Haluatko kysyä entiseltä huumenuorelta?

Vierailija kirjoitti:

'AP, sinä rakas ainutlaatuinen ihminen. Pystyt koskettamaan muita tällä omalla tyylilläsi. Kiitos tästä avauksesta.'

 

Samat samat minulta.

Lukaisin juuri kolme sivullista ketjua.

Kuinka tavattoman fiksu ihminen 

siellä Aapeen pallilla onkaan. 🙃

[Ei mahdottomasti pilailua/solvausta

kommenteissakaan, kuten yleensä, mikä

vienyt vähitellen maun koko sivustoon niin,

etten oikein muuna kuin pelkkänä

viihdealustana ja mt-päivähoitokerhona

saittia osaa nykytilassaan ajatella].

Totean viisaan mummoni sanoin:

'Toivon siulle yheksää hyvää ja

kaheksaa kaunista.' 🤗

Ehdin vasta nyt lukea tän ajatuksella ja oli tosiaan laadukkainta av:ta hetkeen. Kaikkea hyvää aloittajalle.

Sain kanssa nyt vasta kahlattua tämän ketjun läpi ja oli kyllä ihan hyvä ketju. En minä silti ihan kaikkea purematta niele.  Mielestäni tuossa on voimakas ristiriita, että aloittaja on sitä mieltä ettei huumeiden käytön aloitus voi olla 14-vuotiaan vastuulla, mutta kuitenkin itse 14-vuotiaana aloitti, tiesi tasan tarkkaan mitä oli tekemässä. 

Eli kyllä nämä nuoret tietävät mitä ovat tekemässä, eivät siis vaan ajaudu. Ymmärrän myös, että huono koti ja laitostausta ovat altistavia tekijöitä, mutta kun kaikki huonoista lähtökohdista eivät ala käyttämään huumeita. Pakko siellä siis olla myös tuon maailman ja elämäntyylin ihailua.

Hienoa kuitenkin, että aloittaja on ainakin tällä hetkellä irti aineista.

Niin ja sitten toinen ristiriitainen asia oli se, että aloittaja peräänkuuluttaa humaania huumepolitiikkaa ja sitten kuitenkin sanoo, ettei mikään valistus olisi estänyt häntä käyttämästä, kuten ei myöskään se, että hän oli kuitenkin päässyt pois väkivaltaisesta kodista turvalliseen kasvuympäristöön.

Eli ei se valistus ja hoivaaminen auta näitä jotka vaan haluavat vetää.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja sitten toinen ristiriitainen asia oli se, että aloittaja peräänkuuluttaa humaania huumepolitiikkaa ja sitten kuitenkin sanoo, ettei mikään valistus olisi estänyt häntä käyttämästä, kuten ei myöskään se, että hän oli kuitenkin päässyt pois väkivaltaisesta kodista turvalliseen kasvuympäristöön.

Eli ei se valistus ja hoivaaminen auta näitä jotka vaan haluavat vetää.

Valehteleva valistus ei auta ketään. Se aivan älytön pelottelu kannabiksesta vie uskottavuutta huumevalistukselta. 

Olisiko siinä valistuksessa parempi suunnata enemmän siihen suuntaan, että jos kokeilet mistä saat apua jne.? Jos meillä on oikeasti 14-vuotiaita (ja varmaan nuorempiakin), jotka ovat valmiita kokeilemaan sillä ajatuksella, että ihan sama mitä tapahtuu, tuskin mikään pelottelu tai varoittavat esimerkit auttaa. Ehkä siksi olisi parempi keskittyä siihen mistä löytää apua?

Hyvä AP, jos käyt vielä lukemassa näitä viestejä, niin ensinnäkin kiitos siitä, että jaksoit kärsivällisesti vastata kysymyksiin ja kertoa elämästäsi. Olet selviytynyt niin hienosti, eikä se johdu pelkistä sattumista tai hyvästä tuurista. 

Jos sinulla on mahdollisuus saada apua, suosittelen vahvasti traumaterapiaa. En halua missään tapauksessa sekaantua asioihisi tai olla epähieno, mutta alalla olevana minusta voisi vaikuttaa siltä, että perehtyminen monimuotoiseen traumaperäiseen stressihäiriöön (complex posttraumatic stress disorder, CPTSD) ja sen hoitoon voisi olla hyödyksi.

Monien muiden tavoin totean vielä, että hämmästyttävintä tässä keskustelussa on ollut se, miten jotenkin omalla tyylilläsi olet tehnyt vaikutuksen hienona ihmisenä. Kaikkea hyvää!

Laitan tänne omaa pohdintaani aiheesta ihan yleisestikin, kun tärkeä aihe, mutta kaikki huumekeskustelut menevät aina ihan sairaaksi sekoiluksi ja lopulta parin tyypin tappouhkausjankutukseksi toisilleen.

Tämä aihe tuli itselleni lähelle kun paljastui, että läheiseni on huumeiden viihdekäyttäjä. En olisi uskonut hänestä, koska mielikuvani huumeidenkäyttäjistä oli täysin erilainen. Läheiseni on yliopiston käynyt, hyvässä työssä, urheilee tavoitteellisesti ja tekee paljon vapaaehtoistyötä, alkoholia käyttää hyvin harvoin ja silloinkin vain lasillisen korkeintaan. Nyt sitten selvisi, että polttelee silloin tällöin pilveä ja saattaa käyttää ekstaasia muutaman kerran vuodessa. Näin on mennyt 20 vuotta.

Jotenkin sitten aloin ajattelemaan, että onko se viihdekäyttö kuitenkaan niin paha ja varma askel ongelmakäyttöön? Käsittääkseni alkoholi on laskettu addiktoivammaksi kuin monet huumeet ja silti läheskään kaikki alkoholia käyttävät eivät päädy alkoholisteiksi. Joten miksi huumeet olisivat eri asia? Jotenkin ehkä tässä keskustelussa pitäisi oikeasti alkaa tekemään selvä ero viihdekäyttäjien ja aloittajan kaltaisten ennen työpäivää piikittävien ongelmakäyttäjien välillä?

Dekriminalisaatio varmasti palvelisi molempia ryhmiä.

Asun ulkomailla ja käsittääkseni viihdekäyttö on nykyään hyvin yleistä. Suurin osa ihmisistä ilmeisesti välittää elämästään sen verran, ettei halua luisua ongelmakäyttöön. Toisaalta, aina kaikki ei ole omassa kontrollissa. Tunnen tapauksen, jossa ensimmäinen kerta extacya laukaisi elinikäisen skitsofrenian. Joskus myöhemmin näemme kansanterveystilastoista, millaiset seuraukset tällä huumebuumilla pitkässä juoksussa oli, niin psyyken kuin muiden sairauksien suhteen. Poliisilla on jo nyt kädet täynnä eri lailla sekaisin olevien ihmisten paimentamisessa. Myös sairaalassa työskentelevä ystävä on turhautunut ja kokee säännöllisesti vaaratilanteita huumeissa olevien potilaiden taholta. Yhden viihde, toisen vaara, kolmannen rahat.

Ap: tilanteeseen vielä: vaikka 14-vuotias tietää ylittäneensä tietyn rajan aloittaessaan, ei niin nuorta voi pitää vielä vastuullisena päätöksistään, saati seurausten ennalta ymmärtämisestä. Eihän sen ikäinen saa muutakaan päättää elämässään.  Siihen aikaan me kaikki tiesimme sitä paitsi vähemmän. Nykyisiä aikuisia käyttäjiä sen sijaan kyllä voi pitää moraalisesti vastuussa tällaisen yhteiskuntaa raunioittavan rikollisen ansaintamallin tukemisesta. Erittäin itsekästä toimintaa. Avun hakemisen mahdollistamiseksi poistaisin käytön rangaistavuuden, mutta lisäisin huumeiden paheksuntaa. Kaikkea ei yksinkertaisesti pidä ostaa, mitä on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja sitten toinen ristiriitainen asia oli se, että aloittaja peräänkuuluttaa humaania huumepolitiikkaa ja sitten kuitenkin sanoo, ettei mikään valistus olisi estänyt häntä käyttämästä, kuten ei myöskään se, että hän oli kuitenkin päässyt pois väkivaltaisesta kodista turvalliseen kasvuympäristöön.

Eli ei se valistus ja hoivaaminen auta näitä jotka vaan haluavat vetää.

No olisihan se hoivaaminen voinut aloittajaakin auttaa, mutta kun sellaista ei laitoksessa saa. Eikä se laitoskaan ole automaattisesti mikään turvallinen kasvuympäristö.

Minusta tässäkin kohtaa on tarkasteltava sitä, että käyttäjiä on eri asteisia ja oikeilla toimilla ja oikea-aikaisella puuttumisella voidaan estää sen huumeiden pariin eksyneen nuoren luisuminen narkkariksi. Sen sijaan, että saat stigman ja rikosmerkinnät, saatkin kokonaisvaltaista apua. Sitten taas kun ollaan jo ihan narkkareita, niin vaikea ajatella, että silloinkaan rankaisu auttaisi yhtään mitään.

Tää oli ihan hyvä, mutta jäin kyllä kaipaamaan jotain kunnon räkäistä nistitarinaa siitä maailmasta. Siis sellaista joka oikeasti saa ajattelemaan, että ihminen on ollut pohjalla ja huumemaailma on läpeensä sairas maailma. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä AP, jos käyt vielä lukemassa näitä viestejä, niin ensinnäkin kiitos siitä, että jaksoit kärsivällisesti vastata kysymyksiin ja kertoa elämästäsi. Olet selviytynyt niin hienosti, eikä se johdu pelkistä sattumista tai hyvästä tuurista. 

Jos sinulla on mahdollisuus saada apua, suosittelen vahvasti traumaterapiaa. En halua missään tapauksessa sekaantua asioihisi tai olla epähieno, mutta alalla olevana minusta voisi vaikuttaa siltä, että perehtyminen monimuotoiseen traumaperäiseen stressihäiriöön (complex posttraumatic stress disorder, CPTSD) ja sen hoitoon voisi olla hyödyksi.

Monien muiden tavoin totean vielä, että hämmästyttävintä tässä keskustelussa on ollut se, miten jotenkin omalla tyylilläsi olet tehnyt vaikutuksen hienona ihmisenä. Kaikkea hyvää!

Kiitos sinulle kauniista sanoistasi. En kokenut viestiäsi mitenkään epähienona. Olen saanut diagnoosin tuosta cPTSD:stä ja käynyt traumaterapiassa. Se jäi minulta kyllä kesken, kun se oli jotenkin niin hankalaa. Olen varmasti jonkinlainen väliinputoaja kun minulla on huumetausta, mutta olen ollut jo jonkin aikaa erossa aineista. Ne terapeutit jotka ovat erikoistuneet päihdeongelmaisiin keskittyvät pitkälti pelkästään siihen päihdeongelmaan ja päihteistä erossa pitämiseen ja ne taas joiden osaamisaluetta päihteet eivät ole, sivuuttavat sen, eivätkä ymmärrä miksi en halua yhtään mitään lääkityksiä tilanteen vakauttamiseksi tai muuksikaan.

Kiitos myös kaikille muillekin uusista kauniista viesteistä ja toki niistä aiemmistakin. Uskon, että palaan lukemaan näitä viestejä säännöllisesti, kun kaipaan vahvistusta omalle ihmisyydelleni. Tarkoitukseni oli tosiaan tuoda jotain huumekeskusteluun omasta perspektiivistäni ja etenkin nuorten huumeidenkäytöstä jos siitä olisi jollekin hyötyä, mutta tämä kääntyikin hyödyntämään minua itseäni. Kai sitä ihminen laumaeläimenä vaan kaipaa niin paljon yhteisön hyväksyntää, että kun sellaista saa, sillä on uskomaton vaikutus itsetuntoon. Tuli todellakin sellainen olo, että en ole täysin epäkelpo ja selailin jopa niitä avoimen yliopiston kursseja kun podin työreissussa hotellikuolemaa. Vielä tässä kohtaa ajatus yliopistotasoista opinnoista tällaiselle entiselle narkkarille kuulostaa vähän liian mahtipontiselta, mutta enää en sulje tätäkään vaihtoehtoa yhtä jyrkästi pois.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin tietää enemmän siitä huumepiirien mekanismista, kun vaikuttaa, että samaa tapahtuu kaikkialla. Nuoret, joilla on paha olla, löytävät toisensa, ongelmistaan kertomattakin, niinkö? Mitenkä he päätyvät niiden vanhempien käyttäjien seuraan? Haalivatko diilerit niitä teinejä sinne tietoisesti? Eikö niiden vanhempien käyttäjien olotila toimisi jo varoitusmerkkinä uudelle tulijalle? Onko jonkinlainen huomio ja ystävällisyys se koukuttavin huume kovia kokeneelle nuorelle? Ja sen jälkeen alkaa riisto ja väkivalta... 

Voisitko vastata tähän? Kiinnostaa minuakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin tietää enemmän siitä huumepiirien mekanismista, kun vaikuttaa, että samaa tapahtuu kaikkialla. Nuoret, joilla on paha olla, löytävät toisensa, ongelmistaan kertomattakin, niinkö? Mitenkä he päätyvät niiden vanhempien käyttäjien seuraan? Haalivatko diilerit niitä teinejä sinne tietoisesti? Eikö niiden vanhempien käyttäjien olotila toimisi jo varoitusmerkkinä uudelle tulijalle? Onko jonkinlainen huomio ja ystävällisyys se koukuttavin huume kovia kokeneelle nuorelle? Ja sen jälkeen alkaa riisto ja väkivalta... 

Voisitko vastata tähän? Kiinnostaa minuakin.

Toki voin, jos siitä jotain iloa on. Vähän tätä aihetta olenkin avannut jo joissain vastauksissani. 

On melko tavanomaista, että hakeutuu kaltaiseensa seuraan ja toisaalta seura tekee kaltaisekseen. Samanlaiset nuoret asuvat usein samassa ympäristössä (laitos, huonompi asuinalue jne.), joten toistensa löytäminen on helppoa. Kun pyöritään ilman rahaa ja valvontaa, mennään sinne minne päästään esim. juuri joidenkin moniongelmaisten vanhempien tai jo täysi-ikäisten sisarusten/serkkujen luo ja kaverit tietenkin mukaan. Usein nämä vanhemmat ongelmatapaukset ovat jämähtäneet sinne teinin tasolle, joten eivät edes näe sitä, että tämä ei ole välttämättä nyt yläasteikäisten paikka. Lisäksi, kun porukka on samanlaista kuin olet itse, et erotu ikävällä tavalla joukosta. Ei hatkanuorella ole mitään yhteistä niiden nuorien kanssa joilla on hyvä koti, valvonta ja esim. rahaa mennä kavereiden kanssa elokuviin kadulla notkumisen sijasta.

Alaikäisiä kyllä haalitaan ihan tietoisesti noihin piireihin. Alaikäisiä on helppo manipuloida, he eivät saa samanlaisia tuomioita kiinni jäädessään ja omina aikoinani heitä ei osattu viranomaisten toimesta epäillä yhtä herkästi kuin aikuisia toimijoita. Käsittääkseni nykyään tämä alaikäisten käyttö on vain lisääntynyt Suomessa. Maailmallahan se on ollut jo kauan arkipäivää.

Vanhempien olotila ei toimi varoitusmerkkinä, vaan heitä saatetaan jopa ihailla. He kertovat katulorea, joka kuulostaa parhaimmillaan eeppiseltä sankaritarinalta sellaisen korviin joka ei tiedä totuutta. Se mikä tuonne sitten houkuttaa kaikesta siitä huolimatta, että kärsit itsekin siellä on varmaan se, että kaaos on se elinympäristö missä olet kasvanut. Kun siirryt kaaoksesta hyvin strukturoituun laitoselämään, se on täysin vieras ja outo elinympäristö. Itsellänikin laitoksessa seinät kaatuilivat päälle ja ahdistus kasvoi entisestään. Kaduilla oli kamalaa, mutta samalla oman pään sisällä oli rauhallisempaa. Kun minut hakattiin ensimmäisen kerran tuossa maailmassa, se tuntui enemmän tutulta kuin pahalta. Päälle vielä saat aineita jotka helpottavat sitä ahdistusta ja auttaa kokemaan sellaisia tunteita mitä muuten et pysty kokemaan. Noista lähtökohdista ei välttämättä edes osaa kyseenalaistaa tuon maailman sairautta, kun ei ole mitään vertailupintaa normaaliin.

Ap

Kiitos. Mun on silti tosi vaikea ymmärtää miksi sinne kaduille ja huumekämppiin mennään hakattavaksi ja hyväksikäytettäväksi sen sijaan, että otettaisiin siellä laitoksessa apu vastaan ja alettaisiin työstämään niitä omia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Mun on silti tosi vaikea ymmärtää miksi sinne kaduille ja huumekämppiin mennään hakattavaksi ja hyväksikäytettäväksi sen sijaan, että otettaisiin siellä laitoksessa apu vastaan ja alettaisiin työstämään niitä omia ongelmia.

Sä vertaat tätä nyt siihen, että jollain on alkanut mennä huonosti ja tunnistaa oman avuntarpeensa. Ei nää tämmöset ihmiset edes tajua, että joku on vialla kun se mieli on niin sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Mun on silti tosi vaikea ymmärtää miksi sinne kaduille ja huumekämppiin mennään hakattavaksi ja hyväksikäytettäväksi sen sijaan, että otettaisiin siellä laitoksessa apu vastaan ja alettaisiin työstämään niitä omia ongelmia.

Sä vertaat tätä nyt siihen, että jollain on alkanut mennä huonosti ja tunnistaa oman avuntarpeensa. Ei nää tämmöset ihmiset edes tajua, että joku on vialla kun se mieli on niin sairas.

Sä vertaat tätä nyt siihen, että jollain on alkanut mennä huonosti ja tunnistaa oman avuntarpeensa. Ei nää tämmöset ihmiset edes tajua, että joku on vialla kun se mieli on niin sairas.

Kai niille siellä laitoksessa nyt kerrotaan, että tarvii apua? Miksei sitten voi ottaa vastaan vaan pitää hakeutua tuollaisiin ihan sairaisiin paikkoihin? Sitä en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Mun on silti tosi vaikea ymmärtää miksi sinne kaduille ja huumekämppiin mennään hakattavaksi ja hyväksikäytettäväksi sen sijaan, että otettaisiin siellä laitoksessa apu vastaan ja alettaisiin työstämään niitä omia ongelmia.

Sä vertaat tätä nyt siihen, että jollain on alkanut mennä huonosti ja tunnistaa oman avuntarpeensa. Ei nää tämmöset ihmiset edes tajua, että joku on vialla kun se mieli on niin sairas.

Sä vertaat tätä nyt siihen, että jollain on alkanut mennä huonosti ja tunnistaa oman avuntarpeensa. Ei nää tämmöset ihmiset edes tajua, että joku on vialla kun se mieli on niin sairas.

 

Kai niille siellä laitoksessa nyt kerrotaan, että tarvii apua? Miksei sitten voi ottaa vastaan vaan pitää hakeutua tuollaisiin ihan sairaisiin paikkoihin? Sitä en ymmärrä

Ei sun tarvitsekaan ymmärtää :) Pahoja mielenterveysongelmia ja päihderiippuvuutta on vaikea ymmärtää jos niistä ei ole minkäänlaista kokemusta. Riittää, että hyväksyt sen karun tosi asian, että meillä on täällä niin huonosti voivia nuoria etteivät he näe elämälleen muuta vaihtoehtoa kuin peata pahaaoloaan noihin narkkikämppiin.

Oletko harkinnut lukion käymistä? Luulisi niitä tapoja löytyvän tehdä sitä työn ohellakin. Lakkiaisilla aikuisiällä on joillekin ollut hyvinkin paljon henkilökohtaista merkitystä. Et ole suinkaan ainoa normista poikkeavaa elämänpolkua vaeltanut.

Rahoititko kemikaalejasi usein myymällä "pympytintä"?