erittäin onnellinen, mutta toisessa mielentilassa oon erittäin onneton. Saa nähdä kauanko vielä jaksan tätä pee-aa-äs-koo-aa elämää. Kauaa ei jaksa lohduttaa, että on niitä huonommassakin asemassa eläviä. Enkä mielelläni lohduttaisi itseäni vertaillessani elämiä toisiinsa. Myötätuntoni saa elämässä kovasti kärsijät.

Tein kaalilaatikkoa ja söin sitä kaksi lautasellista puolukkahillon kanssa. Nyt sitten oon juossut vessassa koko illan. Ahneella on p...nen loppu. 

Vierailija kirjoitti:

Ostin vartalotyynyn, jos siitä olisi apua selkävaivoihin. Ainakin se helpottaa oikean nukkumisasennon saamista. Huomasin, että tyynyhän tuo tavallaan turvallisuudenkin tunnetta, aivan kuin joku olisi siinä vieressä. Ja voihan aikuinenkin kaivata vaikka pehmeän unilelun tuomaa lohtua, kuten lapsena. Japanissa on kuulemma paljon sinkkuja, ja siellä oli keksitty vartalotyyny, jossa käsi tuomassa lohdutusta ja turvaa hartiaseudulle. Kai joskus tulevaisuudessa on sitten jonkunlainen robottikin rauhoittamassa ja suojelemassa yksinäisiä. 

Petasin makkarin sängyn jossa uusi vartalotyyny. Poika tuli vaimonsa kanssa syömään ja makkarin ovi oli auki.  Miniä kuiskasi pojalleni, että hei sun äidillä on mies tuolla peiton alla piilossa😃

Harmi ettei yksinäisen ole helppoa ottaa lemmikkiä, kissaa tai koiraa. Koirasta varsinkin suuri vastuu kun pitää ulkoiluttaa sairaanakin. Ja eläinlääkärit törkeän kalliita. Silti suosittelen seuraeläintä. Tutkitusti naiset nukkuu parhaiten kun koira seurana. Miehet kun nainen. Eli koira tuo tunteen turvallisuudesta.

Neuvon lähettää yksinäinen jolla ollut kaksi koiraa yhteensä kolmekymmentä vuotta. Suunnitelmissa kissa koska ulkoilu kaupungissa on hankalampaa. Maalla oli aidattu piha. 

Miettinyt miten sanoa pitkän suhteen kanssaelävälle että miusta tuntuu että rakkautemme on tyhjää. Et ollaa vaa yhes koska vaikempaa yksin. Todella vaikeampaa olla ilman häntä. Hänelle olisi todella vaikeaa olla ilman minuu.

En haluaisi edes mainita että tuntuu tältä hälle ku se sit saattaa hajottaa koko suhteen rikki kuin lasi johon isketään isolla vasaralla. Oon vähä hajalla. Vihjannu oon ja näyttänyt että jos saisin syttymään, muttei mitään vastakaikua. Kyl hääki sillee osoittaa rakkaut muutamia kertoja mut onko se sit monotoomista, opittua käytöstä. Ei täs muuta. Hyviä juttuja kaikilla täällä, stemppii kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Miettinyt miten sanoa pitkän suhteen kanssaelävälle että miusta tuntuu että rakkautemme on tyhjää. Et ollaa vaa yhes koska vaikempaa yksin. Todella vaikeampaa olla ilman häntä. Hänelle olisi todella vaikeaa olla ilman minuu.

En haluaisi edes mainita että tuntuu tältä hälle ku se sit saattaa hajottaa koko suhteen rikki kuin lasi johon isketään isolla vasaralla. Oon vähä hajalla. Vihjannu oon ja näyttänyt että jos saisin syttymään, muttei mitään vastakaikua. Kyl hääki sillee osoittaa rakkaut muutamia kertoja mut onko se sit monotoomista, opittua käytöstä. Ei täs muuta. Hyviä juttuja kaikilla täällä, stemppii kaikille.

Saman kaltainen, melkein toivoton tilanne tässäkin. Sitä on vain tottunut toiseen ja oppinut sietämään tämän outojakin tapoja vuosien mittaan. Eletään kuin jotkut sukulaiset saman katon alla. Toinen haluaa olla omissa oloissaan eikä puhukaan paljon, säästä enimmäkseen. Keskusteluyhteys ja ymmärrettävä kommunikointikin jotenkin hukassa. Kosketuskammoinenkin, ei siis oikein läheisyyttä, ellei tälle erittäin harvoin ja yllättäen juolahda mieleen vain oma tarve. Sitä oikein säikähtää, kun ei odota oikein enää mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Harmi ettei yksinäisen ole helppoa ottaa lemmikkiä, kissaa tai koiraa. Koirasta varsinkin suuri vastuu kun pitää ulkoiluttaa sairaanakin. Ja eläinlääkärit törkeän kalliita. Silti suosittelen seuraeläintä. Tutkitusti naiset nukkuu parhaiten kun koira seurana. Miehet kun nainen. Eli koira tuo tunteen turvallisuudesta.

Neuvon lähettää yksinäinen jolla ollut kaksi koiraa yhteensä kolmekymmentä vuotta. Suunnitelmissa kissa koska ulkoilu kaupungissa on hankalampaa. Maalla oli aidattu piha. 

Olen myös harkinnut kissan hankkimista, koska sen hoidosta on kokemuksia. Jos löytöeläintalosta sattuisi löytymään jo aikuinen yksilö, joka hyväksyisi minut, mikä onni. Kissan kanssa elo olisi rauhallisempaa, ei tarvitsisi käydä lenkeillä ja kanniskella niitä pusseja mukanaan. 

Tänään kävin taas kirppiksillä, mutta kauempana kuin eilen. Elokuvien lisäksi löysin 2,5 eurolla frisbeen Opto Diamond Latitude 64, että todella halpa.

Nyt löytyi paljon elokuvia:

Desperate Measures (1997), Triggermen (2002), The Crew (2008), The Contract Killer (1998), Samaritan Girl (Samaria) (2004) ja Philomena (2013). Pari rankempaakin elokuvaa löytyi, mutta ne on kauhuelokuva -ketjussa.

Yksi kommentoi mun aikaisempaan viestiin, niin kiitos myötätunnostasi ja mukavista sanoistasi. En vain tiedä mitä tarinoita oon kertonut, kun yhtä ja samaa rataa elämäni kulkee pienillä huvituksilla joista saan iloa elämään. Siihen toiseen ketjuun en palaa, kun en voi sietää sitä kieroa ilmapiiriä. Jotenkin tuntuu, että jotkut trollailee salakavalasti myös.

Teinpä kirppisten jälkeen kotimatkalla poikkeuksen, sillä kuuntelin 2000 -luvun rock kappaleita. En ole pitkään aikaan niitä kuullut ja vähänkö mieleni virkistyi. 

Vierailija kirjoitti:

Tänään kävin taas kirppiksillä, mutta kauempana kuin eilen. Elokuvien lisäksi löysin 2,5 eurolla frisbeen Opto Diamond Latitude 64, että todella halpa.

Nyt löytyi paljon elokuvia:

Desperate Measures (1997), Triggermen (2002), The Crew (2008), The Contract Killer (1998), Samaritan Girl (Samaria) (2004) ja Philomena (2013). Pari rankempaakin elokuvaa löytyi, mutta ne on kauhuelokuva -ketjussa.

Yksi kommentoi mun aikaisempaan viestiin, niin kiitos myötätunnostasi ja mukavista sanoistasi. En vain tiedä mitä tarinoita oon kertonut, kun yhtä ja samaa rataa elämäni kulkee pienillä huvituksilla joista saan iloa elämään. Siihen toiseen ketjuun en palaa, kun en voi sietää sitä kieroa ilmapiiriä. Jotenkin tuntuu, että jotkut trollailee salakavalasti myös.

Teinpä kirppisten jälkeen kotimatkalla poikkeuksen, sillä kuuntelin 2000 -luvun rock kappaleita. En ole pitkään aikaan niitä kuullut ja vähänkö mieleni virkistyi.&nbs

Tuo Philomena on tuttu. Pohjautuu todelliseen tapaukseen. Tykkäsin. Kiva saada leffajuttuja tänne. Olen etsinyt kirppiksiltä Louhimiehen leffaa Käsky. Näin dvd:n kerran jollain kirppiksellä, mutta en silloin ostanut. Nyt harmittaa. Mukavaa leffailtaa.

Otin Protonilta Mail Plus -palvelun, kun oli hyvä tarjous. Riittää kun siirrän edelleenohjausosoitteeni ohjaamaan protonmailiin, niin menee sitten kaikki sähköpostit sinne. Kunhan jaksaa. 

Yksinäinen nainen on kanssa heikoilla, on ovella jos jonkilaista pummajaa ja ei uskota sanaa. Voi kun olisikin joku mieskaveri niin eivät varmasti tulisi. 

"Tuo Philomena on tuttu. Pohjautuu todelliseen tapaukseen. Tykkäsin. Kiva saada leffajuttuja tänne. Olen etsinyt kirppiksiltä Louhimiehen leffaa Käsky. Näin dvd:n kerran jollain kirppiksellä, mutta en silloin ostanut. Nyt harmittaa. Mukavaa leffailtaa."

Mä tykkään enemmän hankkia elokuvia mitkä eivät ole entuudestaan tuttuja. Philomenan kansista näkee, että se perustuu tositapahtumiin ja on ollut 4 Oscarin ehdokas. Loistavat näyttelijätkin vieläpä. 1,5 euroa maksoi se leffa. 

Tänään taitaa mennä ihan Netflix elokuvilla ilta. Happy Gilmore - ammattilainen leffan voisin katsoa kohta, kun poistuu sieltä ja myöhäisillassa koitan katsoa Incantation leffan. Viime yönä nukahdin, kun koitin katsoa sen leffan. Kauhuleffa ketjussa yksi suositteli Incantationia, kun on niin pelottava elokuva.

Viime päivinä yksinäisyys on tuntunut ihan sietämättömältä ja elämä täysin toivottomalta. On iskeytynyt kunnolla tajuntaan se että olen elänyt koko tähän astisen elämän yksin ja yksinäisenä, menettänyt niin paljon normaalin elämän kokemuksia ikuisiksi ajoiksi ja että mitä suurimmalla todennäköisyydellä tilanne ei tule tästä muuttumaan. En saa koskaan omaa perhettä ja elän loputkin vuosikymmenet yksin. Toivottavasti en elä niin kauaa. Joka ikinen päivä on vaan kidutusta ja kitkuttelua. En osaa enää nauttia mistään. Kaikki on pinnallista ja typerää.