Lue keskustelun säännöt.
Kikan ylistäminen
12.09.2025 |
Kikka itse käytti seksikkyyttään päästääkseen julkisuuteen laulajana. Se on toksista naisellisuutta, naisellisuuden myymistä. Jos sitä myy, muodossa tai toisessa, se kostautuu myyjälle ennemmin tai myöhemmin. Niin kävi hänellekin, mutta sitten syytetään "patriarkaattia".
Hänen musiikkinsa ei ole minusta korkeatasoista, eikä häntä musiikkiuralle ajanut hänen musiikillinen lahjakkuutensa vaan nimenomaan halu tulla julkkikseksi, ja siihen musa-ura sopi.
Mitä ihailtavaa tässä kaikessa on?
Kommentit (76)
Osaan sanat suurimpaan osaan Kikan tuotannosta ja en ole tästä kovin ylpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos muuten kaikille, jotka selvensivät Kikan musiikillista merkitystä ysärillä, sain jotenkin kiinni ilmiöstä. Itse olen aina ollut "rokkimimmi", joten Kikan edustama musagenrekin on ollut mulle vieras.
Ehkä pitää katsoa se elokuva. :) t. ap
Kikka ansaitsee arvostuksensa mutta elokuva ei niinkään. Se Mellerin tytär on roolissaan ihan paska. Puhuu 2020-luvun stadilaisen kieltä. Ei 1980-luvun tamperelaisen. Muutenkin esittää jotain johanna tukiaista. Ei Kikka ollut tuollainen instagram hatrarapää. Lisäksi ei näytä yhtään Kikalta.
"Kikka oli ihana ihminen" T. Antin homot
Vierailija kirjoitti:
Olin varhaisteini Kikan läpimurron aikaan. Seksi ei ollut lainkaan se juttu hänessä.
Mutta koska tämä päivä on seksin osalta paljon vanhollisempi niin tietäähän sen ettei muuta ajatella.
Asiaan: Kikka innosti koska kerrankin oli hauska ja näyttävä artisti joka teki menevää musiikkia ja panosti ulkoiseen puoleen. 1989 ei ollut muita sellaisia naislaulajia. Oli vain Arja Koriseva veikeine hattuineen ja Kata Kärkkäinen, äy äy äy.
Juuri näin. Mä haluun viihdyttää ei suinkaan ollut Sabrinan tai Sam Foxin kopioimista vaan Kylie Minoguen Got To Be Certainin Vexi Salmi & Junnu Vainio versio.
Onnen nainenkin silloin vasta saa -biisi on ensimmäinen suomalaisen naisartistin levyttämä rap.
Satun sen verran kikasta tietämään, että hänen suurin haaveensa oli aina tulla laulajaksi ja elättää itsensä laulamalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sävelsikö? Sanoittiko? Soittiko? Kuka tahansa osaa laulaa suurinpiirtein. SItten hänet nähdään jonain uhrina.
No kikka on idoli eli epäjumala. Ei siinä mitään ihailtavaa tarvitse olla, sitä vaan ylistetään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nää puheet toksisesta naisellisuudesta ja kukaan ei pakottanut olemaan seksikäs on? Eihän seksikkyyden pitäisi tarkoittaa jotain ikävää, tai että on vapaata riistaa alistettavaksi tai pilkattavaksi? Sehän on sisäistä voimaa ja ihanaa katsottavaa. Mikä teitä vaivaa!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos muuten kaikille, jotka selvensivät Kikan musiikillista merkitystä ysärillä, sain jotenkin kiinni ilmiöstä. Itse olen aina ollut "rokkimimmi", joten Kikan edustama musagenrekin on ollut mulle vieras.
Ehkä pitää katsoa se elokuva. :) t. ap
Olit varmaan tosi kova rokkimimmi kun kuuntelit tukkametallia. Tai ehkä Gasoline girls ja Joan Jett jos olit femagohtava.
Ei, kuuntelin Hendrixiä, Deep Purplea, Led Zeppeliniä, Janis Joplinia, Moody Bluesia, Uriah Heepiä, Pink Floydia, Jethro Tullia, Wigwamia jne. Unohtui siis sanoa, että minusta tuli rokkimimmi 1970-luvulla, kun olin nuori, rockin kulta-aikana. 90-luvun tukkametallia en ole koskaan kuunnellut.
Eihän 90-luvulla edes ollut mitään vakavasti otettavaa rockia enää. Ihmettelin noita mainitsemiasi nimiä, Joan Jettin nimen olen kuullut, en musaa. Nirvana nyt oli lähes ainut autenttinen rock-bändi 90-luvulla, vaikka en sitä kyllä jaksanut kuunnella, liian ahdistunutta. Suomalaisista Zen Cafe osui korvaan lyriikoiden takia, siinä kaikki.
Aloittelen nyt kuunnella King Crimsonin tuotannon alusta loppuun. Kiinnostaa kaivautua. Minulla on laaja vinyylikokoelma. t.ap
Vierailija kirjoitti:
Kikka oli upea!!!!
Millä tavoin? Minun mielestäni Kikka oli lähinnä keskinkertainen laulaja joka sai huomiota vain kaksimielisillä lauluilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kikka oli jotakin täysin uutta silloiseen Suomen täysin kulahtaneeseen ja pysähtyneeseen musagenreen.
Kikalla oli joitain tumputtamisen taustamusiikiksi sopivia kappaleita. Muuten ei musiikillisesti mitään merkittävää. Ensimmäisen lp-levynsä takakannen kuva merkittävin aikaansaannos. Silmät kiiluen sitä 90-luvun alussa katselin ja tumputin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin varhaisteini Kikan läpimurron aikaan. Seksi ei ollut lainkaan se juttu hänessä.
Mutta koska tämä päivä on seksin osalta paljon vanhollisempi niin tietäähän sen ettei muuta ajatella.
Asiaan: Kikka innosti koska kerrankin oli hauska ja näyttävä artisti joka teki menevää musiikkia ja panosti ulkoiseen puoleen. 1989 ei ollut muita sellaisia naislaulajia. Oli vain Arja Koriseva veikeine hattuineen ja Kata Kärkkäinen, äy äy äy.
Juuri näin. Mä haluun viihdyttää ei suinkaan ollut Sabrinan tai Sam Foxin kopioimista vaan Kylie Minoguen Got To Be Certainin Vexi Salmi & Junnu Vainio versio.
Onnen nainenkin silloin vasta saa -biisi on ensimmäinen suomalaisen naisartistin levyttämä rap.
Vexi Salmella ei tainnut olla mitään tekemistä Kikan musiikin kanssa. Junnu ja Ile Vainio merkittävimmät tekijät ainakin sanoituspuolella.
Kuuntelin Kikkaa paljonkin koska pidin hänen musiikistaan enkä häpeä sitä tunnustaa. Yksi kauneimpia hänen kappaleitaan on rakkauden talo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos muuten kaikille, jotka selvensivät Kikan musiikillista merkitystä ysärillä, sain jotenkin kiinni ilmiöstä. Itse olen aina ollut "rokkimimmi", joten Kikan edustama musagenrekin on ollut mulle vieras.
Ehkä pitää katsoa se elokuva. :) t. ap
Olit varmaan tosi kova rokkimimmi kun kuuntelit tukkametallia. Tai ehkä Gasoline girls ja Joan Jett jos olit femagohtava.
Ei, kuuntelin Hendrixiä, Deep Purplea, Led Zeppeliniä, Janis Joplinia, Moody Bluesia, Uriah Heepiä, Pink Floydia, Jethro Tullia, Wigwamia jne. Unohtui siis sanoa, että minusta tuli rokkimimmi 1970-luvulla, kun olin nuori, rockin kulta-aikana. 90-luvun tukkametallia en ole koskaan kuunnellut.
Eihän 90-luvulla edes ollut mitään vakavasti otettavaa rockia enää. Ihmettelin noita mainitsemiasi nimiä, Joan Jettin nimen olen kuullut, en musaa. Nirvana nyt oli lähes ainut autenttinen rock-bändi 90-luvulla, vaikka en sitä kyllä jaksanut kuunnella, liian ahdistunutta. Suomalaisista Zen Cafe osui korvaan lyriikoiden takia, siinä kaikki.
Pearl Jam, Soundgarden, Therapy?, Green Day, Oasis..? Kyllä nuo rokkia olivat. Jotain 90-luvun lopulla muotiin tullutta nu metallia räppeineen ja sämpäläyksineen en minäkään lue rockiksi.
Héroes del silencio oli 1990-luvun espanjalainen rokkibändi.
Vierailija kirjoitti:
Eikös Kikka siinä elokuvan alkupuolella puhu siitä, että haluaa julkkikseksi? Voin olla väärässä.
Joo, se oli nimenomaan dokumenttikuvaa Kikasta.
Olit varmaan tosi kova rokkimimmi kun kuuntelit tukkametallia. Tai ehkä Gasoline girls ja Joan Jett jos olit femagohtava.