Yli kolmikymppisenä lääkikseen?

Olen 29- vuotias ja tänä vuonna täytän 30. Sain reilu vuosi sitten esikoiseni ja nyt olen ollut työelämässä jälleen muutaman kuukauden. Nykyinen työni/ammattini ei ole enään tuntunut omalta. Hain joskus lääkikseen, (2001) mutta sitten elämääni tuli muita asioita ja jätin sen haaveen ja luin toisen korkeakoulututkinnon johon pääsi helpommin ja koulu oli lähempänä. Nyt olen katunut etten ollut sinnikkäämpi ja hakenut lääkikseen!! Haaveilen,että pääsisin lääkikseen ja silti voisin jatkaa perheen perustamista, haaveissa toinenkin lapsi... Mutta hankalaa kun on asutolainat ja kaikki... Olen ostanut pääsykoekirjankin... Rohkeus ei varmaan vaan riitä, eikä rahat...

Rohkeus riitti sittenkin... Hakupaperit on laitettu ja kirjaa luen jo toista kertaa läpi.. Ja ei sitä toista lastakaan jätetty suunnitelmista... Nyt tuntuu hyvältä :-)

...siellä vissiin on ihan tulenpalava kiire laskea niitä laskuja? Vai ehtiikö kuitenkin muutamaksi minuutiksi pysähtyä miettimään, miten tehtävä kannattaisi ratkaista - vai olisiko sen auettava sillä sekunnilla kun sen lukee?

Kysymys alle kouluikäisten lasten äideille: jos olette pyrkimässä lääkikseen tai jo päässeet sinne, miten olette järjestäneet lasten hoidon pääsykoekeväänä? Ovatko he päivähoidossa - ja entä te itse, töissä vai vapaalla?



Jos ajattelee pääsykoekevättä, niin tuntuu siltä, että ainakin meikäläisen kohdalla lukemisen pitäisi olla melko lailla kokopäivätyötä. Opiskelin lukiossa laajat oppimäärät matematiikasta ja luonnontieteistä, mutta en ole erityisen lahjakas ja lukioajoista on jo todella kauan. Niinpä en voisi lähteä lääkisprojektiin kovin kevyesti.

Minullakin on jäänyt 2000-luvun alussa suoritetusta tutkinnosta muistaakseni jotain tukikuukausia jäljelle, eli kai niitä voisi sieltä sitten vielä yrittää vetää käyttöön tarpeen tullen.



Onko siis niin, että jokaiselle annetaan tukikuukaudet kerran, eli toiseen korkeakoulututkintoon ei generoidu lisäkuukausia mistään?

Itse olen ammatiltani sairaanhoitaja ja lääkärin työ on sivusta seurattuna tuttua ja paljon on tietysti lääkäreitä ystävinä. Lääkärin työ ei itsessään kamalasti houkuta...kyllä se monessa paikkaa on aivan koiran hommaa, josta inhimillisyys on kaukana. Toisaalta itse olen todella kiinnostunut lääketieteestä ja paneutumaan asiaan syvällisemmin. Kiinnostus siis lääketiedettä kohtaan on suuri, mutta lääkärin työtä kohtaan ei :) Palkkauskaan ei todellakaan ole hyvä koulutukseen, vastuuseen, työmäärään nähden...tietysti päivystykset ja lisät sitä parantaa, mutta se onkin sitten muusta elämästä poissa ja miltei kaikilla muillakin aloilla pääsisi loistaviin tuloihin tekemällä yhtä pitkiä työviikkoja. Verottajakin vielä osaa viedä niistä tuloista ison osan. Saa nähdä pyrinkö lääkkikseen seuraavan vuoden/puolentoista sisään? Nyt on kaksi pientä lasta ja kolmas tulossa. Rahallisesti tilanne on hyvä, joten siltä osin elämä kestää opiskelun..mutta katsotaan!



Tsemppiä kaikille lääkikseen pyrkijöille!

Päivystyksetkö lääkärin työstä enimmäiseen tekevät sitä "koiran hommaa" mielestäsi?



Kyselen siksi, että sinulla varmaankin on hyvä näkemys lääkäriydestä, kun olet sitä sen verran läheltä seurannut. Itse en niinkään. Kovasti mietityttää, millaisten asioiden takia kannattaa uhrata esim. aikaansa lasten kanssa (siis jos sattuisi lääkikseen pääsemään). Toisaalta kai vanhemmalla jonkinlainen oma urakin saa olla: lapset kasvavat ja hankkivat oman elämän, ei vanhemman auta silloin pudota ihan tyhjän päälle. :)

Olen ollut lääkiksen valmennuskurssilla opettajana ja ainakin tällä kurssilla oli hyvin eri ikäisiä ja taustaisia ihmisiä. Yllättävän paljon oli sellaisia, jotka eivät olleet lukeneet matemaattisia aineita lukiossa.



Hankalinta kaikille oli fysiikka. Valmennuskurssilla ei ehditä käymään niin syvällisesti lukion fysiikkaa, että se ihan uutena aineena aukeaisi. Suosittelen perehtymään niihin osa-alueisiin, joita sivutaan Galenoksessa.



Matematiikka on yksinkertaista, varsinkin jos olet koulutukseltasi DI, niin ei mitään ongelmia valmiiden ratkaisujen ymmärtämisessä. En suosittele käyttämään aikaa lukion matematiikan kirjojen läpikäymiseen. Kemian perusteet on ehdottomat.



Yliopistotasoisesta pohjatutkinnosta on hyötyä, ei väliä miltä alalta. Näillä hakijoilla on valmiina jo lukemisen rutiini ja se tyyli, millä asiat pitää osata. Kaikki pitää osata pilkulleen ulkoa.



Suosittelen tekemään pieniä muistikortteja, joihin esim kirjoitat toiselle puolelle vaikkapa elektronimikroskooppi ja toiselle puolelle kaiken siihen liittyvän. Näitä sitten käyt läpi niin kauan, että osaat jokaisen. Kortteja on helppo käydä läpi autossa, ruokapöydässä, saunassa, vessassa :) Juostessa ja kävellessä muistelet myös koko ajan lukemaasi.



En ole itse lääkäri vaan DI ja itselläni olisi vankka usko yli kolmekymppisenäkin, että pääsisin lääkikseen ilman valmennuskurssiakin, kun vaan ottaisin tarvittavan ajan.



Tsemppiä kaikille omaa unelmaansa tavoitteleville ja onnea onnea onnea!

muistaakseni 70 opintoviikkoa käytettävänä, jos suorittaa vähintään kaksi tutkintoa. Eli niitä saa tokaan tutkintoon vähän lisää.



Minulla olisi aikuisopintotukea kahdeksi vuodeksi, opintorahaa kahdeksi ja kaksi vuotta pitäisi sitten jotenkin kärvistellä. Luulen kyllä, että 5-6-vuosikurssilaisena saisi jo jotain alaa liippaavaa duuniakin.

vastaaja oli siis ap, joka tekee juuri duunia ja miettii mielessään verenkiertoa: vasen eteinen, vasen kammio, aortta...

Maisterin paperit ja kohta tohtorinkin on toiselta alalta. Lääkis houkuttelisi edelleen. Mutta pystyykö opiskeluja suorittamaan muun työn ohessa? Jos jaksottain saisi aikuisopintorahaa ja sitten välillä taas olisi töissä? Kuinka intensiivistä opiskelu on, osaako kukaan vastata?

opiskerlupäivät on välillä aamusta iltaan ja välillä öitäkin.

t. lääkäri

Opiskelen jo toista vuotta ja olen siis saanut tähän asti hoitorahaa+opitotukea yhtä aikaa. Nyt vain valitettavasti loppuu opintotuki kun tukikuukaudet on käytetty, opiskelen siis toista tutkintoa.



Jos joku aikoo tehdä näin, niin kannattaa vain varmistaa, että se maksimimäärä, mitä saa tienata opintotuen aikana, ei ylity. Minulla se ylittyi ihan vähän siksi kun sain myös kuntalisää ja jouduin siksi nyt maksamaan yhden opintotukikuukauden takaisin. Muuten ei mitään ongelmaa.



Nyt tuli tuohon työttömyystuen aikana opiskeluun muutoksia. Käsittääkseni joidenkin rajoitusten puitteissa jatkossa voi opiskella työttömyystuen aikanakin, mutta kannattaa selvittää asia.



29

Onko palstalla muita, jotka ovat aloittaneet lääkiksen opinnot 30+ iässä? Tai asiasta haaveilevia?

Rohkeasti unelmia kohti! Käytännön asiat järjestyvät kyllä! Tunnen monia, jotka ovat aloittaneet opiskelun lääkiksessä kolme-neljäkymppisinä eivätkä he ole valintaansa katuneet. Tunnen myös monia elämäänsä kyllästyneitä, jotka eivät silloin aikoinaan lähteneet tavoittelemaan omia unelmiaan ja nyt sitten kateudesta ja katkeruudesta vihreinä arvostelevat kovaan ääneen kaikkia niitä, jotka tekevät asioita eri tavalla kuin he.

Tänäpäivänä opiskelevien työurat tulevat tulevaisuudessa kestämään kuitenkin varmaan lähemmäs 70-vuotiaiksi asti (monet lääkiksestä valmistuneet jatkavat senkin jälkeen), jolloin myös stressi siitä, kun eläkettä ei kerry tarpeeksi opiskeluajalta on ihan turha. Nykyisen kaltainen eläkejärjestelmä tullaan jokatapauksessa seuraavien vuosikymmenien aikana alasajamaan.

monet päättäjät sanovat aina lehdissä, että nykyään valmistutaan niin myöhään eli n. 28- vuotiaana, viimeksikin joku sanoi, että näin työuraa jää jäljelle vain joku 30 vuotta. Se on sitten vissiin tosi vähän ihmisen elämässä.

...siis ap:lle joka oli valmennuskursseilla jne.

itse aloitin opinnot 21-vuotiaana ja valmistuin 27-vuotiaana. Mutta kannustan kaikkia alasta haaveilevia toki pyrkimään vielä yli 3-kymppisinäkin. Olen nyt 34v. ja valmistun pian erikoisläääkäriksi, opintoja takana siis 12 vuotta. Työ on mieluisaa, mutta ruusuillla tanssimista se ei pienten lasten äitinä ole. Perus työviikko on 07.45-15.30 ja tähän tulee 5 päivystystä kuukaudessa eli työtunteja tulee viikossa ainakin 55-70h, joskus enemmänkin. Viikonlppupäivystys on 2 kertaa kuukaudessa, yksi vuoro kestää 24h kerralla ja silloin ei todellakaan nukuta. Kotona odottaa lapset ja kotityöt... Useimmilla erikoisaloilla kyllä ainakin erikoistumisaikana on päivystysvelvollisuus ja erikoistumisaika useimmiten on tuo 6 vuotta. Itse olen ensi keväänä väittelemässä tohtoriksi ja sitten tulee varmaan taas ihmettelyä, että mitä sitä alkaa seuraavaksi tekemään... ;)



Mutta antoisaa lääketiede on. Ja todella monipuolista. Eli tsemppiä kaikille :)

Sitä kyllä tarvitaan - erehdyin eilen vilkaisemaan Galenos-fysiikkaa. ;)



Noh, enpä olettanut sen kovin helppoa olevankaan. Täytyy nyt varmaankin ensin kerrata loppuun ne lukion fysiikan (ja kemian) kurssit ja miettiä sitten, onko luku- ja lasku-urakan varsinaisessa aloittamisessa mitään järkeä.

T. ap

Kemiaa, fysiikkaa, ehkä sitä Galenostakin. Näkisi sitten, vaikuttaako se jo heti ensisilmäyksellä ihan utopistiselta.

Olen peruskoulun käynyt 20-vuotias kahden lapsen äiti.

Olen havahtunut miettimään mitä oikeasti haluan isona tehdä, alkuun mietin kätilön ammattia, mutta mitä enemmän lääkäriohjelmia seuraan, sitä enemmän mietin olisiko se ammatti sittenkin lääkäri.

Arveluttaa vain tuo opiskelu puoli, jääkö aikaa lapsille? Ja miten taloudellisesti pärjää...