Mieheni koko olemassaolo on yksi loputon ääntelyn viidakko!! En jaksa!!

Naimaääntelyt kiinnostaisi. Kaverin puolesta kyselen

Hienoa tekstiä kertakaikkiaan ja tekijänä mies..ei naiset pysty noin nasevasti kirjottamaan

Vaimoni ähkii syödessään.

Jokaisen suupalan myötä kuuluu vähintään pieni ähh, usein vähän isompikin hhääähh. Muuten hän syö siististi ja hiljaisesti. Mutta tuo jatkuva äheltäminen pilaa välillä oman ruokailuhetken.

Se on mies. Miehet vastaa kaikuhuutoos ( trööt norsuniistäys). Mutta niin vaan minä kuulen valitusta omista tohinoistani. 

Ainakin tietää, että tyyppi on elossa. Täys hiljaisuus on huono merkki.

Näiden naapureina hlvettiä asua, ei yhtään hiljaista hetkeä, edes yöllä ja kerrostaloasunto ja alapuolella asuvana niin ei hyvvää päivvää

Näinköhän nuo tekee samaa yksin ollessaan. Olisi kiva tietää. Te kenellä on kotona joku kamera, katsokaa siitä joskus kun se mies on yksin kotona. Että onko se vaan jotain huomion hakua vai muuten vaan. 

Ja minulla on siis sellainen halpa kamera kotona lemmikin takia, ei ole päällä kuin jos lähden johonkin. Mutta äänet siitäkin kuulee. 

Vierailija kirjoitti:

Mikähän teitä naisia pakottaa elämään miehen kanssa, joka jatkuvasti vituttaa. En vaan ymmärrä.

Samaa ihmettelen naisena mutta kaipa noikin on ihan kauhuissaan että olis yksin siksi mieluummin vaikka väkisin parisuhteessa vastenmielisen miehen kanssa koska eivät löydä parempaa

Jos olet aistiyliherkkä, olisi kannattanut valita toinen mies. Omaani säikähdän monta kertaa viikossa ja valitan kun "hiipii" huoneeseen tai selän taakse. Itse on sitä mieltä että liikkuu ihan tavallisesti. Ehkä oli entisessä elämässään kissa, itse olin varmaa puhveli. 

Oli myös melko äänetön mies toimissaan ja sitten valitus että onko pakko aina säikytellä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, töistä tullessaan älytöntä kolistelua tyyliin, huomio minut olen tullut töistä. Jos valot unohtuneet vessaan päälle, siitä karjahdus, miksi valot on päällä.  Aamulla ennen töihin lähtöä astioiden kolistelua , rykimistä muistuttelua mm. Elä aukaise ikkunoita. Oon ihan poikki tuon ukon takia, tyhmä kuin saapas. Pitäs varmaan ottaa ero, mutta olen liian vanha ja laiska enää eroamaan. Yritän itse ottaa töitä viikonloppuisin ettei tarvii viettää aikaa tuon kanssa. Viikolla päivät ihania yksin. Ahdistus alkaa tuntia ennen ukon paluuta töistä ja pahimmillaan, kun kuulen oven kolahdauksen. Menen sänkyyn jo klo 19 illalla ettei tarvii sen juttuja kuunnella. 

Jos tämä on totta eroa todellakin. Älä pilaa loppuelämääsi, se saattaa olla pitkä.  Jos et eroa muuta ainakin omillesi. 

Näitä juttuja lukiessa osaa olla niin onnellinen omasta yksinelostaan. :D Voin hyvin kuvitella miten tuollainen ärsyttää, itsekin ärsyynnyn helposti töissä kaikeasta meluamisesta ja joidenkin samojen juttujen kuuntelemisesta päivästä toiseen. Kotona moisen sietäminen olisi helvettiä.

Ihailla täytyy kuinka lahjakkaita kirjoittajia teissä on ja kuinka suomenkieli on vivahderikasta. Toisaalta huomaa palstan monimuotoisuuden ja kuinka kirjoittajissa on huumoristeja ja tosikoita. Itse otin huumorin kannalta ihallen idearikasta kirjoittelua. Kiitos nauruista 😂😂😂😂

Hyvä kirjoitus

Hyvät naurut sain.

Jälleen kerran vastaan, että miksi te naiset olette huonoissa parisuhteissa??!! Jos toinen on pelkkä ärsyke ja rakkaus kadonnut jo vuosia sitten, niin miksi tuhlata oma elämä? Onko niin tärkeää se keskiluokkainen elämä jonka miehen palkkapussi mahdollistaa?! Te kyllä pärjäätte yksinkin!

Voin kertoa, että asuminen vuokralla pienessä kaksiossa ei ole kamalaa, kun on oma mukava seesteinen arki ilman häiriötekijöitä. Kun tulen töistä kotiin on ihanaa vaan köllähtää sohvalle hetkeksi eikä tarvitse olla ketään varten eikä kuunnella mitään ärsyttävää. Ei tarvitse katsella sukkia lattialla, likaisia astioita keittiön tasoilla, nähdä kenenkään p ersvakoa, eikä sohva haise p erseelle. Te naiset kyllä pärjäätte yksinkin. Ei saa olla noin riippuvainen miehestä.

Mun mies on sellainen äänetön, hajuton ja mauton tapaus. Narisevat raput yläkertaankin kulkee ääneti! Yhtäkkiä selän takana ja säikäyttää pahasti. Jotain ähkimistä kyllä alkanut iän myötä esiintyä jos kumartuu, samoin juodessa glug-glug-äääh on uutta ääniefektiä mutta kyllä minä silti enemmän metelöin ihan vaan olemassaolollani!

Vietin tässä pari yötä yhden miehen kanssa, olen siis sinkku, ja täytyy sanoa että melkoinen aarre täytyy tulla vastaan, että ryhdyn naimisiin jonkun kanssa. Tämä mies käyttäytyy vähän samalla tavalla noiden äänien suhteen. En tiedä enää haluanko elää tuollaisen kanssa. Voisin ottaa vaan parhaat palat jostain miehestä :) ilman noita ääniä ympärillä joka päivä. En tiedä...

Vaihda kantikseen, jätä se mowgli-viidakkopoika !

Ihana teksti! Vauvapalstan noobeli aloittajalle. Heti hakemus vireille, että ehtii tälle syksylle. 

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran vastaan, että miksi te naiset olette huonoissa parisuhteissa??!! Jos toinen on pelkkä ärsyke ja rakkaus kadonnut jo vuosia sitten, niin miksi tuhlata oma elämä? Onko niin tärkeää se keskiluokkainen elämä jonka miehen palkkapussi mahdollistaa?! Te kyllä pärjäätte yksinkin!

Voin kertoa, että asuminen vuokralla pienessä kaksiossa ei ole kamalaa, kun on oma mukava seesteinen arki ilman häiriötekijöitä. Kun tulen töistä kotiin on ihanaa vaan köllähtää sohvalle hetkeksi eikä tarvitse olla ketään varten eikä kuunnella mitään ärsyttävää. Ei tarvitse katsella sukkia lattialla, likaisia astioita keittiön tasoilla, nähdä kenenkään p ersvakoa, eikä sohva haise p erseelle. Te naiset kyllä pärjäätte yksinkin. Ei saa olla noin riippuvainen miehestä.

Asun myöskin yksin, jo pitemmän aikaa. Olen eronnut jo kauan sitten. En näe elämässäni mitenkään huonona, että asun kivassa rivitalossa vuokralla pienessä kaksiossa. Autoa ei ole, mutta palvelut lähellä. Joskus kyllä katselen noita perheiden tai pariskuntien isoja omakotitaloja pihoineen. Mietin millaistahan olisi siellä asua. Mutta toisaalta ymmärrän, että ei ole pelkkää autuutta ja nyt vielä enemmän näitä kommentteja lukiessani. Kiitos siitä, että taas kerran nämä miehistään märisevat ovat avanneet silmiäni yhä enemmän siihen, miten stressitöntä on kun saa asua omassa rauhassaan. Elämä ei ole ylellistä, päinvastoin on rahasta tiukkaa ja kaikki pitää päättää itse, niin hyvät kuin huonot päätökset. Omat murheet ja huolet ovat minullakin. Mutta että olisi vielä joku vastenmielinen mies harmituksenani, huh huh. En kyllä saa päähäni yhtään järkevää syytä miksi sellaista huushollissani edes pitäisin. 

Naiset, jos osakaan on totta kommenteista, niin ottakaa ja miettikää mitä haluatte elämältänne. Ja jos se mietinnän jälkeenkin on edelleen se oma, harmittavainen mies ja parisuhde niin tehkää yhdessä jotain toimenpiteitä parisuhteenne parantamiseksi. Ihan todella. 

Mutta et kuitenkaan viitsi jättää sitä koska olet riippuvainen siitä tilipussista jonka se kuitenkin jakaa kanssasi. Surullista.