Tuntevatko työväenluokkaiset keskiluokkaisia ammatteja, mitä niissä tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Millä alalla tämä on mahdollista? Esim. yksikään kirurgi tai lääkäri ei pystyisi työskentelemään, ellei tiimissä olisi eri alan rautaisia ammattilaisia, kuten sh, siivoojia, ensihoitaja, auto kuljettajia, vartijoita jne. tai ainakin työsuoritus oli nolla. 

 

Me ajattelemme tiimin varmasti hyvin eri tavalla. Omassa työssäni tiimi koostuu samaa työtä tekevistä kuin mitä itse olen ja sitä johtaa saman koulutuksen saanut ihminen. Siellä työpaikan rakennuksessa toki voi olla eri työtä tekeviä, mutta heillä on omat tiiminsä. Tiimit viettävät aikansa ja virkistyksensäkin omiensa parissa. Opettajanhuoneessakin on vain opettajia jne. Eikä tämä tarkoita sitä, että muiden työtä ei arvostaisi. Nämä eri työtä tekevät vaan eivät ole luontevasti tekemisissä keskenään työpaikoilla. 

Kuulostaa omituiselta. Omalla työpaikalla tiimeissä on pääsääntöisesti sekaisin eri koulutustason työntekijöitä, ja kyllä kahvihuoneessa/lounaslla ja virkistyspäivissä ollaan ilman muuta koko porukalla. Miten teillä onnistuu koko työpaikan tiimiytyminen ja yhteen hiileen puhaltaminen, jos kaikki on jaettu omiin kuppikuntiinsa?

Julkisella puolella on kova hierarkia ja nokkimisjärjestys. Koskee varhaiskasvatusta, kouluja, sotea. Yhteistyö eri ammattiryhmien välillä toimii lähinnä suunnitelmissa. Jokainen on omassa klikissään ja kollegiaalisuus estää kaiken palautteen käsittelyn. Paljon ilmapiiriongelmia, kiusaamista, alalta poistumista. Jotain tarttis tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä Marxilainen luokkateoria pitää unohtaa vihdoinkin ja siirtyä nykyaikaan tuosta 1970-luvun taistolaisesta ajattelusta.

Itseasiassa Marxilaisessa luokkateoriassa vastakkain on ne, jotka saavat elantonsa omistamisesta, ja ne jotka tekevät tuottavan työn, eli kasvattavat omistajien omistusten arvoa ja saavat siitä palkan. Työntekijöissä on toki eroja, esimerkiksi juuri se, että korkeasti koulutetuilla asiantuntijatyötä tekevillä on työelämässä enemmän mahdollisuuksia ja valtaa, sillä heidän tarjoamansa työpanos on vaikeampi kilpailuttaa kun tekijöitä on vähemmän. Mikään ei kuitenkaan muuta heidän lopullista asemaansa, eli riippuvuussuhdetta omistavaan luokkaan. Tämän kun kaikki ymmärtäisivät niin työtekijät pitäisivät yhtä keskinäisen riitelyn sijaan, eikä omistavalla eliitillä olisi mahdollisuutta pyörittää maailmaa miten haluavat. Tässä hetkellä koulutetut hyvätuloiset asiantuntijat, matalapalkka-alojen työntekijät ja työttömät kokevat kuuluvansa eri ryhmiin, ja ns. hajoita ja hallitse -strategia toimii. Luokan määrittää se, onko pääasiallinen tulonlähteesi palkkaa vai pääomatuloja, ei muu. 

Vierailija kirjoitti:

Esittävät että todella vaativia hommia, joista duunari ei voisi ymmärtää mitään. Todellisuus on jossain Excelin, graafien (jotka ohjelmisto luo syötetyistä numeroista automaattisesti) ja sähköpostien välillä.  

Ei se työn vaikeus olekaan exceleiden ja sähköpostien käsittelyssä vaan asioissa, joita niissä käsitellään. Esim. minä johtajana teen päätöksiä ja otan niistä vastuun, usein kovan kiireen ja paineen keskellä. Yleensä asiantuntijat ovat näistä asioista paljon syvällisemmin perillä, mutta todella haluttomia tekemään päätöksiä, joten kuuntelen kaikki mahdolliset näkökulmat, kyselen lisätietoja ja teen päätöksen tällä perusteella. Jos päätös osoittautuu myöhemmin huonoksi, kannan siitä myös vastuun.

Esihenkilöiden ja johtajien palkkoja ja helpon näköistä työtä usein kadehditaan, mutta aika harva on tosielämässä valmis ottamaan itselleen siihen kuuluvaa kokonaisvastuuta ja pitkäksi venyviä työpäiviä. 

Vierailija kirjoitti:

Mihin yhteiskuntaluokkaan kuulun, kun olen tuntiopettaja ja elän köyhyysrajan alapuolella. Ja niin elää myös ystäväni. On yliopiston tutkija. 

Tai minä joka olen tehnyt sekä duunariduuneja että maisteripintoihin pohjaavia asiantuntijahommia, jopa taitelijanakin olen ollut, ja näitä kaikkia sikinsokin, missä vaan on ollut mulle sopivia töitä? Ja todellakin tiedän vähän liikaakin, mitä ja miten töitä tehdään erilaisissa duuneissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä Marxilainen luokkateoria pitää unohtaa vihdoinkin ja siirtyä nykyaikaan tuosta 1970-luvun taistolaisesta ajattelusta.

Itseasiassa Marxilaisessa luokkateoriassa vastakkain on ne, jotka saavat elantonsa omistamisesta, ja ne jotka tekevät tuottavan työn, eli kasvattavat omistajien omistusten arvoa ja saavat siitä palkan. Työntekijöissä on toki eroja, esimerkiksi juuri se, että korkeasti koulutetuilla asiantuntijatyötä tekevillä on työelämässä enemmän mahdollisuuksia ja valtaa, sillä heidän tarjoamansa työpanos on vaikeampi kilpailuttaa kun tekijöitä on vähemmän. Mikään ei kuitenkaan muuta heidän lopullista asemaansa, eli riippuvuussuhdetta omistavaan luokkaan. Tämän kun kaikki ymmärtäisivät niin työtekijät pitäisivät yhtä keskinäisen riitelyn sijaan, eikä omistavalla eliitillä olisi mahdollisuutta pyörittää maailmaa miten haluavat. Tässä hetkellä ko

Vanhanaikaista tämäkin. Mulla on ollut duunikavereita, jotka olisivat eläneet ihan perinnöillään ja sijoituksillaan, esim. eräs omisti kerrostalon, mutta ovat silti halunneet tehdä tavallisiakin töitä. 

Aikoinaan yhden tallin toiminnasta kerrottiin, että siellä huippukuskitkin yleensä osallistuu korjausten suunnitteluun ja tekoon. Yksi poikkeus oli, hän ei käsiään liannut. Rallienglannin taito haihtui taivaan tuuliin, kun varikolla pyydettiin apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esittävät että todella vaativia hommia, joista duunari ei voisi ymmärtää mitään. Todellisuus on jossain Excelin, graafien (jotka ohjelmisto luo syötetyistä numeroista automaattisesti) ja sähköpostien välillä.  

Ei se työn vaikeus olekaan exceleiden ja sähköpostien käsittelyssä vaan asioissa, joita niissä käsitellään. Esim. minä johtajana teen päätöksiä ja otan niistä vastuun, usein kovan kiireen ja paineen keskellä. Yleensä asiantuntijat ovat näistä asioista paljon syvällisemmin perillä, mutta todella haluttomia tekemään päätöksiä, joten kuuntelen kaikki mahdolliset näkökulmat, kyselen lisätietoja ja teen päätöksen tällä perusteella. Jos päätös osoittautuu myöhemmin huonoksi, kannan siitä myös vastuun.

Esihenkilöiden ja johtajien palkkoja ja helpon näköistä työtä usein kadehditaan, mutta aika harva on tosielämässä valmis ottama

Miten kannat vastuun käytännössä? Jokainen tekee virheitä, kun teet virheen niin alennetaanko palkkaasi? Irtisanoudutko? Mitä tuo tarkoittaa?

Johtajat ei tajua, että kaikki tekee digitaalisuuden vuoksi nykyään pitkää päivää. Okei, osa lusmuaa, mutta osa tekee ilmaiseksi paljon hommia vielä kotonakin, vastailee työpaikan kyselyihin, lukee tiedotteita, antaa muille ohjeita jne.

Vastuuta olen ottanut ja paljon mm. johtajien puolesta,. Kun nämä eivät uskaltaneet mennä tv-haastatteluun tehtaiden siirtämisestä Kiinaan, minä menin. Vaikka en ollut tehnyt sitä päätöstä, minun piti sitten sitä siellä puolustaa mm. silloiselle työministerille. Välitason pomo ja iso pomo jänistivät ja kieltäytyivät haastattelusta suorassa lähetyksessä, ja määräsivät minut sinne. Minut briiffattiin ihan päin helvettiä, tai sitten valehdeltiin tietoisesti käsiteltävästä aiheesta. En vielä tänä päivänäkään tiedä, kumpi kusetti minua, Yle vai esimiehet. Mutta ei haittaa, sillä pystyn kyllä puhumaan vaikeistakin aiheista, ja ymmärtämään eri osapuolien näkemyksiä. Mutta kieltämättä mietin tuon jälkeen, miksi minulla on niin pieni palkka ja noilla urpoilla niin iso.

Keskiluokkaiset on duunareita kaikki, paitsi ne jotka omistaa työpaikkansa. Ja ne joiden ei tarvitse tehdä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esittävät että todella vaativia hommia, joista duunari ei voisi ymmärtää mitään. Todellisuus on jossain Excelin, graafien (jotka ohjelmisto luo syötetyistä numeroista automaattisesti) ja sähköpostien välillä.  

Ei se työn vaikeus olekaan exceleiden ja sähköpostien käsittelyssä vaan asioissa, joita niissä käsitellään. Esim. minä johtajana teen päätöksiä ja otan niistä vastuun, usein kovan kiireen ja paineen keskellä. Yleensä asiantuntijat ovat näistä asioista paljon syvällisemmin perillä, mutta todella haluttomia tekemään päätöksiä, joten kuuntelen kaikki mahdolliset näkökulmat, kyselen lisätietoja ja teen päätöksen tällä perusteella. Jos päätös osoittautuu myöhemmin huonoksi, kannan siitä myös vastuun.

Esihenkilöiden ja johtajien palkkoja ja helpon näköistä työtä usein kadehditaa

Miten kannat vastuun käytännössä? Jokainen tekee virheitä, kun teet virheen niin alennetaanko palkkaasi? Irtisanoudutko? Mitä tuo tarkoittaa?

 

No vielä ei ole tullut niin isoa virhettä vastaan, että olisi irtisanottu tai tullut tarve itse irtisanoutua, mitta sekin on mahdollista, tai vaikka siirto toisiin tehtäviin. Useammin kuitenkin sotkut jäävät ihan itse siivottaviksi, eli ongelman ilmaantuessa täytyy keksiä uusi parempi tapa päästä eteenpäin. Jos alaiseni taas tekee virheen, en tietenkään ole ensimmäiseksi irtisanomassa, vaan mietitään yhdessä mikä meni pieleen ja tehdään ensi kerralla paremmin. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta jokainen voi oppia virheistään ja kehittyä. 

Vierailija kirjoitti:

Johtajat ei tajua, että kaikki tekee digitaalisuuden vuoksi nykyään pitkää päivää. Okei, osa lusmuaa, mutta osa tekee ilmaiseksi paljon hommia vielä kotonakin, vastailee työpaikan kyselyihin, lukee tiedotteita, antaa muille ohjeita jne.

Vastuuta olen ottanut ja paljon mm. johtajien puolesta,. Kun nämä eivät uskaltaneet mennä tv-haastatteluun tehtaiden siirtämisestä Kiinaan, minä menin. Vaikka en ollut tehnyt sitä päätöstä, minun piti sitten sitä siellä puolustaa mm. silloiselle työministerille. Välitason pomo ja iso pomo jänistivät ja kieltäytyivät haastattelusta suorassa lähetyksessä, ja määräsivät minut sinne. Minut briiffattiin ihan päin helvettiä, tai sitten valehdeltiin tietoisesti käsiteltävästä aiheesta. En vielä tänä päivänäkään tiedä, kumpi kusetti minua, Yle vai esimiehet. Mutta ei haittaa, sillä pystyn kyllä puhumaan vaikeistakin aiheista, ja ymmärtämään eri osapuolien näkemyksiä. Mutta kieltämättä mi

Ja jos olisin tiennyt aiheen etukäteen, olisin ollut valmis haastamaan mm. ministerin siitä, miksi Kiina rahoittaa ja tukee teollisuuttaan, mutta meillä on vanhat ja paskat koneet. Olisi tullut hiton paljon parempi haastattelu, jos mut olisi briiffattu asiallisesti. Nyt mun aika meni vaan ihan siihen hämmästelyyn, että mitä täällä studiossa oikein tapahtuu.

Jokainen työväenluokkainen tuntee ainakin yhden keskiluokkaisen ammatin: omansa.

Samoin, jokainen keskiluokkainen tuntee ainakin yhden työväenluokkaisen ammatin: omansa

Ap!

Kerrataan tämä sama ikuisuustotuus taas kerran, Sinullekin, ties kuinka monetta kymmenettä kertaa:

Keskiluokka = työväenluokka ja työväenluokka = keskiluokka.

Ei ole olemassa erikseen työväenluokkaa ja keskiluokkaa, kun se keskiluokka ON juuri sitä työväenluokkaa;

ihan riippumatta siitä, onko sillä (useinkin maalta johonkin Etelä-Suomen korkeakoulukaupunkiin junantuomalla taikka Etelä-Suomen velkaisten ja perssaukisten tavisten asutusalueilla kasvaneella ja sittemmin "keskiluokkaiseksi" itseään kutsumaan alkaneella) työtätekevällä ihmisellä päälleliimattu "akateeminen" nousukkuusarvo tai ei.

Työläinen on työläinen "akateemisenakin".

Ei se paska muutu kullaksi vaikka sen kääriikiin kauniiseen kreppipaperiin ja sen päälle ehkä suihkuttelee laventelintuoksuista ihanaa hajustetta: valitan, kyllä Sinä yhä olet työväenluokkainen ja "duunari" joistain ulkoaopettelemistasi sievistely- ja Hyacinth Bucket -maneereistasi huolimatta (ja paska haisee ympärilläsi edelleen).

Keskiluokan alapuolella on alaluokka, eli työttömät, sairaseläkeläiset, juopot ja knarkit, vangit, seksityöntekijät yms. Alaluokka ei kykene työhön eikä sitä toisaalta kukaan työnantaja huolisikaan palvelukseensa.

Yläluokkaa ovat kaikenlaiset Wahlroosit ja Herlinit ja Donnerit ja Ahlströmit, ne 20 sukua joista Kristiina Halkola lauloi jo joskus 1960-luvulla: edelleenkin he "omistavat Suomen". Heitä - yläluokkaisia - ainakaan minä en tunne ainuttakaan enkä ole tavannut henkilökohtaisesti. Olen nähnyt heitä vain televisiossa ja internetissä.

Niin että laskeudu jo maan pinnalle Ap: työväenluokkainen Sinä itsekin olet.

"Keskiluokka" on eufemismi, jolla yritetään kiertää ja kieltää se masentava tosiseikka, että sitä yhtä ja samaa vulgääriä, paskanhajuista ja mautonta työväenluokkaa ollaan itsekin, ja että elämä on yksitoikkoista puurtamista sekä taloudellisesti epävarmaa räpiköintiä, eikä olla oikeasti "oman elämänsä herroja / rouvia"; nimittäin, jos te menetätte sen prokuraattorinvirkanne jossain virastossanne tai "asiantuntijaelimessänne", eivät ne teidän punaviinipihvinne eivätkä taidenäyttelyissä näyttäytymisharrastuksenne teitä kovin montaa vuotta "hienoina ihmisinä" pidä eivätkä teidän korskeita julkisivujanne kannattele.

Minä en ole keski- eli työväenluokkainen: olen alaluokkainen enkä omaa luokkaani yritä kieltää kuten Sinä.

Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko Suomi on rakennettu niin, että ihmiset erilaisista taustoista tutustuvat toisiinsa. 

Missä esim. helsinkiläinen ylempi keskiluokka tutustuu duunareihin?

Esimerkiksi sukujuhlissa. Menin itse naimisiin miehen kanssa, jonka suku on ylempää keskiluokkaa. Oma taustani on työväenluokkainen. Opiskelun myötä muutin pääkaupunkiseudulle ja tutustuin ihmisiin, joilla oli samanlainen koulutustausta ja elämäntyyli. Niin, ja sitten saimme lapsia ja sukumme yhdistyivät. Toki mieheni perhe oli tutustunut jo kaikenlaisiin ihmisiin tätä kaikkea ennenkin. Suomessa luokkanousu opiskelun avulla on vielä toistaiseksi mahdollista kaikille. 

Paljonko tuollaisissa sukujuhlissa jutellaan esim. työasioita? Oma kokemus on, että ensin kahvitellaan ja

Onko tämä ryypätään ja lauletaan karaokea nyt akateemisen vai duunarin tapa juhlia?

Suomalaisten johtajien huonoudesta kertoo se, että yli 40-vuotisen työurani aikana olen tavannut paljon enemmän huonoja johtajia kuin hyviä johtajia. Luojan kiitos, yhden tosihyvänkin olen tavannut, muuten menisi usko ihan kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan yhden tallin toiminnasta kerrottiin, että siellä huippukuskitkin yleensä osallistuu korjausten suunnitteluun ja tekoon. Yksi poikkeus oli, hän ei käsiään liannut. Rallienglannin taito haihtui taivaan tuuliin, kun varikolla pyydettiin apua.

Vähän niin kuin minä, olen aina kieltäytynyt kahvinkeitosta työpaikallani, siinä menee mulla raja, kun en itse sitä juo. Toki työvälineitäni kehitän ihan itsekkäistä syistäkin, koska olen tarpeeksi fiksu siihen.

En tiedä mihin luokkaan kuulun ( vihatuimpaan ikäni perusteella) tai olen kuulunut. Ei mitään hajua mitä kaiken maailman CEO, CFO, COO, CTO tekevät puhumattakaan jostain PWC:n konsulteista tai key account managereista .

Ex insinööri, joka on aina pitänyt itseään duunarina joten ap:n vastaus on ei, en tunne mitä tekevät

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole ikävämpää kuin duunari-anoppi.  Ei voi kutsua mutta ei voi olla kutsumattakaan. Väikkäreissä pantiin syrjäisimpään paikkaan appiukon kanssa ja älysivät lähteä pian pois.

Väikkäreissä? Kovin on vieraaksi sinullekin akateemiset juhlat jääneet.

En ole ikinä ajatellutkaan kuuluvani muuhun kuin työväenluokkaan. Duunariammatissa, mutta tienaan kohtuu hyvin (6k/kk plus päivärahat ja ylityöt). Harrastukset rahvaanomaiset (kuntosali, lenkkeily, potkunyrkkeily). Olen kyllä kiinnostunut sijoittamisesta ja sitä harrastanut nuoresta asti. Pari tonnia osinkotuloja kuukautta kohti joten ei oikein voi puhua omistavasta luokasta 😝 

Matkustella tykkään kansanomaisissa paikoissa (kaakkois-aasia, Kreikka, Italia yms) mitään kulttuuria en hae vaan pikku luksusta ja elämyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen työväenluokkainen tuntee ainakin yhden keskiluokkaisen ammatin: omansa.

Samoin, jokainen keskiluokkainen tuntee ainakin yhden työväenluokkaisen ammatin: omansa

Ap!

Kerrataan tämä sama ikuisuustotuus taas kerran, Sinullekin, ties kuinka monetta kymmenettä kertaa:

Keskiluokka = työväenluokka ja työväenluokka = keskiluokka.

Ei ole olemassa erikseen työväenluokkaa ja keskiluokkaa, kun se keskiluokka ON juuri sitä työväenluokkaa;

ihan riippumatta siitä, onko sillä (useinkin maalta johonkin Etelä-Suomen korkeakoulukaupunkiin junantuomalla taikka Etelä-Suomen velkaisten ja perssaukisten tavisten asutusalueilla kasvaneella ja sittemmin "keskiluokkaiseksi" itseään kutsumaan alkaneella) työtätekevällä ihmisellä päälleliimattu "akateeminen" nousukkuusarvo tai ei.

Työläinen on työläinen "akateemisenakin

Tämä oli ehkä paras kirjoitus täällä palstalla, kiitos!