Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin harva onnistuu laihtumaan pysyvästi?
09.09.2025 |
Itsekin joskus yli 100 kiloa painaneena tiedän, että lihavuus vaikuttaa myös arjessa jaksamiseen. Kaikki rasittaa ja väsyttää paljon enemmän, kun kroppaan on kertynyt reilusti liikakiloja. Siksi mulle olikin täysin selvää, etten koskaan päästäisi itseäni lihomaan takaisin, kun pääsin normaalipainon puolelle ja huomasin kuinka paljon helpompaa ja mukavampaa elämä on. Painoindeksini oli 21 yli 8 vuoden ajan ja nyt, kun olen alkanut käymään salilla 3 kertaa viikossa, lihaksia on tullut sen verran että painan pari kiloa enemmän.
Mistä se oikein johtuu, että niin moni laihduttaja lihoo takaisin? Laihdutin itse nopeasti kunnon kitudieetillä, joten siitä ei ainakaan ole kyse, että vain hitaasti laihtumalla voisi saada pysyviä tuloksia.
Kommentit (47)
Useimpien ihmisten käsitys terveellisestä ja normaalista syömisestä on täysin vääristynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekuri ei riitä.
Tiiätkö että hoikilla ihmisillä ei usein ole itsekuria sen enempää, niiden ei vaan tee mieli syödä ja ne ei ajattele ruokaa koko ajan.
Minä sain Mysimbaa ja olen ihmeissäni, kun ensimmäistä kertaa ikinä (olin jo alle kouluikäisenä lihava) mä en ajattele syömistä koko ajan! Tää on ihan huikeaa.
Kyllä teki mieli syödä kun olin hoikka, karkkia, limua, jäätelöä, hampurilaisia yms yms. Usein söinkin niin paljon että alkoi yököttää. Oltiin kaikki sisarukset vielä aikuistuessa normaalipainoisia tai hoikkia ja nyt keski-iässä enemmän tai vähemmän läskejä paitsi yksi ihan laiha koska tuli syöpä. Mutta mieli tekee hoikallakin herkutella ja pullat vilisee ajatuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekuri ei riitä.
Tiiätkö että hoikilla ihmisillä ei usein ole itsekuria sen enempää, niiden ei vaan tee mieli syödä ja ne ei ajattele ruokaa koko ajan.
Minä sain Mysimbaa ja olen ihmeissäni, kun ensimmäistä kertaa ikinä (olin jo alle kouluikäisenä lihava) mä en ajattele syömistä koko ajan! Tää on ihan huikeaa.
Kyllä teki mieli syödä kun olin hoikka, karkkia, limua, jäätelöä, hampurilaisia yms yms. Usein söinkin niin paljon että alkoi yököttää. Oltiin kaikki sisarukset vielä aikuistuessa normaalipainoisia tai hoikkia ja nyt keski-iässä enemmän tai vähemmän läskejä paitsi yksi ihan laiha koska tuli syöpä. Mutta mieli tekee hoikallakin herkutella ja pullat vilisee ajatuksissa.
Mutta tehän ette kertomasi mukaan olekaan enää hoikkia.
Varmaan monella on ongelma arkielämän kuormittavuus yms muut asiat, mitä ei muuteta vaan yritetään siihen kaiken päälle tunkea jotain salaattikuuria mikä on tuomittu epäonnistumaan.
Pointti oli se että hoikatkin haaveilee herkuista vaikka kuinka usein ja itsekuri on se avain. Tietysti se voi romahtaa ja lihominen alkaa. Mutta siihen voi mennä kymmeniä vuosia. Ja sitten sen hoikkuuden haluaa takaisin ja se onnistuu itsekurilla. Se kyllä meinaa sitten kurissa olemista eikä mitään lepsuttelua. Kaupassa ei kannata edes paljon katsella herkkuihin päin. Unohtaa ne pikkuhiljaa. Eikä harrasta juuri mitään leipomista kotona, parhaat kotileipurit on melkein aina lihavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan monella on ongelma arkielämän kuormittavuus yms muut asiat, mitä ei muuteta vaan yritetään siihen kaiken päälle tunkea jotain salaattikuuria mikä on tuomittu epäonnistumaan.
Näin. Olen laihduttanut monituiset kerrat - usein kymmeniä kiloja - ja ajoittain pitänyt painon kurissa ainakin jonkun aikaa. Sitten vain tulee liikaa stressiä, liian monta huolenaihetta samalla kertaa, väsymystä ja masennusta, kun kaikki aikaansaanokset eivät olekaan täydellisiä. Seuraksena on aina se, ettei enää jaksa liikkua eikä välittää mitä ja miten syö (ja juo) vaan mättää sohvalla röhnöttäen rasvaista lohturuokaa, naposteltavia ja viinitonkkia naamaan kuin huomista ei olisikaan. Ja katsos - kilot ovat palanneet korkojen kera puolessa vuodessa, minkä jälkeen voikin taas ihnota itseään pohjattomasti.
Työtä ja tavoitteita en kuitenkaan aijo vaihtaa - jos haasteet puuttuvat eikä koko ajan ole jotain uutta, niin seurauksena on boreout eikä se johda sen parempaan lopputulokseen. Ehkä täydellisyyden tavoittelusta voisi vähän joustaa - ihan hyvä on joskus aivan riittävä taso.
No, nyt on käytössä Ozempic ja paino laskee varsin tasaiseen tahtiin 3-4 kg/kk vaikka joka päivä/viiiko ei jaksaisi elää terveellisesti. Yksi stressin aihe vähemmän.
On se varmaan nuin helppoa jos on ylipainoakin. Normaalipainon sisällä aika hiton paljon vaikeampaa.