Yli kolmikymppisenä lääkikseen?

Vielä kuitenkin kaipaisin kovasti esimerkkejä, miten lääkikseen pyrkineet tai siellä opiskelevat ovat järjestäneet itselleen aikaa ja rahaa kyseiseen projektiin.



- Olitko pääsykokeisiin lukiessasi töissä, opintovapaalla tms. vai työttömänä?



- Miten sait raivattua lasten hoidolta aikaa lukemiselle, jos käytit lukemiseen joka päivä tunteja?



- Miten rahoitit opintosi, jos kyseessä ei ollut ensimmäinen opiskelupaikkasi (ja opintotukikuukaudet oli ehkä jo käytetty)?



Toivottavasti joku ehtii/jaksaa vastata! :)

Vielä kuitenkin kaipaisin kovasti esimerkkejä, miten lääkikseen pyrkineet tai siellä opiskelevat ovat järjestäneet itselleen aikaa ja rahaa kyseiseen projektiin.

- Olitko pääsykokeisiin lukiessasi töissä, opintovapaalla tms. vai työttömänä?

- Miten sait raivattua lasten hoidolta aikaa lukemiselle, jos käytit lukemiseen joka päivä tunteja?

- Miten rahoitit opintosi, jos kyseessä ei ollut ensimmäinen opiskelupaikkasi (ja opintotukikuukaudet oli ehkä jo käytetty)?

Toivottavasti joku ehtii/jaksaa vastata! :)

Pyrin yliopistoon lukemaan toista ainetta, johon pääsi sisään vain muutaman prosentti hakijoista. Hain tilanteessa, että minulla oli kolme lasta, joista nuorin alle vuoden ikäinen. Luin aina kun vauva nukkui päiväunia ja myös kun hän meni yöunille, nukutin ja imetin niin, että luin samalla ja vauva nukkui kainalossani kun opiskelin noin tunnin vielä illalla.

Minulle avainsana oli se, että kun luin, niin luin tehokkaasti! Mieluummin vähän ja intensiivisesti kuin tuntikausia niin, että puolet menee ohi. Minusta oli hyvä se, että luin vauva kainalossa ennen nukkumaan menoa. Luin tunnin ja asiat jäivät yöksi hautumaan päähäni. Myös jos en saanut heti unta, mietin lukemaani. Alitajuinenkin oppiminen ja työskentely on tärkeää, ja että miettii niitä asioita muulloinkin kun lukee, esim. vaikka keinuttaa lasta puistossa, voi samalla ihan hyvin kerrata niitä asioita.

Kävin myös ainejärjestön pitämän yhden päivän valmennuskurssin. Se oli halpa ja hyödyllinen.

Loppuvaiheessa luin tuntikausia myös päivällä niin, että mies tai sukulaiseni olivat lasten kanssa.

Minusta jos yrittää, kannattaa yrittää kunnolla! Kaikkein eniten menee hukkaan se, jos lukee, mutta ei täysillä eikä pääse. Ja sitten jos lukee kunnolla, mutta ei pääsekään, voi olla varma, että yritti ainakin tosissaan parhaansa.

Lisään vielä, että olin siis vanhempainvapaalla silloin kun luin ja nyt kun pääsin sisään, niin jatkan hoitovapaata siihen asti kun nuorin täyttää kolme vuotta.



Opinnot olen tähän asti rahoittanut hoitorahalla ja opintotuella. Minulla oli ekasta yliopistotutkinnosta vielä 15 opintotukikuukautta jäljellä. Myöhemmin yritän opiskella työn ohessa ja ottaa jossain vaiheessa opintovapaata, esim. sinä vuonna kun yksi lapsistani aloittaa koulun.

jos lukee kunnolla, mutta ei pääsekään, voi olla varma, että yritti ainakin tosissaan parhaansa.

Olen täsmälleen samaa mieltä! Siksi olisikin hyvä varmaan miettiä noita järjestelyjä etukäteen.

Kiitoksia sinulle vastauksesta!

Lisään vielä, että olin siis vanhempainvapaalla silloin kun luin ja nyt kun pääsin sisään, niin jatkan hoitovapaata siihen asti kun nuorin täyttää kolme vuotta.

Opinnot olen tähän asti rahoittanut hoitorahalla ja opintotuella. Minulla oli ekasta yliopistotutkinnosta vielä 15 opintotukikuukautta jäljellä. Myöhemmin yritän opiskella työn ohessa ja ottaa jossain vaiheessa opintovapaata, esim. sinä vuonna kun yksi lapsistani aloittaa koulun.

Saako noin tehdä? Että opiskelee vaikka on hoitotuella? Eihän esim työttömyystuella ollessa saa opiskella.

Eihän esim työttömyystuella ollessa saa opiskella.

...mutta pääsykokeisiin varmaankin voisi lukea? Siis jos olisi tyhmyyttään kouluttautunut ammattiin, jossa ei ole töitä tarjolla. ;)

opiskerlupäivät on välillä aamusta iltaan ja välillä öitäkin.

t. lääkäri

Onko palstalla muita, jotka ovat aloittaneet lääkiksen opinnot 30+ iässä? Tai asiasta haaveilevia? Mietin tässä, miten homma toimisi kolmen lapsen kanssa. Ja toki taloudellinen puoli mietityttää myös.

muistaakseni 70 opintoviikkoa käytettävänä, jos suorittaa vähintään kaksi tutkintoa. Eli niitä saa tokaan tutkintoon vähän lisää.

En kyllä edes muista, paljonko niitä tukikuukausia on jäljellä ensimmäisestä tutkinnostani, mutta eiköhän se ole selvitettävissä, jos tietoa tarvitaan. ;)

Hienoa ap, että olet saanut opiskelun kustannusasiatkin mietittyä noin hyvin kuntoon. Tsemppiä pääsykokeisiin!

Tuon jäljellä olevien tukikuukausien määrän voi kysyä Kelan asiointipalvelussa.



T. ap

että on sitten faktat selvillä. :)

Hankalinta kaikille oli fysiikka. Valmennuskurssilla ei ehditä käymään niin syvällisesti lukion fysiikkaa, että se ihan uutena aineena aukeaisi. Suosittelen perehtymään niihin osa-alueisiin, joita sivutaan Galenoksessa.

Tuosta tuli mieleen, että jos kertaa (lue: opiskelee uudelleen lähes nollatasolta, koska lukiosta on niin kauan) fysiikkaa lääkiksen pääsykokeita varten, voiko jotain osa-alueita suorastaan jättää huomiotta?

Sain esikoiseni viimeisen opiskeluvuoden syksynä ja valmistun nyt toukokuussa vain 2kk myöhemmin kuin muu kurssini. Koulun penkille palasin ensimmäisen kerran kolme viikkoa synnytyksen jälkeen ja nyt noin 4 päivää viikossa koulua. 4 päivän kuluttua vauvani on 6kk ja yllättävää kyllä olen täysimettänytkin poikani tämän 6kk. Paljon on sumplimista, joustava mies ja sopeutuvainen poika tarpeen mutta kaikki onnistuu kun suunnittelee.



Lääkärin työstä sanoisin että se soveltuu ihmisille jotka eivät stressaa liikaa, mutta kuitenkin tarpeeksi jotta tekevät asiat tunnollisesti potilaiden hyväksi. Kuitenkaan ei saisi liikaa murehtia koska tässä työssä epävarmuus on oikeastaan yksi varmoja asioita joista ei pääse eroon. Erityiisesti tk-työ/päivystys on alaa, jossa ei ole varaa olla hermoheikko.



Yleisesti opiskelujen aikana lapsia saaneet ovat jääneet vuodeksi pois ja jatkaneet sitten opintoja. Itse tein päätöksen että koska miehellä oli mahdollisuus olla kotona ja minulla enää niin vähän koulua jäljellä, halusin yrittää suorittaa opinnot tänä keväänä loppuun. Tietenkin sillä varauksella että poikani sopeutuu tähän ja saamme imetyksen onnistumaan ja muutenkin henkinen kestokyky oli iso kysymysmerkki ennen vauvan syntymää.



Jonkin verran opiskelu eroaa muista korkeakouluista/yliopistoista: aika luokkamaista, poissaolot joutuu korvaamaan joskus aika mittavissa suhteissa tai tulemaan uudestaan seuraavana vuonna rästin suoritukseen, joten tämäkin kannattaa ottaa perheellisenä huomioon.



Oma äitini opiskeli 50-vuotiaana s-hoitajaksi ja isäni valmistuu myös toukokuussa teologian maisteriksi, joten mielestäni 30v ei ole yhtään liian myöhään aloittaa opiskelut.



Pääsykokeista sen verran että niitä fysiikan tietoja en oo tarvinnut lääkiksen aikana, mutta ilmeisesti ne kuitenkin ovat edelleen galenoksesa. Kannattaa jostain hankkia tyypillisiä tehtäviä ja todella harjoitella lasku/ratkaisurutiinia, ei kokeen aikana oikein ole varaa jäädä pohtimaan tehtäviä, pitäisi aika nopeasti hoksata mitä haetaan ja pohtia eteenpäin samalla kun vastaa, muuten jää tekemättä jotain jos ajatus jää yhteen tehtävään liian pitkäksi aikaa.



Onnea pääsykokeisiin, lapsellisille sanoisin että yöllä on hyvää aikaa lukea :).

Täytyy varmaan etsiä Galenos jostain (sitten kun pääsykokeet ovat tältä vuodelta taas ohi ja niitä kirjoja vapautuu kirjastoon) ja vähän katsoa, mitä fysiikan osa-alueita siinä sivutaan.



Omakin sukulaiseni vaihtoi keski-ikäisenä alaa ja väitteli siitä tohtoriksi. Ei voi muuta kuin nostaa hattua niille, joilla on kanttia toteuttaa unelmansa!

Se antaisi lisäaikaa miettiä varsinaista ammatinvalintaa. Nuorihan olet. :)

...vaikkei sisäänpääsyyn riittänytkään. Mutta tulipahan kokeiltua, asia on nyt ehkä ns. "poissa systeemistä". ;)

nimenomaan. Olen tyytyväinen, että kokeilin, ettei tarvitse sitten loppuikää harmitella, että oiskohan sitä päässyt, jos ois vaan yrittäny.

Tsemppiä muihin kuvioihin!

Uppia! itse olen 32-vuotias ja kirjoitin vuonna 2000. Hain nyt keväällä eläinlääkikseen ja haen uudelleen niin kauan kuin pääsen; mitään muuta en halua elämältäni kuin päästä eläinlääkikseen, siis ammatillisesti. Löytyykö muita vanhempia hakijoita?

up

Mulla koulutuksena kemian DI, joten ihan nollilta en aloita, tosin opinnoista jo kymmenen vuotta ja olen ollut sen ajan töissä ihan muissa hommissa.