Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen parisuhde ja suhteen eteneminen
03.09.2025 |
Olemme n. 50-vuotiaita ja ns. toisella kierroksella oleva pari. Suhteemme on hyvä ja toimiva, siinä on paljon hyvän ja kestävän suhteen elementtejä. Homma toimii yllättävän kivuttomasti ja hyvällä fiiliksellä.
Olemme olleet etäsuhteessa jo reilut kaksi vuotta. Olle puhuneet suhteen etenemisestä ja siitä, että jonakin päivänä asuisimme yhdessä jne. Minulla asuu kotona vielä alaikäinen lapsi muutaman vuoden ja ajatuksena on, että mies muuttaisi jossakin vaiheessa kotipaikkakunnalleni. Molemmilla on tulevaisuudesta samantapaiset ajatukset ja toiveet.
Välillä havahdun silti miettimästä, että tuleekohan tuosta kaikesta koskaan totta. Että asuisimme yhdessä ja jakaisimme yhteisen tulevaisuuden yms. Vai jääkö kaikki sittenkin puheen tasolle... Vastaustahan tähän ei tietenkään voi olla kuin meillä.
Mutta ajatus liittynee enemmänkin siihen, että koen jollakin tasolla, ettei suhde sittenkään etene. Seuraavia askeleita ei tapahdu. Kysymys kuuluukin, että minkälaisella aikataululla aikuisessa ihmissuhteessa odotatte asioiden etenevän? Tai jos samanlaisesta kokemusta on, niin minkälaisella aikataululla suhteenne eteni ja miten?
Hiljaa hyvää tulee, olen itsekin sitä mieltä, mutta jonkinlaisia seuraavia etappeja jo kaipaisin...
Kommentit (55)
Lasken itseni toisella kierroksella olevaksi vaikka ei exän kanssa 15 vuoden suhteen aikana naimisiin mentykään. Itse haluan uudelta parisuhteeltani sitä, että suhde etenee. Yhteen muutto ja naimisiin meno tulevaisuudessa. En alkaisi suhteeseen missä usean vuoden seurustelun jälkeen asutaan vielä erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasken itseni toisella kierroksella olevaksi vaikka ei exän kanssa 15 vuoden suhteen aikana naimisiin mentykään. Itse haluan uudelta parisuhteeltani sitä, että suhde etenee. Yhteen muutto ja naimisiin meno tulevaisuudessa. En alkaisi suhteeseen missä usean vuoden seurustelun jälkeen asutaan vielä erillään.
Olin lasteni isän kanssa naimisissa, mutta muuten suhde hänen kanssaan oli vaikea. Ero tuli, koska ongelmiin ei tullut ratkaisua vaan samat jutut toistui liian usein. Nykyisessä parisuhteessa oikeastaan kaikki palaset ovat kohdallaan ja suhde on kaikilla mittapuilla aikuisen elämäni paras suhde. Tämän soisin täydentyvän nimenomaan yhdessä asuen ja lopullisella sitoutumisella. En kaipaa enkä etsi enää mitään.
Aloituksessa tarkoitin, etten itse voi nykyiseltä paikkakunnalta vielä muutamaan vuoteen muuttaa mihinkään alaikäisen lapseni vuoksi. Miehellä muuttoon on mahdollisuus, koska hänen lapsensa on jo aikuinen. Asuinpaikkakuntani on myös se, josta yhdessä asumista on suunniteltu ja on myös miehen toive hänen kertomansa mukaan. Näitä asioita siis odotan.
Kirjoituksesi pani miettimään jotain suhteen etenemistä. Mitä se oikeastaan on? Ei mitään. Jos tykätään toisista tarpeeksi niin eletään elämää ja ollaan... samassa kämpässä tai eri kämpissä... ei siihenkään tarvitse mennä mitenkään kovin pitkää aikaa että päätetään että mennään naimisiin. Käydään vaan ostamassa sormukset - siitä se lähtee. Yhteisiä suunnitelmia voidaan rakentaa mutta eivät nekään ole mitään nk etenemistä. Voi tietysti käydä niin että tullaan sellaiseen pisteeseen että jostain syystä havaitaan että suhteemme ei toimi ja tulee ero. Erotilanteessa on kätevää jos ei olla muutettu yhteiseen asuntoon. Yli 50 veet ovat samassa elämäntilanteessa eli nyt tilanne on sama kuin joskus 20 vee kun ei vielä oltu perustettu perheitä ja saatu jälkipolvea.
Vierailija kirjoitti:
Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja samanikäinen! Luulin olevani niin itsenäinen että mikään traditionaalinen "eteneminen" ei kiinnosta. Mutta nyt huomaan että minua harmittaa se että kaikki pyörii 3 vuoden jälkeen täsmälleen samaa rataa kuin ennenkin. Tulevaisuudensuunnitelmatkin jotenkin laimeita.
En jaksanut odottaa, että treffimiehen lapset kasvavat ja hänellä olisi vapaat kädet henkilökohtaisen elämänsä suhteen. Teki mieli muutakin kuin nopeita tapaamisia. Pidän hänestä, mutta aikaa oli aina vain vähemmän. Laitoin suhteen telakalle.
Olen nyt viettänyt aikaani erään toisen kanssa, joka on vapaa ja jonka kanssa voi tehdä enemmän asioita.
Vierailija kirjoitti:
Lasken itseni toisella kierroksella olevaksi vaikka ei exän kanssa 15 vuoden suhteen aikana naimisiin mentykään. Itse haluan uudelta parisuhteeltani sitä, että suhde etenee. Yhteen muutto ja naimisiin meno tulevaisuudessa. En alkaisi suhteeseen missä usean vuoden seurustelun jälkeen asutaan vielä erillään.
Mikä noissa viehättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis sinä haluaisit että se mies muuttaa sun paikkakunnalle NYT eikä vasta sitten kun pystytte muuttamaan yhteen? Mitä se mies sanoo kun kerrot hänelle näistä ajatuksistasi?
Yhteinen mökki olisi kiva. Tai vaikka pidemmän (esim. 3kk) yhteisen matkan suunnittelu. Että olisi jotain uutta mitä odottaa.
T. Se toinen viiskymppinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis sinä haluaisit että se mies muuttaa sun paikkakunnalle NYT eikä vasta sitten kun pystytte muuttamaan yhteen? Mitä se mies sanoo kun kerrot hänelle näistä ajatuksistasi?
Yhteenmuuttamiselle ei ole mitään estettä nytkään. Toiveena tietenkin on, ettei tässä vuosikausia tarvisi elää etäsuhteessa ja odottaa "etenemistä". Tai huomata vuosien kuluttua, ettei mitään, mitä on suunniteltu enää tapahtuisikaan. Matkalaukkuelämä on lopulta aika kuluttavaa ja kaipaan sitä, että saisin asettua suhteeseen rauhassa ja viettää normaalia hyvää yhteiselämää hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasken itseni toisella kierroksella olevaksi vaikka ei exän kanssa 15 vuoden suhteen aikana naimisiin mentykään. Itse haluan uudelta parisuhteeltani sitä, että suhde etenee. Yhteen muutto ja naimisiin meno tulevaisuudessa. En alkaisi suhteeseen missä usean vuoden seurustelun jälkeen asutaan vielä erillään.
Mikä noissa viehättää?
Vielä siinä iässä, kun perhe on kasvanut isoksi, eikä aina jaksa hoitaa toisen sotkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei haluta muuttaa yhteen ennen kuin lapset on lähteneet. Ei haluta sekoittaa heidän elämäänsä tuomalla heille vieras ihminen saman katon alle pysyvästi. Me kuitenkin hankittiin yhteinen mökki, ja hääpäiväkin on jo päätetty.
Muuta sinä sinne missä mies asuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täsmälleen samassa tilanteessa ja samanikäinen! Luulin olevani niin itsenäinen että mikään traditionaalinen "eteneminen" ei kiinnosta. Mutta nyt huomaan että minua harmittaa se että kaikki pyörii 3 vuoden jälkeen täsmälleen samaa rataa kuin ennenkin. Tulevaisuudensuunnitelmatkin jotenkin laimeita.
Missä ei ole ongelmaa, siellä nainen kehittää päänsä sisällä ongelman.
Tai mies. Ei meitä naisia mikään vaivaa.
On ihana asua vihdoin itsekseen. Voi kaivata toista, tapailla ja tehdä yhdessä mukavia juttuja... en saanut kokea tätä nuorena. Sen aika on nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle jää tästä vaikutelma että ette ole vielä valmiita muuttamaan yhteen. Hosumalla kusette vaan koko homman. Olkaa vaan yhdessä kuten nyt olette jos homma toimii ja tuntuu molemmista hyvältä.
Lapsettomat, älkää koskaan lähtekö tuohon vuosikausia kestävään odotukseen, että sitten esim. yhteenmuutto, kun kumppanin lapset muuttavat pois. Tuhlaatte vain elämänne.
Pitäisikö miehen luopua työpaikastaan jo nyt asuakseen omassa asunnossa paikkakunnalla, jossa asut lapsesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö miehen luopua työpaikastaan jo nyt asuakseen omassa asunnossa paikkakunnalla, jossa asut lapsesi kanssa?
Miksi mietitte noita asioita ilman vastapuolen ajatuksia? Se on väärin. Voihan se nainen päättää muuttaa vaikka olisi lapsia. Ei se mikään vankila ole se asuinpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö miehen luopua työpaikastaan jo nyt asuakseen omassa asunnossa paikkakunnalla, jossa asut lapsesi kanssa?
Miksi mietitte noita asioita ilman vastapuolen ajatuksia? Se on väärin. Voihan se nainen päättää muuttaa vaikka olisi lapsia. Ei se mikään vankila ole se asuinpaikka.
Ei ap aio muuttaa, hän sanoi sen jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö miehen luopua työpaikastaan jo nyt asuakseen omassa asunnossa paikkakunnalla, jossa asut lapsesi kanssa?
Miksi mietitte noita asioita ilman vastapuolen ajatuksia? Se on väärin. Voihan se nainen päättää muuttaa vaikka olisi lapsia. Ei se mikään vankila ole se asuinpaikka.
Ilman vastapuolen ajatuksia? Olemme kyllä keskustelleet asiasta muutamankin kerran ja nimenomaan miehen oma ajatus asiasta on, että hän muuttaisi minun kotipaikkakunnalleni. Ilman, että minä olisin sitä ehdottanut saati vaatinut.
Sanot itse että menee vielä muutama vuosi ennen kuin yhteen muuttaminen on edes mahdollista. Mitä on ne konkreettiset seuraavat askeleet joita ennen sitä kaipaisit?