Olen kulkenut todella itsevarmasti missä ikinä menenkin. En ole ymmärtänyt kuinka lihava oikeasti olen.
Masennuksesta kun on alkanut paranemaan ja on alkanut liikunta maistumaan, niin kuukausien mittaan samalla itsetuntokin on alkanut kohenemaan.
Minusta on oikeasti tuntunut kropassani hyvältä. Olen paljon liikkunut mutta myös nauttinut hyvästä ruoasta. Mielestäni en liikaa kuitenkaan. No, olen laihtunut pari kiloa. Vasta kun tulin tilaan jossa on valtavasti peilejä, mihin menee ja missä istuukin niin herranjestas. Herranjestas...
Näytän seisoen ihan ok:lta mutta istuen todella isolta. Siis ihan valtavalta. No siinä meni luulot pois. Miten sitä ei itse tajua miten valtava oikeasti on? Nyt en enää tuohon itsehuijaukseen vajoa. Ruokavalio heti korjaukseen.
Kommentit (7)
Miksi alapeukutuksia? Miten tästä pitäisi ajatella? Ehkä jatkan edelleen itsevarmana mutta pysyn tietoisena oikeasta koostani. Ehkä. Minusta on kyllä kiva luulla olevansa hoikempi kuin on. - ap
Vierailija kirjoitti:
Hävettääkö?
Kyllä välillä hävettää ja toisaalta ei. - ap
Terve itsetunto ei ole vaa'an lukemasta kiinni.
Tuo on kyllä tosi noloa jos ei itse huomaa ylikilojaan. .
Minusta on niin outoa, että minä tunnen itseni vahvaksi ja vartaloni upeaksi. Sitähän se tietysti tietyllä tavalla on. Olen silti tiedostanut tottakai olevani reilusti ylipainoinen jo ihan painonkin perusteella.
Hassua silti, miten sitä voi kokea olevansa pienempi kuin on. Minusta näytän kauniilta mutta sekin välillä horjuu kun katsoo itseään peilistä pidemmältä matkalta. - ap