Kuka muistaa -ketju!! Tänne kaikki ilmiöt&ihmiset joita et usko kenenkään enää muistavan :)

lumipestyt farkut

-Balisto suklaa-aivan ihanaa(ostin Zurichin kentältä helmikuussa)

-Nina Hagen

-Taisteluplaneetta Galactica (onkohan jo sanottu kun Safiiri ja Teräs on mainittu ja iki-ihanat Dallas ja Dynastia)

-Pieni talo preerialla

-Rockradio (C-kasetti valmiina nauhottamaan,ja sitten toivottiin ettei juontaja puhu paljon biisin päälle kun kaikki meni nauhalle)

-Anneli Tempakka

-Uma Aaltosen murkkukirja

-poimuperunalastun malliset muoviset pastellisävyiset klipsikorvakorut



Hauska ketju!

Vieläkin ihan heikkona siihen Joe Pennyyn. Erityisesn hyvin jäänyt mieleen jakso missä auttoi koditonta pikkutyttöä...

läpinäkyvässä muovissa myydyt pastellisävyiset Jenkki-purkat,

ja Black Pete oli tosiaan ehdoton Ärrällä! Ja se salmiakkijauhe...

Samoin ne pinkin (kitaran?) väriset jätskit, joiden tikussa oli aina kirjoitettuna jokin ennätys. Olikos siinä pinnassa jotain kirpeää ja poksahtelevaa?

Hirveät, räikeänvärisestä jersey-joustokankaasta tehdyt " ratsastus" housut, joihin tuli heti pussit polviin.

Pojilla ne harmahtavat ruutuhousut 80-luvun puolivälin tienoilla.

Ja tytöillä valkoista huulipunaa!

Muistan myös, miten huikeaa oli aina, kun piti soittaa jollekulle ja lähdettiin äidin kanssa läheiselle puhelinkopille turajamaan. Ja puhelinkoppeihin pystyi soittamaan, jos kaveri oli siinä sopivasti kuulolla.

Ensimmäinen käynti kaupungin ekassa pizzeriassa oli myös huippuhieno ja elegantti kokemus. Oikein OREGANOA pizzan päälle, vau!

jossa oli Bruce Willis ja joku blondi nainen etsivinä, selvittivät siis rikoksia. Suomeksi sarjan nimi oli Konnankoukkuja kahdelle. Olin silloin ihastunut Bruceen!

PK-purkka, onko sitä vielä myytävänä?

Sieltä sai valkoisia ilmapalloja logolla. Jos pizza ei saapunut 15min kuluttua tilauksesta sen sai ilmaiseksi.

Me2 ja mikähän se toinen oli? Niistä oli paperinuketkin. Kirjan koira oli Muff. Vieläköhän kappaleet kuunnellaan ikivanhoilla kelanauhoilla?



Kultapossukerholehti, Sarvis-muoviastiat ja litteät mehupullot. Muistan vieläkin miltä maistuivat nahistunut eväsleipä ja muovipullossa seisonut mehu yhdessä. Jälkiruuaksi pumpernikkeliä tai Marie-keksiä.



Lapsuudessani kaupoista sai kuivashampoota. Jauhe kammattiin hiuksiin ja se imi rasvan pois :)



Hiihtämään lähtiessä vedettiin alle laamapaita ja naamaan Vitalista. Isovanhemmat lääkitsivät Kölninvedellä, Kamfert-tipoilla (?) ja Hefta-laastarilla.

vielä 70-luvulla liikennöinyt niitä junia, joissa oli puiset penkit? Ainakin lyhyemmillä matkoilla?

Ja eräs sarja, jonka nimen olen itse unohtanut: 90-luvun alussa söin silmin iltaisin huoneessani vanhasta telkusta sen komean yöradiotoimittajan olemusta, nimi taisi olla Jack. Yöhaukka tms???

Samoin oli V6, Sorbits, Stimorol, joku appelsiininmakuinen C-vitamiinipurkka. Värilliset jenkkipurkat joita oli 2 muovikääreessä.

vielä, miten KOP sai minusta myös asiakkaan: kadehdin kaveria, joka kutsuttiin aina pankkiin lastenkemuihin, joissa sai vaikka mitä sälää reppuunsa. Eivät taida pankit enää samoin kosiskella lapsiasiakkaita...

" Hej, jag heter Tuffe Uffe Isberg och jag spelar i Aik och Tre kronor" sekä " Kan jag få en flaska Jaffis?"

Ja oli kyllä niin ihana. Good night America, where ever you are...

Nimistä laskettiin samojen kirjainten perusteella, mikä oli rakkausprosentti.



Paperista taiteltu taskukompleksi, jota auottiin jollain logiikalla. Jokaisessa taskussa oli eri numero.



Jatkokuvat. Toinen piirsi pään ja taittoi paperin, toinen jalat.



Lankatemput, muistan ainakin ' Vaarinhousut' .



Kilon poliisi-vitsikirja, salapoliisin käsikirja ja sudenpentujen käsikirjat. Seikkailukirjat, joissa piti valita eteneminen. ' Jos Viisikko päättää jatkaa vuorille, siirry sivulle 56' .

Jack, eli Gary Cole (nam) oli sittemmin American Gothic:ssakin.

ja juuri ton ihanan lauseen sanoi aina työrupeamansa päätteeksi, kiitos että muistutit!



Se Jack Hawkia muisteleva

hitsi sitä ruutua tungettiin housun lahkeisiin ja tehtiin kaulaliinoja... ja tietty ruutu piti olla oikeanlaista

" Kaunareita ei ole koskaan dubattu suomeksi."

Valkoiset kauluspaidat nylonista,

niitä etsittiin kirppareilta ja kotoa vintiltä.

Sama kuin tuossa jatkopiirroksessa, mutta sanoilla. Niistä tuli ihan psykoja.



Kirjoittivatko muut adjektiivisatuja, eli tarinoita joissa oli adjektiivien kohdalla tyhjää ja kaveri luetteli adjektiiveja tarinaa näkemättä? Tyyliin " Pikkuinen Minna ja herkullinen Ville tapasivat vanhassa vesisateessa. Ilta oli verinen ja sininen...."