Lue keskustelun säännöt.
Miten lapseen vaikuttaa se että oma vanhempi ei halua olla hänen kanssaan?
12.09.2025 |
On paljon sellaisia lapsia kenen vanhemmat eivät halua viettää aikaa heidän kanssaan. Lapsi/lapset ovat sellaisia maskotteja, kenen kans ehkä tehdään jotain kivoja asioita, mutta muuten olisi parempi että joku muu hoitaisi heidät aina. Pieniä lapsia pidetään hoidossa täydet päivät, jonka jälkeen viedään harrastuksiin, viikonloppuna ehkä mummo/lastenhoitaja hoitaa.
Miten sellainen lapsi voi oireilla joka tajuaa että hänen omat vanhemmat eivät halua olla hänen kanssaan?
Kommentit (72)
Aika monista tulee narsisteja. Varsinkin adoptiolapset ja pojat jotka kasvavat ilman isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monista tulee narsisteja. Varsinkin adoptiolapset ja pojat jotka kasvavat ilman isää.
Avainsana on varhainen vuorovaikutus. Kehitys alkaa jo vuoden..kahden iässä.
Vierailija kirjoitti:
Aika monista tulee narsisteja. Varsinkin adoptiolapset ja pojat jotka kasvavat ilman isää.
Okei mielenkiintoista! Tänä päivänä tosi moni vanhempi pitää ihan pientä lasta täydet päivät esim päiväkodissa vaikka ei tarvisi. Saattaa olla itse vauvan kanssa kotona ja isompi sisarus vaikka olisi niinkin pieni kuin juuri 2v täyttänyt on sitten hoidossa ihan täyden päivän. Vanhemmat tosi paljon valittavat sitä että joutuvat lasten kanssa olemaan. Loma ei ole oikeaa lomaa jos pitää lasten kanssa olla kokoajan jne.
Mitä jos toinen vanhempi haluaa ja toinen ei?
Itselläni tuli hylkäämisen tunnelukko, eli hakeuduin sitten myöhemmässä vaiheessa jatkuvasti ihmissuhteisiin, joissa tulin hylätyksi. En siis tiennyt, että hylätyksi tuleminen ei kuulu normaaliin/terveeseen ihmissuhteeseen. Samoin minulla oli piilonarsistista käyttäytymistä, eli jahtasin näkyväksi tulemista mm. pelastamalla muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monista tulee narsisteja. Varsinkin adoptiolapset ja pojat jotka kasvavat ilman isää.
Okei mielenkiintoista! Tänä päivänä tosi moni vanhempi pitää ihan pientä lasta täydet päivät esim päiväkodissa vaikka ei tarvisi. Saattaa olla itse vauvan kanssa kotona ja isompi sisarus vaikka olisi niinkin pieni kuin juuri 2v täyttänyt on sitten hoidossa ihan täyden päivän. Vanhemmat tosi paljon valittavat sitä että joutuvat lasten kanssa olemaan. Loma ei ole oikeaa lomaa jos pitää lasten kanssa olla kokoajan jne.
Jaa jaa. Niin kuule minunkin äiti hoidatti minua mummolla, kun itse oli pikkusisaruksen kanssa kotona. Olisi varmasti vienyt päiväkotiin, JOS se olisi ollut tuolloin ysärillä mahdollista. Eipä vanhemmat muutenkaan meidän kanssa liiemmin aikaa viettäneet. Itsekseen leikittiin ja möllötettiin kotona, ellei oltu mummolla. Ja etenkin äiti jatkuvasti pinna kireällä. Päiväkodissa olisi ollut sentään ystäviä.
Eikä varmasti oltu mikään harvinaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monista tulee narsisteja. Varsinkin adoptiolapset ja pojat jotka kasvavat ilman isää.
Avainsana on varhainen vuorovaikutus. Kehitys alkaa jo vuoden..kahden iässä.
Kehitys alkaa jo vauvana, pieni vauva aistii kuinka häntä kosketetaan, katsotaan ja kuinka hänelle puhutaan!
Eikä tarvitse läsyttää, vaan puhua normaalisti. Eikä riitä, että se vaippa vaihdetaan ja tungetaan sosetta vauhdilla suuhun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No aika huono esimerkki tuo. Ihan saman torjumiskokemuksen se vanhempi lapsi saisi kotonakin, kun äidin kaikki huomio menisi vauvaan. Päikyssä on kumminkin muita kavereita, ulkoillaan ja leikitään. Itselläni tuli raskaudesta niin erkauma etten päässyt edes sängystä viikkoon ylös ilman mieheni apua. 100% varmuudella vien esikoisen päiväkotiin, jos meille syntyy joskus toinen lapsi.
Itse mietin enemmän niitä lapsia keiden vanhemmat eivät arkena vietä koskaan aikaa lastensa kanssa. Siis pelaa lautapelejä, leiki, lue kirjoja, leivo tms, vaan kaikki vapaa-aika myös lomilla kuluu omissa harrastuksissa (urheillessa, bilettäessä). Lapsia viihdyttävät pääasiassa muut sukulaiset ja ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monista tulee narsisteja. Varsinkin adoptiolapset ja pojat jotka kasvavat ilman isää.
Okei mielenkiintoista! Tänä päivänä tosi moni vanhempi pitää ihan pientä lasta täydet päivät esim päiväkodissa vaikka ei tarvisi. Saattaa olla itse vauvan kanssa kotona ja isompi sisarus vaikka olisi niinkin pieni kuin juuri 2v täyttänyt on sitten hoidossa ihan täyden päivän. Vanhemmat tosi paljon valittavat sitä että joutuvat lasten kanssa olemaan. Loma ei ole oikeaa lomaa jos pitää lasten kanssa olla kokoajan jne.
Täydet päivät? Itse taas nimenomaan koen, että hyvin harva pitää noissa tilanteissa TÄYDET PÄIVÄT! Yleisempää esim. 6 tunnin päivät 3 tai 4 päivänä viikossa. Se on ihan ok.
T. Vakassa työskentelevä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No maailma on täynnä tuollaisia lapsia. Katulapsia, köyhien lapsia ja toki myös keskiluokan, joille lapsi on pelkkä kulissi. Sitten on niitä jotka "välittävät" mutta eivät ymmärrä mitään elämästä ja lapsista, ja vahingoittavat lasta "rakkaudellaan". Sekä ahnaita lisääntyjiä, jotka haluavat vaan levittää omaa siementään ja perimäänsä. Vainoharhaisia ja pelokkaita äitejä, jne...
Ihme on jos lapsi kasvaa täyspäiseksi tässä sairaassa yhteiskunnassa muutenkaan. Ja mikä edes sen määritelmä on? Jos lasta ei kasvata, siitä tulee itsekäs, isokokoinen elukka. Se on luonnollista. Jos kasvattaa, siitä tulee perverssi tai psykopaatti, sillä ei pääse toteuttamaan luontoaan.
Rehellisesti en hirveästi kiinnittäisi huomiota siihen, mitä joku tuollainen härö mahdollisesti aiheuttaa. Ensinnäkin sitä on mahdotonta tieää, toisekseen lapsen coping mekanismia on mahdotonta tietää, ja kolmanneksi universumi saattaa järjestää asioita niin, että se onkin onni onnettomuudessa.
Koita vaikka ajatella vaikka vähän vähemmän ja nauttia elämästä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monista tulee narsisteja. Varsinkin adoptiolapset ja pojat jotka kasvavat ilman isää.
Okei mielenkiintoista! Tänä päivänä tosi moni vanhempi pitää ihan pientä lasta täydet päivät esim päiväkodissa vaikka ei tarvisi. Saattaa olla itse vauvan kanssa kotona ja isompi sisarus vaikka olisi niinkin pieni kuin juuri 2v täyttänyt on sitten hoidossa ihan täyden päivän. Vanhemmat tosi paljon valittavat sitä että joutuvat lasten kanssa olemaan. Loma ei ole oikeaa lomaa jos pitää lasten kanssa olla kokoajan jne.
Niin no tämä on laitostumista. Noiden lasten tulevaisuuskin on laitoksissa, jota varten he nyt harjoittelevat. Ei heidän tulevaisuutensa ole mikään sukutilan pyörittäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos toinen vanhempi haluaa ja toinen ei?
Jo vuosikymmeniä äidillään olevat lapset ovat olleet ne mystisesti ongelmaiset.
Varmaan yksi yleisimmistä on tämä, että lapsesta tulee vela.
Tuota narsismin kehitystä/narsistiksi kehittymistä ^ en hahmota. Kannattaa haastaa terapeuttia, jos tarjoilee jotain tällaista. Siinä voisi olla tarkistamisen paikka.
Narsisti kyllä hylkää lapsen ja narsismi on vahvasti periytyvää, mutta ei se siitä tule, että lapsi jää yksin. Terve lapsi ei muutu narsistiksi yksinjättämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No aika huono esimerkki tuo. Ihan saman torjumiskokemuksen se vanhempi lapsi saisi kotonakin, kun äidin kaikki huomio menisi vauvaan. Päikyssä on kumminkin muita kavereita, ulkoillaan ja leikitään. Itselläni tuli raskaudesta niin erkauma etten päässyt edes sängystä viikkoon ylös ilman mieheni apua. 100% varmuudella vien esikoisen päiväkotiin, jos meille syntyy joskus toinen lapsi.
Itse mietin enemmän niitä lapsia keiden vanhemmat eivät arkena vietä koskaan aikaa lastensa kanssa. Siis pelaa lautapelejä, leiki, lue kirjoja, leivo tms, vaan kaikki vapaa-aika myös lomilla kuluu omissa harrastuksissa (urheillessa, bilettäessä). Lapsia viihdyttävät pääasiassa muut sukulaiset ja ihmiset.
Lautapelit opettavat epätervettä vastakkainasettelun ja kilpailun dynamiikkaa. En niitä omille lapsilleni välttämättä haluaisi opettaa, tai asettaa asemaan missä kilpailevat vanhempaansa vastaan.
On luonnollista pitää lasta mukana omissa tekemisissään, mutta nykypäivänä kun ihmiset elävät lähinnä eri laitoksissa, joissa lapsia ei ole, niin outoa. Niin kauan kun lasta aikuisen tekemiset kiinnostaa, hän voi niihin osallistua, mutta ei sitä mielestäni tulisi tarkoituksella luoda.
Kun katsoo mummoja ja tällaisia, jotka järjestämällä järjestävät eri sukupolville yhteistä tekemistä, mistä oikein kukaan ei sitten nauti, niin ei siinä juuri mitään järkeä ole. Keinotekoista. Jos haluaa tehdä yhdessä lasten kanssa niin perheyritys tai muutto maalle, omavaraisuusharrastelu. Ja toki joku muukin harrastus, mihin lapsen voi ottaa mukaan, mutta näissäkin käy usein niin ettei sitä lasta sitte välttämättä kiinnosta läpi elämää isukin tai äitylin kanssa harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monista tulee narsisteja. Varsinkin adoptiolapset ja pojat jotka kasvavat ilman isää.
Okei mielenkiintoista! Tänä päivänä tosi moni vanhempi pitää ihan pientä lasta täydet päivät esim päiväkodissa vaikka ei tarvisi. Saattaa olla itse vauvan kanssa kotona ja isompi sisarus vaikka olisi niinkin pieni kuin juuri 2v täyttänyt on sitten hoidossa ihan täyden päivän. Vanhemmat tosi paljon valittavat sitä että joutuvat lasten kanssa olemaan. Loma ei ole oikeaa lomaa jos pitää lasten kanssa olla kokoajan jne.
Jaa jaa. Niin kuule minunkin äiti hoidatti minua mummolla, kun itse oli pikkusisaruksen kanssa kotona. Olisi varmasti vienyt päiväkotiin, JOS se olisi ollut tuolloin ysärillä mahdollista. Eipä vanhemmat muutenkaan meidän kanssa liiemmin aikaa viettäneet. Itsekseen leikittiin ja möllötettiin
Et edes kertonut minkälainen susta tuli? Se oletko hengessä ei ollut kysymys.
Lapselle ei muodostu tervettä tunnesidettä vanhempaansa ja voi vanhempana hakeutua tietämättään parisuhteeseen jossa kumppani on yhtä tunnekylmä kuin vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
No aika huono esimerkki tuo. Ihan saman torjumiskokemuksen se vanhempi lapsi saisi kotonakin, kun äidin kaikki huomio menisi vauvaan. Päikyssä on kumminkin muita kavereita, ulkoillaan ja leikitään. Itselläni tuli raskaudesta niin erkauma etten päässyt edes sängystä viikkoon ylös ilman mieheni apua. 100% varmuudella vien esikoisen päiväkotiin, jos meille syntyy joskus toinen lapsi.
Itse mietin enemmän niitä lapsia keiden vanhemmat eivät arkena vietä koskaan aikaa lastensa kanssa. Siis pelaa lautapelejä, leiki, lue kirjoja, leivo tms, vaan kaikki vapaa-aika myös lomilla kuluu omissa harrastuksissa (urheillessa, bilettäessä). Lapsia viihdyttävät pääasiassa muut sukulaiset ja ihmiset.
Pieni, sanotaan 1-2v on eniten vailla aikuisen huomiota ja syliä siellä päiväkodissakin. Vasta n. 3v eteenpäin lapsi edes osaa leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Aika monista tulee narsisteja. Varsinkin adoptiolapset ja pojat jotka kasvavat ilman isää.
No ei se narsistinen häiriö siitä tule. Pitää olla monenlaista ikävää jotta kehitys häiriintyy lapsella.
Enemmänkin narsismi kehittyy sellaisesta että lapsi saa kaiken haluamansa, mitä tänä päivänä näkee todella paljon kun vanhemmat liian "heikkoja".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monista tulee narsisteja. Varsinkin adoptiolapset ja pojat jotka kasvavat ilman isää.
Okei mielenkiintoista! Tänä päivänä tosi moni vanhempi pitää ihan pientä lasta täydet päivät esim päiväkodissa vaikka ei tarvisi. Saattaa olla itse vauvan kanssa kotona ja isompi sisarus vaikka olisi niinkin pieni kuin juuri 2v täyttänyt on sitten hoidossa ihan täyden päivän. Vanhemmat tosi paljon valittavat sitä että joutuvat lasten kanssa olemaan. Loma ei ole oikeaa lomaa jos pitää lasten kanssa olla kokoajan jne.
Jaa jaa. Niin kuule minunkin äiti hoidatti minua mummolla, kun itse oli pikkusisaruksen kanssa kotona. Olisi varmasti vienyt päiväkotiin, JOS se olisi ollut tuolloin ysärillä mahdollista. Eipä vanhemmat muutenkaan meidän kanssa liiemmin aikaa
Yksinäinen. Mummon tyttö. Ei ollut kavereita.
Riippuu tilanteesta. Saattaa komeroitua tai jos pääsee positiiviseen ympäristöön niin pärjää itsekseen.
Itsetunto menee, traumatisoituu ja saattaa löytyä nepsyoireet..