Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen parisuhde ja suhteen eteneminen
03.09.2025 |
Olemme n. 50-vuotiaita ja ns. toisella kierroksella oleva pari. Suhteemme on hyvä ja toimiva, siinä on paljon hyvän ja kestävän suhteen elementtejä. Homma toimii yllättävän kivuttomasti ja hyvällä fiiliksellä.
Olemme olleet etäsuhteessa jo reilut kaksi vuotta. Olle puhuneet suhteen etenemisestä ja siitä, että jonakin päivänä asuisimme yhdessä jne. Minulla asuu kotona vielä alaikäinen lapsi muutaman vuoden ja ajatuksena on, että mies muuttaisi jossakin vaiheessa kotipaikkakunnalleni. Molemmilla on tulevaisuudesta samantapaiset ajatukset ja toiveet.
Välillä havahdun silti miettimästä, että tuleekohan tuosta kaikesta koskaan totta. Että asuisimme yhdessä ja jakaisimme yhteisen tulevaisuuden yms. Vai jääkö kaikki sittenkin puheen tasolle... Vastaustahan tähän ei tietenkään voi olla kuin meillä.
Mutta ajatus liittynee enemmänkin siihen, että koen jollakin tasolla, ettei suhde sittenkään etene. Seuraavia askeleita ei tapahdu. Kysymys kuuluukin, että minkälaisella aikataululla aikuisessa ihmissuhteessa odotatte asioiden etenevän? Tai jos samanlaisesta kokemusta on, niin minkälaisella aikataululla suhteenne eteni ja miten?
Hiljaa hyvää tulee, olen itsekin sitä mieltä, mutta jonkinlaisia seuraavia etappeja jo kaipaisin...
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö miehen luopua työpaikastaan jo nyt asuakseen omassa asunnossa paikkakunnalla, jossa asut lapsesi kanssa?
Ei tietenkään. Hän on alalla, jonka työpaikkoja löytyy ja on tarjolla enemmän minun asuinpaikkakunnallani. Eihän nyt kukaan järkevä tähän ikään ehtinyt tyhjän päälle heittäänny. Asiasta päättäminen ja asian eteneminen kuitenkin vaatii konkreettisia tekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän halun asua samalla paikkakunnalla, mutta miksi muuttaa yhteen? Naisen on helpompi ja kivempi asua yksin niin ettei ole ketään miestä sotkemassa ja passuuttamassa.
Kivasti miesviha sieltä pirskahtelee.
Tottahan tuo on. Itsellä ex kumppani yksin asuessaaan teki ruokaa ja siivosi. Eipä tehnyt kun yhteen muutettiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasken itseni toisella kierroksella olevaksi vaikka ei exän kanssa 15 vuoden suhteen aikana naimisiin mentykään. Itse haluan uudelta parisuhteeltani sitä, että suhde etenee. Yhteen muutto ja naimisiin meno tulevaisuudessa. En alkaisi suhteeseen missä usean vuoden seurustelun jälkeen asutaan vielä erillään.
Olin lasteni isän kanssa naimisissa, mutta muuten suhde hänen kanssaan oli vaikea. Ero tuli, koska ongelmiin ei tullut ratkaisua vaan samat jutut toistui liian usein. Nykyisessä parisuhteessa oikeastaan kaikki palaset ovat kohdallaan ja suhde on kaikilla mittapuilla aikuisen elämäni paras suhde. Tämän soisin täydentyvän nimenomaan yhdessä asuen ja lopullisella sitoutumisella. En kaipaa enkä etsi enää mitään.
Mikä ihme on tämä mystinen lopullinen sitoutuminen? Onko se se joka puretaan sitten naisen toimesta voimaantumiskiimoissa kun mies on jättänyt likaiset sukat liian monta kertaa lattialle ja on käyty tältä palstalta hakemassa erosympatiat?
Olette te huvittavia, ei jessus.
Ap toivoisi, että mies haluaisi itse muuttaa hänen paikkakunnalle jo nyt, kun kerran siitä on puhuttu ja sellainen aikomus miehellä ollut.
Hän ei halua pakotta mitään ja ei uskalla sen takia asia esille nosta. Silti tulisi puhua suoraan ja kysyä missä mennään ja onko hänellä vieläkin se aikomus. Tai tullut toisiin ajatuksiin. Ajan kuluessa tunteet laimeentuvat, mutta parempi tietää sitä siis nyt.
No siis. Mikset ehdota että hei, olisko nyt hyvä aika lyödä hynttyyt yhteen, kun siitä on puhuttu jo? En ymmärrä ongelmaa, ennemmin ymmärtäisin jos mies ei missään nimessä haluaisi muuttaa. Mutta nyt siis: sinä mietit päässäsi että haluat edetä ja että mies muuttaisi, mutta et tätä sano hälle vaan odotat että mies sen muuttamisen yhtäkkiä vain hoksaisi itsekseen? Puhukaa hyvät ihmiset, jessus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on joko jäänyt henkisesti pikkutytön tasolle tai on trolli. Toivottavasti mies tajuaa häipyä suhteesta ennen kuin lyö hynttyyt yhteen ja kätensä paskaan. Veikkaan että joutuu kontrolloiduksi oman kotinsa vangiksi heti kun muutto saman katon alle on valmis. Ensin painostetaan mies muuttoon ja sen jälkeen painetaan tiukasti kontrolliin, se tavallinen tarina siis.
Vierailija kirjoitti:
No siis. Mikset ehdota että hei, olisko nyt hyvä aika lyödä hynttyyt yhteen, kun siitä on puhuttu jo? En ymmärrä ongelmaa, ennemmin ymmärtäisin jos mies ei missään nimessä haluaisi muuttaa. Mutta nyt siis: sinä mietit päässäsi että haluat edetä ja että mies muuttaisi, mutta et tätä sano hälle vaan odotat että mies sen muuttamisen yhtäkkiä vain hoksaisi itsekseen? Puhukaa hyvät ihmiset, jessus
Joo, mies tykkää ja ymmärtää kun joka päivä muistutetaan ja painostetaan, välillä kannattaa tietenkin höystää draamalla, uhkailulla, rakkauden ja koko suhteen kyseenalaistamisella ja tietenkin ah niin klassisella itkulla. Painostamalla paras!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasken itseni toisella kierroksella olevaksi vaikka ei exän kanssa 15 vuoden suhteen aikana naimisiin mentykään. Itse haluan uudelta parisuhteeltani sitä, että suhde etenee. Yhteen muutto ja naimisiin meno tulevaisuudessa. En alkaisi suhteeseen missä usean vuoden seurustelun jälkeen asutaan vielä erillään.
Olin lasteni isän kanssa naimisissa, mutta muuten suhde hänen kanssaan oli vaikea. Ero tuli, koska ongelmiin ei tullut ratkaisua vaan samat jutut toistui liian usein. Nykyisessä parisuhteessa oikeastaan kaikki palaset ovat kohdallaan ja suhde on kaikilla mittapuilla aikuisen elämäni paras suhde. Tämän soisin täydentyvän nimenomaan yhdessä asuen ja lopullisella sitoutumisella. En kaipaa enkä etsi enää mitään.
Mikä ihme on tämä mystinen lo
Tämä nyt on vielä huvittavampaa, että rakensit oikein oman tarinasi jatkumoineen tähän. :D
Oletteko te ihmiset koskaan olleet parisuhteessa, kun on niin vaikeaa ymmärtää useammalle, mitä ihmettä "suhteen eteneminen" voisi tarkoittaa?! Aivan huvittaa ihan selvästä asiasta saivartelu ja näsäviisastelu, ihan niin kuin jostain ihan käsittämättömästä ilmiöstä puhuttaisiin. Ehkäpä ette sitten ole. Suhdehan yleensä alkaa jostakin ensin tapailuilla, tutustumisella harvakseltaan, muuttuen jossain vaiheessa jo vähän tiiviimmäksi. Tiivistyessään muuttuu homman sujuessa seurusteluksi, joka yleensä muuttuu sitä mukaa intesiivisemmäksi. Aletaan ehkä suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta, myöhemmin edetään suunnitelmien mukaan jne. Mennään ehkä kihloihin, myöhemmin naimisiin yms. Mitä nyt yhteisesti päätetään, tai sitten valitaan elää yhdessä ilman sen kummempia sinettejä. Vai onko ne teidän suhteet alkaneet täydellä höökillä ensimmäisestä tapaamisesta ja saman päivän aikana tehty kaikki edellä mainittu ja sitten elelty "onnellisina elämän loppuun saakka"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis. Mikset ehdota että hei, olisko nyt hyvä aika lyödä hynttyyt yhteen, kun siitä on puhuttu jo? En ymmärrä ongelmaa, ennemmin ymmärtäisin jos mies ei missään nimessä haluaisi muuttaa. Mutta nyt siis: sinä mietit päässäsi että haluat edetä ja että mies muuttaisi, mutta et tätä sano hälle vaan odotat että mies sen muuttamisen yhtäkkiä vain hoksaisi itsekseen? Puhukaa hyvät ihmiset, jessus
Joo, mies tykkää ja ymmärtää kun joka päivä muistutetaan ja painostetaan, välillä kannattaa tietenkin höystää draamalla, uhkailulla, rakkauden ja koko suhteen kyseenalaistamisella ja tietenkin ah niin klassisella itkulla. Painostamalla paras!
Ah, okei, me puhuttiin siis miesvauvasta, kiitos tarkennuksesta! No sitten voi kyllä unohtaa kaiken etenemisen ja toiveet siinä "suhteessa". Hys hys, ettei miesvauva säikähdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on joko jäänyt henkisesti pikkutytön tasolle tai on trolli. Toivottavasti mies tajuaa häipyä suhteesta ennen kuin lyö hynttyyt yhteen ja kätensä paskaan. Veikkaan että joutuu kontrolloiduksi oman kotinsa vangiksi heti kun muutto saman katon alle on valmis. Ensin painostetaan mies muuttoon ja sen jälkeen painetaan tiukasti kontrolliin, se tavallinen tarina siis.
Tässähän kerrot omaa korvien välistä ajatusmaailmaasi. Kyllä meillä ihan tavallista parisuhdetta kaipaavilla ihmisillä on toiveena pidemmissä parisuhteissa ihan perinteisessä parisuhteessa eläminen saman katon alla ja ihan vapaasta tahdosta. Aika monella meistä on omat harrastukset ja omatkin kaverit, joiden kanssa aikaa vietetään ja sitä ihan tarvitaankin. Pitkässä suhteessa myös terveellinen henkireikä. Surullista, jos sinulla on mennyt noin. Onneksi muunkinlaisia tarinoita löytyy.
Ei me aiota muuttaa yhteen. Ei mietitä suhteen etenemistä. Aikuisena ei tarvitse. Pidetään omat kodit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap toivoisi, että mies haluaisi itse muuttaa hänen paikkakunnalle jo nyt, kun kerran siitä on puhuttu ja sellainen aikomus miehellä ollut.
Hän ei halua pakotta mitään ja ei uskalla sen takia asia esille nosta. Silti tulisi puhua suoraan ja kysyä missä mennään ja onko hänellä vieläkin se aikomus. Tai tullut toisiin ajatuksiin. Ajan kuluessa tunteet laimeentuvat, mutta parempi tietää sitä siis nyt.
Aikalailla näin. Pakottaminen nyt ei toimi missään asiassa ja eihän sellaisesta voi mitään hyvää seuratakaan. Mutta ehkä juuri se, että kun jäädään vuosiksi odottelemaan ja annetaan suhteen edetä ns. omalla painollaan, niin karua olisi sekin, että heräisi viiden vuoden päästä siihen todellisuuteen, että kaikki on ennallaan ja ollaan samassa pisteessä kuin tälläkin hetkellä. Lähinnä samaa ikäluokkaa olevien kokemuksia ja näkemyksiä kaipailin.
Tällä hetkellä vielä näin oleminen ja eläminen on ihan ok. Mutta en jaksaisi edes ajatella, että "matkalaukkuelämä" jatkuisi vielä muutaman vuoden päästäkin.
Miksi et ole kysynyt mieheltä, milloin hän on ajatellut muuttaa, tai oletko kertonut toivovasi, että muutto tapahtuisi pian? Eihän toinen ajatuksia osaa lukea, joten suosittelen puhumaan toiveista (aikatauluineen) ihan avoimesti. Ehkä mies on suunnitellut muuttoa vasta sitten, kun sinun lapsesi muuttaa omaan kotiin? Oletteko miettineet, muuttaisiko mies samalle paikkakunnalle omaan kotiinsa vai heti sinun kanssa yhteen?
Ketään ei voi pakottaa tai painostaa, mutta toisaalta ei kannata tyytyä siihenkään, että elellään jotain sitten kun -elämää vuosikausia ilman mitään selkeää suunnitelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän halun asua samalla paikkakunnalla, mutta miksi muuttaa yhteen? Naisen on helpompi ja kivempi asua yksin niin ettei ole ketään miestä sotkemassa ja passuuttamassa.
Tämä!
Ikinä en enää muuta yhteen miehen kanssa. Ihanan seesteistä ja siistiä yksin.
Voi tavata toisen milloin huvittaa, esim kerran-pari viikossa. Tai harvemminkin.
Olen samaa mieltä kanssasi.