Jos jäisit työttömäksi, uskotko että laiskistuisit ja alkaisit juoda päivittäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloitin työttömäksi jäätyäni juoksuharjoittelun, jotten jämähtäisi täysin kotisohvalle.

Juokset siis kaljakauppaan?

Etenkin sieltä pois, ettei myyjät pysy perässä, kun laatikon kanssa lähden.

Vierailija kirjoitti:

En, tulee kalliiksi ja ei ole kiva  olla krapulassa usein. Ainaki itselleni helpompi sanoa ei kaljalle kun leivokselle. 

Useampi hyvin kostutettu Runebergin torttu käy kyllä päiväkänneistä. 

No en alkaisi. Nukkuisin pitempään vaan. Ehtisi leipoa ja laittaa ruokaa ajan kanssa. Valvoisin myöhään. Nyt joutuu pitämään niin säännöllisen rytmin että jaksaa.

Höpöhöpö.

Aikoinaan kun jouduin työttömäksi muistan, ettei se korvauskaan tullut kuin parin kk.n päästä ja sillä aikaakin täytyi perhettä elättää.

Onneksi se sattui Joulunalusviikoille kävin isäni metsästä jäkälää, samnalta, varpuja js kuusenoksia. Tehtiin lasten kanssa kransseja, joita myin hautausmaan portilla.

Jaettiin mainoksia jne. En muista kaikkea. Korvauskin sieltä aikanaan tuli, mutten sen varaan uskaltanut laskea, vaan lähdin kouluttautumaan uudelle alalle. Sain uuden duunipaikan.

Harmitti kun se palkka oli aluksi pienempi kuin se korvaus.

Mitä se semmoinen ryyppääminen auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku, joka ei ikinä juo, alkaisi juoda ja vielä päivittäin?

Tylsyys ja tekemättömyyd yleensä johtaa päihdeongelmiin ja alkoholismiin.

Voi olla myös toisinpäin. Tunnen erään, joka stressaantui työssä, jossa vaadittiin kovaa tulosta ja jatkuvaa matkustamista. Viina hiipi pikku hiljaa helpotukseksi. Eräs nainen aloitti tupakoinnin uudelleen vuosien tauon jälkeen, koska koki työnsä niin stressaavaksi.

Olisi oikeastaan aika ihanaa jäädä työttömäksi nyt; asuntolaina maksettu, vuokratulot juoksee ja mies on kuitenkin töissä. Mutta ei ole näköpiirissä. Kai tässä täytyy 50-vuotiaaksi asti olla työelämässä ja sen jälkeen irtisanoutua.

Olen aivan raitis, joten jos jäisin työttömäksi alkaisin lenkkeilemään enemmän

Vierailija kirjoitti:

Ihan Suomessa lusin työttömyyttä mutta juotua tulee joka päivä. En jaksaa siivota. Itteni pesen kerran viikossa ja silloin vaihdan vaatteet. Hampaat pesen joka toinen tai kolmas päivä. Ahdistaa niin että ei vaan jaksa mitään. Kaupassa käyn joka päivä ja postilaatikolla ehkä 5 päivän välein.

Hampaiden hoitamattomuus ja juopottelu on sellainen yhdistelmä, joka kaduttaa myöhemmin elämässä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun hampaiden juuret alkavat mätänemään ja yrittävät tappaa sinut.

Laiskahan minä olen aina ollut, muttei silti ole tullut tarvetta alkaa juomaan.

Join viikonloppuisin, kun oli vielä työpaikka. Syynä työstressi ja se, ettei rahoja tarvinnut pihistellä. Lopetin työttämäksi jäätyäni, kun työstressi loppui ja täytyi järkevöittää rahankäyttöä. Hyvä päätös, olen laihtunutkin jo 13 kiloa.

Kymmenen vuotta sitten yksi työkkärin vanha muija selitti mulle ihan pokerina, että ellen pian työllisty niin alkoholisoidun. Siis mistähän witusta se senkin oli saanut päähänsä. Selittää tuollaista ihmiselle, joka ei käytä alkoholia. 

Siinä voisi käydä päinvastoin, tulisi ahkeraksi ja lopettaisi juomisen.

En.

Jäin eläkkeelle eikä tuota tapahtunut

Mikähän kuvitelma tuokin on, että työttömyyden myötä suhde alkoholiin muuttuisi? Toki, jos juo jo töissä ollessaan kaikki vapaa-ajat, työttömänä mikään muu kuin mahdollisesti raha ei olisi esteenä juoda koko ajan, mutta ei kai ihmisen perusluonne mihinkään muutu. Itse tykkäisin pitää kodin tiptop, kun olisi viimein aikaa, ulkoilusin, lukisin ja tekisin käsitöitä. Jos olisi rahaa, ulkomaillekin olisi kiva lähteä pidemmäksi aikaa, mutta en haluaisi likaiseen Thaimaahan vaan esimerkiksi Kreikkaan. Olen ollut paljon Thaimaassa entisen työni puolesta eikä maa viehätä minua juuri lainkaan.

Jos alkaa kokopäiväjuopoksi työttömäksi jäätyään niin se tarkoittaa sitä, että alkoholia on kulunut jo aikaisemminkin suuria määriä. He alkoholisoituisivat kuitenkin viimeistään eläkkeelle päästyään.

Ja ei, suomalaiset työttömät eivät asu ulkomailla.

Laiskistuisin, kyllä. Olen ollut työtön ja käsittämätöntä, miten pienellä saa päivänsä täytettyä. Joku viikkosiivous tuntui ihan hirveältä suoritteelta ja siinä lillutteli loppupäivän, että olen tässä imuroinut ja siivonnut vessat... Eli sellainen operaatio, joka tehdään normaalisti työpäivän jälkeen oli yhtäkkiä koko päivän työ. Se oli pelottavaa huomata, miten päivät alkoi valua, juuri mitään ei saa aikaiseksi ja tuntuu hirveän raskaalta, jos pitäisi sitoutua johonkin tiiviimpään aikatauluun. Olin sentään ennen työttömyyttä ehtinyt olla pitkään työelämässä ja sitä ennen kouluissa eli ensimmäistä kertaa työttömänä. Tämä jakso kesti 6kk ja sitten sain onneksi taas töitä. Se laiskistuminen kesti sen 2kk ja sitten alkoi jo elämä olla tyhjäntoimittamista. 

Kyllähän tuo alkoholi on enemmän työssäkäyvien juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuotta sitten yksi työkkärin vanha muija selitti mulle ihan pokerina, että ellen pian työllisty niin alkoholisoidun. Siis mistähän witusta se senkin oli saanut päähänsä. Selittää tuollaista ihmiselle, joka ei käytä alkoholia. 

Kyllä työkkärin tädit työttömät tuntee

Olen jo matkalla. Nyt tuli vielä Kelalta ilmoitus, että lopettavat asumistukeni. Nyt siis juon itseni hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä kävin salilla 5x viikossa, söin terveellisesti ja olin muutenkin superhyvässä kondiksessa. Työhön päästyäni aina veltostun ja plösähdän.

Tuo on hyvin yleistä. Työ ja työmatkat vie todella paljon aikaa ja energiaa.