Mieleen jääneitä viimeisiä sanoja?

Oletteko olleet kuolevan äärellä ja kuulleet mitä hän viimeiseksi sanalliseksi viestikseen maailmaan jättää? 

Nämähän eivät oikeiden ihmisten maailmassa ole mitään kuolematonta runoutta välttämättä. 

Itse en ole kokenut moista. 

Mutta kerron tapauksen, jonka kirjailija Anna-Leena Härkönen jakoi. Hän oli kuullut tämän tilanteessa läsnäolleelta mieheltä. Miehen äiti oli sairaalassa tekemässä kuolemaa. Perhe oli vanhoillis-lestadiolainen, joten lapsia oli paljon läsnä. Kuoleva ilmeisesti teki siinä tiliä elämästään kaikilla ulottuvuuksilla ja oli yhtäkkiä sanonut miehelleen (siis kertojan isälle): "Kyllä mää olsin voinut sulta ottaa vähän usseemmin suihin, anteeksi kulta."

Oli tullut jäätävä hiljasuus. Lapsenlapset kattelleet ympärilleen silmät lautasina. Mitä mummi oikein sano...

Minusta tuo oli tosi hauska, yllättävä ja kauniskin!