MAALIKSET ' 05 vko 15

ette huomanneet, niin lomalta palattu:)



En ole ehtinyt lukea pinoja, joten tulee ihan omanapaista juttua. Eli voi rauhassa ohittaa!!



Oltiin lomalla Levillä. Mun vanhemmatkin oli mukana, että päästiin ihan mäkeenkin. Loma alkoi huonoissa tunnelmissa, kun mies sopivasti sairastui. Hänellä meni su, la ,ma ti, ke sängynpohjalla. Vain kolme päivää ehti nauttia lomastaan. Esikoisen kanssa käytiin laskettelukoulu ennen lomaa (onneksi) ja nyt päästiin mäkeen. Alkuun häntä kyllä jännitti, mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja käytiin ihan isossakin rinteessä.



Meidän maalis Santtukin vietiin rinteeseen. Pojalle nro 25 monot jallkaan, sukset ja valjaat. Tuli " mies" mäen alas ihan jaloillaan. Kolme laskua laskettiin ja sitten väsähti. Ihan hieno aloitus laskettelu-uralle. Siis toivottavasti hän joskus innostuu lajista.



Levin jälkeen käytiin päivä kotona ja sitten lähdettiin mummolaan (miehen vanhemmille). Hyvin meni matka (3h) Porin suuntaan. Santtu nukkui melkien koko matkan mennen tullen.



Käytiin Kankaanpäässä Reiman tehtaanmyymälässä ja löydettiin esikoiselle ensi talveksi takki ja ensi syksyksi puku alennuksesta. Oli ihan kannnattava käynti, kun moiset vempeleet kuitenkin tarvitsee ensi vuonna.



Nyt koko perhe on nukkumassa, joten taidan tehdä heille seuraa.



T. lappu

Heräsin juuri, kun mies lähti töihin. Nyt ruokaa massuun ja hoidan itseni lähtövalmiuteen muutenkin - pojat pitää vetää ylös 45 minsan kuluttua, jos eivät ole itse siihen mennessä jo heränneet.



Luin eilen pinosta kuulumisenne. Menin illalla jo puoli kymmeneltä nukkumaan, joten jäi kommentointi ;) Erityisesti Ädälle toivon valoisaa kevättä, hyvältä kuulostaakin jo. Hienoa!



Jospas Tuulia onni potkisi tuon työpaikan suhteen! Ja Terhin perheeseen tietty samoja toivottelen. Olet sinä Terhi aikamoinen pakkaus noiden opiskelujen suhteen!!



Ei siis mitään kummempaa, kunhan tulin piipahtamaan. Huomenna pidän kokeita koko päivän, joten viikonloppu meneenkin sitten niiden parissa.



Pippandii

Rytmit taas miten sattuu, tällä kertaan Moonalla. Ammu alkoi jo klo 5.50..nyt sitten mennyt aamu ihan horteessa. Mimmi hräsi tuossa seisakn jälkeen, mutta vasta kasin maissa halusi pois sängystä. Käteviä nuo isot pinnasängyt ;)



Moonan suhteen hampaat varmaan temppuilee, mutta jos pidemmän päälle unet alkaa olla tälläsiä, se on siirryttävä yhtiin uniin. Uoh, ja se tietää aika paljon sisällä oloa,kun rattaisiin nukahtaa tirsoille kuitenkin. Eilen Moona nukkui kahet päikkärit=1½h..vähän nähän..ja yöunet 9h.



Tässä pitäisi käydä puuron laittoon. Aika harvoin syödään, kun kummallakin likalla se on joko lusikallinen tai koko annos. Yhtään ei tiedä milloin menee kaikki koirille. Miten muilla, mitä syötte aamupalaksi. Minä ootan innolla että Moona tulee 10kk että saa maitotuotteita antaa.



Lapulle tervetuloa takaisin lomalta!!



Ädä, kiva kun selitit asiaa..en tosiaan tiennytkään tällaisista jutuista. Tuntui aika tutulta. Minulla kun tuo syksy oli kovin raskasta aikaa.



Tel, huh..aikamoisia työ/opiskelujuttuja sinulla. Hienoa, että jollain riittää energiaa ja intoa =)



Nyt taitaa tullakin käsky, joten moi!



Tuulia

piti vielä Suohomppelille laittaa myöhästyneet synttärionnittelut!!



Tässä ollaan siivoiltu ja kohta lähetään ulos. Ensin vaan pitää katsoa tämän muorin peiliin. Iltapäivällä sitten mennään tutustumaan paikalliseen perhepuistoon. Tarkoitus olisi alkaa Mimmin kanssa käymään 2vuotiaiden kerhossa. Samalla reissulla käydään ehkä ystäväperheellä kylässä. Heillä on 4kk vanha vauva ja nyt eilen kertoivat että menevät kesällä naimisiin!! Ihanaa, meillä on ensi kesälle tiedossa kolmet häät. Veljeni menee heinäkuussa ja nämä sitten vasta syyskuussa. Yksi ystäväpariskunta menee maistraatissa, mutta pitävät pienet bileet sitten kavereille =)



Miekin voisin mennä uudestaan naimisiin. (jopa ehdottomasti saman miehen kanssa) Tajuton homma niiden järjestämisessä on. Meillä oli 180 vierasta ja pidettiin tanssilavalla järven rannalla. Olin vaan silloin 8vkolla raskaana ja pahoinvoiva =) Meni muutama vuosi, että en halunnut kuullakaan häistämme. Nyt kaihoisasti katselen kuvia, mitkä ei edelleenkään ole albumissa ;)



Teetän omasta hääpuvustani iltapuvun näihin häihin. Minulla oli tumman punainen korsettiyläosa niin teetän siihen sopivan helman. Kokeilin pukua yks päivä ja nyt mahdun siihen taas. =)



heips taas..



t

juuh, maalisneiti yski lähes koko yön. Ei paljon olla siis nukuttu. Keskimmäisen lääkärikäynti oli aamulla ja samalla kuunneltiin pikkuneidin keuhkot ja katottiin korvat. Kummallakaan ei mitään issään. MIkä siis tietty hyvä, mutta..............



Vau Tuulia, mä en taitais edes uskaltaa kokeilla hääpukuani. Tosin häistäkin tulee syksyllä 10v, johan siinä ajassa vaatteet kaapissa kutistuu;) Ollaankin harkittu jotain pienimuotoisia 10v hääpäiväbileitä. Katotaan nyt saadaanko aikaiseksi kun on häämatkakin vielä tekemättä.



Kuinkas Insinööriäidin perheessä voidaan, onko lisää potilaita. Jaksamista sinne!



Päiväuniaika itelläkin!

Terhin tuleva reissu kesällä ja Tuulian tuttavien häät kuulostavat kivalta! Mukava muutenkin lueskella teidän muiden suunnitelmista, muutoista ja työpaikoista. Aika paljon monellakin tapahtuu uusia asioita.



Meillä maaliskuinen on jo siedettävässä kunnossa. Eilen oksensi enää kerran sylissäni nukuttujen päiväunien jälkeen. Päivän söi raffereleita ja joi limsaa- tuli pidettyä suola- ja nestetasapainoa yllä... Viime yön nukkui tosi hyvin. Vatsa on vain kuralla, juomat pysyy sisällä, mutta ruoat tulee läpi. Aamupalaksi annoin tavallisen pienten lasten lihasosepurkin, mutta samantien istui potalla kakalla. Maito sitävastoin pysyi jo hyvin sisällä.



Tänään vatsa on siis möyrinyt, mutta ajattelematon/säälimätön minä kävin ulkona siitä huolimatta maaliskuisen kanssa aamupäivästä (halusi alunperin jäädä ulos leikkimään kun keskimmäinen oli viety kerhoon, joten ajattelin että voihan sitä ulkonakin käydä) ja simautin sitten vaunuihin unille. Saas nähdä missä kunnossa on kun herää... On siis ihan pirteä kunnes väsähtää ja nukkuessa on ihan veto pois. Iltapäivän maaliskuinen saa olla sisällä ja ehkä vähän ulkonakin, ei siis olla ihan turhan nuukia tuon kotona olon kanssa sairastelussa jos on jo puolikuntoinen eikä kuumeinen. Itse olen illalla menossa kaverin kanssa lenkille, joten pääsen vähän enemmänkin ulos.



Me muut perheestä olemme ainakin vielä kunnossa, saas sitten nähdä viikonloppua kohti. Nyt ei olekaan tarkoitus viikonlopuksi tehdä mitään ihmeempiä suunnitelmia, odotellaan ollaanko kunnossa ja nautitaan säistä: Ovat meinaa luvanneet lämmintä ja kivaa säätä. Siirrytään siitä nauttimaan ulkohommien ja pyörälenkkien muodossa. Enkä jotensakaan pelkää tuota vatsatautiakaan, ei ole mitenkään maailman pahin, vain normaali tauti. Miten aikooko muut nauttia säistä?



Niistä maaliskuisen ruoista. Muuten syö jo esim leipää (tai useinmiten vielä puuroa) iltapalaksi ja normaaleja ruokia, mutta on aika hidas syömään. Siksi aamuisin annan vielä noita pienten lasten lihasosepurkkeja, koska menee helposti ja nopeasti alas- muuten ei ehdittäisi mihinkään. Päälle sitten ehkä jotain käteen kuten keksin/hapankorpun yms. jos vielä maistuu/ehditään syödä. Hedelmät ei meidän maaliskuisella oikein mene alas (ei edes tavalliset banaani ja omena), eikä jugurttikaan muuten kuin harvakseltaan pillillä imettynä. Muroista en tykkää aamupalana (on jotenkin ravintoköyhän oloista- onkohan oikeasti vai minun joku päähänpisto), joten niitä syödään lähinnä välipalana joskus. Hieman siis mielikuvitusta puuttuu aamupalatarjonnan osalta ainakin minulla. Iltapala on helpompi kun on enemmän aikaa ja silloin voi tehdä vaikka vohveleita tai pannaria tai lämmittää lasten tykkäämiä coctailpiirakoita tms. normaalin leivän ja hedelmien lisäksi.



Meidän lapsissa on myös eroja miten aamupala uppoaa. Esikoinen syö reippaasti ja hyvin heti herättyään, esim. tänään upposi hyvin kinkkuvoileipä ja maidot 5minuuttia heräämisestä (tuli siis taas kiire). Kakkonen ei saa suupalaakaan uppoamaan puoleen tuntiin-tuntiin heräämisestä ja senkin jälkeen ehkä enintään puolikkaan hapankorpun! Ja maaliskuisella on vähän samoja elkeitä ettei heti herättyään mikään uppoa, mutta syö paremmin kuin keskimmäinen aamuisin-onneksi. Eli eroja tuntuu tuossa aamupalan tarpeessakin olevan: Meillä mies on samanlainen kuin keskimmäinen ei saa aamuisin oikein syötyä mitään ja ei ainakaan heti herättyään, minä sitten en voi lähteä mihinkään ilman kunnon aamupalaa, muuten en jaksa.

Täällä Tampereella on aivan ihana ilma. Aurinko paistaa täyeltä terältä. Kyllä tekisi mieli mennä hakemaan Jenna hoidosta ja olla vaan ulkona.



Syömisestä on ollut puhetta. Jenna syö nykyään todella hyvin. Nyt kun perunakin on alkanut uppoamaan, niin ruokailu on muuttunut mielekkääksi koko perheen yhteiseksi tapahtumaksi, eikä ole enää sitä hirmuista kiukkua, että en syö, en syö, pahaa! Aamupalan Jenna syö yleensä päiväkodissa, mutta tänä aamuna poikkeuksellisesti syötiin kotona. Tyttö huitaisi menemään lautasellisen puuroa, puolikkaan ruispalan, ja lasillisen vastapuristettua tuoremehua. Kyllä niillä eväillä pitäisi lounaaseen saakka jaksaa.



Muutoin meille ei kuulu oikeastaan mitään ihmeempää. Minä olen miettinyt syntyjä syviä, ihmetellyt kuinka ihanaa onkaan, kun on pieni lapsi. Ja kuinka nopeasti nuo lapset oppivatkaan kaiken. Kyllä minä olen todella onnellinen, että saan viettää aikaani tuon pienen ihmeen kanssa ja tietty iskän. Jossain kaukana haaveissa on se toinen taapero meidän perheeseen, mutta kaikki on niin epävarmaa sen asian suhteen, ettei oikein uskalla edes haaveilla. Kaikki aikanaan.



Ai niin, sitten vielä myöhästyneet synttärionnittelut synttärisankareille! Ainakin Tuulia on juhlinut synttäripäivää.



Meillä on lauantaina kummitytön 2-v synttärit. Ihanaa mennä katsomaan kummityttöä, on ollut sitäkin taaperoa jo kova ikävä. Tänään pitäisi käydä ostamassa synttärilahja. Karkaisikohan sitä töistä vähän aikaisemmin, niin ehtisi rauhassa shoppailla. =)



t. Marju

nopsaan vielä kommentoin aamupala-asiaa, ennenkuin menen maaliksen kanssa " pihahommiin" . Keskimmäinen vähän pirteämpi, joten uskallan jättää sisään kun ollaan vain omalla pihalla.



Meidän neiti on aamusyöppö. iltaisin ei aina syö oikein kunnolla. Iltapala saattaa olla vain muutama kurkun siivu. Mutta aamulla uppoaa..vähintään iso (lähes aikuisten) annos puuroa. Usein itse pyytää puuroa, jos en ole valmikksi keittänyt. saattaa hyvinä päivinä vedelle kolmekin aamiaista esim: klo6 iskän kanssa weetabix, klo7 esikon kanssa puuroa ja klo8 hoitolasten kanssa vielä puuroa tai karjalanpiirakan tms. Juu ja lounaan syö klo11 maissa myös hyvin mutta siitä eteenpäin annokset selvästi pienenee. Viikonloppuisin(kun ai jaksa puuroa laittaa) saattaa mennä koko bansku ja kaksikin weetabixiä. Hedelmiä ja kurkkua, porkkanaa söis varmaan kilon kerralla jos sais. Ei ole tytön syömisessä valittamista. On kokemusta myös huonosyömäisestä lapsesta (nimittäin esikoisemme) ja hedelmiä ja kasviksia hylkivästä(keskimmäisemme) joten uskon etten liioittele maaliksen hyvää ruokahalua. Sympatiat ruoka-asioiden kanssa kamppaileville!

kun lapset nukkuvat.



Kämppä on kuin pommin jäljiltä ja pyykkivuoren päällekin pystyisi vallan kiivetä, mutta en saa mitään aikaiseksi. Lapset olivat kerhossa/puistossa 3h ja minä vaan haahuilin kotona. Oli vaan niin ihanaa olla pitkästä aikaa rauhassa. Mies varmaan pyörtyy kotiin tullessaan.



Tuulialle tsemppiä työpaikan saamisessa. Kivan lyhyt työmatka tulisi.



Tuli mieleeni, että vähän tunnustelin työpaikan suhtautumista jos en menisikään vielä ensi maaliskuussa toihin. Tarhapaikkoja on niin vaikea saada kesken vuoden, että ajattelin mennä töihin vasta elo-syyskuussa 2008. Esikoinenkin pääsisi suoraan esikouluun, eikä tarvitsis sopeutua ensin päiväkotiin, sitten mahdollisesti kesällä varapäiväkotiin ja syksyllä eskariin. Olisin sen puoli vuotta ikään kuin virkavapaalla, vaikka yksityisellä puolella ei virkavapaita tunnetakaan. No en kuitenkaan saanut täysityrmäystä, vaan laittoivat asian harkintaa. Luulenpa, että onnistuu....sormet ja varpaat ristissä ....



Insinööriäidin maalikselle paranemisiä. Toivottavasti ette sairastu kaikki peräkkäin. Vatsatauti on mun mielesta vaan niiiin kamalaa. Muistelen varmasti ikuisesti elämäni kamalinta vatsatautia rv 39+jotain.



Meillä asuu mun vanhemmat lähellä ja kätämme toisinaan heidän lastenhoitopalveluja. Ei meidänkään lapset yökylässä ole kovin usein olleet, mutta joskus kuitenkin. Viimeksi tammiskuussa olivat 4 yötä. Joskus viedään lapset mummilaan ihan vaan kaupassa käynnin ajaksi. On se aika ihanaa, että tukiverkostoa löytyy näin läheltä. Osaan sitä todella arvostaa, varsinkin kun kuulee muista joilla ei ole tätä mahdollisuutta.Kiva kun omat vanhemmat ovat vielä suht nuoria ja hyväkuntoisia, että lapset voi heille jättää. Miehen vanhemmat asuvat kaukana, eikä heitä voi siten pyytää auttamaan ja toisaalta mun appiukko on 77v, eli ei ihan nuori enää. Vertailuksi: mun mummo on 79. Itsekseni jaksan sitä päivitellä.



Ei, mutta kyllä mun on nyt ihan pakko mennä edes keittiö raivaamaan.



Ai tuli vielä mieleen, että mustakin olisi niin kiva viettää vielä omat häät uudestaan (samoin täällä, että tämän oman miehen kanssa) ja käydä häämatkallakin. Eilen tuli tässä taivaan tulet- tv sarjassa syyshäät ja jotenkin mulla veti mielen niin haikeaksi. Mä aina olisin halunnut syyshäät, mutta sitten kuitenkin mentiin naimisiin toukokuussa. Olin vielä raskaanakin rv 20+. Tosi se häiden järjestely ei kyllä yhtään innosta. Että myötätuntoinen ajatus sinulle Suohomppeli. Mitenkäs se nyt meneekään, että lopussa se kiitos seisoo! Heh heh



Me päästään toukokuussa mun serkun häihin. Tosin en tiedä kuinka kivaa se nyt lasten (lue Santun) kanssa on. Vuokkoko se tässä taannoin kirjoitteli kuinka kivaa heidän Ässän kanssa oli matkustella kun on niin sopeutuva poika. Juu, ihan vihreänä kateudesta luin sitä, sillä meillä on ihan päinvastoin. Saa Santun kanssa oikein vältellä kaikkia menoja ja reissuja kun on niiiiin epäsopeutuvaunen poika. Jaksaa räyhätä ja kiukutella, on niin pirun epäluuloinenkin kaikkea uutta kohtaan. Taisin kuvata 2v neuvolassa poikaani sanoin: vaikea takertuja, mutta kuitenkin niin ihana.



Ei mut nyt mä meen!



T. lappu

Se on sitten " loman" jälkeinen eka työpäivä takana, tosin vain kävin aamulla toimistolla ja tulin sitten kotiin lukemaan (ja pitää vielä illalla jatkaakin). Kyllä veti stressikierrokset taas ihan kymppiin, kun kävi töissä... Jotenkin taas kaikki vaan valitti, alaisille ei mikään kelpaa jne. Hohhoijaa. Olis taas kyllä se fiilis, että vois vaihtaa työpaikkaa... No, kai se taas tästä.



Suohomppelille myöhästyneet synttärionnittelut! Piti onnitella jo aiemmin, mutta unohtui...



Häistä oli puhe. Kyllä minäkin voisin tuon miehen kanssa vielä uudelleenkin vihille mennä. Meillä oli tosi kivat häät (kesällä tulee 9 v), joten mieluusti sitä samanlaiset viettäisi taas. Mutta järjestelyissä oli aika iso homma, vaikka meillä kyllä kaasoni ja vanhempani osallistuivat järjestelyihin kiitettävästi, samoin sitten sisarukseni, joten paljon en edes joutunut tekemään itse. Hääpukuun en kyllä taitaisi mahtua... Varmaan kymmenen kiloa pitäisi pudottaa... Mutta olispahan hyvä syy shoppailla uusi hääpuku ;-) Olen kyllä leikitellyt ajatuksella, että jos ensi vuonna, kun tulee 10 v. naimisissaoloa täyteen, järkkäisi jotkut pienimuotoisemmat bileet. No, katsotaan.



Aamiaista meidän Saana on superhuono syömään. Puuro ei uppoa kotona, hoidossa kylläkin. Kotona ei mene oikein mikään, vajaan leivän voi saada uppoamaan tai sitten muroja. Minä muuten ostin sellaisia ruismuroja, kun niissä näytti olevan ihan hyvä ravintokoostumus - minulla kun on vähän samaa vikaa kuin Insinööriäidillä, että murot eivät tunnu kunnon ruoalta. Jotenkin ruismurot eivät tunnu sitten niin pahalta ;-)



Meilläkin Saana on sitä tyyppiä, että heti heräämisen jälkeen ei voi syödä. Minä taas en sitten voi lähteä kotoa ilman aamiaista. Nuutti on jotain tuolta väliltä, samoin mies.



Muuten: onko kellään useamman lapsen äidillä vinkkiä siitä, miten ruokailut saisi sujumaan niin, että pöydässä syötäisiin eikä pelleiltäisi? Meillä meno on välillä sellaista, että hermo on katkeamispisteessä, kun molemmat ilveilevät toisilleen ja lietsovat hepulia ruokapöydässä. On kokeiltu kaikenlaiset pois pöydästä joutumiset, lelujen pois ottamiset jne., auttavat ehkä sillä kertaa, mutta sitten seuraavana iltana meno on ihan sama. Ei millään viitsisi tehdä syömisestä mitään taistelukenttää joka kerta. Pitääkö minun siis pistää muksut vain eri aikaan syömään vai mikä auttaisi?????????????



Sengille piti vielä sanomani, että kun tunnet meidän muksujen hoitajan, niin ethän hänelle puhu mitään noista meidän muuttokuvioista vielä... Ei olla puhuttu siis paljon muille kuin omalla perheelle ja kavereille (ja sitten täällä julkisesti netissä...) vielä, kun on niin epävarmaa... No, oletan, ettet muutenkaan puhuisi, mutta varmistelen ;-)



Olen tainnut antaa itestäni vähän liiankin tarmokkaan kuvan... Kyllä sitä saa aika lailla repiä itsensä hommiin, että saa nuo opiskeluhommatkin tehtyä. Mutta onneksi nyt on pakko, että saa paperinsa vielä vanhan tutkintojärjestelmän aikaan ulos, ei tarvitse sitten niin paljon sumplia kaikkea... Oikeasti en siis ole mitenkään tarmokas, vaan lähinnä laiska...



Jahas. Jospa menisi laittamaan lapsille välipalaa. Hain siis heidät jo n. tunti sitten hoidosta. Heillä oli muuten tänään valokuvaus. Ihme kyllä Saanakin suostui kuvattavaksi, viime vuonna oli meinaan vähän vaikeuksia...



Nyt lopetan!



Terhi&muksut

ennätystäni viestien määrässä/pino. Huomaa että olen sairasta lasta hoitamassa, jää liikaa aikaa. Sain päivällä siivoushepulin ja pyyhin jopa pölyjä rätillä. Ehkä olis useammin syytä tarttua rättiin...



Tel: ole huoleti, en ole mitään puhunut. Hoitajanne ei varmaan tiedä että " tunnemme" , ei olla puhuttu aiheesta. Mun mielestä hänen (eikä muidenkaan ) työkavereiden tartte mun vapaa-ajan puuhista tietää?

kysymääsi ruokailuasiaan en osaa auttaa.Olen supernanny ohjelmia katsoessani aina sanonut että meillä nukkumiset ja syömiset sujuu, ongelmat on sitten jossain muissa asioissa. Enkä tällä tarkoita todellakaan olevani mikään superkasvattaja,päinvastoin. niinhän se menee ettei suutarin lapsilla ole kenkiä;)



Jaaha pikkukakkonen rupeaa loppumaan, kohta ei kellään ole mitään tekemistä................aarghh

Ensinnäkin pikaista paranemista sairastupiin!

Insinööriäidillä on ihailtava asenne sairasteluihin, itse ole aivan kauhuissani vatsataudista...se on vaan niin inhottava tauti että kartan sitä kuin ruttoa jos vain mahdollista ;/

Niin ja ONNEA TUULIA ja SUOHOMPPELI, näin myöhästyneenä mutta kuitenkin =)

Aamupalasta ollut puhetta...? Niin meillä tuo aamupala syödään usein hoidossa ja on puuroa tai sitten leipää tms. Kotona milloinka mitäkin, murojakin...suurin herkku on neidille mannapuuro tai vispipuuro. Ruokahalu vaihtelee, nyt taas hiukan tökkii kun kakka panttaa vatsassa.



Kerroinko jo että meillä siirryttiin 170cm sänkyyn pääsiäisenä? No näin tapahtui ja erittäin hyvin vaihdos sujui. Pinnasänky on taas meidän makkarissa odottamassa uutta tulokasta. Josta puheenollen...TUULIA ja muut kakkosen tai useamman saaneet: Ei kait massu voi nyt jo pulpahtaa? Käkääks, näin kävi ja kohta joudun turvautumaan mammahousuihin. Turvotusta lie suurin osa mutta toisen kanssa kaiketi vatsa pullahtaa jo helpommin? Nyt siis rv 10 ja jotain.



Mitäs muuta pitikään sanoa...Pätkii ja pahasti. Tänään piti turvautua mummoon, otti likan hoitoon. Miulla vaan loppui virta ja pieni lepo työpäivän jälkeen teki hyvää. Oon ollu tosiaan aika väsynyt.



Nyt pesemään väriä hiuksista vielä kun on nämä hiukset päässä! Heippa!

Emilialla juu ollu nuhaa ja yskää ja tänään nousi kuume:S



Meilläkin nyt Emilia nukkuu kolmatta yötä 80x200 sängyssä johon pappa teki laidat ja hyvin on mennyt.



Nasulina en osaa tohon masun kasvuun oikeen sanoa kun mulla siis oli esikoiseen yli 12 vuotta aikaa noissa odotuksissa. Mutta olen kuullut jos on lyhyt väli ni masu saattaa aikasemmin jo näkyä/tuntua.



Syömisistä meil ei neiti oikeen tahtos syödä yhtään mitään:S Ei saa syöttää ja sitten ns. itse syö mut tänäänkään ei lusikallistakaan suuhun mennyt:S Kurkkua järsi ja maitoa joi. Viiliä tai jugurttikaan ei sen paremmin mene. Puuro ei oo laskenu aikoihin enään:S Murotkaan ei kelpaa:S Tuntuu et pyhällä hengellä elää:S Ja oli siis jo ennen sairastumista toi syöminen tullut huonoksi kun aikasemmin söi hyvin:S



Mut nyt nukkumaan öitä



T.Satu + Emilia

Ja paranemisia muihinkin koteihin! Toi oksutauti on kans mun kammotus varsinkin ny viimeks ku Emilia oli siin rotaviruksessa ni ei ollu oikeen hääviä:S



Minä taas

yömyöhällä täällä, mutta kun mies on reissussa, niin en osaa mennä ajoissa nukkumaan.



Omat reissut on hetkeksi reissuttu. Pariisissa oli paljon töitä ja riittävästi myös vapaa-aikaa. Keikka sujui mallikkaasti ja rahaa kului tolkuttomasti. Se niistä päivärahoista.. Tulin pitkäperjantaina kotiin ja lähdin heti lauantaina aamutuimaan Poriin. Mies oli lähtenyt paria päivää ennen jo Kaisan kanssa pääsiäisen viettoon sinne. Oli muuten melkoisen rankkaa olla 8 päivää erossa lapsesta. Kyllä sitä kaiholla katseli kaikkien muiden muksuja.



Pääsiäinen sujui juhliessa. Lauantaina siskon tupareissa ja sunnuntaina oli Kaisan synttärikahvitukset anopilla. Lämmitettiin rantasaunakin ja oltiin mökillä yötä. Meillä on siis talviasuttava mökki. Tuli ihan huima ikävä kesää!! No, kun aika kuluu tätä vauhtia, niin kesäkin on tuossa tuokiossa.



Töitä paahdetaan edelleen tolkuttomasti. Opiskelut on jääneet sivummalle, vaikka ei mulla mitään hommia ole vielä rästiin jäänyt. Tutkimussuunnitelma lopputyöstä pitäisi olla valmis kuun loppuun menessä, siitä vaan taitaa tulla se ensimmäinen rästi.. Työtahtiin pitäisi saada jotain muutosta, ei tätä tahtia enää jaksa kovin kauaa. Ja ahdistaa, kun ei koskaan ehdi näkemään ketään ystäviään. Edes naapurin perhettä en ole nähnyt kertaakaan tämän vuoden puolella ja nyt on jo huhtikuun puoliväli. Saatika jotain kauempana asuvia ystäviä. Enkä edes sähköpostia ole saanut kirjoitettua. Ääh.



Kaisa on edelleen kamalan ihana ja välillä ihan kamala. Tänään raivokohtauksia oli keskimääräistä enemmän, mutta välillä on päiviä, jolloin uhmaa ei ole juuri lainkaan. Kaisaakin tämä jatkuva reissaaminen vaivaa - tuntuu, että melkein koko ajan jompi kumpi meistä on pois kotoa. Tänään syötiin miehen kanssa aamupalaa samaan aikaan kotona ja todettiin, että edellistä yhteistä aamiasta kotona emme edes muista..



Tässäpä näitä kuulumisia pitkästä aikaa. Palailen päivän puheenaiheisiin toisella kertaa, nyt on pakko suunnata sänkyyn. Huominen opiskelupäiväkin uhrataan jälleen kerran työlle, joten aamulla on aikainen herätys.



kua ja Kaisa

Ensinnäkin muillekin sairastupalaisille jaksamista ja paremista! Empulle ja Sengille myötätuntoa. Sengin tavoin minullakin on aikaa nyt kirjoittaa kun luuhataan vaan kotona.



Nasulinalle piti sanoa että minulla ainakin on joka raskaudesta vatsa pömpsähtänyt aikaisemmin esille: Ihan normaalia, venyy helpommin kun on uudestaan raskaana.



Kuan elämä kuulosti aika kiireiseltä ja ihan erilaiselta kuin meidän. Varmasti teillä on tohinaa.



Meillä siis sairastetaan urakalla vatsatautia. Eilen illalla alkoi keskimmäinen 5v valittaa vatsaa ja itkemään, ripuloitsi ja illalla alkoi oksentelu, jota jatkui koko alkuyön. Itse olin illalla vielä lenkillä, mutta sen jälkeen alkoi ripuli ja alkuyöstä vatsakipu, ripulointi ja oksentelu. Mies aloitti sitten yöllä minun jälkeeni oksentelun ja ripuloinnin. Me kolme sitten nukuimme sen minkä pystyimme meidän makuuhuoneessa ja autettiin 5v:sta oksentamisessa ja käytiin vuototellen vessassa. Onneksi esikoinen ja maaliskuinen nukkuivat hyvin talon toisessa päässä.



Aamulla veto oli pois, mutta neste jo jotenkin pysyy sisällä, jossei välitä vesiripulista. Mies ja keskimmäinen nukkuvat, maaliskuista nukutin iäisyyden päiväunille (ei ollut kovin väsynyt kun oli oltu vaan sisällä). Maaliskuinen söi jo normaalisti ja vatsa on enää löysä, ei vesiripulia. Esikoisen odotin sitten koulusta, hän on kunnossa ja saa sätkyn jos me yritämme tulla lähellekään: Sanoi pysyvänsä pois ettei saa vatsatautia. Saas nähdä saako vielä myöhemmin.



Tässä siis tämä loppuviikko menee, vähitellen parannellessa. Miehen ja keskimmäisen mielestä tauti oli kamala, mutta kärsivät kyllä eniten (oksennusrefleksi jäi päälle vaikkei mitään enää tullutkaan). Musta tää oli normaali vähän rajualkuinen vatsatauti. Ei niitä nyt niin kannata inhota, kun lapsiperheessä kuitenkin niitä sairastetaan vuosittain (ainakin meillä ollut siis aika monta viimeisen 7v aikana). Meillä oli viime kesänä kaksi tautia kahden viikon sisään, mutta eivät kovin pahoja. Tähän on jo totuttu. Enemmän inhoaisin kihomatoja ja täitä, joita kumpiakaan meillä ei tiettävästi ole ollut, vaikka olenkin pelästynyt että on (päiväkodista eskarilaisen ja keskimmäisen kavereiden kautta mahdollisuus kulkeutua). Niissä kun puhutaan kuukaudenkin häätöajoista ja mielettömästä kämpän puunauksesta. Lisäksi paha a-viruskin tai muut vastaavat taudit voivat olla ikävämpiä kuin vatsatauti, koska saattavat aiheuttaa jälkitauteja ja pitkiä tulehdus/lääkekierteitä, vatsatauti kuitenkin menee aina ohi ja on yleensä vaaraton (jossei sitten kuivumista ole), vaikka tuntuukin sairastaessa inhottavalta.



Säistä kyllä ajateltiin nauttia, ollaan ulkona vaikka puolikuntoisina. Muuten kannattaa suunnitelmat jättää suosiolla. Vain jos esikoinen ei sairastu voitaisiin sunnuntaina jo kuvitella tekevämme pidempi pyörälenkki esikoisen kummeille katsomaan uutta terassia, mutta sisälle ei kannata vielä mennä varoiksi ettei tartuteta. Samaa logiikkaa ajattelin pitää noiden lasten kavereiden kanssa, kunhan tuo keskimmäinen eka kuntoutuu että jaksaa. Siis päivä ilman tautia sisällä ja sitten ulos, muttei liian läheisiä kontakteja toisiin.



Muuten täytyy keksiä itselle tekemistä, vähän tosin väsyttäisi. Täytynee tehdä vaihtikset ja mennä päiväunille kunhan mies ja keskimmäinen heräilevät. Sitten täytyy vaan kiusata miestä seuranpidolla ja jutella kaikesta mitä mieleen juolahtaa (mies ei puhumisesta niin paljoa välitä). Nyt on suunnitteilla ainakin rahavarojen tarkistaminen saataisiinko tänä kesänä vielä keskeneräisen uima-altaan päälle kasvihuone (tarjouksia jo katseltiin ja ollaan katsottu puoli vuotta). Sitten varsinainen pinnoitus ja pumput yms. jäisivät seuraavalle kesälle. Eli pidemmän aikavälin suunnitelmia meillä nämä projektit. Ja niistä on ainakin kiva jutella, tosin rahan meno hirvittää.

Moi!

Huh mikä viikko takana. Onneksi on viikonloppu edessä :)

Empalta piti kysymäni että onko Emilia aina ollut vähäruokainen? Kun olen kuullut että tässä 2v iässä hyvin monilla tulee näitä ruokalakko -hetkiä. Jopa siis viikkoja. Lähes kaikilla lähipiirissäni on ollut sama ongelma. Ruokaa kannattanee tarjota kuitenkin se 4-5 kertaa päivässä ja karsia mahdollisimman paljon herkkuja pois. Tai näin yritän itse toimia jos sapuska ei meinaa maittaa. Meillä on ongelmana tuo kova vatsa vaan edelleen. Nyt yritti tehdä 2 päivää kakkaa ja tänä iltana sai sen vihdoin tehtyä. Edellisestä kerrasta onkin jo 4 päivää. Neuvolassa ei siihen paljon korvia lotkautettu, lapsi ei sitä kuitenkaan itke?! Pitääkö aina sitten kärsiä ennenkuin asialle voi jotain tehdä. Niin ja mitä sitten....meillä juodaan paljon vettä, syödään kuivattua luumua, annetaan levolacia/duphalacia tarvittaessa, syödään kuituja ja kasviksia ja liikutaankin niinkuin nyt normaalisti 2v liikkuu. Vältän juustoa, banaania, maitotuotteita jne.



Pikaista paranemista myös ainakin Empan ja Insinööriäidin perheille! Nyt en muista oliko muita sairastupalaisia...oliko vielä Sengikin...? Minä oikein " ihmettelen" että missä meidän kevätlentsu viipyy? Parempi olla vaan ihmettelemättä ja kiitellä jokaisesta terveestä päivästä.



Kiva oli kuulla Kuastakin. Teillä tosiaan kiirettä riittää.



Mikäs on nyt ollut Tuulian vointi?



Mutta toivottelen kaikille oikein mukavaa viikonloppua!



Heippa!

Täällä n. tunti sit kotiuduttiin päivystyksestä. Korvatulehdus siellä sitten oli. Eritettä oli toisesta korvasta valunut. Mutta eivät nähneet tärykalvoa. Sanoivat että on joku ulkokorvan tulehdus.



Nasulina Emilia on ollut aiemmin todella hyvä syömään mutta nyt viime aikoina ei ole antanut syöttää muutaku viilit ja jugurtit ja välillä menee ruokaa suuhun ja väliin sit ei oikeen mitään. Neuvolassa sanoin asiasta mutta kun oli kasvanut kuitenkin tasaisesti ni ei siihen sit puututtu. Ja nyt kun on kipeä tuntuu et ei mee sitäkään.



Toivottavasti nyt tuo lääkekuuri riittää ettei tul kierrettä.



Paranemisia jokaiseen sairastupaan.



T.Satu ja Nukkuva korvapotilas Emilia

Pääsiäinen sujui hyvin ja meni todella nopeasti. Tuli kyläiltyä taas oikein urakalla.

Vietiin Henri lauantaina mammalle ja pappalle yökylään. Saatiin siivottua kotona kunnolla ja käytiin ulkona syömässä. Mä kävin vielä päivällä Myllyssä shoppailemassa. Oli oikein rentouttava päivä. Ostin itselleni kesäksi äitiyscaprit. Toivottavasti tulee ennen juhannusta lämpimiä ilmoja ettei ihan menny rahat hukkaan. Mietin vaan etten viitsi näillä pitkillä housuilla kesällä kulkea jos on lämmintä. Täytyy myydä ne sit ensi keväänä. Meinasin ensin tilata H&M:ltä mutta olivat jo loppu. Nyt liikkeessä oli yksi kappale mun kokoa jäljellä joten olihan se pakko ostaa pois : )



Mä tässä odottelen, josko tulis kutsua töihin tälle viikolle. Tänään olis sopinut ja huomenna mutta sitten torstaina ja perjantaina on viimeiset koulupäivät ja en töihin pääse. Pitäis jostain saada rahaa koska seuraavaksi tulee rahaa vasta 11.6!! Huh, siihen on pitkä aika.



Mitäs mieltä olette, kehtaanko soittaa Kelalle kun sain äitiyspäivärahapäätöksen ja mulla nousi raha vain 30 senttiä per päivä vanhaan rahaan nähden? Sillon raha oli 60% palkasta ja nyt pitäis olla 70%. Samoista tuloista vielä lasketaan paitsi et vuoden 2003 tuloihin nähden pitäis olla tullu jotain indeksikorotuksia. Ei kuullosta mun mielestä oikealta...



Nyt ei kyllä tule mitään järkevää asiaa joten vetäydyn takavasemmalle. Tulkaas tytöt kirjoittelemaan kuulumisianne!



Kalamami, Henri ja masuasukki rv 30+

Muilla alkoi arki, minä olen talvilomalla vielä pari päivää. Lapset menivät hoitoon, kun minulla on kaksi kymmensivuista esseetä kirjoitettavana tässä näinä lomapäivinä... Haen heidät kyllä jo kolmen jälkeen, eli tulee lyhyemmät hoitopäivät, mutta pakko heidät oli sinne viedä, että saan hommat tehtyä.



Loppupääsiäinenkin meni mukavasti. Sain kuin sainkin ikkunat pestyä ja verhot laitettua, ja siitäkös tuli hyvä mieli. Muuten käytiin sitten sunnuntaina vähän ajelulla (me harrastamme lähiseudun " sightseeingejä" aina välillä, ts. käymme ihailemassa toisten upeita taloja ja maisemia muutenkin...) ja eilen yksillä kavereilla kahvilla. Ja sitten vähän ulkoiltiin jne.



Saanan kuumetauti osoittautui onneksi yksipäiväiseksi, mikä oli sikälikin hyvä, että minulla alkoivat jo hermot mennä, kun lauantaina ei päässyt lasten kanssa ulos (mies siis reissussa, tuli vasta illalla) ja heillä alkoivat sitten kierrokset vähän nousta... Kyllä huomaa, että muksut pitää saada vähintään kerran päivässä ulos riehumaan energiaansa pois... ;-) Mutta nyt siis neiti on jo terve, yskäkään ei ole enää paha.



Sitten piti vielä kommentoida Tuulalle, että tosi kaunis nimi teidän neidillä! Itsekin olen aina tykännyt Katariina-nimestä, pienenä aina haaveilin, että olisipa minun nimeni joko Kristiina tai Katariina... ;-)



Ja Kalamamille: soita ihmeessä Kelaan siitä äitiyspäivärahasta. Kyllähän sitä nyt kysyä saa, jos kummastuttaa. Muutoksen vähäisyyden voivat tietysti selittää esim. matkakuluvähennykset, jos ne ovat olleet erilaiset eri verotuksissa. Mutta kannattaa kysyä, ihmiset ne rahoja siellä Kelassakin laskevat ja virheitä sattuu.



No niin. Jospa jatkaisi harkkatyön tekemistä, niin saisi joskus valmistakin...



Aurinkoista päivänjatkoa!



Terhi&muksut