Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin harva onnistuu laihtumaan pysyvästi?
09.09.2025 |
Itsekin joskus yli 100 kiloa painaneena tiedän, että lihavuus vaikuttaa myös arjessa jaksamiseen. Kaikki rasittaa ja väsyttää paljon enemmän, kun kroppaan on kertynyt reilusti liikakiloja. Siksi mulle olikin täysin selvää, etten koskaan päästäisi itseäni lihomaan takaisin, kun pääsin normaalipainon puolelle ja huomasin kuinka paljon helpompaa ja mukavampaa elämä on. Painoindeksini oli 21 yli 8 vuoden ajan ja nyt, kun olen alkanut käymään salilla 3 kertaa viikossa, lihaksia on tullut sen verran että painan pari kiloa enemmän.
Mistä se oikein johtuu, että niin moni laihduttaja lihoo takaisin? Laihdutin itse nopeasti kunnon kitudieetillä, joten siitä ei ainakaan ole kyse, että vain hitaasti laihtumalla voisi saada pysyviä tuloksia.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekuri ei riitä.
Tiiätkö että hoikilla ihmisillä ei usein ole itsekuria sen enempää, niiden ei vaan tee mieli syödä ja ne ei ajattele ruokaa koko ajan.
Minä sain Mysimbaa ja olen ihmeissäni, kun ensimmäistä kertaa ikinä (olin jo alle kouluikäisenä lihava) mä en ajattele syömistä koko ajan! Tää on ihan huikeaa.
Kyllä mun tekee mieli välillä vaikka mitä vaikka hoikka oon. Nyt ollut viikon verran pitsan himo. Ja suklaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa keino tehdä painonhallinnasta helppoa nykymaailmassa on se, ettei KOSKAAN liho. Sen jälkeen, kun on käynyt pullukasss kunnossa, ei painon pitäminen aisoissa ole enää niin helppoa. Ihan kuin keho olisi tykästynyt olemaan plösö ja yrittää päästä takaisin painaviin mittoihin. Eli yrittäkää pliis pitää huolta siitä, ettei lapsenne liho, se vaikeuttaa myöhempää elämää paljon.
Tämä on täysin totta. Iät ja ajat laihduttajia on ohjeistettu, että pitkään siis vuosia ollut paino pyrkii laihdutuksen jälkeen vielä kauan palaamaan takaisin. Tarkoitan, että elimistö pyrkii täyttämään laihdutuksen jälkeen energiavajeen ja palaamaan takaisin lähtöpainoon. Sen takia säännöllistä punnitsemista kannattaa jatkaa vuosia tai kuten minä, lopun elämää. Silloin pystyy heti painon lähtiessä nousuun vain vaikka kilon nopeasti korjaamaan tilanteen ennenkuin se riistäytyy käsistä ja pettyneenä luovuttaa.
Suuret painon vaihtelut itseasiassa tulevat kalliiksi, kun pitää joka painolle olla ostettuna vaatteita. Samassa painossa pysymällä pystyy netistäkin tilaamaan helposti vaatteita, kun ei tarvitse mittanauhan kanssa aina tarkistaa ympärysmittojaan. Lopun elämää samassa painossa on edullisempaa ja kropassaan viihtyy hyvin. Kannustan laihduttajia jatkamaan syömistensä ja liikuntansa tarkkailua sekä tietty säännöllisesti punnitsemaan itsensä. Puntari ei pure. (Ainakaan kipeästi :D )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa keino tehdä painonhallinnasta helppoa nykymaailmassa on se, ettei KOSKAAN liho. Sen jälkeen, kun on käynyt pullukasss kunnossa, ei painon pitäminen aisoissa ole enää niin helppoa. Ihan kuin keho olisi tykästynyt olemaan plösö ja yrittää päästä takaisin painaviin mittoihin. Eli yrittäkää pliis pitää huolta siitä, ettei lapsenne liho, se vaikeuttaa myöhempää elämää paljon.
Teini-ikä on kaikkein kriittisin aika mikä tulee aikuisiän painossa pysymiseen. Murrosiässä rasvasolujen määrä vakiintuu ja sen jälkeen ne vaan pääasiassa muuttavat kokoaan (siinä missä kasvuiässä määrät heittelee, ei niinkään koko). Jos 10 solua saa liikaa energiaa niin ne ei paisu yhtä paljon kuin 100 solua liialla energialla.
Okei, mielenkiintoista! Tätä pitäisi varmaankin vähän toitottaa tiet
Tästä puhutaan paljon. Eikä ole mitään ydinfysiikkaa muutenkaan.
Mä olen sisäistänyt sen, etten ikinä koskaan never ever voi palata entiseen. Että olen väärällä syömisellä lihottanut itseni ja nyt kun olen enää parin kilon päässä tavoitteestani, tämä syömistyyli pitää pitää loppuelämän, vain pienin muutoksin, että laihtuminen loppuu. Tai ehkei ollenkaan muutoksia, koska kulutushan vähenee koko ajan. Tämä oivallukseni ei pelästyttänyt, vaan on ihan ok. Olenkin laihduttanut elämäntapamuutoksella. Tämä on nyt elämäntapani, eikä paluuta entiseen ole. Aloitin tammikuussa.
Vierailija kirjoitti:
Helppoa niin kauan kuin hormonit pelaa, vai oletko nähnyt laihaa kastroitua lemmikkiä jos annettu syödä vapaasti.
Kuinka monta kastroitua ihmistä tunnet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo siis rasvasoluja ei muodostu lisää aikuisena enää yleensä, niiden koko vaan muuttuu. Siksi ei missään nimessä saa antaa lapsen lihoa lapsena tai teininä, niin aikuisena on paljon parempi mahdollisuus pysyä hoikkana (eli myös usein terveempänä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa keino tehdä painonhallinnasta helppoa nykymaailmassa on se, ettei KOSKAAN liho. Sen jälkeen, kun on käynyt pullukasss kunnossa, ei painon pitäminen aisoissa ole enää niin helppoa. Ihan kuin keho olisi tykästynyt olemaan plösö ja yrittää päästä takaisin painaviin mittoihin. Eli yrittäkää pliis pitää huolta siitä, ettei lapsenne liho, se vaikeuttaa myöhempää elämää paljon.
Teini-ikä on kaikkein kriittisin aika mikä tulee aikuisiän painossa pysymiseen. Murrosiässä rasvasolujen määrä vakiintuu ja sen jälkeen ne vaan pääasiassa muuttavat kokoaan (siinä missä kasvuiässä määrät heittelee, ei niinkään koko). Jos 10 solua saa liikaa energiaa niin ne ei paisu yhtä paljon kuin 100 solua liialla energialla.
Juuri tämä. Minä painan nyt 65-vuotiaana suurinpiirtein saman kuin 18-vuotiaana (+2kg). Vahinko vaan, että olin jo 18-vuotiaana n 10-15 kg ylipainoinen. Tässä välillä olen varmaan 10 kertaan pudottanut painoa juurikin sen 10-15 kg, mutta pikkuhiljaa se on aina palautunut ennalleen. Pari kertaa ollut jopa 10 kg enemmänkin. Nyt riittäisi alle 10 kg pudotuskin tämän ikäisen hyvän olon painoon. Mutta on se vaan vaikeaa. Paino ei nouse, joten varsinaisesti en syö liikaa, mutta vähentäminenkin on vaikeaa. Etenkin, kun tässä iässä kulutus on aika pientä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on psykiatrinen ongelma.
Olen seurannut jojoilua sivusta ja syy siihen äkilliseen lihomiseen uudestaan on aina syöminen. Se ei oikeasti ole sen monimutkaisempaa. Syöppö vain siirtyy kaappiin syömään ja teeskentelee, ettei ymmärrä, mistä ne kilot tulee (takaisin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekuri ei riitä.
Tiiätkö että hoikilla ihmisillä ei usein ole itsekuria sen enempää, niiden ei vaan tee mieli syödä ja ne ei ajattele ruokaa koko ajan.
Minä sain Mysimbaa ja olen ihmeissäni, kun ensimmäistä kertaa ikinä (olin jo alle kouluikäisenä lihava) mä en ajattele syömistä koko ajan! Tää on ihan huikeaa.
Evvk. Se on joka tapauksessa fakta, että painonhallinnan kanssa epäonnistuvien ihmisten itsekuri ei riitä, koska kenenkään geenit ei pakota syömään enemmän kuin kuluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni paino nousi muuton ja elämäntilanteen muuttumisen myötä. Koska työmatkaa ei enää voinut tehdä pyörällä ja tuli korona, niin liikunta väheni mutta söin yhtä paljon kuin aiemmin.
Myöhemmin vähensin herkuttelua ja lisäsin liikuntaa mutta paino ei lähtenyt laskuun koska söin sen mitä kulutinkin. Toisaalta ei sitä painoa tullut lisääkään. Pienellä kalorinvähennyksellä ja pikkuisen pidemmällä lenkkeilyllä paino lähti laskemaan.
Olen sanonut tämän asian ainakin 50 kertaa aikaisemmin. Painon pudotus (tai miksei joskus joku halua nostaakin painoaan) on SEURAUSTA VALITUISTA ELÄMÄNTAVOISTA JA RUOKAILUTOTTUMUKSISTA. Eli kun laitat nuo asiat kuntoon, niin haluamasi paino seuraa elämäntapojesi lopputuloksena. Anna sille aikaa vuosi jokaista 10-15 kilon muutosta kohti. Mitkään hokkuspokkus- dieettiviritykset ei voi toimia. Niistä saa vain entistä huonomman itsetunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on psykiatrinen ongelma.
Olen seurannut jojoilua sivusta ja syy siihen äkilliseen lihomiseen uudestaan on aina syöminen. Se ei oikeasti ole sen monimutkaisempaa. Syöppö vain siirtyy kaappiin syömään ja teeskentelee, ettei ymmärrä, mistä ne kilot tulee (takaisin).
Niin totta kuin tämä sinällään onkin, niin turhan yksinkertaistettu asia. Minä en ole ikinä ollut lihava, eikä ruoka ole minulla mielessä kovinkaan usein. Saan "täyttymyksen" tunteen syötyäni asiallisen määrän, kroppa sanoo että jo riittää ja seuraavan kerran syön esim kuuden tunnin kuluttua, ollen koko ajan tyytyväinen. Siskoni syö 2x mun määrästä, puhuu ruoasta pian aterian jälkeen ja muutenkin paljon, on nälissään tai ruoan himossa lähes jatkuvasti. Ja painaa yli 100kg. Meidän ero ei ole itsehillinnässä, koska ei minun tarvitse itseäni hillitä. Vähän kuin en halua käyttää lapsia hyväkseni, mutta jollekulle sekin on vaikea asia hillitä ja ajatuksen tasolla vähintään tapahtuu jotain, mikä on monille käsittämättömän hirveä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa niin kauan kuin hormonit pelaa, vai oletko nähnyt laihaa kastroitua lemmikkiä jos annettu syödä vapaasti.
Kuinka monta kastroitua ihmistä tunnet?
Ainakin kaikki vaihdevuodet läpikäyneet, osa tietysti nuorempiakin, syystä tai toisesta sukuelimet lakanneet toimimasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ois tosiaan tärkeää ymmärtää lihomisen mekanismeja niin, että nykyinen suunta aina vaan lihavammasta kansasta saataisiin kääntymään. Elintarviketeollisuuden käyttämät halvat raaka-aineet, esimerkkinä vaikka glukoosi-fruktoosisiirappi, luovat pohjaa lihovalle nuorisolle, mikä johtaa väistämättä lihaviin aikuisiin. Kyse ei oikeastaan ole itsehillinnän puutteesta, vaan itsehillinnän tarpeen luomisesta.
Pystyy pysymään. Eihän se tarvitse kuin ruokavalion muutoksen. Yksinkertaisesti syö vähemmän ja terveellisemmin. Esim itse söin ihan hyvin, mutta paheena olivat herkku voileivät, 5 leipää päivässä ja kaikkien päälle 2-3 metukkaa, 5 siivua juustoa. Kun vaihdoin niihin päälle kananmunan tai kurkkua ja tomaattia tippui heti 2.5 kiloa kuukaudessa. Olo paljon parempi ja näkyy naamasta heti.
Rasvasolut. Jos henkilö on ollut lihava lapsena niin niitä rasvaa kerääviä soluja voi olla tuplasti enemmän kuin ihmisellä joka ei ollut lihava lapsena. Rasvasolut ei lisäänny aikuisella, joten sellainen ihminen jolla on esimerkiksi tuplasti niitä rasvasoluja niin hänelle tarttuu tuplasti enemmän rasvaa vaikka söisitte tismalleen saman annoksen. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Rasvasolut. Jos henkilö on ollut lihava lapsena niin niitä rasvaa kerääviä soluja voi olla tuplasti enemmän kuin ihmisellä joka ei ollut lihava lapsena. Rasvasolut ei lisäänny aikuisella, joten sellainen ihminen jolla on esimerkiksi tuplasti niitä rasvasoluja niin hänelle tarttuu tuplasti enemmän rasvaa vaikka söisitte tismalleen saman annoksen. Siksi.
Mitä luulet, että sen vähemmän rasvasoluja omaavan ihmisen syömälle "ylimääräiselle" rasvalle käy? Haihtuuko se savuna ilmaan vai mihin se mielestäsi päätyy?
Vierailija kirjoitti:
Se on psykiatrinen ongelma.
Olen seurannut jojoilua sivusta ja syy siihen äkilliseen lihomiseen uudestaan on aina syöminen. Se ei oikeasti ole sen monimutkaisempaa. Syöppö vain siirtyy kaappiin syömään ja teeskentelee, ettei ymmärrä, mistä ne kilot tulee (takaisin).
Tavallaan joo, ainakin aivoihin liittyvä, mutta ei ehkä prykiatrinen kuitenkaan.
Olen laihduttanut monta kertaa ilman mitään ongelmia. Se perustuu siihen, että päässä vaan tapahtuu joku naps, jonka seurauksena minulle riittää pienemmät annokset, mieliteot katoavat, on helppo syödä kevyesti ja säännöllisesti (ihan sama ilmiö mulla on ollut myös tupakoinnin lopetuksessa, yhtäkkiä vaan ei teekään mieli polttaa). Voisin kuvitella, että hypnoosihoidot toimivat jotenkin samalla tavalla.
Valitettavasti tuo tila ei ole pysyvä, enkä tiedä miten sen saisi jatkumaan. Jossain vaiheessa alkaa tehdä mieli syödä enemmän ja suolaisen tai makean himot palaavat. Onko sitten kyse aivokemiasta, hormooneista vai itsesuggestiosta, ei aavistustakaan, mutta silloin kun tuo tila on päällä, en tarvitse minkäänlaista itsekuria. Niillä, jotka ovat aina olleet normaalipainoisia tuo ehkä on se jatkuva olotila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasvasolut. Jos henkilö on ollut lihava lapsena niin niitä rasvaa kerääviä soluja voi olla tuplasti enemmän kuin ihmisellä joka ei ollut lihava lapsena. Rasvasolut ei lisäänny aikuisella, joten sellainen ihminen jolla on esimerkiksi tuplasti niitä rasvasoluja niin hänelle tarttuu tuplasti enemmän rasvaa vaikka söisitte tismalleen saman annoksen. Siksi.
Mitä luulet, että sen vähemmän rasvasoluja omaavan ihmisen syömälle "ylimääräiselle" rasvalle käy? Haihtuuko se savuna ilmaan vai mihin se mielestäsi päätyy?
Siitä tulee lihasta.
Kuinka iso osa tuollaisista vaikeuksista selittyy sillä, että kroppa muistaa aiemman maksimipainonsa ja pyrkii aktiivisesti sitä kohti? Luulen että sillä on paljon merkittävämpi rooli, että lihomiseen taipuvaisten ihmisten taipumus lihoa ei katoa mihinkään laihtumisen myötä. Ja sitä taipumusta ei poista myöskään se, jos onnistuu pysyttelemään normaalipainoisena, vaan paino pyrkii nousemaan heti jos itsekuri pettää.