***SYYSSISSIEN viikkoa 15 (ti-su)
Kommentit (42)
Päsiäiset sitten vietetty.
Oltiin koko poppoo nurmekessa bomballa.Majoituttiin karjalaiskylään jossa meillä mökkihuoneisto jossa ovi meidän ja tyttöjen puolen välissä,eli oltiin " erikseen yhdessä" tytöt tykkäs kun heillä oli oma huoneisto.
Kylpylässä tuli polskittua ihan riittävästi ja tytöt pääsi mini moottorikelkalla ajelemaan,paistamaan tikkupullaa ja hevos ajelulle. Ruoka oli aivan mahtavaa ja loma muutenkin onnistunut:)
On ollut puhetta miehen unenlahjoista.Meillä ne lahjat on kerääntynyt kaikki mulle.Illalla mies kyllä nukahtaa ja aloittaa kuorsauksen heti kun saa päänsä tyynyyn.Aamulla se on aina minä joka pitää sängystä ylös potkia.Mies laittaa viikonloppuisin aina aamupalatkin.Eli mun pitäis kyllä " vähän" skarpata!
Maha mulla vaan kasvaa:)vauva liikkuu paljon ja viikonloppuna tunsin masun päältäkin liikettä,mies ei tunne vielä,mutta kenties vaikka tänään...:)
Olikos se pippuri mamma vai dumlekos oli kuvan laittanut ,tosi kiva!ja sitten vielä siitä suloisesta " kesä neidistä" :)
Täytyy itsekin tässä joku päivä taas laittaa kuvia.
nyt täytyy käydä laittaa tytöt nukkuu.........
Ihan ekaa kertaa tänne kirjoittelen. Muutaman kerran olen kuulumisianne lukenut ja kovasti huomannut yhtäläisyyksiä odotusajan iloissa ja suruissa. Nyt sitten uskaltauduin mukaan itsekin kommentoimaan :) . Pääsiäisviikko oli aikamoista tohinaa, teen kolmivuorotyötä, joten alkuviikko alkoi yövuoroilla, välissä kolme vapaata ja koko pääsiäinen taas töitä. Vapailla matkasimme 600km pohjoiseen isoäitini hautajaisiin ja sieltä seuraavana päivänä takaisin.
Maha-asukas taisi olla asiasta hieman ihmeissään, koska pääsiäisen aikoihin en juurikaan liikettä tuntenut. Työpäivien jälkeen kaaduin kirjaimellisesti sohvalle, josta hinauduin sänkyyn. Tänä aamuna olin jo niin huolissani pienokaisen tilasta, että soitin neuvolaan ja sain onnekseni lähes tulkoon heti ajan sinne. Onneksi sydänäänet kuuluivat voimakkaasti, sykkien 130-140 minuutissa. Huokasin helpotuksesta ja taisin liikutuksesta tipauttaa muutaman kyyneleenkin. Sain mielenrauhani takaisin, vaikka fyysisesti ja psyykkisesti koen olevani tällä hetkellä aivan loppu. Puhuimme terveydenhoitajan kanssa siitä, että yövuorot on syytä lopetella ja hän lupasi pyytää siitä lekurilta todistuksen työnantajalle. Yritän sinnitellä vielä muutaman viikon, kunnes tiedossa lähes kahden viikon loma toukokuun alussa. Sen jälkeen täytyy katsoa mikä on vointi vai onko jo aika jäädä sairaslomalle...
Rakenneultraa, joka on viikon päästä, odottelemme kovasti. Toivottavasti myös lapsen sukupuoli selviäisi siellä. Ennenkaikkea tietysti toivomme, että kaikki olisi hyvin ja lapsella elämään tarvittavat
edellytykset kunnossa.
Ihana lukea teidän muiden kokemuksista ja elämän pienistä ihmeistä siellä kotona ja arjessa. Oikein hyvää vointia kaikille. Kuullaan.
Haikarapolska 19+2