Miten lapseen vaikuttaa se että oma vanhempi ei halua olla hänen kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan yksi yleisimmistä on tämä, että lapsesta tulee vela. 

Tuota narsismin kehitystä/narsistiksi kehittymistä ^ en hahmota. Kannattaa haastaa terapeuttia, jos tarjoilee jotain tällaista. Siinä voisi olla tarkistamisen paikka. 

Narsisti kyllä hylkää lapsen ja narsismi on vahvasti periytyvää, mutta ei se siitä tule, että lapsi jää yksin. Terve lapsi ei muutu narsistiksi yksinjättämällä.

Iso N ei huomioi lasta eikä lapsen hyvinvointia. Lapsi on silloin kovin yksin. Tämä taas vie lapsen itsetunnon ja johtaa epävarmuuteen joka taas altistaa N:n kehittymiseen. Periytyy siis geeneissä ja kasvatuksessa.

On paljon sellaisia vanhempia.??? AP, oletko sos. alan ammattilainen, tilastotieteilijä, vai mistä tälläisiä  juttuja kerrot. 😟

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No aika huono esimerkki tuo. Ihan saman torjumiskokemuksen se vanhempi lapsi saisi kotonakin, kun äidin kaikki huomio menisi vauvaan. Päikyssä on kumminkin muita kavereita, ulkoillaan ja leikitään. Itselläni tuli raskaudesta niin erkauma etten päässyt edes sängystä viikkoon ylös ilman mieheni apua. 100% varmuudella vien esikoisen päiväkotiin, jos meille syntyy joskus toinen lapsi.

Itse mietin enemmän niitä lapsia keiden vanhemmat eivät arkena vietä koskaan aikaa lastensa kanssa. Siis pelaa lautapelejä, leiki, lue kirjoja, leivo tms, vaan kaikki vapaa-aika myös lomilla kuluu omissa harrastuksissa (urheillessa, bilettäessä). Lapsia viihdyttävät pääasiassa muut sukulaiset ja ihmiset.

 

Pieni, sanotaan 1-2v on eniten vailla aikuisen huomiota ja syliä siellä päiväkodissakin. Vasta n. 3v eteenpäin lapsi edes osaa leikkiä.

Kyllä meillä päiväkodissa pidetään sylissä jos lapsella sellainen tarve mutta kannustamme myös ikätasoiseen toimintaan. Ja siitähän lapset tykkäävät.

En tiedä, eikä kiinnostakkaan tietää.

t: vela M59

Vierailija kirjoitti:

Lapselle ei muodostu tervettä tunnesidettä vanhempaansa ja voi vanhempana hakeutua tietämättään parisuhteeseen jossa kumppani on yhtä tunnekylmä kuin vanhempansa.

Bingo!

Vierailija kirjoitti:

Lapselle ei muodostu tervettä tunnesidettä vanhempaansa ja voi vanhempana hakeutua tietämättään parisuhteeseen jossa kumppani on yhtä tunnekylmä kuin vanhempansa.

Mielestäni ihan mielenkiintoinen ajatus, että parisuhteella olisi joku oikea muoto, kuten "lämmin ja seksuaalinen" ja väärä muoto, kuten "etäinen ja seksitön". Parisuhde on siviilisuhde, jonka funktio on palvella henkilökohtaisia tarpeita, eikä lapsenkaltainen läheisyys tai eläimenkaltainen seksuaalisuus kuulu niihin välttämättä ollenkaan.

Tiskikone ja pesukone ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten itse asiassa kylmät ja robottimaiset "suhteet" palvelevat yksilöitä jopa paremmin, kuin lämpimät ja inhimilliset. Ennenhän nainen oli tiskikone ja pyykinpesukone, ja he halusivat itsekin pois tästä roolista.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle ei muodostu tervettä tunnesidettä vanhempaansa ja voi vanhempana hakeutua tietämättään parisuhteeseen jossa kumppani on yhtä tunnekylmä kuin vanhempansa.

Tämä on totta. Psykopaatti on hylätylle normaali. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle ei muodostu tervettä tunnesidettä vanhempaansa ja voi vanhempana hakeutua tietämättään parisuhteeseen jossa kumppani on yhtä tunnekylmä kuin vanhempansa.

Mielestäni ihan mielenkiintoinen ajatus, että parisuhteella olisi joku oikea muoto, kuten "lämmin ja seksuaalinen" ja väärä muoto, kuten "etäinen ja seksitön". Parisuhde on siviilisuhde, jonka funktio on palvella henkilökohtaisia tarpeita, eikä lapsenkaltainen läheisyys tai eläimenkaltainen seksuaalisuus kuulu niihin välttämättä ollenkaan.

Tiskikone ja pesukone ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten itse asiassa kylmät ja robottimaiset "suhteet" palvelevat yksilöitä jopa paremmin, kuin lämpimät ja inhimilliset. Ennenhän nainen oli tiskikone ja pyykinpesukone, ja he halusivat itsekin pois tästä roolista.

Samoin "aviomies" oli naisen kukkaro, ja nykyään kaikki tuntuvat olevan erittäin tyytyväisiä siihen, että kukkaro onkin valtio tai työnantaja, eikä "parisuhdekumppani". Se mitä parisuhdekumppanin kanssa jää toteutettavaksi on hyvin henkilökohtainen preferenssi.

Japanissa on kaupallistettu nämäkin suhteet. On prostituutiota, voi ostaa girlfriend experiencen, tai vuokrata itselleen poikaystävän tai isän roolissa toimivan muutamaksi tunniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monista tulee narsisteja. Varsinkin adoptiolapset ja pojat jotka kasvavat ilman isää.

Okei mielenkiintoista! Tänä päivänä tosi moni vanhempi pitää ihan pientä lasta täydet päivät esim päiväkodissa vaikka ei tarvisi. Saattaa olla itse vauvan kanssa kotona ja isompi sisarus vaikka olisi niinkin pieni kuin juuri 2v täyttänyt on sitten hoidossa ihan täyden päivän. Vanhemmat tosi paljon valittavat sitä että joutuvat lasten kanssa olemaan. Loma ei ole oikeaa lomaa jos pitää lasten kanssa olla kokoajan jne. 

Jaa jaa. Niin kuule minunkin äiti hoidatti minua mummolla, kun itse oli pikkusisaruksen kanssa kotona. Olisi varmasti vienyt päiväkotiin, JOS se olisi ollut tuolloin ysärillä mahdollista. Eipä vanhemmat muutenkaan meidän kanssa liiemmin aikaa viettäneet. Itsekseen leikittiin ja möllötettiin

Synnytysikäisillä naisilla on aina ollut monta rautaa tulessa. Nainen parhaassa työiässä ei ole varmaan ikinä saanut käyttää aikaansa lasten kanssa, kotiäideillä on ollut kotityöt, töissä käyvillä työ sekä työmatkat ja kotityöt päälle.

Osa lapsista on luonteeltaan helposti opetettavia, voi ottaa mukaan kotitöihin, syövät mitä annetaan ja nukkuvat kun laitetaan sänkyyn. Mutta aika iso osa sitten viskoo kukkaruukkuja yns. irtotavaroita pitkin lattioita, tunkee ikkunoille ja parvekkeelle kun selän kääntää, kiusaa lemmikkejä jne. Ei syö, ei nuku, mutta riehuu ja riehuttuaan tarpeeksi, sammuu johonkin sängyn alle.

Helppoa lasta on kyllä kiva pitää kotona, mutta villin lapsen kanssa ei saa tehtyä mitään muuta kuin varjella kotia ja lasta itseään katastrofeilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle ei muodostu tervettä tunnesidettä vanhempaansa ja voi vanhempana hakeutua tietämättään parisuhteeseen jossa kumppani on yhtä tunnekylmä kuin vanhempansa.

Tämä on totta. Psykopaatti on hylätylle normaali. 

Itsenäisyys taas on kasvamisen tavoite. Taloudellinen, mutta jos puhutaan siviilisuhteista niin nykypäivänä ennen kaikkea emotionaalinen. 

Kaksi taloudellisesti ja emotionaalisesti itsenäistä rakentavat ihan erilaista vuorovaikutusta, kuin läheisriippuvaiset.

Mites huostalapset? Lapset ja vanhemmat pakotetaan hylkäämään toisensa rangaistusten uhalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No aika huono esimerkki tuo. Ihan saman torjumiskokemuksen se vanhempi lapsi saisi kotonakin, kun äidin kaikki huomio menisi vauvaan. Päikyssä on kumminkin muita kavereita, ulkoillaan ja leikitään. Itselläni tuli raskaudesta niin erkauma etten päässyt edes sängystä viikkoon ylös ilman mieheni apua. 100% varmuudella vien esikoisen päiväkotiin, jos meille syntyy joskus toinen lapsi.

Itse mietin enemmän niitä lapsia keiden vanhemmat eivät arkena vietä koskaan aikaa lastensa kanssa. Siis pelaa lautapelejä, leiki, lue kirjoja, leivo tms, vaan kaikki vapaa-aika myös lomilla kuluu omissa harrastuksissa (urheillessa, bilettäessä). Lapsia viihdyttävät pääasiassa muut sukulaiset ja ihmiset.

 

Pieni, sanotaan 1-2v on eniten vailla aikuisen huomiota ja syliä siellä päiväkodissakin. Vasta n. 3v eteenpäin lapsi edes osaa leikkiä.

Minkäs teet? Kuten todettua, minusta ei ole kanniskelemaan kahta pientä lasta täyspäiväisesti. Olen jo suht hyvin kuntoutunut, mutta en pystyisi vieläkään käyttämään edes kantoliinaa. Lasta voin kantaa hetken sylissä ja istualteen sylittely onneksi onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monista tulee narsisteja. Varsinkin adoptiolapset ja pojat jotka kasvavat ilman isää.

Okei mielenkiintoista! Tänä päivänä tosi moni vanhempi pitää ihan pientä lasta täydet päivät esim päiväkodissa vaikka ei tarvisi. Saattaa olla itse vauvan kanssa kotona ja isompi sisarus vaikka olisi niinkin pieni kuin juuri 2v täyttänyt on sitten hoidossa ihan täyden päivän. Vanhemmat tosi paljon valittavat sitä että joutuvat lasten kanssa olemaan. Loma ei ole oikeaa lomaa jos pitää lasten kanssa olla kokoajan jne. 

Jaa jaa. Niin kuule minunkin äiti hoidatti minua mummolla, kun itse oli pikkusisaruksen kanssa kotona. Olisi varmasti vienyt päiväkotiin, JOS se olisi ollut tuolloin ysärillä mahdollista. Eipä vanhemmat muutenkaan meidän kanssa liiemmin aikaa

Tuollainen sekoiluhan ei ole lapsen luonto missään määrin. Veikkaisin että vanhempien välisessä dynamiikassa ja erityisesti perheen maskuliinisessa roolimallissa on epäterveyttä, jos lapsi käyttäytyy noin. Jos mies omaa katkeruutta ja sadistisia piirteitä naista kohtaan, lapsi saattaa heijastaa näitä ja kiusata äitiä yhtä lailla. Lapsen luonto se ei kuitenkaan ole, sillä tämä on luonnostaan 100% riippuvainen äidin hyväksynnästä.

Vaikuttaahan se lapsen itseluottamukseen, jos vanhemmalla ei ole aikaa. En tarkoita pelkästään mitään erityistä laatuaikaa, vaan ihan arkisia puuhia. Toki samalla myös vanhemman väsymys voi vaikuttaa kielteisesti vuorovaikutukseen. Mutta pidän hieman ongelmallisena sitä trendiä, että mammat julistavat, että ovat sitä parempia vanhempia, mitä vähemmän viettävät aikaa lastensa kanssa. Ongelmana ei ole edes pelkkä päiväkotipäivä, vaan se, miten sen jälkeen sitten pitää saada lapsi lapsiparkkiin ja tätilään ja mummolaan ja apukäsille hoitoon, koska eihän lapsen kanssa voi vaan jaksaa. Välttämättä paras apu ei ole puolesta tekeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No aika huono esimerkki tuo. Ihan saman torjumiskokemuksen se vanhempi lapsi saisi kotonakin, kun äidin kaikki huomio menisi vauvaan. Päikyssä on kumminkin muita kavereita, ulkoillaan ja leikitään. Itselläni tuli raskaudesta niin erkauma etten päässyt edes sängystä viikkoon ylös ilman mieheni apua. 100% varmuudella vien esikoisen päiväkotiin, jos meille syntyy joskus toinen lapsi.

Itse mietin enemmän niitä lapsia keiden vanhemmat eivät arkena vietä koskaan aikaa lastensa kanssa. Siis pelaa lautapelejä, leiki, lue kirjoja, leivo tms, vaan kaikki vapaa-aika myös lomilla kuluu omissa harrastuksissa (urheillessa, bilettäessä). Lapsia viihdyttävät pääasiassa muut sukulaiset ja ihmiset.

 

Pieni, sanotaan 1-2v on eniten vailla aikuisen huomiota ja syliä siellä päiväkodissakin. Vasta n. 3v eteenpäin lapsi edes

No vaikka sen että laitat lapsitehtaan kiinni siksi aikaa, että eka on kypsänä ulos uunista?

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaahan se lapsen itseluottamukseen, jos vanhemmalla ei ole aikaa. En tarkoita pelkästään mitään erityistä laatuaikaa, vaan ihan arkisia puuhia. Toki samalla myös vanhemman väsymys voi vaikuttaa kielteisesti vuorovaikutukseen. Mutta pidän hieman ongelmallisena sitä trendiä, että mammat julistavat, että ovat sitä parempia vanhempia, mitä vähemmän viettävät aikaa lastensa kanssa. Ongelmana ei ole edes pelkkä päiväkotipäivä, vaan se, miten sen jälkeen sitten pitää saada lapsi lapsiparkkiin ja tätilään ja mummolaan ja apukäsille hoitoon, koska eihän lapsen kanssa voi vaan jaksaa. Välttämättä paras apu ei ole puolesta tekeminen.

Mutta toisaalta jos on lapsen kanssa itsekseen niin alkavat syytökset "äiti omii vauvaa", jne. Elikkäs mitäpä jos vaan annettaisiin äitien tehdä niin kuin parhaaksi katsovat ja lopetetaan arvostelu.

Vierailija kirjoitti:

Mites huostalapset? Lapset ja vanhemmat pakotetaan hylkäämään toisensa rangaistusten uhalla?

Siis mitä, mennäänkö nykyään koteihin ja otetaan lapset huostaan? Ei kai nyt sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaahan se lapsen itseluottamukseen, jos vanhemmalla ei ole aikaa. En tarkoita pelkästään mitään erityistä laatuaikaa, vaan ihan arkisia puuhia. Toki samalla myös vanhemman väsymys voi vaikuttaa kielteisesti vuorovaikutukseen. Mutta pidän hieman ongelmallisena sitä trendiä, että mammat julistavat, että ovat sitä parempia vanhempia, mitä vähemmän viettävät aikaa lastensa kanssa. Ongelmana ei ole edes pelkkä päiväkotipäivä, vaan se, miten sen jälkeen sitten pitää saada lapsi lapsiparkkiin ja tätilään ja mummolaan ja apukäsille hoitoon, koska eihän lapsen kanssa voi vaan jaksaa. Välttämättä paras apu ei ole puolesta tekeminen.

Mutta toisaalta jos on lapsen kanssa itsekseen niin alkavat syytökset "äiti omii vauvaa", jne. Elikkäs mitäpä jos vaan annettaisiin äitien tehdä niin kuin parhaaksi katsovat ja lopetetaan arvostelu.

Lapsen toisilla hoidattamisen vastakohtana ei ole ominen, vaan vastuunotto omasta lapsesta ja ajan viettäminen hänen kanssaan. Puhut eri asiasta. Toki jokainen saa tehdä parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta kannattaa myös ymmärtää seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monista tulee narsisteja. Varsinkin adoptiolapset ja pojat jotka kasvavat ilman isää.

Avainsana on varhainen vuorovaikutus. Kehitys alkaa jo vuoden..kahden iässä.

Kehitys alkaa 1 min iässä. Ja sillloin se vuorovaikutuskin aloitetaan. Terkuin 3 äiti, jonka lapset ovat käyneet pkodit (toki vaan 4pvää/vko) ja ihan ne kamalat harrastuksetkin. Ja mukana ollaan lasten isän kanssa oltu ihan joka käänteessä, isä valmentanutkin vuosikausia jokaikistä lasta näiden harrastuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monista tulee narsisteja. Varsinkin adoptiolapset ja pojat jotka kasvavat ilman isää.

Okei mielenkiintoista! Tänä päivänä tosi moni vanhempi pitää ihan pientä lasta täydet päivät esim päiväkodissa vaikka ei tarvisi. Saattaa olla itse vauvan kanssa kotona ja isompi sisarus vaikka olisi niinkin pieni kuin juuri 2v täyttänyt on sitten hoidossa ihan täyden päivän. Vanhemmat tosi paljon valittavat sitä että joutuvat lasten kanssa olemaan. Loma ei ole oikeaa lomaa jos pitää lasten kanssa olla kokoajan jne. 

Jaa jaa. Niin kuule minunkin äiti hoidatti minua mummolla, kun itse oli pikkusisaruksen kanssa kotona. Olisi varmasti vienyt päiväkotiin, JOS se olisi ollut tuolloin ysärillä mahdollista. Eipä vanhemmat muutenkaan meidän kanssa liiemmin aikaa

Niinpä. Siksi minä en ainakaan kritisoi sitä, että joku vie vilkkaan ja energisen 3-vuotiaan päiväkotiin muutamana päivänä viikossa, jotta saa univajeelta ym. hoidettua vauvaa ja kotia. Kaikkien voimavarat ei riitä ja lapset tosiaan on niin erilaisia.

Ja on ollut AINA, joten ihan turha haukkua nykyäitejä yhtään! Esimerkiksi ysärillä nimenomaan ne isommat lapset jäi yksin tai mummon kanssa, päiväkodissa olisi ollut ikätasoista seuraa ja virikkeitä, mutta silloin ei ollut subjektiivista päivähoitoa. Ja päiväkodeissakin on isoja eroja, joten turha alkaa siitäkään rutkuttamaan kuinka kaikki lapset ovat siellä vain laitoksessa.