Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luetellaan musiikkikappaleita joista iho menee kananlihalle
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Puppa👴 disco
Ou jee! 👴🏻👍🏻🕺🏻💃🥳🧺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa musiikista minkäänlaista tunnereaktiota, sillä omaan niin tarkasti virittyneen kuuloaistin ja analyyttisen musiikillisen älyn, että jokainen kappale avautuu minulle täysin rakenteellisena kokonaisuutena.
Kuulen välittömästi sävelkulkujen kaavamaisuuden, sointujen funktiot, tuotannon kerroksellisuuden ja rytmisten ratkaisujen tarkoituksenmukaisuuden. Jokainen elementti asettuu paikoilleen kuin matemaattinen palapeli ennakoitava, looginen ja hallittu.
Missä muut ehkä vaipuvat tunteisiin, minä erottelen taajuuksia, tempoja ja modulaatioita. Jokainen vibrato, jokainen miksauspäätös ja jokainen dynamiikan muutos rekisteröityy tietoisuuteeni kuin signaali oskilloskoopissa.
Tämä ei ole ylimielisyyttä, vaan yksinkertainen seuraus siitä, että musiikillinen ymmärrykseni ja kuuloherkkyyteni ovat kehittyneet poikkeuksellisen korkealle tasolle.
Siinä missä musiikki monelle on pakopaikka tai tunnekuohu, minulle se on kuin kirurginen toimenpide tarkkaa, hallittua ja täysin vapaa häiritsevistä tunneimpulsseista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Albinonin Adagio.
Kuuntelin eilen (palstan mentyä kiinni) sen urkuversion, olin pappavainaan requeim.
Itku pääsi, sekä hyvästä soitosta että myös papan muistosta.
(siis Adagion soidessa kannettiin serkkujen kanssa papan arkkua ulos .....)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saa musiikista minkäänlaista tunnereaktiota, sillä omaan niin tarkasti virittyneen kuuloaistin ja analyyttisen musiikillisen älyn, että jokainen kappale avautuu minulle täysin rakenteellisena kokonaisuutena.
Kuulen välittömästi sävelkulkujen kaavamaisuuden, sointujen funktiot, tuotannon kerroksellisuuden ja rytmisten ratkaisujen tarkoituksenmukaisuuden. Jokainen elementti asettuu paikoilleen kuin matemaattinen palapeli ennakoitava, looginen ja hallittu.
Missä muut ehkä vaipuvat tunteisiin, minä erottelen taajuuksia, tempoja ja modulaatioita. Jokainen vibrato, jokainen miksauspäätös ja jokainen dynamiikan muutos rekisteröityy tietoisuuteeni kuin signaali oskilloskoopissa.
Tämä ei ole ylimielisyyttä, vaan yksinkertainen seuraus siitä, että musiikillinen ymmärrykseni ja kuuloherkkyyteni ovat kehittyneet poikkeuksellisen korkealle tasolle.
Siinä missä musiikki monelle on pakopaikka tai tunnekuohu, minulle se on ku
Suosittelen sinulle King Crimsonia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Clint Mansell - Lux Aeterna, elokuvasta Requiem for a Dream
Rammstein: Puppe
Varsin karmiva tunnelma siinä 😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saa musiikista minkäänlaista tunnereaktiota, sillä omaan niin tarkasti virittyneen kuuloaistin ja analyyttisen musiikillisen älyn, että jokainen kappale avautuu minulle täysin rakenteellisena kokonaisuutena.
Kuulen välittömästi sävelkulkujen kaavamaisuuden, sointujen funktiot, tuotannon kerroksellisuuden ja rytmisten ratkaisujen tarkoituksenmukaisuuden. Jokainen elementti asettuu paikoilleen kuin matemaattinen palapeli ennakoitava, looginen ja hallittu.
Missä muut ehkä vaipuvat tunteisiin, minä erottelen taajuuksia, tempoja ja modulaatioita. Jokainen vibrato, jokainen miksauspäätös ja jokainen dynamiikan muutos rekisteröityy tietoisuuteeni kuin signaali oskilloskoopissa.
Tämä ei ole ylimielisyyttä, vaan yksinkertainen seuraus siitä, että musiikillinen ymmärrykseni ja kuuloherkkyyteni ovat kehittyneet poikkeuksellisen korkealle tasolle.
Siinä missä musiikki monelle on pakopaikka tai tunnekuohu, minulle se on ku
Mene johonkin muuhun ketjuun avautumaan päänsisäisistä ongelmistasi, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakupaavi: Matti Vanhanen on homo joka ei kestä viinaa
En tiedä kappaleen nimeä mutta elokuvasta Englantilainen potilas, kohtauksesta jossa Almasy lentää Katharine Cliffordin kanssa, kone putoaa ja Almasy vie Katharinen suojaan luolaan.
Ja toinen on Pave Maijasen Ikävä
The Police - Every breath you take.
Monet mietlää kappaleen ihanan romanttiseksi vaikka kyseessä on pakkomielteinen stalkkaus.
Matti Nykänen - Ehkä otin, ehkä en
Chisun biisi..
Oi kultaisin tää on kylmä maa, et sydäntäs palelluttaa saa..
Alue: Aihe vapaa
Ravel: Bolero