Lue keskustelun säännöt.
Oletko jättänyt jonkun joka yhä rakasti sinua?
Kommentit (278)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipide seuraavista syistä:
Tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta. Tarvitsen omaa aikaa ja palautumista. Tarvitsen tilaa ajatella omia ajatuksiani ja tuntea omia tunteitani. Tarvitsen aikaa omille harrastuksille ja kiinnostuksille. Tarvitsen rentoutumista työn vastapainoksi. Tarvitsen oman näköistä elämää omassa rytmissä. Tarvitsen kaikkea yllämainittua ilman, että aiheutan kenellekään mielipahaa.
Nyt: kumppani puhuu koko ajan kun olen kotona. Pitäisi viettää hänen kanssaan vähäinen vapaa-aikani. Hänen ajatuksensa määrittävät myös minua ja rajoittavat, mistä voin puhua. Hänen tunnereaktionsa ovat voimakkaammat kuin minun ja ottavat vallan keskusteluista, pitää keskittyä hänen lohduttamiseen. Kun yritän tehdä omia juttuja, hän loukkaantuu. Hän työskentelee kotona, joten en voi rentoutua kot
Ihanaa rakkautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielipide seuraavista syistä:
Tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta. Tarvitsen omaa aikaa ja palautumista. Tarvitsen tilaa ajatella omia ajatuksiani ja tuntea omia tunteitani. Tarvitsen aikaa omille harrastuksille ja kiinnostuksille. Tarvitsen rentoutumista työn vastapainoksi. Tarvitsen oman näköistä elämää omassa rytmissä. Tarvitsen kaikkea yllämainittua ilman, että aiheutan kenellekään mielipahaa.
Nyt: kumppani puhuu koko ajan kun olen kotona. Pitäisi viettää hänen kanssaan vähäinen vapaa-aikani. Hänen ajatuksensa määrittävät myös minua ja rajoittavat, mistä voin puhua. Hänen tunnereaktionsa ovat voimakkaammat kuin minun ja ottavat vallan keskusteluista, pitää keskittyä hänen lohduttamiseen. Kun yritän tehdä omia juttuja, hän loukkaantuu. Hän työskentelee kotona, joten en voi rentoutua kotona kun hän stressaa töistä aamusta iltaan. Olemme erirytmisiä, hän virkistyy illalla kun minua nuk
Mä olen pitkälti samanlainen. Tarvitsen paljon omaa aikaa. Siksi en ole muuttanut miesystäväni kanssa yhteen. Joutuisin joustamaan kaikesta omasta. Nyt pystyn joustamaan, kun minulla on ihan oma koti, jossa saan olla, tulla ja mennä aivan omilla ehdoillani. Mies on tästä pahoillaan, mutta en muuta yhteen.
Mies tuskin edes huomaa asioita, joissa teen hänen tahtonsa mukaan. Iltaisin katsomme televisiota ja mies päättää aina mitä katsotaan. Hänelle ei tule mieleenkään, että mullakin voisi olla jotain toiveita asian suhteen. Olen iltavirkku ja hänen on mentävä nukkumaan aikaisin, mikä johtaa siihen, ett mä kääntyilen tunteja sängyssä. Mies taas häiriintyy, jos menen sänkyyn myöhemmin. Välillä nukun omassa kodissa, jotta saan mennä nukkumaan silloin kun huvittaa.
Mies kuvittelee, että solahtaisin hänen elämäänsä ihan noin vain, ilman että hnen tarvitsisi muuttaa mitään. Olen sanonutkin, että tämä meidän sopuisa suhde johtuu juuri siitä, että meillä on omat asunnot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipide seuraavista syistä:
Tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta. Tarvitsen omaa aikaa ja palautumista. Tarvitsen tilaa ajatella omia ajatuksiani ja tuntea omia tunteitani. Tarvitsen aikaa omille harrastuksille ja kiinnostuksille. Tarvitsen rentoutumista työn vastapainoksi. Tarvitsen oman näköistä elämää omassa rytmissä. Tarvitsen kaikkea yllämainittua ilman, että aiheutan kenellekään mielipahaa.
Nyt: kumppani puhuu koko ajan kun olen kotona. Pitäisi viettää hänen kanssaan vähäinen vapaa-aikani. Hänen ajatuksensa määrittävät myös minua ja rajoittavat, mistä voin puhua. Hänen tunnereaktionsa ovat voimakkaammat kuin minun ja ottavat vallan keskusteluista, pitää keskittyä hänen lohduttamiseen. Kun yritän tehdä omia juttuja, hän loukkaantuu. Hän työskentelee kotona, joten en voi rentoutua kotona kun hän stressaa töistä aamusta iltaan. Olemm
Voiko tämmöinen suhde koskaan toimia pidemmän päälle että asutaan erikseen vaikka toinen haluisi muuttaa yhteen? En usko
Kun lainaukset ei näy, niin vastaan tuolle, joka kysyi, miten voi jättää uhriutujan.
On tunnettava se puoliso, ja kyllähän sen yleensä tunnistaa kun, onko kyseessä oikeasti todella onnettomaksi jäävä ihminen, vai uhriutuja.
Uhriutuva on usein narsistinen. Ei siis välttämättä narsisti, vaan tiettyjä narsistisia malleja omaava. Ihminen, joka ajattelee vain itseään.
Miten MINÄ pärjään, miten MINUN käy, kun MINUT nyt näin jätetään. Miten surkea kohtalo MINULLA on! MINÄ en ole tehnyt mitään väärin ja silti MINÄ joudun kärsimään!
Uhriutuja toisinaan uhriuttaa itseään lisää tekemällä itse elämästään vaikean. Hän irtisanoutuu työstään (koska ei muka kykene enää töihin), alkaa juoda ja surkutella OMAA oloaan. Ei pysty mihinkään, Katso nyt mitä MINULLE teit.
Yhtään häntä ei kiinnosta se, miksi hänet jätettiin. Mitään omaa osuutta hän ei näe eikä lainkaan ajattele, että olisiko toisella ollut siihen jättämiseen ihan oikea syykin.
kertokaa mitä on rakkaus??? pannut olen monia vieläkin soittelevat perään vaikka ovat varattuja. KOKO RAKKAUS TERMI ON TÄYSIN KEKSITTYÄ. KIIMA OLISI SOPIVAMPI SANA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole ollut minuun vielä rakastunut, mutta olen jättänyt miehen jolle olin laastari hänen edellisestä suhteesta. Sitten jätin miehen jolle olin rakennusvaihe vaimo (hän olisi halunnut jonkun naisen työpaikaltaan, puhui niistä aina), sitten mies jätti minut, jolla oli elämänhallinan ongelmia ja hän lähti toisen naisen perään (sitä hän tosin katui kun en ollutkaan vissiin ihan niin huono...). Tai esitti katuvansa, mistä minä tiedän en kuluta enää aikaani miehiin. Omista pojistani yritän kasvattaa parempia miehiä kuin nuo, että naisten tunteilla ei leikitä eikä kenenkään tunteilla ja päinvastoin, että älä anna kenenkään naisen leikkiä elämälläsi pelejä.
Vierailija kirjoitti:
Kun lainaukset ei näy, niin vastaan tuolle, joka kysyi, miten voi jättää uhriutujan.
On tunnettava se puoliso, ja kyllähän sen yleensä tunnistaa kun, onko kyseessä oikeasti todella onnettomaksi jäävä ihminen, vai uhriutuja.
Uhriutuva on usein narsistinen. Ei siis välttämättä narsisti, vaan tiettyjä narsistisia malleja omaava. Ihminen, joka ajattelee vain itseään.
Miten MINÄ pärjään, miten MINUN käy, kun MINUT nyt näin jätetään. Miten surkea kohtalo MINULLA on! MINÄ en ole tehnyt mitään väärin ja silti MINÄ joudun kärsimään!
Uhriutuja toisinaan uhriuttaa itseään lisää tekemällä itse elämästään vaikean. Hän irtisanoutuu työstään (koska ei muka kykene enää töihin), alkaa juoda ja surkutella OMAA oloaan. Ei pysty mihinkään, Katso nyt mitä MINULLE teit.
Yhtään häntä ei kiinnosta se, miksi hänet jätettiin. Mitään omaa osuutta hä
Ja vaatii anteeksi pyytämistä vuosikymmenestä toiseen, vaikka omalla törkeällä käytöksellään on aiheuttanut eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä siitä syyllisyydestä pääsee kun sisäistää ettei ole kenellekään velkaa parisuhdetta ja parisuhde perustuu kummankin vapaaseen tahtoon olla juuri siinä suhteessa. Se tahto olla suhteessa voi ja saa tulla päätökseensä milloin tahansa. Sen verran tulee aikuinen jokaisen olla että käsittää ettei ketään voi omistaa ja tämä toinen ei ole vastuussa seurustelukumppanistaan tai hänen elämästään. Kukaan ei velvoita tekemään parisuhdekumppania onnelliseksi oman onnellisuuden ja tahdon kustannuksella. Kukaan tervepäinen sitä ei myöskään odota muilta.
Syyllisyys ei vaivaa myöskään siksi, että ymmärrän eron olevan tervehenkisempi vaihtoehto ja se tervejärkisen valinta silloin kun on halu erota suhteeseen vastentahtoisen jäämisen ja uhrautumisen sijaan. Ei ole jätetyllekään mitään järkeä olla suhteessa, jossa hänen kanssaan ei haluta olla eikä häntä rakasteta. Ei p
Minulla sama tilanne mutta minä taidan olla se joka rakastaa sitä masentunutta ja toinen ilmeisesti ei ei ainakaan mitään adialle halua tehdä. En tiedä onko järkeä näinkään päin
Vierailija kirjoitti:
kertokaa mitä on rakkaus??? pannut olen monia vieläkin soittelevat perään vaikka ovat varattuja. KOKO RAKKAUS TERMI ON TÄYSIN KEKSITTYÄ. KIIMA OLISI SOPIVAMPI SANA.
Kiima on vain itsetyydytystä.
- NAINEN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko uhriutuja teoriaan enää. Siinä on niin paljon aukkokohtia. Kun näin miten ihmistä väitetään narsistiksi, joka ei oikeasti ollut narsisti vaan todella empaattinen. Uhriutuja kommenteilla pyritään mitätöitöimään ja vähättelemään toisen kokemus. Joskus toki voi olla uhriutumisesta kyse, mutta voi olla myös kyse siitä ettei juuri ole saanut ohjausta ihmissuhteisiin. Jos joku on tehnyt jotakin väärin niin uhrilla onkin oikeus "uhriutua". Jos esim. käyttää toista laastarina päästäkseen yli edellisestä suhteesta niin ei voi silloin syyttää käyttämäänsä ihmistä uhriutujaksi. Vaan silloin on katsottava itseään, että miksi tarvitsee laastaria. Ja tietysti jos päätyy laastariksi voi miettiä, että antoiko suhteen edetä liian nopeasti ym. Mutta asiasta puhuminen ei ole uhriutumista. Eikä tapahtuma mitätöidy.
Olen jättänyt sellaisen joka rakasti minua. Tosin tajusin tuon vasta myöhemmin kun olin lähtenyt ns jännemmän miehen mukaan.
Olen jättänyt myös toisen kerran ihmisen joka rakastaa minua edelleen ja itsekin rakastan häntä ystävänä mutta en parisuhdemielessä. Tähän on hyvä syynsä miksi meni poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kertokaa mitä on rakkaus??? pannut olen monia vieläkin soittelevat perään vaikka ovat varattuja. KOKO RAKKAUS TERMI ON TÄYSIN KEKSITTYÄ. KIIMA OLISI SOPIVAMPI SANA
Niin, ne on hyvä erottaa toisistaan.
Älä kanna syyllisyyttä Jos et itse tunne rakkautta tai vetoa sitä ihmistä kohtaan, ja vietätä päiviä, kuukausia, vuosia hänen kanssaan, teet todella pahan karhunpalveluksen hänellekin. Viet vuosia hänen ja omasta elämästäsi , elät valheessa.
Ei muuta ,kuin rehellinen irtiotto . Turha alkuun on edes yrittää olla ystävä,, koska se hidastaa ,että tämä jätetty löytää uuden ihmissuhteen.
Sääli on sairautta ,sanotaan. Ihmiselämä on lyhyt , pahimmilllan 100v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko uhriutuja teoriaan enää. Siinä on niin paljon aukkokohtia. Kun näin miten ihmistä väitetään narsistiksi, joka ei oikeasti ollut narsisti vaan todella empaattinen. Uhriutuja kommenteilla pyritään mitätöitöimään ja vähättelemään toisen kokemus. Joskus toki voi olla uhriutumisesta kyse, mutta voi olla myös kyse siitä ettei juuri ole saanut ohjausta ihmissuhteisiin. Jos joku on tehnyt jotakin väärin niin uhrilla onkin oikeus "uhriutua". Jos esim. käyttää toista laastarina päästäkseen yli edellisestä suhteesta niin ei voi silloin syyttää käyttämäänsä ihmistä uhriutujaksi. Vaan silloin on katsottava itseään, että miksi tarvitsee laastaria. Ja tietysti jos päätyy laastariksi voi miettiä, että antoiko suhteen edetä liian nopeasti ym. Mutta asiasta puhuminen ei ole uhriutumista. Eikä tapahtuma mitätöidy.
Kirjoitinkin, että on tunnettava se puolisonsa. Onko tämä oikeasti uhri vai vain narsistinen uhriutuja, joka valittaa ja esittää kaikille niin viatonta ja päähän potkittua jätettyä saadakseen sympatiaa ja syyllisyyden siirretyksi kätevästi sille, joka hänet jätti.
Kaikki jätetyt eivät ole uhriutuja. Vaikka jätetyksi tuleminen olisikin yhtäkkinen tai tämä ihminen jäisi kohtuuttomaan asemaan. On jopa niitä, jotka tunnustavat suoraan olevansa syypäitä siihen, että toinen lähti. Ikävä on se, että joskus ei tarvita kuin pieni ele tai sana, ja aletaankin syyttää uhriutumisesta, vaikka kyse ei ole siitä. Ihmiset on julmia toisilleen ja usein valitsevat puolensa omien itsekkäiden motiiviensa perusteella.
Inhoan koko uhriutuminen -sanaa. Se on jollain lailla kohtuuton, niille jotka joutuvat hylätyksi vaikka siksi, että kuvioon tulee kolmas osapuoli. Siitä ei saisi tuntea katkeruutta, ettei syytettäsi uhriutumisesta. Hymysuinko se uutinen pitäisi vastaanottaa?
Teennäinen uhriksi tekeytyminen on kaikkein inhottavinta. Jos on kohdellut toista vuosikausia kaltoin ja joutuu sitten jätetyksi ihan sen takia, ei olisi oikeutta esittää minkäänlaista uhria. Minä en armoa anna yhdellekään petturille, juopolle, vaimonhakkajalle, hyväksikäyttäjälle enkä kenellekään joka omaa syytään jätetään. Turha valittaa kapakassa, kuinka " vaimo se otti ja lähti, vei lapset ja nyt minä olen niin onneton....". Kun tietää mitä taustalla on.
Vierailija kirjoitti:
Tuhoontuomittu etäsuhde joka oli syöksymässä kohti päätäpahkaa rakastumista ... Jätin naisen ja siirryin eteenpäin. En suoraan kadu, mutta jää se ikuisesti kaivertamaan, että miten olisi käynyt jos olisikin päättänyt tehdä toisin ja heittäytyä tunteiden armoille ja unohtaa järjen ja todellisuuden.
Ainoa mitä kadun, on se tuon naisen satuttaminen äkkinäisellä erolla. Mutta en olisi sitä pystynyt muuten hoitamaan, kuin tuollaisena laastarin repäisynä. Sen häpeän tulen muistamaan aina.
Olen miettinyt kävikö minulle näin vai eikö hän vain oikeasti tykännyt minusta. Osaatko sanoa miksi se piti hoitaa näin? Miksi et osannut selittää tilannetta ja keskustella siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhoontuomittu etäsuhde joka oli syöksymässä kohti päätäpahkaa rakastumista ... Jätin naisen ja siirryin eteenpäin. En suoraan kadu, mutta jää se ikuisesti kaivertamaan, että miten olisi käynyt jos olisikin päättänyt tehdä toisin ja heittäytyä tunteiden armoille ja unohtaa järjen ja todellisuuden.
Ainoa mitä kadun, on se tuon naisen satuttaminen äkkinäisellä erolla. Mutta en olisi sitä pystynyt muuten hoitamaan, kuin tuollaisena laastarin repäisynä. Sen häpeän tulen muistamaan aina.
Olen miettinyt kävikö minulle näin vai eikö hän vain oikeasti tykännyt minusta. Osaatko sanoa miksi se piti hoitaa näin? Miksi et osannut selittää tilannetta ja keskustella siitä?
Olen eri, mutta tämä tuntuu olevan tietyn miestyypin toimintatapa. Pelkureita ovat. Itsekseen päättävät, että nyt loppuu, ja jättävät keskustelun minimiin, koska pelkäävät että tulevat katumapäälle. Tai että tekosyyt loppuvat ja toinen havaitsee sen. Että jäävät alakynteen keskustelussa.
Tässäkin esimerkissä mies tekee "järkiratkaisun", ja ei halua keskustella koska itsekin epäilee ratkaisuaan mutta ei uskalla mennä sydämen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko uhriutuja teoriaan enää. Siinä on niin paljon aukkokohtia. Kun näin miten ihmistä väitetään narsistiksi, joka ei oikeasti ollut narsisti vaan todella empaattinen. Uhriutuja kommenteilla pyritään mitätöitöimään ja vähättelemään toisen kokemus. Joskus toki voi olla uhriutumisesta kyse, mutta voi olla myös kyse siitä ettei juuri ole saanut ohjausta ihmissuhteisiin. Jos joku on tehnyt jotakin väärin niin uhrilla onkin oikeus "uhriutua". Jos esim. käyttää toista laastarina päästäkseen yli edellisestä suhteesta niin ei voi silloin syyttää käyttämäänsä ihmistä uhriutujaksi. Vaan silloin on katsottava itseään, että miksi tarvitsee laastaria. Ja tietysti jos päätyy laastariksi voi miettiä, että antoiko suhteen edetä liian nopeasti ym. Mutta asiasta puhuminen ei ole uhriutumista. Eikä tapahtuma mitätöidy.
Kirjoitinkin, että on tunnettava se puolisonsa. Onko tämä oikeasti uhri vai vain narsistinen uhriutuja, joka valittaa ja esittää kaikille niin viatonta ja päähän potkittua jätettyä saadakseen sympatiaa ja syyllisyyden siirretyksi kätevästi sille, joka hänet jätti.
Kaikki jätetyt eivät ole uhriutuja. Vaikka jätetyksi tuleminen olisikin yhtäkkinen tai tämä ihminen jäisi kohtuuttomaan asemaan. On jopa niitä, jotka tunnustavat suoraan olevansa syypäitä siihen, että toinen lähti. Ikävä on se, että joskus ei tarvita kuin pieni ele tai sana, ja aletaankin syyttää uhriutumisesta, vaikka kyse ei ole siitä. Ihmiset on julmia toisilleen ja usein valitsevat puolensa omien itsekkäiden motiiviensa perusteella.
Inhoan koko uhriutuminen -sanaa. Se on jollain lailla kohtuuton, niille jotka joutuvat hylätyksi vaikka siksi, että kuvioon tulee kolmas osapuoli. Siitä ei saisi tuntea katkeruutta, ettei syytettäsi uhriutumisesta. Hymysuinko se uutinen pitäisi vastaanottaa?
Teennäinen uhriksi tekeytyminen on kaikkein inhottavinta. Jos on kohdellut toista vuosikausia kaltoin ja joutuu sitten jätetyksi ihan sen takia, ei olisi oikeutta esittää minkäänlaista uhria. Minä en armoa anna yhdellekään petturille, juopolle, vaimonhakkajalle, hyväksikäyttäjälle enkä kenellekään joka omaa syytään jätetään. Turha valittaa kapakassa, kuinka " vaimo se otti ja lähti, vei lapset ja nyt minä olen niin onneton....". Kun tietää mitä taustalla on.
Olen pitkälti samaa mieltä, mutta kuinka moni meistä OIKEASTI tietää, mitä joidenkin toisten ihmisten ihmissuhteiden kariutumisen taustalla on?
Joo, baarissa ruikuttava saa TODENNÄKÖISESTI syyttää itseään ja viinankittaamistaan, mutta eipä näistä lopulta muut kaikkea tiedä.
Sanoisin, että jos henkilöllä on historiassa useita rumasti kariutuneita pitkiä suhteita, ja hänellä on tapana syyttää niistä kaikista sitä toista osapuolta, niin todennäköisesti syy eroon on aika paljon henkilössä itsessään.
Tiedättehän nämä, joiden exät ovat "aivan sekopäitä"? Miten niistä ihanista ihmisistä tuli tämän tyypin kanssa sekopäitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhoontuomittu etäsuhde joka oli syöksymässä kohti päätäpahkaa rakastumista ... Jätin naisen ja siirryin eteenpäin. En suoraan kadu, mutta jää se ikuisesti kaivertamaan, että miten olisi käynyt jos olisikin päättänyt tehdä toisin ja heittäytyä tunteiden armoille ja unohtaa järjen ja todellisuuden.
Ainoa mitä kadun, on se tuon naisen satuttaminen äkkinäisellä erolla. Mutta en olisi sitä pystynyt muuten hoitamaan, kuin tuollaisena laastarin repäisynä. Sen häpeän tulen muistamaan aina.
Olen miettinyt kävikö minulle näin vai eikö hän vain oikeasti tykännyt minusta. Osaatko sanoa miksi se piti hoitaa näin? Miksi et osannut selittää tilannetta ja keskustella siitä?
Olen eri, mutta tämä tuntuu olevan tietyn miestyypin toimintatapa. Pelkureita ovat. Itsekseen päättävät, että nyt
Tavallaan toivoisin, että se meni niin, ja haluaisin myös tietää sen, vaikkei se enää mitään muuttaisi. En koskaan unohtanut sitä ihmistä ja tuon tietäminen lohduttaisi vieläkin. Silloin tietäisin, että olen kerran elämässä kokenut molemminpuolisen rakastumisen.
En tiedä rakastiko hän vielä minua, varmaan ainakin jossain määrin mutta meillä oli ollut paljon riitoja ja huono suhde ainakin minun osalta kun tämä nainen ei ollut minulle sopiva loppujen lopuksi. En kokenut huonoa omaatuntoa, ennemminkin kokisin jos jäisin toisen rakastettavaksi kun en itse rakasta takaisin.