### KESÄKUISTEN UUSI VIIKKO (15) ###

etpä multa kyselly, mútta pakko kertoo... ostin just meidän 2 vuotiaalle poitsulle polkupyörän. Nopsan sen kolmipyöräsen 10 tuumasen (sopii niin tytölle kun pojalle) joka siis takavetoinen kuin oikea pyörä. Siinä on sen työtötanko jonka saa poistettua kun pieni hahmottanut polkemisen salat. Ei mikään muovihimpula vaan kunnon pyörä.. ja tykätty on. Ostin sen intersportista (79¿). Meidän esikoinen sai ekasen pyörän saman ikäsenä ja se oli ihan tav. 12 tuumanen ja eka kesä meni ihan sen päällä vaan istuessa kun ei jaksanut polkee eikä siinä ollu mitään tankoa mistä sitä olis kyydittäny..



Sellasta.. toivottavasti sait jotain irti =D



+Oma olo hyvä

+ihanat ilmat jatkuu

+mahassa kova meno



mani ja purri 32+2

nukahdin hyvin jo kesken CSI:n ja uni riitti tällä kertaa tohon kello 2. En edes tiiä mikä mut taas herätti, mutta hammas ainakin vihoitteli hetken.. panadolin nappasin, mutta unille sai heittää kyllä hyvästi...

Ei paljon uusinta visiittiä unimatilta tullu, joten ajattelin että parempi jos nousee kokonaan hetkeks ylös..

Miehen unenlahjoja kyllä ihmettelen kun ei herää mun mekastukseen ja tyynyralliin..



Illalla saunaan mennessä huomasin että päivän ulkona olo oli sitten tehny tehtävänä... hirveet painaumat nilkoissa sukista, jotka ei edes mun mielestä mitenkään kireet... tää turvotus lisääntyy ja pahentuu... Tuliskohan Canalilta mitään elokuvaa mitä tiirais hetken.. tekis miel kovasti touhuta jotain.. mutta talon isäntäväki kyllä heräis mun koheltamiseen ja se tästä vielä puuttuis... yhtenä " aamuyönä" pojat oli pystyssä klo 0400!!! SIinä sitten niitten kanssa hetken tuijottelin cartoon networkkiä ja sit kyllä oli pakko laittaa ne takas untenmaille vielä....



Kiva kun kesä tulee, mutta meidän esikoisen kohdalla alkaa näköjään iltahysteria.. poika on niiiiin väsynyt että huutaa ulkoovelta asti sänkyyn.. kun ei vielä haluais sisälle/nukkuun/iltapesulle ym ym... taidetaan laittaa se pienille päiväunille jatkossa vaikka ikää loppuvuonna tuleekin 5 v. mutta ei tota menoo jaksa 3 lapsen kanssa kesällä!! joku kesäiltapäivä löydän sen vielä nukkumasta nurmikolta.. Likaa menoo ja meininkiä pitkin päivää, kun opetteli ajaan 2 pöyräsellä mopolla..



täytyy kohta mennä huhuileen sitä nukkua josko tekis mun kohdalla uusinnan... että päästäis aamuun asti..=P

Me ostettiin pojalle 2v lahjaksi sellainen kolmipyöräinen, missä on takana sellainen " varsi missä kahva" . Ja on tosi käteväksi osoittautunut. Kun ei toi poika osaa vielä oikein polkea niin siitä on helppo työntää kun ei tarvitse itse kumartua.



Iiran

Jeps, hyvältä kuulostaa tuo työntökahvallinen kolmipyöräinen vielä tässä vaiheessa. Pitääpäs vähän katsella kaupoissa silmä silmällä, että mistä löytyisi hyvä. Tuo manin mainitsema Helkama kuulosti ainakin hyvältä.



Nyt täytyy rientää, kun tunnin päästä pitää olla jo menossa sinne kirpparille.:)



Oikein lämmintä ja aurinkoista päivän jatkoa kaikille!



Tuuli@ 32+1

TUULIA ja muutkin: meidän neiti täytti maaliskuun lopulla 2 v. ja on 89 cm pitkä. Mäkin pähkäilin juuri ton Nopsan kolmipyöräsen ja 12 tuuman kaksipyöräisen välillä. Muuta kolmipyöräistä en olisi hankkinut kuin ton Nopsan, joka vaikutti tukevalta ja hyvältä. Mutta meidän kaupungista oli noi Nopsan kolmipyöräset Intersporteista loppuneet, eivätkä saaneet maahantuojalta lisää. Sovitettiin sitten tota Nopsan 12-tuumaista (99 e)ja ostettiin se, koska neiti nousi siihen itse näppärästi ja se vaikutti kokonsa puolesta sopivalta. Nopsassa on myös hyvä työntökahva, josta saa työnnettyä myös tota isompaa pyörää.



Pe ostettiin ja tänään kokeiltiin ekaa kertaa. Muuten istuu mielellään ja osaa jo ohjailla, mutta polkemisen päälle ei vielä ymmärrä. Mun on aika kevyt sitä kyllä työnnellä kahvasta jopa hiekkapihalla, joten siinä mielessä ei haittaa, vaikkei neiti polje. Kolmipyöräinen ois ollu siinä mielessä varmaan hyvä, että siinä on lyhyemmät ne polkimen varret ja sen vuoksi lapsi oppii varmaan nopeemmin polkemaan, kun ei tarvitse niin paljon voimaa. Eli se ois ollut siinä mielessä hyvä vaihtoehto. Mutta kaupassa sanoivat, että siinä Nopsan 3-pyöräisessä pyörät pyörii huonosti hiekalla ja kun työntlkahvasta työntää, niin pyörät pyörivät itsestään. En kyllä tiedä, pitääkö paikkaansa vai oliko vain myyntikikka isommalle, kun niillä ei ollut enää niitä 3-pyöräisiä. Mutta jollain (sori en muista nicciä) oli toi Nopsa, niin hän osaa varmaan kertoa.



Joka tapauksessa suosittelen ehdottomasti sellaista, jossa on kunnollinen työntökahva = lapsi ei kuitenkaan osaa heti polkea ja siitä työntökahvasta pitäen voi myös alamäissä jarruttaa menoa! Kannattaa mennä kauppaan ja sovittaa, niin näet, kumpi vaikuttaa sopivalta - lapsethan on niin eripituisia ja jalat ja kädetkin voi olla erimittaisia, samoin erimerkkisissä pyörissä on eri mittasuhteet.



Mies lähti esikon kanssa uimahalliin ja mä tässä surffailen. Meillä luovuttiin viikko sitten tutista ja päiväunille käyminen on ollut vaikeeta sen jälkeen. Nytkin tunninn tyty pyöri sängyssä ja sen jälkeen luovutettiin ja lähtivät uimaan. Varmaankin neiti nukahtaa autoon joko meno- tai tulomatkalla...



Masuvauva on liikuskellut nyt taas eilen ja tänään vähemmän, mystistä. Eilen oltiin miehen kanssa kahdestaan Hesassa " päiväretkellä" , käytiin vaan Kaivarissa käppäilemässä ja ulkona hyvin syömässä ja ajelemassa ratikalla, nähtiin myös kavereita. Pakko oli lähteä kahdestaankin johonkin ennen kuin tulee uusi tissiaddikti kehiin. Oltais menty hotelliinkin yöksi, mutta iski pieni likviditeettikapeikko, kun ostettiin viime kuussa auto. Masun kanssa jaksoin ihan hyvin, kun suurimmaksi osaksi istuskeltiin. Mutta olikos se niin, että istuskelu on yhtä rasittavaa kohdunkaulalle kuin seisominen/kävely vai nou? Kertokaas, pliis!



Aurinkoista päivänjatkoa!

Eipä ole minunkaan tarvinnut täältä kotoa mihinkään liikuskella. On jo 2,5 viikkoa siitä, kun viimeksi olen nenäni kotioven ulkopuolelle pistänyt. Hiljaiseloa suppareita varoen pitää edelleen elää. Mies on lasten kanssa hoitanut kaikki pääsiäisen pakolliset kyläilyt yms. ja minä olen lepäillyt kotona.

Ylihuomenna on mulla seuraava cervix-kontrolli äitipolilla. Alkaa taas pelottaa ja jännittää ihan älyttömästi. Oleminen ja supistelut ovat olleet koko ajan samanlaista, että edistystä on saattanut tapahtua, mutta kuinka paljon, se jää nähtäväksi. Taidan taas pakata hiukan kassia valmiiksi, jos joudun sairaalaan. Ihan varmuuden vuoksi ja pahinta peläten.. Tarkistelin aikaisempia neuvolakortteja ja epikriisejä ja totesin, että ihan samalla kaavalla tuntuu etenevän tämäkin raskaus. Ainoa lisä nyt on tuo kohdun sisäsuun eläminen. Että toiveitakin voi hitusen pitää yllä. Kun vaan saisi edes toukokuulle sinniteltyä, niin ei olisi enää mitään hätää!



Olen kahtena yönä nähnyt unta, että synnytän pienen tummatukkaisen tyttövauvan. Vauva on siis unessakin ennenaikainen, mutta hyvävointinen. Viime yön unessa yritin jopa imettää, mutta se ei ottanut onnistuakseen. Toivottavasti ennenaikaisuus ja imetyksen vaikeus eivät enteile mitään semmoista oikeasti.. Muutenkin olen nähnyt aika outoja unia viime aikoina.



Viime viikko oli kyllä tosi vaikea henkisesti. En tännekään viitsinyt kirjoittaa ja valitella surkeaa oloani, kun tuntuu, etten mitään muuta teekään kuin valitan aina. Tämä raskaana oleminen on mulle vain niin vaikeaa ja raskasta, että päätös siitä, että tämä on viimeinen kerta vahvistuu vaan. Tämä huoli ja pelko vauvan puolesta on niin raskas kantaa, että mulla meinaa iskeä välillä ihan kunnon masennus päälle. Joku kyselikin ehkäisyjutuista. Mun kohdalla se on mitä todennäköisimmin sterilisaatio. Saattaa olla, että haen sitä jo samaan yhteyteen synnytyksen kanssa.



Tähän saakka olen saanut painon pysymään aika hyvin hallinnassa. ekaan punnitukseen on tullut n. 4 kiloa lisää. Kotivaa' an mukaan siis. Nyt tosin on tullut syötyä noita pääsiäisherkkuja ihan liikaa. Äiti teki mulle sitä suurinta herkkua, pashaa, ja sain melkein kokonaan syödä sen itse... Ja suklaa, suuri intohimoni, sitäkin on mennyt, kun lapset eivät jaksaneet enää syödä kaikkia niitä suklaamunia, jotka saivat.



Vauvaa varten on nyt vaunut valmiina ja vaatteita olen vähän laitellut, sen verran kuin olen uskaltanut pystyssä olla. Sänky tulee meidän vanhempien makkariin, kun nuo kaksi muuta huonetta ovat jo isompien käytössä. Meillä saattaa olla kesällä muutto isompaan asuntoon ja siellä on sitten kaikille lapsille oma huone. Tosin 1,5 vuotiaiksi nuo isommatkin ovat samassa huoneessa meidän kanssa nukkuneet. Jos tuo meidän muutto toteutuu, niin aivan älyttömän iso remonttiurakka on edessä. Meistä ei tule talonrakentajia, mutta täydellisen remontin tekijöitä. :-)



Mutta kylläpä on HULDAllakin ollut tosi pelottavat hetket! Mikä tilanne on nyt? Toivottavasti hyvä!!



Joillakin muillakin oli taisi olla joitain sairaalareissuja viime viikolla? en nyt muista kenellä. Toivotaan, että kaikilla sujuisi loppuaika hyvin!



Kirjoitan tätä kylkimakuulla sängyllä, mutta silti joudun vähän yläkroppaa jännittämään ja supistuksia alkaa tulla. Lopettelen siis ja otan rennomman asennon. Vointeja kaikille!!



miira 31+3

Taidan olla joukon mustalammas joka siis ei kärsi suppareista ja saa riehua rauhassa niin paljon kun sielu sietää.... välillä tosin toivois että sais olla edes hetken rauhassa ja nukkua pitkään!!



Odessalle, miiralle ja huldalle nyt ainakin jaksamisia näitten viikkojen kasaamiseen.. päivä kerrallaan ja viikko on jo nopeasti takana.. kohta on jo Vappu!



Omaan oloon ei mitään muutosta juuri.. yöt on alkanu meneen päin persettä suoraan sanottuna!! Nukahtaminen on vaikeeta kun ei asentoo meinaa löytyä.. sitten kun nukahtaa niin hetken päästä pitää vaihtaa jo asentoo kun joka paikkaan (varsinkin lonkkiin ja lantioon) sattuu älyttömästi eikä sen jälkeen meinaa enään untakaan saada.. sellasta torkkumista noi yöt.. aamulla väsyttää ja suututtaa!!

Ei ollu kun viime viikko kun hehkutin hyvää oloa ja muuta niin nyt sit taas kaikki heittää härän pyllyä!!! Mieskin raivostuttaa niin suunnattomasti.. tekis mieli pakata reppu ja mennä hermo lomalle!!



Vielä olis se 2 kk ainakin jäljellä... kuinka tässä kestää... kyllä nauttiminen raskaudesta alkaa loppua...



Närästää, ahdistaa, liitokset huutaa leipää.. ym ym!!



Tällästä valitusta täältä päin.... mutta ainakin hieman helpottaa omaa oloo kun saa sitä jonnekkin näin purkaa..





mani ja purri 31+4

Voi, että onpas kyllä kurja kuulla kuinka monella on niin kurja olo raskauden saralla. En voi muuta, kun jaksamista ja tsemppiä viimeisille parille kuukaudelle toivottaa kaikille.



Piti ihan kaivella esille viesti mistä sain selville Huldan kuulumiset, kun niin moni niistä kirjoitteli ja itsellä oli ihan mennyt ohi ja en tiennyt mistä oli kyse. Oli tosiaan pelottavan kuuloista ja en voi sinnekään muuta, kun toivottaa voimia, jaksamista ja parempaa vointia.



Itselle ei ihmeitä kuulu, isovanhemmat oli pääsiäisen meillä kylässä ja saatiin ihan kauheasti pakattua tavaraa muuttoa varten ja raksallakin on moni asia saatu isolla harppauksella eteenpäin tämän pääsiäisen aikana. Eli ollaan oltu oikein ahkerina nämä pääsiäisen pyhät. Muutto on edessä vajaan kolmen viikon päästä ja meinaa kyllä vähän stressi nostaa päätään, kun miettii koko tulevaa rumbaa.. ja sitten onkin jo vappu ja tytön 2-v synttärit ja sitten voi alkaa pikku hiljaa valmistella kotia ja asioita vauvan tuloa varten.



Omassa voinnissa ei ole mitään sen ihmeempiä muutoksia. Voin pääsääntöisesti ihan hyvin. Saan yötkin nukuttua ihan kiitettävän hyvin edelleen. Supistelut on alkaneet täälläkin olla enemmän ja kipeämpinä riesana, kun ennen, mutta ne ei ole onneksi mitään pitkä kestoisia sarjoja ja en usko, että tekevät mitään kohdunsuulla vaan ovat enemmän sellaisia harjoitusluontoisia supistuksia.(?) Liitokset on välillä ihan turkasen kipeänä, närästää ja ummettaakin ihan kiitettävästi, mutta ne taitaa kuulua tähän pakettiin enemmän tai vähemmän kaikilla. Ja Rennie ja kuidut tuo minulla aika helposti avun noihin kahteen viimeksi mainittuun vaivaan. Oikeasti en viitsi vaivoistani kovin valitella, kun niin kovin monella on oikeasti pahoja vaivoja ja elämä hankalaa.:(



Meillä olisi vajaan parin viikon päästä ystävien häät vajaan 500km:n päässä ja meinattiin sinne kyllä koko perhe vielä mennä, mutta se taitaa olla sitten viimeinen pitempi reissu ennen synnytystä. Toden näköisesti selkä ja liitokset huutaa hoosiannaa tuonkin reissun jälkeen.



Nyt menen vohvelin paistoon, kun lupasin heikkona hetkenä tehdä moisia herkkuja tytölle ja miehille raksalle.:)



Voikaa hyvin.



Tuuli@ 31+2

Joku edellisessä ketjussa kyseli onko mulla kontrolleja tuon verenvuodon takia. On, mut mä oon kasvuhidastuman takia muutenkin kontrollissa säännöllisesti äitipolilla, joten siihenhän ne yhdistetään. Nyt torstaina olisi siis ultra. Sain sen kovalla ruikutuksella aikaistettua 4 päivää, kun jokainen päivä tuntuu liian pitkältä. Se on myös sype-vastaanotto (synnytyspelko) eli mulle on varattua normaalia enemmän aikaa. Ehkä saan kaikki miljoonat kysymykset kysyttyä... :) Synnytyspelko vaan on muuttanu muotoaan viime käynnistä. :/ Viimeks siis pelkäsin alatiesynnytystä, ponnistuskipua ja atonista kohtuvuotoa. Nyt pelkään raskautta, vauvan ja itseni kuolemaa ja sektiota. Great... Viime kerralla saatiin tosi hyvin tuo pelko kuriin, mut nyt siis ihan alusta taas...



Ehkäisystä oli puhe. Mä oon nyt AIVAN varma, että yhtään lasta ei tuu enä tän jälkeen. Johan noita sitten kolme onkin ja mun mielenterveys ei kestäis kyllä yhtään raskautta enää. Mies on luvannu mennä vasektomiaan, mut koska mun synnytys- ja raskauskammo on niin karsee, niin en pistäis pahakseni vaikka munkin piuhat napsastais kiinni... :) Ja mies on naureskellu, että siltikin vaatisin varmaan vielä kortsun ja spermisidin ja ties mitä, ettei VAAN käy vahinko. Mut en tiiä.



Levänny oon ja suorastaan piinaavan pitkästyttävää olla arkipäivisin yksin kotona 9h. Mut on tää kivempi kuin olla sairaalassa. Öisin nukkuminen on kamalaa kun lonkkia ja jalkoja särkee. väkerrän tyynyjen kanssa koko yön, että asento ois kutakuinkin mukava ja saisin nukuttua tunnin, kunnes pitää taas nousta vessaan ja vaihtaa kylkeä ja tyynyjä. Plah. Jos kaikki menee hyvin, niin kuinkahan monta viikka tätä piinaa on vielä edessä? (Jatkuvasti kyttään niitä vuotojakin hermorauniona, vaikkei niitä oo nyt ollu. Ja vauvaa en oikein uskalla ajatella saati haaveilla kun oikeesti olin jo niin varma, että istukka irtos ja vauva kuoli.) Tietääkö kukaan koska suunniteltu sektio tehdään NKL:lla?



Levon ansiosta muuten turvotukset on poissa! :O Jotain positiivistakin siis. Torstaina siis ultra äitipolilla ja nla vielä sen jälkeen, joten sit vasta tiiän mitä mun raskaudelle oikeesti kuuluu... Meiän nla kun ei kauheen innolla ota vastaan, viimeks joskus 27+ kävin siellä ja tänkin ajan sain aikaistettua viikolla, kun vetosin että tuun hulluks... :D



Hulda 30+4

Minäkin taas hyppään pinoon, jääneet kirjoittelut vähiin, kun ei itselle mitään ihmeitä kuulu. Tosiaan taidetaan olla harvassa me, joilla ei vaivoja ole. Tsemppiä teille kaikille, joilla supistelee tms.



Itsellä on vain sitä mahan kovettumista, en muista aiemmistakaan raskauksista " oikeita" supistuksia olleen ennen kuin oli tosi kyseessä. Töissä olen jaksanut käydä, tosin henkisesti meinaa välillä kypsyttää, mutta sehän on normaalia :) varsinkaan kun en ole missään unelmieni työpaikassa. Huomenna lähtee viimeinen kuukausi ennen äippälomaa, kesäloman saan rahana. Toisaalta olisi kiva jo jäädä kotiin, mutta toisaalta nyt kun on töissä oppinut olemaan, niin ei jaksaisi aina olla kotonakaan - varsinkaan kun en viitsi vielä alkaa laittaa vauvan tavaroita valmiiksi. Uskon ja luotan siihen, että ehdin sitten kuukauden kuluttuakin.. Tosin tänään iski tajuntaani se, että kai sitä voisi alkaa jo penkoa vanhoja varastoja vauvan vaatteiden osalta, että osaa sitten jotain hommata valmiiksikin. Viikot menevät kuitenkin niin vauhdilla, että ei sitten tulisi paniikkia ja stressiä siitä syystä että kaikki on hommaamatta jne.



Neuvolakäynti on vasta viikon kuluttua, jokohan laittaisivat harkintaan äippäpolikäynnin. No, syytä ei oikeastaan ole eli siinä mielessä jännään että tuleeko lähetettä tässä raskaudessa vai ei. Aikaisemmissa olen joutunut/päässyt suuren sf-mitan takia, nytkin se huitelee siellä yläkäyrän yläpuolella (johtuu siitä että alhaalla on " tyhjää" ).. Eli ohjesääntöjen mukaan kai mut pitäisi sinnekin passittaa, ja olisihan se kiva päästä tätä potkunyrkkeilijää katsastamaan vielä ennen synnytystä - jos vaikka saisi kurkattua kumpiko on tulossa.



Nyt on lähdettävä antamaan vielä tällä hetkellä nuorimmalle jotain yskän puskaan, kuuluu yskivän niin että tuskin ensi yönä taaskaan nukutaan kunnolla.. Yskänlääkkeestä ei tunnu juuri olevan helpotusta :( muuten olen vielä itse pystynyt nukkumaan suht hyvin, tosin olen yrittänyt välttää juomista illalla ettei tarvitse vessassa juosta. Lonkat meinaavat vaan välillä puutua, mutta se on pientä.



-Sykkis + V-V 30+3

viimeisiä pääsiäishetkiä vietetään... Mekin oltiin reissussa, pari yötä 2,5 h ajomatkan päässä appivanhempien mökillä. Booooring... kun ei osaa oikein mitään tehdä toisten nurkissa. Anoppi hoiti innolla esikoista ja sain sikäli levätä, lueskella yms. mutta tosiaan tylsää, kun ei ollut mitään tekemistä oikein. Minäkin saunoin parina iltana, mutta ei onneksi tuntunut suppareita sen jälkeen.



Eilen tultiin mökiltä ja tänään sitten vietettiin esikon 2 v.-synttäreitä, kun oiekana päivänä pari viikkoa sitten oltiin koko perhe mahataudissa. Dramatiikkaa mahtui valittetavasti tähän päivään, kun päivänsankari jahtasi ilmapalloa ja törmäsi pöydänreunaan. Verta tuli aika paljon, kun hampaat osu ylähuuleen, mutta onneksi hampaita ei ainakaan irronnut. Täytyy vähän tarkkailla, toivottavasti ei tummene, kun etuhampaat ovat kyseessä. Ei neiti ainakaan arastellut syömistä, eli siinä mielessä kovin pahasti ei ole hampaille käynyt onneksi. Mutta oispa tuo saanut jäädä väliin, kun vähän tunnelma sitten lässähti muuten kivoissa juhlissa.



Omaan napaan ei ihmeempää, vähän selkää tänään särkenyt, kun olin koko aamupäivän jalkeilla leipomassa ja laittamassa kahvipöytää. Ulos en ole nokkaani ehtinyt tänään pistää, huomenna sitten. Sais tulla taas lämpimämmät kelit. Olen ollut nyt 2 vkoa lomalla ja tää aika on mennyt kyllä niiiiiin nopeasti, ettei ole ehtinyt mitään vauvajuttuja laitella, vaikka piti tehdä mitä! Esikoisen hurjaa puheenkehitystä yms. seuratessa on aika hurahtanut tosi nopeasti. On ollut mukava olla neidin kanssa kotona, vaikka uhmaa pukkaa päälle. Jotenkin vieläkään ei ole konkreisoitunut se, että kohta meitä on jo neljä!! Eiköhän se ennen pitkää ilmene...



Ainiin - tänään taas savu nousi korvista, kun appiukko ja oma äitini päivittelivät, kuinka iso tämä mun vatsa on. Löytyy sitä dorkia siis omastakin perheestä ;) Kommentoin vaan kälylle, että näemmä raskaana olevat naiset ovat vapaata riistaa... hän vaan totesi, että tuttu tunne. Ois pitäny kailottaa, että hyvä oli edellisenkin vauvan lopputulos vatsasta huolimatta tai sen ansiosta!!



Nyt nukkumaan.... masu on aivan turvoksissa herkuista! Nukuttua olens aanut suht ok omassa sängyssä, n. 1 x yössä täytyy mennä vessaan, asentoa sitten vaihdellaan sitäkin useammin ennen kuin uni tulee!



Siitä puheenolleen mulla on treffit ny nukkumatin kans, joten moro!



Uula rv 31 + 6

Moi,



yhtäkkiä hoksasin, että tässähän saa alkaa jo jännittämään milloin ensimmäisiä kesäkuisiamme alkaa syntymään. Jotenki ei osaa vielä ajatellakaan, että nämä jo syntyisivät, mutta aika monilla kuulostaa olevan sellasia suppareita, että mistäs sitä tietää! Koitetaan kuitenkin sinnitellä sinne viikolle 35 asti, ettei pikkuisille tulisi ongelmia.



Tulehan [b]miira[/b] kertomaan sit mitä cervix-kontrollissa sanottiin. Toivottavasti et joudu jäämään sinne sairaalaan. Se ois varmaan monin verroin tylsempää kuin kotona makaaminen... Tsemppiä sulle sekä henkisesti että fyysisesti!



Ette oo [b]-mani- ja Sykeröinen[/b] ainoita, jotka voi riehua miten tykkää :-). Mulla menee myös todella hyvin nyt tämän raskauden kanssa. Pahempia supistuksia ei ole eikä muitakaan kipuja tai vaivoja (paitsi närästäminen). Maha ei ole tuskasen suuri. Tyttöä pystyn aivan hyvin nostelemaan (onneksi ei paina kuin 10kg!!) ja pukemaan yms. ilman, että siitä tulis supistuksia.



Hieman mullakin alkaa olla epämukavuutta tän masun kanssa nukkuessa. Tuntuu, ettei mitenkään löydy hyvää asentoa. Ihmeekseni edelleenkin kun herään yöllä niin havaitsen olevani useimmiten selällään. Ilmeisesti se on paras asento - jotenki kummallista. Mutta niinhän nuo sanovat selällään nukkumisesta, ettei siitä oo haittaa jos se ei tunnu pahalta.



Meillä pääsiäinen meni samalla tavalla kuin kaikki muutkin viikonloput viime aikoina eli mies raksalla isänsä kanssa ja minä " yksinhuoltajana" tytön kanssa. Mutta ihan kivaa oli ja nautin niin tuon esikoisen seurasta nykyään. Onneksi osaan nyt arvostaa näitä meidän kahden keskisiä aikoja kun pian ne on historiaa...



[b]Tuuli@[/b]lle jaksamisia sinne muuttolaatikoitten keskelle! Muutatteko te jonnekin sinne tontin läheisyyteen? Mä vaan toivon, että meilläkin olis se muutto pian jo edessä, mutta nyt näyttää siltä, ettei saada taloa muuttokuntoon ennen tämän vaavin syntymää :-(. Harmihan se on, muttei toisaalta haluta ottaa kauheeta stressiä talon valmistumisesta. Valmistuu sit kun valmistuu. Onneksi tämä vauva syntyy kesällä niin saadaan varmaan suht helposti sit esikoiselle hoitoapua kesälomalaisilta kun itse vaan imetän vauvaa ;-).



Musta on muuten alkanut voimakkaasti tuntumaan, että tämä masuasukki on jo meidän perheen jäsen eli että meitä on jo neljä :-). Miehellekin tästä mainitsin niin yllättäen hänellä ei ole ollu yhtään sellasia fiiliksiä... Onhan tää vauva mulle niin paljon konkreettisempi kun liikkeet jatkuvasti tunnen. Sitä vaan totesin, että ois tää vauva huomattavasti helppohoitoisempi jos pysyis vaan mahassa... Ehkä kun tästä vielä vähän maha kasvaa niin en oo enää samaa mieltä ;-D!



-satu ja sintti rv 31+2

Joten onhan meitä muutamia (kiinan-pöpö, -mani- ja Sykeröinen ainakin). Ainoa asia mikä mua harmittaa on se ettei pysty liikkumaan ulkona niin täysillä kun haluaisi. Sitkeästi laahustin lenkillä joka päivä pääsiäisen ajan (tosin syytäkin oli, tuli meinaa syötyäkin), mutta vauhti ei kyllä enää päätä huimaa. Ja nukkuminen ei ole niin mukava kuin ennen juuri lonkkasäryn takia... Mutta muuten, pelkkää iloa tämä odotus :)



Neuvolatäti patisti varailemaan noita tutustumiskäyntejä naikkarille, joten taidan ryhtyä soittelemaan sinne... Kun ei kummempaa raportoitavaa.



Rouvaii 30+4

Meillä oli rauhallinen pääsiäinen. Omat vanhempani kävi meillä kylässä (3 päivää), mutta he asuvatkin sen verran kaukana (600 km) ettei me kovin monta kertaa vuodessa nähdä. Äiti toi tullessansa MINUN vanhasta äitiyspakkauksesta tallelle jääneet lakanat ja makuupussin. aika Retroa ;)



Odessa: Reissuboikotti lienee aiheellinen. Itse tein vähän saman tyyppisen lupauksen kun päätin, etten enää lähde yön yli kestäville työ- tai vapaa-aikareissuille, kun toissa viikonloppu oli niin nöyryyttävä ja karmiva närästyksen ja ilmavaivojen suhteen :(



Miira ja muut: Yrittäkäähän sinnitellä masukkienne kanssa vielä muutama viikko! Ei meillä kyllä enää pitkä aika ole " turvallisille vesille" , ja niin kuin Kiinan-Pöpö totesi, kohta ekat kesäkuiset varmaan putkahtelee. Mutta pidätellään vielä!!!



Miiralle vielä sen verran: Minä olen joskus kauhean taikauskoinen noiden unien vuoksi, mutta olen todennut, että jos epämiellyttävästä unesta kertoo jolle kulle, niin se ei toteudu. Taas jos tiedon pitää itsellään, niin se toteutuu varmasti! Tästä hyvänä aasinsiltana toteamus niillä, kenellä on vaivoja ja tekee mieli valittaa, niin antaa palaa vaan. Minä ainakin valitan paljon mielummin " anonyyminä" täällä, kuin että kertaan vaivalistaani päivittäin miehelleni tai muille sukulaisille. Sitäpaitsi on lohdullista kuulla ettei ole ainoa vaivojensa kanssa. Minulla kun ei täällä paikkakunnalla ole tällä hetkellä ketään vertaista kaveria (siis ystävää, joka olisi myös raskaana). Mukava siis kun saa vertaistukea näin virtuaalisesti!



Ehkäisystä ollut puhetta: Me ei kyllä olla ymmärretty miettiä koko aihetta vielä. Todennäköistä on, että jossain kohti tehdään toinen, mutta kuinka pitkä väli lapsukaisille halutaan, niin sitäkään ei olla mietitty. Mies toivoisi 3-4 lasta, mutta minä yritän toppuutella että kunhan saadaan tämä yksi terveenä ulos. Toki olisi mukava kun jaksaisi tehdä lapset " putkeen" . Niistä olisi sitten seuraa toisilleen... toisaalta jos jättää vähän väliä, niin isommista saa hoitoapua pienemmille...



(.) Ilmoittaudun myös tuonne hyvin voivien klubiin. Totesin juuri tänään, että vaikka masu on jo aika iso (ympärys 110 cm), en vielä ole loputtoman kömpelö. Toki moni asia on jo hieman hankalaa, mutta kun ei ole kipuja eikä niitä supistelujakaan, niin kaikki luonaa ihan hyvin. Pitkiä kävelylenkkejä en voi enää tehdä, kun keskivartalon lihakset väsähtää ja maha alkaa kovettumaan. Kehittelin itselleni kyllä pienen jumpan, jota yritän nyt tehdä joka ilta. Työmatkat yrtiän tehdä kävellen, jotta tämä romahtanut kunto säilyisi edes jollain tasolla. Nukkuminen ei ainakaan veilä tuota ongelmia. Silloin alkuraskaudessa piti rampata useampi kerta yön aikana vessassa, mutta nykyään ei tarvitse läheskään aina herätä keskellä yötä vessaan. Kylkiasennossa nukkuminen ei ainakaan vielä puuduta lonkkia, ja monesti löydän itseni nukkumasta vielä selälläänkin. Muistan kyllä lukeneeni jostain, että selällään nukuminen voi hankaloittaa verenkiertoa jaloissa, kun kohtu painaa isoja suonia, mutta suonen vedoista tai puutumisesta en ole ainakaan vielä joutunut kärsimään.



Aurinkoista lyhytviikkoa kaikille!



Cana & kirppu 30+1

(JEEE!!! Mekin ollaan jo rv 30 paremmalla puolella!!!)

[b]rouvaii[/b] kaikki me varmasti voidaan yhtyä tuohon, että harmittaa, ettei enää pysty niin reippaasti liikkumaan!



Mulla on kunto niin nollassa, että kyllä mietityttää onnistuisko se alatiesynnytys :-/. Alkuraskaudessa en päässy liikkumaan kun oksetti koko ajan, keskiraskaus meni flunssia sairastaessa ja nyt jos yrittää kävellä pitempiä lenkkejä reippaasti niin kyllä illalla tuntee joka paikassa... Ei siis enää onnistu kunnonkohottaminen. Plääh...



-satu-

Tosiaan niin, kun eilenkin totesin niin en pysty kauheasti oloani ja kuntoani valittamaan. Mahaakin vaikka jo alkaa löytymään niin silti se on vielä sen verran pieni, että pystyn ihan hyvin touhuilemaan ja puuhailemaan suht vanhaan tapaani. Meillä tuo tyttö on aika iso kokoinen ikäisekseen (n. 13kg ja kuukauden päästä täyttää sen 2-v.) niin tytön kantelu ja nostelu alkaa jo välillä tuntumaan selässä ja aiheuttaa supistuksia, mutta muuten tämä mamma vielä konttailee ja pyörii pitkin lattioita lapsen riemuksi täyttä päätä.:)



Mutta lenkkeilyt ja muut kuntoilut on kyllä jäänyt ajankin puutteen takia aika minimiin ja kunto ei siis ole mikään kovin kaksinen. Hengästyn ja pihisen ja puhisen jos vähänkin yrittää reippaampaa vauhtia pitää. Mutta jahka syksy tulee niin olen päättänyt ja miestäkin jo evästänyt asiasta aloittaa jonkun urheilu harrastuksen. Kenties jos innostuisi taas juoksu lenkille tai vaikka spinningiin pari kertaa/viikko.



Kiitokset kiinan-pöpölle muutto/pakkaus tsemppauksesta.:)



Juu, muutetaan lähemmäs tonttia, meillä taitaa olla uudelta asunnolta raksalle n. 10km matkaa ja neliöitä on tuplasti enemmän, kun tässä nykyisessä asunnossa. Sekä oma piha ja sauna! Vähänkö on ruhtinaallista.:)

Olen tämänkin päivän aikana saanut pakattua ihan mukavasti tavaraa ja pesukone on laulanut koko ajan, kun olen saanut päähäni, että kaikki mahdollinen ja mahdoton on saatava pestyä ennen muuttoa, että sitten saa kaiken muuttaa puhtaana uuteen asuntoon. Anoppi ja miehen veljen vaimo ilmoittivat tänään, että he tulevat sitten muutto viikonloppuna avuksi toiselta puolen Suomea ja pesevät uuden asunnon lattiasta kattoon ikkunoita myöten, että ei tarvitse minun siten kiipeillä ja huhkia niin paljon ison mahan kanssa. Ihania kyllä ovat nuo naiset ihan hymyillyttää.:)

Meillä muutto omaan taloon on myös vasta sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Kuitenkin kaiketi tämän vuoden puolella..?Ainakin näin mies on uhkaillut, mutta saa nyt nähdä kuinka käy. Ei oteta talon valmistumisesta niin stressiä. Valmistuu, kun valmistuu ja siinnä ei muutama kuukausi enää tunnu missään, jos vaikka vasta ensi kesäksi 2008 päästään muuttamaan niin ei maailman siihen kaadu. Kun itse tehdään pää sääntöisesti raksalla kaikki ja lisänä vielä mies käy töissä ja hoitaa oman firmansa hommia + lapset ja kotihommat niin pakko on vähän löysätä pipoa ja venyttää tuota rakennus aikataulua. Muuten ei tule muuta, kun stressiä ja harmia kaikille. Vaan kyllä totisesti odotan jo sitä aikaa, kun rakentaminen on onnellisesti ohi.



Ehkäisystä oli teillä puhetta: Minulla oli ennen esikoista n. neljän vuoden ajan hormoonikierukka ja kovasti tykkäsin siitä kapistuksesta. Toden näköisesti meillä olisi vielä ainakin yhdelle lapselle toiveet tulevaisuudessa, mutta ei olla vielä sen kummemmin mietitty, että milloin. Samalla tavallako parin vuoden ikä erolla vai useampi vuosi väliä ja sitten..? Kun tuo kierukka on kuitenkin aika kallis investointi, jos ei ehkäisylle ole käyttöä, kun se n. vuosi tai vähempikin. Minulle ei taas muut hormonaaliset ehkäisyt, kun tuo kierukka tai ehkäisyrengas käy tuon tukostaipumuksen takia ja kuparikierukalla meidän suvun naiset on tupanneet tulla raskaaksi joten siihen en liiemmin luota. Onko kellään tuosta ehkäisyrenkaasta kokemusta??



Nyt lopetan tämän mammutti viestin ja menen kahvin juontiin ja pienille päikkäreille ennen, kun tyttö herää.



Tuuli@ 31+3

Tulin neuvolasta töihin (ei täällä ole mulle enää mitään tekemistä, 4 päivää jäljellä) ja surffailen tässä nyt sitten ajankuluksi. Kävin eilen anopin luona jo puntarissa etukäteen, etten sitten " romahda" neuvolassa. No ei se paino niin kamalasti ollut noussut, samaan tahtiin kuin edellisessäkin raskaudessa... KÄÄÄÄK silti :) Onneksi sen tietää että ne kilot lähtevät äkkiä! siskoni joka on saman pituinen painaa tasan 20 kg vähemmän, meistä pitäis nyt ottaa bikinikuvat :)



raportti rv 29+6:

hb 101 (kauhea romahdus, ihme etten huomaa olossa mitään...)

paino nyt 68,8 eli 10kg tullut normaalitilasta

kohdunpohjan kork. 28,5

sykkeet 144

RT



Terkka laittoi synnytystapatutkimukseen lähetteen, samalla laitettiin siihen että pääsisin juttelemaan psykiatrisen sh:n kanssa. Mua ei pelota synnytys, vaan se että jos synnytyksen jälkeinen masennus uusii. Kun nyt tulin raskaaksi niin mullahan meni yöunet samantien, en nukkunut kuin korkeintaan 3 tuntia yössä ja mulla se vaikuttaa mielialaan supernopeesti. Haluan siis keskustella siitä, mitä mahdollisuuksia on imettää ja syödä nukahtamis- tms. lääkkeitä, ettei unettomuus ehtisi paheta ja muuttua masennukseksi. Kun mulla selvästi pää sekoaa hormonimuutoksista+stressistä, niin ettei tarvis taas kerran pohjan kautta mennä...



Fiilikset on tosi hyvät lukuunotamatta tuota ajoittaista jännitystä joka putkahtaa ajatuksiin synnytyksen jälkeisestä ajasta. Muutto on ensiviikolla, enkä ole pakannut vasta kuin kristallit/posliinit/lasit astiakaapeista. Tuulia@ on ollut huomattavasti ahkerampi!!!!! Nyt kun on tuo palletyrän aiheuttaman meganärästys lääkkeillä hoidossa niin ei ole muuta valittamista kuin tuo menetetty ketteryys. 2,5 kk:n pakkolepo muutti kyllä ne vähätkin lihakset selluksi.



Uula: Meidän esikoinen teki saman tempun yksivuotisjuhlissaan, mutta ihan niin kunnolla että hammas irtosi (osittain, jäi töröttämään vinoon) ja mentiin sitten hammaslääkärille nukutuksessa tehtyyn hampaanpoistoon. Tytöllä on tosi iloinen Rölli-hymy :) Silloin soi kyllä päässä Tuomari Nurmion biisi: " Lasten mehuhetki päättyi ikävästi..."



Tsemppiä kaikille ja varsinkin lepolaisille, ei mene enää kauaa! Jee huomenna 30 kasassa!



SM & Aatu 29+6

tai vointisten klubiin. selkäkivut hävis kun sain panacodia, yhden tabun otin yötä vasten ja nukuin ku tukki. eikä oo sen jälkeen selkää kolotellut.eli lihakset tarvis vaan rentoutua kunnolla. Ei supista eikä mitään muutakaan.



Lenkkeillä jaksan joka päivä ainakin kerran,vaikka tytön kanssa ulkoillaan aika lailla. Ruoka maittaa hyvin, painoa kuitenkaan ei oo tullut kiloakaan. .



Yks valituksen aihe mulla kyllä on, ilmeisesti vauva kääntyi perätilaan, kun oikeen kyljen alla on pallo ja raaputtelut tuntuu alapäässä..eikä käänny vaikka kuinka masua taputtelis. Mut voi olla et tunnen väärin, vaikka vauva oliskin oikassut itteensä ja pylly jumittaa kylkiluissa. Torstaina on neuvola ni sit tiedetään tarkemmin.



Ehkäisystä:mulla on sterilisaatio lähete kättärillä odottamassa, pitäs vaan käydä siellä viimenen aamen hakemassa ja ottaa ne paprut mukaan Naikkarille. Meille ei tule enää lapsia eikä muuta ehkäsyä edes harkita. No en saa käyttää hormonaalista enkä kuparikierukkaa ota. Lähetteen sain viime jälkitarkastuksessa en vaan ennättänyt mennä operaatioon. Samoin alapään korjausleikkaus siirtyi tän synnytyksen jälkeen, ni ei mene hukkaan.



Päätettiin juuri et meidän nykyiset kärryt menee myyntiin, kun eipä niitä tarvitse sitten missään. Aina kuitenkin on molemmat pikkusista mukana ja jos vahingossa joskus pääsee toisen kanssa meneen ni on pikku rattaat sitä varten. Eikä mua kiinnosta vaunuvarastoa perustaa tänne sisälle.



Yrittäkäähän vielä sinnitellä hetki mahojenne kanssa, toi 35 viikko kuulostaa hyvälle vauvojen terveyttä ajatellen. Aika on mennyt siivillä...mä oon jo parina yönä synnyttänyt tyttöjä ja poikia ;))



kuumetta rv 31+1

Hei siskot, auttakaa. Mun maha NAKSUU!!!?!?? Mitä ihmettä tämä on. Kirppu myllää siis kauheeta jytinää ja välillä mun mahasta kuuluu sellainen pieni naksahdus. Tämän päivän aikana tässä koneen äärellä istuessani on naksahtanut varmasti jo 15 kertaa. Voi kun ei ole ketään kuulemassa, sais todennettua naksahtelun jonkun toisenkin korvissa, etten luule että olen tulossa hulluksi. Ihmeellistä!



Cana & kirppu 30+1

Mulla on ollut nyt muutaman päivän ajan välillä sellainen aaltoileva huono/oksettava olo, joka menee sitten itsestään yleensä ohi, mutta olen kauhulla odottanut, että onko meille taas rantautumassa joku samperin oksennus tauti vai mitä ihmettä tämä on...?? Jotakin loppuraskauden pahoinvointia? Onko kellään muulla samanlaista oloa/vaivaa, että voisko tämä liittyä jotenkin tähän raskauteen vai onko ihan muut pöpöt liikkeellä jotka sitten aiheuttaa tämän?



Tuuli@