Kuinka aikaisin tapailumiehelle pitäisi kertoa, ettei halua saada lapsia?
Jos on jo muutaman kerran nähty, pitääkö kertoa?
Vai pitäisikö roikuttaa asiaa myöhemmäksi?
En tarkoita siis "en halua nyt" vaan tarkoitan jos äitiys, raskaus, synnytys ei ole ikinä kiinnostanut ja ne tuntuu täysin vieraalta.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi edes treffeille lapsia haluavan kanssa. Etkö kunnioita yhtään omaa aikaasi, eihän tässä ole kyse vain sen treffikumppanin toiveista vaan sinunkin. Miksi edes tapailisit ketään tietämättä yhtä tärkeimmistä kumppanin valintaan vaikuttavista seikoista? Etkä halua ITSE tietää mahdollisimman aikaisin, haluaako se toinen tehdä lapsia?
Olen mies. Minulla ei ole vahvaa mielipidettä lasten hankkimisesta. Jos sopiva nainen tulee vastaan, voisin hyvin ruveta isäksi. Toisaalta ihan hyvin voin jäädä lapsettomaksikin. Sen sijaan asian tivaaminen heti ensi tapaamisella kyllä aiheuttaisi vähän kulmien kohottelua, ihan kuten tuo toinen mies jo kirjoitti.
Kulmien kohottelua aiheuttaa ennemminkin se, että luulet pystyväsi loisimaan isäksi naisen siivellä ilman että suunnittelet tai valmistaudut asiaan, tai otat sitä edes tavoitteeksesi. Suojelkoot luoja naisia tuollaisilta loisilta.
Vierailija kirjoitti:
No itse sovittiin miehen kanssa jo tapailun alkuvaiheessa, että lapsia ei tulla hankkimaan. Kun oltiin oltu yhdessä 10 vuotta, koin, että saattaisin sittenkin ehkä haluta yhden, kokeeksi. Miehen suostuttelu tähän ajatukseen otti viisi vuotta. Lapsen syntyessä olin 36v. Koska lapsi oli kiva ja mukava, hankittiin vielä kaksi lisää neljänkympin molemmin puolin.
Ei sitä siis aina heti tiedä, haluaako joskus lapsia.
Kiva tarina ja terveetarvot: teille toistenne seura oli tärkeämpää kuin toisen välinearvo pillu-kohtu-tissinä tai siemenkoneena. Hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun se tulee puheeksi, ei sinulla mitään tilivelvollisuutta ole. Jos asia on miehelle tärkeä niin hän voi itsekin asiaa kysyä, turhaan sinä hänen puolestaan asiaa mietit.
Luulisi tuon nyt olevan apllekin tärkeä asia. Eli kai ap sitä omastakin puolesta miettii, eikä halua tuhlata aikaa suhteeseen joka päättyy kun toiselle tulee se vauvvvakuume.
Toisella tapaamisellamme puhuimme siitä, haluammeko lapsia vai ei. Totesimme sitten, että adoptoidaan, jos ei omia saada. Olimme tuolloin hyvin nuoria.
No, nyt on meillä jo lapsenlapsiakin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi edes treffeille lapsia haluavan kanssa. Etkö kunnioita yhtään omaa aikaasi, eihän tässä ole kyse vain sen treffikumppanin toiveista vaan sinunkin. Miksi edes tapailisit ketään tietämättä yhtä tärkeimmistä kumppanin valintaan vaikuttavista seikoista? Etkä halua ITSE tietää mahdollisimman aikaisin, haluaako se toinen tehdä lapsia?
Olen mies. Minulla ei ole vahvaa mielipidettä lasten hankkimisesta. Jos sopiva nainen tulee vastaan, voisin hyvin ruveta isäksi. Toisaalta ihan hyvin voin jäädä lapsettomaksikin. Sen sijaan asian tivaaminen heti ensi tapaamisella kyllä aiheuttaisi vähän kulmien kohottelua, ihan kuten tuo toinen mies jo kirjoitti.
Ja sinäkään varmaan et pysty selittämään miksi.
Ps. Täysvelana en halua tapailla ketään jolla ei ole mielipidettä edes yhteen elämän tärkeimmistä ja vaikuttavimmista päätöksistä. Tuollainen "ihan sama, vaimo päättää" matomeininki on ihan helvetin turnoff. Tulee mieleen että äijä on muutenkin sellainen mielipiteetön, laiska löllö jota ei kiinnosta juuri mitään kunhan edessä on töllö ja kädessä kalja.
Huomaan että kirjoitin huonosti, kun tulkitsit noin väärin. Missään tapauksessa asia ei siis ole "ihan sama, vaimo päättää". Tarkoitin sitä, että saatan kohdata naisen, jonka kanssa tiedän haluavani lapsia. Jos en kohtaa tällaista naista, niin sekin on aivan ok. En todellakaan suostuisi lastenhankintaan kenen tahansa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Toisella tapaamisellamme puhuimme siitä, haluammeko lapsia vai ei. Totesimme sitten, että adoptoidaan, jos ei omia saada. Olimme tuolloin hyvin nuoria.
No, nyt on meillä jo lapsenlapsiakin. :D
Niin siis adoptoitteko vai ette?
Mun mielestä sen joka niitä haluaa, tulee ensisijaisesti varmistaa asia eikä olettaa että toinen haluaa olla joku lastentekoväline. Liian ajoissa kysyminen eli ekoilla treffeillä on musta kuitenkin tyylitöntä. N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisella tapaamisellamme puhuimme siitä, haluammeko lapsia vai ei. Totesimme sitten, että adoptoidaan, jos ei omia saada. Olimme tuolloin hyvin nuoria.
No, nyt on meillä jo lapsenlapsiakin. :D
Niin siis adoptoitteko vai ette?
Saimme omatekoisia.
Adoptio sinänsä ei ole ollut outo ajatus, koska minut on adoptoitu.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä sen joka niitä haluaa, tulee ensisijaisesti varmistaa asia eikä olettaa että toinen haluaa olla joku lastentekoväline. Liian ajoissa kysyminen eli ekoilla treffeillä on musta kuitenkin tyylitöntä. N33
Tyylitöntä? Eikö se ole reilua ettei roikuta toista ihmistä suhteeseen jossa ei halua olla? Monesta muusta asiasta voi tehdä kompromissin, mutta ei lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun se tulee puheeksi, ei sinulla mitään tilivelvollisuutta ole. Jos asia on miehelle tärkeä niin hän voi itsekin asiaa kysyä, turhaan sinä hänen puolestaan asiaa mietit.
Tässä oli kyse siitä ettei mene suhteessa liian pitkälle ettei synny tunteita. Jos tulee tunteet mukaan ja halutaankin eri asioita, se on kipeämpää erota.
Tuo pitäisi olla tiedossa jo ennen tapaamista.
Mitä tarkoitat että pitää kertoa? Etkö sitten halaisi jostain syystä kertoa? Itse kerroin ekoilla treffeillä, koska etsin tietysti miestä joka ei halua lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse sovittiin miehen kanssa jo tapailun alkuvaiheessa, että lapsia ei tulla hankkimaan. Kun oltiin oltu yhdessä 10 vuotta, koin, että saattaisin sittenkin ehkä haluta yhden, kokeeksi. Miehen suostuttelu tähän ajatukseen otti viisi vuotta. Lapsen syntyessä olin 36v. Koska lapsi oli kiva ja mukava, hankittiin vielä kaksi lisää neljänkympin molemmin puolin.
Ei sitä siis aina heti tiedä, haluaako joskus lapsia.
Kiva tarina ja terveetarvot: teille toistenne seura oli tärkeämpää kuin toisen välinearvo pillu-kohtu-tissinä tai siemenkoneena. Hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille.
Jos toista pitää suostutella 5 vuotta muuttamaan mielipide vanhemmuudesta, se ei ole reilua kumppania kohtaan. Se on painostamista. Katumisen riski kasvaa kun päätös ei lähde omasta halusta vaan kumppanin käskytyksestä ja pelosta että kumppani eroaa.
No sen tapailumiehen pitää itse kysyä, jos asia on tärkeä hänelle.
Kyllä alussa pitää jo asia selvittää. Voi ihastua tosissaan niin helpompi pistää poikki jo ihan alussa. Ehdoton ei jos mies ei halua lapsia.
No mulla on lapset ja puolisokin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä alussa pitää jo asia selvittää. Voi ihastua tosissaan niin helpompi pistää poikki jo ihan alussa. Ehdoton ei jos mies ei halua lapsia.
No mulla on lapset ja puolisokin.
Tässä casessa nimenomaan nainen etsii miestä joka ei myöskään halua lapsia (vela).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse sovittiin miehen kanssa jo tapailun alkuvaiheessa, että lapsia ei tulla hankkimaan. Kun oltiin oltu yhdessä 10 vuotta, koin, että saattaisin sittenkin ehkä haluta yhden, kokeeksi. Miehen suostuttelu tähän ajatukseen otti viisi vuotta. Lapsen syntyessä olin 36v. Koska lapsi oli kiva ja mukava, hankittiin vielä kaksi lisää neljänkympin molemmin puolin.
Ei sitä siis aina heti tiedä, haluaako joskus lapsia.
Kiva tarina ja terveetarvot: teille toistenne seura oli tärkeämpää kuin toisen välinearvo pillu-kohtu-tissinä tai siemenkoneena. Hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille.
Jos toista pitää suostutella 5 vuotta muuttamaan mielipide vanhemmuudesta, se ei ole reilua kumppania kohtaan. Se on painostamista. Katumisen riski kasvaa kun päätös ei lähde omasta halusta vaan kumppanin käskytyksestä
Suostuttelu ei ole käskytystä. Suomessa nainen tekee aloitteet parisuhteeseen, lasten hankintaan ja avioeroon. Näin se nyt vaan menee. Muuten ei tapahdu noista mikään.
Kertomalla ihan reippaasti aika aikaisessa väiheessa ettei halua lapsia. Ihan suotta sitä toisen aikaa tuhlaa ja roikottaa siinä jos hänellä on lapsihaaveita. Etsit sellaisen kumppanin jolla on samat arvot elämässä. Problem solved.
Vierailija kirjoitti:
Kertomalla ihan reippaasti aika aikaisessa väiheessa ettei halua lapsia. Ihan suotta sitä toisen aikaa tuhlaa ja roikottaa siinä jos hänellä on lapsihaaveita. Etsit sellaisen kumppanin jolla on samat arvot elämässä. Problem solved.
Toisaalta on nähty näitäkin, jotka valehtelee lapsistaan, ja saalistavat nimenomaan lapsettomia, koska haluavat heistä ilmaisen lapsenvahdin, ja pahimmillaan yrittävät käännyttää velaa muuttamaan mieltään. Näitä on nähty.
Niin sanottu screening-tekniikka on siinä mielessä turvallisempi. Ei kerrota toiselle omista lapsihaaveista mitään, vaan kysytään ensin esim. "Montako lasta sinä näet itselläsi 20v päästä?". Jos vastaus on mitä tahansa muuta kuin 0, nousee saman tien pöydästä ja toteaa että eiköhän tämä ollut tässä.
Sitten kun se tulee puheeksi, ei sinulla mitään tilivelvollisuutta ole. Jos asia on miehelle tärkeä niin hän voi itsekin asiaa kysyä, turhaan sinä hänen puolestaan asiaa mietit.