Opiskelen ensihoitajaksi ja ala ei työllistä enää, ajatus pitkistä harjoitteluista masentaa
Paljon käytännön harkkoja tulossa vielä. Ja miksi? Mihin tämä kaikki johtaa, jos ei kuitenkaan saa töitä? Ja miten sellaista pettymystä voi kestää järjissään?
Kommentit (8)
Alalle tarvitaan motivoituneita työntekijöitä.
Älä sitä mieti, eiköhän töitä löydy, kun sairaaloita lakkautetaan.
Harmittaa vaan ajatus siitä, että harjoitellaan vaikeita asioita joita ei välttämättä edes pääse tekemään ikinä. Tai mitä jos osaaminen vanhenee jos joutuu olemaan työttömänä muutaman vuoden valmistumisen jälkeen. AP
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa vaan ajatus siitä, että harjoitellaan vaikeita asioita joita ei välttämättä edes pääse tekemään ikinä. Tai mitä jos osaaminen vanhenee jos joutuu olemaan työttömänä muutaman vuoden valmistumisen jälkeen. AP
Tiedän, että tämä on helppo sanoa, mutta on aivan hukkaan heitettyä energiaa murehtia tuollaista jo etukäteen. Keskity nyt vain niihin opintoihin ja hienoa, että olet päätynyt tuolle alalle, teitä tarvitaan.
Ainakin Oysin alueella PN kova tarve hoitotason ensihoitajista. Varmasti töitä löytyy. 🥹
Toiveikkuutta ja sinnikkyyttä tullaan kysymään ammatissasi vielä monta kertaa. Harjoittele epävarmuuden sietämistä ja usko itseesi. Jos kielteiset ajatukset täyttävät mielen, niin juttele niistä jolle kulle kasvotusten. Ammattitaitosi kulmakivi on itsestä huolen pitäminen.
Kaverini on ensihoitaja. Töitä löytyy niin paljon kuin vaan jaksaa painaa. Tee harjoittelut kunnolla.
Jos nyt jo meinaa lanttu kiehua yli kannataa harkita uravalinta uusiksi.
Kentällä pitää olla nuppi kunnossa.