MAALIKSET ' 05 vko 15

Pääsiäinen meni täälläkin ihan oleillessa ja kyläillessä, ja tietenkin suklaamunista nautiskellessa. :) Maalisneiti piti erityisesti Muumi-munista mitä sai (on muuten törkeän kalliita!!), ja muumihahmot on kovassa käytössä.

Neuvolassa käytiin tänään, kuukausi oikeasta päivästä myöhässä, kun neuvolan oikeat tilat on remontissa ja joutuvat vaihtamaan paikkaa yhtenään.. Pituutta neiti on venynyt hurjasti! Mittaa nyt 90,2cm ja painoa 12,6kg. Isosisko oli samanikäisenä vain 84,5cm, että saapa nähdä venyykö pikkusisko vielä ohi jossain vaiheessa! Muuenkin kaikki ihan ok, kehitys normaalia. Pullosta luopuminenkin aloitettu vähitellen, äiti ilkeänä heiti pullotutit roskiin, ja juominen käy nyt nokan kautta (eikä muuten kelpaa ollenkaan niin hyvin..).

Potallakin käydään joka päivä, vaikkei saalista aina tulekaan. Yritys hyvä 10. Myös pöntön pienentäjä on käytössä, siitä neiti tykkää kovasti, ja istumassa pitää käydä vaikka huvikseen! :D



Omakin vointi on kohentunut hurjasti, ja kesän aikana jätetään mielialalääkitys asteittain pois. Kyllä tuntuukin ihanalta olla taas " normaali" !! Työt alkaa tämän kuun lopulla taas, joten hoitopaikkakin on jälleen hakusalla. Tytöt odottaa innoissaan jo hoitotädille pääsyä!



Ja nyt taapro kutsuu äitiä kaveriksi, joten mentävä on, isosisko kun lähti papan kanssa touhuamaan eikä ole leikkikaveria..



Ädä+Veera

Ensiksi Tuulalle onnittelut nimestä. Sen verran vilkaisin vanhaa pinoa, mutta kaiken muun onnistuin unohtamaan siitä.



Kalamami tottakai voit soitella Kelaan, kannattaa kysäistä.



Terhille ymmärrän hyvin että ulos pitää päästä. Meillä ainakin minulla iskee seinät päälle melkein pahemmin kuin lapsille jos en pääse joka päivä ulos. Ja lapsetkin ovat oppineet tuon minun tyylini.



Ädä kuulostikin kivan pirteältä. Ihana että elämä on uomissaan.



Meillä pääsiäinen meni nopeasti ja hyvin. Keskiviikkona siirrettiin maaliskuisen sänky isosiskon huoneeseen ja sen jälkeen torstai-perjantai siivottiin leluja, vaihdettiin niiden paikkoja ja siivottiin isompien lasten kaappien sisällöt ja siinä meni aikaa. Nyt on taas kaikki paikallaan ja siistiä.



Maaliskuinen nukkui siis hyvin siskonsa kanssa samassa huoneessa. Sisko oli tyytyväinen kun sai nukkumaseuraa, oli sitä ennen nukkunut kaksi yötä isoveljensä sängyssä kun pahat unet pelotti. Maaliskuisen oma sänky jätettiin varoiksi meidän makuuhuoneeseen ja sai siskonsa huoneeseen toisen sängyn. Illalla sitten vähän ravattiin ees taas ja kun ei pysynyt sängyssä toin takaisin meidän viereen jossa kiljui ja kun kysyin haluaako siskon kanssa vastasi Joo. Eli oikeasti halusi siskonsa huoneeseen ja sinne simahti. Sen jälkeen mennyt ihan tyytyväisenä sinne. Tosin isosisko näkee edelleen pahoja unia, yksi yö tuli meidän makuuhuoneeseen kertomaan että näki unta jossa hänen kaulansa katkaistiin:(



Saatiin meidän aikuisten makuuhuoneeseen tilaakin kun purettiin maaliskuisen sänky sitten 3yön jälkeen pois. Olihan ihanaa saada tilaa ja makuunuonetta siistimmäksi. Nyt makuuhuone on jopa viihtyisä.



Launtai sitten vietettiin iltaa tuttavaperheellä ja isommat lapset jäi yöksi. Minä palasin maaliskuisen kanssa kotiin ja mies lähti ravintolaan. Sunnuntai sitten tehtiin pyörälenkkiä ja piknikkiä (mukana oli kuohuviinit) tämän perheen kanssa. Ja ilta oltiin enoni perheellä syömässä. Meni sekin ilta tosi myöhäiseksi. Eli rytmit oli sekaisin, mutta kivaa oli. Ja tietenkin yöunet oli hitusen hankalat maaliskuisella lauantaina kun mentiin nukkumaan 12:30 yöllä ja minä nukuin isosiskon sängyssä, jotta ei tarvinnut hänen yksin nukkua. Muutenkin tuntuu että maaliskuisen nukkumaan meno illalla on hitusen myöhäinen isompien nukkumaan menoon nähden. Siksi totesin että päiväunet vähenevät tirsoihin autossa/pyörän tarakalla tai sitten laitan jo 11jälkeen päiväunille, muuten isommat eivät pääse ajoissa nukkumaan kun maaliskuista ei nukuta ja pitää mekkalaa. Nyt kun siirtyi siskon huoneeseen on oltava samassa rytmissäkin.



Sen verran suunnittelin nukkumaan menosta olevan iloa että voitaisiin jopa miehen kanssa käydä kaksi ravintolassa kun lapset nukkuvat. Kunhan itse hoidettaisiin nukkumaan, voisi joku muu vahtia jopa tuota maaliskuista. Mietittiin ettei mummoja kehdata pyytää (luulen etteivät oikein haluaisikaan), mutta jospa tuo miehen 17v poika joku kerta kun on meillä muutenkin viikonloppuna jäisi vahdiksi. Luultavasti saisi olla kuten muulloinkin (siis katsoa telkkaa ja nukkua rauhassa), eli ei olisi edes ylimääräistä hommaa ja saisi vähän rahaakin (ja jos paha tilanne olisi voisi soittaa ja me oltaisiin 5minuutissa kotona). Olisi myös tuolle maaliskuiselle läheinen ihminen ja ei tarvitsisi ylimääräisiä järjestelyjä saada meille käymään. -No saas nähdä kuinka noille suunnitteluille käy. Ei olla 7,5v esikoisen jälkeen missään yhdessä miehen kanssa kaksin käytykään kun ei ole oikein ollut lapsen vahteja. Nyt siis olisi eka kerta saumaa siihen.



Eilen oli maaliskuisen kummit vielä synttäreillä, eli viimeisetkin synttärit on nyt pidetty. Me sitten vuorostaan mennään heille kummipojan 1v synttäreille parin viikon päästä.

Aamu alkoi aikaisin, nyt Moona herää tuossa klo 6. Kateellisena kuuntelin kuinka hyvin teidän lapset nukkuu tai minun kaveriperheiden lapset. Itse olen jotenkin kovin väsynyt klo 6, vaikka menenkin nukkumaan klo 21 tai heti kun lapset menee.



Kalamamille myös terkut, että soita sinne kelaan. Eipä sitten jää vaivaamaan.



Tuulalle ja hänen perheelleen onnittelut kauniista nimestä.



Ädä, kiva kun kirjoittelit kuulumisia ja voit paremmin. Mietin tuossa että, voitko kertoa mikä oli syynä tuohon masennukseen? Itsellä kun on taipumusta tuohon masennukseen myös.



Insinööriäiti laittoi ajattelemaan, että olemme tosi onnellisisa kun meillä on tuota tukiverkostoa ja lastenhoito mahdollusuuksia. Toivottavasti pääsette yhdessä miehesi kanssa tuulettumaan. Aika uskomatonta, mutta eiköhän nyt ole teidänkin aika saada yhteistä aikaa =)



Meidän pääsiäinen meni reisussa ja tässä kotona. Torstaina lähdettiin sinne helsinkiin. Hohtokeilaus oli ihanaa ja vielä mukavampaa oli kotiteollisuuden keikka tavastialla. Pääsin vielä jutustelemaan herra hynysen kanssa =) Fiilistellen meni monta päivää. Mimmi on myös kova fani, niin nyt on kuviakin hänelle. Nimmarit sainkin jo postista =)



30-vuotta pärähti mittariin tuossa pitkänäperjantaina. Tultiin mummolaan yökylään ja täyshoitolaan =). Loppuviikonloppu tehtiin siellä pihatöitä. Kun ei ole tuota omaa pihaa, niin voi auttaa heitä.

Nyt sitten paluu arkeen, kun mieskin meni töihin.



Sää on mitä karsein, liekkö mennään ulos lainkaan. Ohjelmassa ainakin ruisleivän tekoa. Pitäs mennä kohta alustamaan taikina.



Tuli kyllä syötyä paremmin kuin kertaakaan tänä vuonna. En uskalla mennä vaakaa..huih. Sitten miulla on nyt sellain vaiva, että turvottaa ja kovasti. Johtuen varmaan siitä kun on syönyt raskaammin ja ne miun säekylääkkeet ainakin aiheuttaa turvotusta..inhaa.



Niin ja tiiäättekö mitä eilen tein!! Käin viemässä päivähoitohakemuksen ja samalla kävin työhaastattelussa. Tai siis ajattelin syksyllä mennä töihin, jahka saan työpaikan. Kuulin puistossa että tähän lähelle tulee 80 paikkanen päiväkoti/eskari. Sinne tod.näk haetaan työntekijöitä. Päivähoidon vastaava ei siitä puhunut mitään, mutta otti miun kaikki tiedot ylös jos jotain ilmenee. Jännä antoi tyhjän paperin ja kynän, " kirjoita tähän itsestäsi" ..no, tekstiä tuli. ;) Sijaisuuksia kyllä olisi, mutta en nyt niihin vielä ryhdy.



Nyt Mimmi roudaa penkkiä tähän viereen, joten lopetan ennenkuin teksti häviää..sori virheet, kiirellä kirjoittanut =)



Moro!!



Tuulia

Kirjoitan näköjään oikein urakalla nyt sitten. Maaliskuinen alkoi oksentaa yöllä ja nyt vihdoin nukkuu. Peruuntui sitten päivän kauppareissu ja kaverin lastensa kanssa vierailu. Ollaan sisällä ja on aikaa.



Maaliskuinen on ihan poikki, oksensi useamman kerran ja ilmoitti kakkaakin, mutta ei tullut. Halusi juoda, niin oksensi saman tien ulos. Eli kunnon perinteinen vatsatauti. Toivon vaan että olisi suht nopeasti ohikin ja saisi tuon maaliskuisen kuntoon. Samalla jännään tarttuuko muihin ja kauanko sairastetaan. Siis meneekö vielä pitkälle ensi viikolle. Tauti itsessään taidettiin saada kummeilta jotka kävivät maanantai-iltana synttäreillä, eli nopeasti tarttui. Heillä oli ollut edellisenä viikkona vatsatautia ja siksi siirrettiin käynti perjantailta maanantaille, mutta taisi heillä vielä olla sitä jäljellä kun isompi lapsi heillä ripuloi.



Ja juuri kun sai maaliskuisen isosiskon kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, niin nyt viime yönä siirrettiin meidän viereen. Näin sain vahdittua oksentelua ja isosisko sai nukkua. Olihan se helpompaa ja kiva taas saada maaliskuinen viereen. Saas vaan sitten nähdä siirtyykö enää siskon huoneeseen takaisin.



Voi siis olla vain haaveita vielä jonkusen vuoden että päästäisiin miehen kanssa käymään jossain. Maaliskuinen kun voi olla hieman pieni jäämään mielellään ja omasta halusta muiden kanssa pidempiä varsinkaan nukkumaanmenoaikoja, paitsi juuri tuota normaalisti nukkumaan ja tutut rutiinit ja jutut olisi voinut toimia. Kyllähän me sitten miehen kanssa aikanaan pääsemme, alunperin mietin että josko sitten kun mies täyttää 40v, siihen on kuitenkin vielä vajaa 2v aikaa (tuollainen 4v jo menee yökylään isompien sisarusten kanssa, kun 2v on oikeasti vähän pieni). Mietinhän sitä että oltaisiin ensi kesänä käyty miehen kanssa päiväseltään asuntomessuilla ja minun äitini olisi katsonut lapsia sen aikaa (asuu lähellä) ja ehdotin tätä, niin mummo katsoi hieman pelästyneenä silmät pyöreinä takaisin, eikä sanonut mitään. Taisi olla vähän liikaa hänelle, eli ei noita öitä voi vielä ainakaan ajatella, varsinkin kun äitini joskus tuossa sanoi 5v:lle että kunhan kasvaa, pääsee mummolle yökylään (meidän 7v ei ole ikinä siellä ollutkaan yökylässä). Toinen mummo on ottanut ekan kerran isommat lapset yökylään vajaa 6v ja vajaa 4v (siis molemmat yhtä aikaa ekan kerran), eli siihen kun tähdätään, niin maaliskuinenkin voisi päästä vajaa 4v:nä. Mietin vaan joskus että tehdäänköhän tuolla tavalla enkka, about 9v putkeen ilman yhteisiä menoja miehen kanssa? Kivahan se tietenkin olisi joskus päästä, mutta jotenkin tähän realiteettiin on tottunut ja ei se tunnu niin kamalalta. Eikös jollain muulla ollut vähän vastaavaa, oliko se Sengi (vai muistanko väärin)?



Itseä nyt väsyttää, ei tullut montaa tuntia viime nukuttua. Menisin nukkumaan jos viitsisin jättää keskimmäisen yksin puuhailemaan, mutta ei se hänestäkään olisi kiva viettää yksin aikaa ja vielä kun joutuu olemaan koko päivän sisällä ilman ihmeempiä ulkoiluja/kavereita.



Tuuliallahan on sitten isoja suunnitelmia. Yritätkö saada lapset samaan päiväkotiin mihin hait itse?

Insinööriäidille vastaan, että hain paikkaa tytöille pienemmästä päiväkodista. Nämä kummatkin päiväkodit on meistä n.500m päässä, tai ehkä korkeintaan kilsan. Tuo iso tulee koulun yhteyteen, niin liian vilkasta.



Me ei juurikaan mietitä ja pohdita asioita, vaan annetaan mennä vaan. Monia kauhistuttaa, mutta meille tällänen extempore-elämä sopii. Me mentiin kihloihin, naimisiin, lapset saatiin, ostettii/myytiin talo, muutettiin kaupunkiin yms enemmittä suunnittelematta. =) Tarkoitus oli tosiaan olla hoitovapaalla toistaiseksi, mutta en voi missata tuota jos täällä haetaan työntekijöitä päiväkotiin..Perhepäivähoitajaksi olisin päässyt heti, ja olisin varmaan ryhtynytkin, jos meillä ei olisi noita koiria. Jos kuitenkaa ei syksyllä töitä löydy, sitten jatketaan näin.



TEliltä piti kysymäni, että miten käy sinun töitten jos muutatte Tampereelle? Joko alkaa jännittää kuinka käy?



Kävin sitten vaa' alla ja ihmetys oli suuren suuri, olin jopa hieman laihtunut sitten viime vaa' alla käynnin. Eli onneksi kaikki plääh-olo johtuu tuosta turvotuksesta, eikä tulleista kiloista..matka jatkuu siihen tavoitepainoon. Jospa nyt kesäksi sen saisin.



Moonaa väsyttää, pitää laittaa tirsoille. Hitsi, se on kyllä niin tarkka neiti löytämään kaikki pienimmätkin roskat lattialta. Ja kaikki menee suuhun, kuinkas muutenkaan. Muutaman kerran saanut kaivaa ties mitä aarteita neidin suusta. Koirat kun tuo sisälle mitä ihmeellisimpiä oksia ja risuja.



Meillä on Mimmillä sellain ihana tapa, kun rään syöminen. Voi yöks, onko kellään neuvoa kuinka sen saa loppumaan?????



Mimmin kanssa vietettiin " kauneusaamua" , rasvailtiin, lakattiin kynnet yms. Minulla vieläkin rasvoittuu hiukset niin, että joudun pesemään aamuin illoin ja kasvot on niin rasvaset aamulla, että huh huh. Lääkäri sanoi, että pitäisi kesään mennessä helpottaa. Toivoa sopii!!



Nyt leipomishommiin..heissan taas!!



T

piti vielä Insinäööriäidille toivottaa paranemisia ja toivottavasti ei tauti tartu koko perheeseen!! Tuo oksotauti on kaikkein ällöttävin mitä teidän..Voimia!!



T

Siis tuo meidän 5v on edelleen kipeä. Ollut siis jo la-asti. Huomenaamuksi on lääkäriaika jos ei tokene. Ei kovin hyvältä näytä. Olen ollut saikulla hänen kanssaan nyt tämän alkuviikon. Olen ens viikon siellä näytössä, joten jos tytöistä jompikumpi sairastuu saa mies jäädä heitä hoitamaan. Eilen oli jo vähän parempi päivä. kuume nousi vasta illan suussa, nyt jo heti aamusta poika ollut veto veks. Ei ripuloi tms, nenä ei vuoda. Päänsärkyä valittaa.



Maaliskuinen on melko mustis kun hoidan isoveikkaa. Siis jos esim. mittaan kuumetta, tulee pikkuneiti siihen kiipeilemään tai tökkimään.



Insinööriäidille: juu ei olla pahemmin käyty kahestaan miehen kanssa viime aikoina. EI ole tosin ihan noin pitkää aikaa kuin teillä. Olen samaa mieltä, että tähän tottuu;) Voishan sitä valittaa ja marmattaa mutta mitä se hyödyttäis. tulis itelle vaan pahempi olo luulen. Jossain vaiheessa mietittiin maksullista hoitoapua (mll tms) mutta ei sit kuitenkaan ollut rahaa. tuntuis oudolta ihan vieraalle jättää lapset kovin pitkäksi aikaa. Tänään ollaan kyllä menossa kaksin..............nimittäin tuon pojan päiväkodille kuntoutuspalaveriin. Tulee sinne tietty pk henkilökuntaa ja erinäinen määrä terapeutteja. Päivitetään vähän lapsen tilannetta, että missä mennään.



Maalisneiti on pikkuhiljaa osoittanut tajua potan perään. Aika usein ilmoittaa kakan ja ehditään potalle. Pienen tauon jälkeen on palapelit alkaneet uudestaan kiinnostaa. Tekee 12 palaisia melkein ilman apua. Piirtämisestä on tykännyt aina nyt on siirtynyt TUSSEIHIN. apua, hienohelma kun on saa paniikin kun piirtää käteensä eikä väri lähdekään heti pois. Ja isosisko tykkää? kun tussit lojuu ilman tulppaa ja kuivuu............



Ruoanlaittoon riennettävä. Tuulialle voimia syksyn asioiden selviämiseen!

Takatalvea pukkas tänne.Mut onneks aurinko paistaa ja lämpötila on plussalla ni saa nuo viime yönä tulleet lumet kyytiä.



Se ois iltavuoroon taas meno,ei kyl nyt hoksittais yhtään.Muutenkin vähän paha mieli,kun tuli miehen kans sanailtua aikas äänekkäästi aiheista häät ja taloprojekti.....kun miehen ajatukset pyörii vain ja ainoastaan talon rakentamisen ympärillä ja minun pitäs sit suoda ajatuksia molemmille..ja minä kun vain pyysin et lähetään lauantaina käymään Oulussa et saadaan häärekvisiittaa,et saadaan tämäkin homma etenemään ja sittenpä soppa olikin valmis....pitänee häntäkin vähän lepytellä kun tulee viemään mut töihin jotta saa auton illaksi itselleen.



Tuulialle myöhästyneet synttärionnittelut!!!Minä vanhenen tänään taas vuodella.



Juusolla lääkekuuri korviin jatkuu vielä huomiseen.Sitten taas katotaan,alkaako yöhuudot taas...niinhän tuo räkäinen on et ei varmaan ole tulehdus helpottanut.Kurjaa kun kokoajan kipeenä.



Ei vaan nyt täytyy alkaa valmistautua töihin lähtöön.



Suohomppeli81 ja Juuso

Tuulialle vastailen, että ihan vain eletty elämä ja pitkään jatkunut kova stressi masennuksen aikaansai. Stressi syö sitä välittäjäainetta aivoista, nimeltään serotoniini, joka on hyvän mielen hormoni. Ja kun stressaa tarpeeksi kauan ja serotoniini taso laskee, se voi aiheuttaa masennuksen. Näin ainakin minulla kävi, joskin epäilen myös hormonikierukan osuutta asiaan;altistaa sairastumaan masikseen herkemmin.. Tokihan olen kaäynyt elämässäni läpi aika vaikeita asioita muutenkin, ja maaliksen syntymän jälkeen olin lähes yh:na kun mies läksi reissutöihin, siitä se " alamäki" oikeastaan alkoikin.. Liikaa yhden ihmisen jaksaa!

Ja jos vähääkään tuntuu, että ne negatiiviset asiat alkaa ottaa ylivallan niin suosittelen avun hakemista! Jos itse en olis sitä kolaria ajanut, en takuulla olis vieläkään apua hakenut, ja ties kuinka pahassa jamassa oisin.. Pelottaa edes ajatella! Avun hakeminen ei ole helppoa, mutta kun sen pään auki saaniin kaikki alkaa sujumaan paremmin..

Sori nyt tämä omanapainen selvitys...



Sairastupiin parantumisia!



Ädä+Veera papupata (puhetta tulee katkeamatta..)

Terveisiä täältä harjoitustöiden ihmeellisestä maailmasta... Teen tässä pienoistutkimusta (siis tutkimusharjoitusta) hedelmöityshoitolain säätämisestä... Olen lueskellut eduskuntakeskusteluja, ja täytyy sanoa, että melkoista kielenkäyttöä siellä kyllä välillä on... Eniten ihmetyttää kyllä se, että siellä ei taideta paljon toisten puheenvuoroja kuunnella, kun kaikki vuoron perään marssivat puhujapönttöön sanomaan samat perusteet... No, ihan mielenkiintoista luettavaa, mutta pirun työläs homma.



Huomenna pitäisi mennä taas töihin. Olen tässä kyllä lomallakin lueskellut vähän s-posteja, ei olisi pitänyt, kun alkoi heti stressata. Kaikennäköistä pientä ärsyttävää vastoinkäymistä siellä taas oli. Huoh. Tykkään kyllä työstäni, mutta aina välillä ei millään jaksaisi...



Aasinsiltana vastaan Tuulialle: Olen ajatellut, että jos vain saan suhteellisen joustavat ehdot (ts. voin tehdä pari etäpäivää viikossa), jatkaisin ainakin jonnekin syksyyn nykyisessä työssäni. Ei siis olisi kiirettä hakea uutta. Mutta jollain aikavälillä pitäisi sitten varmaan vaihtaa työpaikkaa (niin pitäisi varmaan muutenkin, kun olen ollut niin pitkään nykyisessä paikassa...). Mutta ei siis todennäköisesti ole mikään hirveä hoppu, uskon, että saan hommat järjestymään mukavasti.



Insinööriäidille kestämistä oksutaudin kanssa. Se on kyllä kurja tauti, ja valitettavasti vielä niin herkkä tarttumaan muihin...



Vielä noista hoitamisista&yökyläilyistä. Meillähän lapset ovat olleet yhden yönseudun yökylässä vanhemmillani ja toisen anopilla. Meillä kyllä hoitajat ottavat mieluusti hoitoon, mutta me vanhemmat emme ole raskinneet jättää... Tosin iltahoidossa ovat olleet useamminkin (no, edellisestä kerrasta on jo melkein 3 kk...), että olemme miehen kanssa päässeet esim. kavereiden kanssa baarissa käymään. Mutta nyt sitten ajattelimme kesällä repäistä ja lähteä miehen kanssa kolmeksi yöksi ihan ulkomaille... Jännittää jo tässä vaiheessa, mutta eiköhän se hyvin mene. Meillähän noiden muuttoajatusten takana on osin myös se, että siellä Treen seudulla turvaverkkoa ja hoitajia olisi paljon helpompi saada kuin täällä pk-seudulla. Helpottaisi elämää huomattavasti...



No joo. Meni taas oman navan ympärillä pyörimiseksi. Jatkan hedelmöityshoitolain ihmeelliseen maailmaan tutustumista...



Terhi