Lue keskustelun säännöt.
Terapia -ketju: Ihmeellinen matka kognitiivis-behavioraalisen terapian maailmaan
02.09.2025 |
Sain alkuviikolla haltuuni terapeutin koostaman tiivistelmän kyseisen terapiasuuntauksen tavasta käsitellä ihmisiä, mielen ongelmia ja maailman sekä sen tapahtumien hahmottamista. Käyn materiaalia läpi ja ajattelin tähän ketjuun tiivistää, mitä opin, mitä jää mieleen ja millaisia ajatuksia materiaali herättää.
Olen tähän mennessä oppinut, että tämän terapiasuuntaus ei katso taaksepäin eikä menneisyyttä varsinaisesti analysoida, vaan sen fokus on nykyhetkessä ja toiminnassa, eli se on hyvin käytännönläheistä.
Tehtävissä pyydetään tarkastelemaan omia ajatuksia, tunteita ja toimintaa kriittisesti. Etenkin sitä, millaisia tulkintoja erilaisista elämän tilanteista ja tapahtumista syntyy ja millaiseen toimintaan nämä tulkinnat johtavat.
Ajattelin päivitellä tänne tätä projektin edistymistä, koska olen huomannut, että helposti tulee nimenomaan tartuttua puhelimeen ja notkuttua palstalla, kun pitäisi lukea ja tehdä tehtäviä, niin ehkä tämä auttaa siinä ja joku muukin voi oppia jotain samalla, ja kommentoida omia kokemuksia sekä ajatuksia, niin opitaan yhdessä.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse käynyt tuossa ja voin sanoa, että tekniikka on kyllä sinänsä hyvä ja toimiva. Itse kuitenkin huomasin, etten oppinut hirveästi uutta, koska olen jo pitkään syventynyt itseni kehittämiseen ja itsereflektointiin. Olen käynyt läpi monia samoja teemoja muissa yhteyksissä, joten ehkä se oli enemmän vahvistusta sille, mitä olin jo itsenäisesti oppinut.
Koetko kuitenkin saaneesi siitä jotain irti?
Itsekin suhtaudun terapioihin ylipäätään hieman skeptisesti, koska
1. Menneisyyttä ei voi jälkikäteen muuttaa.
2. Elämä ja kaikki sen tapahtumat eivät ole täysin ja 100% ihmisen hallittavissa: et voi esim itse vaan päättää saavasi vaikka onnellisen avioliiton, koska siihen vaaditaan kaksi. Etkä voi myöskään aina vaikuttaa omiin kykyihisi, fyysisiin ominaisuuksiin, terveydentilaan jne ja nuo on asioita, jotka vaikuttavat elämään todella paljon. Todella paljon tulee ympäriltä ja annettuna, sitä sitten selviytyy sen keskellä, jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noinhan se on. Itselleni ei lopulta ollut oikea suuntaus, koska mun elämän haasteet joihin tarvin terapiaa ei olleet niinkään käyttäytymiseen tai edes ainakaan tietoisiin ajattelumalleihin liittyviä, vaan melkeinpä henkisiä tai spirituaalisia: elämän tarkoitus ja merkitys, minun tehtäväni maailmassa jne. Gestalt-terapia oli mulle sitten oikea juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse käynyt tuossa ja voin sanoa, että tekniikka on kyllä sinänsä hyvä ja toimiva. Itse kuitenkin huomasin, etten oppinut hirveästi uutta, koska olen jo pitkään syventynyt itseni kehittämiseen ja itsereflektointiin. Olen käynyt läpi monia samoja teemoja muissa yhteyksissä, joten ehkä se oli enemmän vahvistusta sille, mitä olin jo itsenäisesti oppinut.
Koetko kuitenkin saaneesi siitä jotain irti?
Itsekin suhtaudun terapioihin ylipäätään hieman skeptisesti, koska
1. Menneisyyttä ei voi jälkikäteen muuttaa.
2. Elämä ja kaikki sen tapahtumat eivät ole täysin ja 100% ihmisen hallittavissa: et voi esim itse vaan päättää saavasi vaikka onnellisen avioliiton, koska siihen vaaditaan kaksi. Etkä voi myöskään aina vaikuttaa omiin kykyihisi, fyysisiin ominaisuuksiin, terveydentilaan jne ja nuo on asioita, jotka vaikuttavat elämään todella paljon. Todella paljon tulee ympäriltä ja annettuna, sitä sitten selviytyy sen keskellä, jotenkin.
Kyllä se oli ihan hyvä kertailla niitä juttuja terapeutin kanssa, ja se toi myös enemmän vastuullisuutta (accountability, en osaa suomeksi sanoa tuota niin selkeästi kuin haluan) omaan käytökseen ja valintoihin kun niitä tekniikoita käytiin sitten läpi seuraavalla kerralla. Itse koitan ajatella, että koska menneisyyttä ei voi muuttaa, niin turha murehtia sitä ja vaikka et voi vaikuttaa ympäristötekijöihin, voit vaikuttaa siihen, miten niihin suhtautuu. Kun oma itsetuntemus kasvaa, osaa usein tehdä myös parempia ratkaisuja, esimerkiksi kumppanin valinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse käynyt tuossa ja voin sanoa, että tekniikka on kyllä sinänsä hyvä ja toimiva. Itse kuitenkin huomasin, etten oppinut hirveästi uutta, koska olen jo pitkään syventynyt itseni kehittämiseen ja itsereflektointiin. Olen käynyt läpi monia samoja teemoja muissa yhteyksissä, joten ehkä se oli enemmän vahvistusta sille, mitä olin jo itsenäisesti oppinut.
Koetko kuitenkin saaneesi siitä jotain irti?
Itsekin suhtaudun terapioihin ylipäätään hieman skeptisesti, koska
1. Menneisyyttä ei voi jälkikäteen muuttaa.
2. Elämä ja kaikki sen tapahtumat eivät ole täysin ja 100% ihmisen hallittavissa: et voi esim itse vaan päättää saavasi vaikka onnellisen avioliiton, koska siihen vaaditaan kaksi. Etkä voi myöskään aina vaikuttaa omiin kykyihisi, fyysisiin ominaisuuksiin, terveydentilaan jne ja nuo on asioita, jotka vaikuttavat elämään tod
Eihän terapiassa pyritäkään vaikuttamaan tapahtumiin vaan suhtautumiseen siihen mitä on tapahtunut ja lisäksi vaikuttamaan siihen ettei vaikka enää tötöile nykypäivässä.
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se on. Itselleni ei lopulta ollut oikea suuntaus, koska mun elämän haasteet joihin tarvin terapiaa ei olleet niinkään käyttäytymiseen tai edes ainakaan tietoisiin ajattelumalleihin liittyviä, vaan melkeinpä henkisiä tai spirituaalisia: elämän tarkoitus ja merkitys, minun tehtäväni maailmassa jne. Gestalt-terapia oli mulle sitten oikea juttu.
Tämäkin on mielenkiintoista. Koetko, että elämän tarkoitus ja merkitys tulee enemmän ihmisen sisältä, vai ulkoa?
Olen kognitiivis-behavioraalisen terapian kontekstissa hahmottanut sitä niin, että merkitys luodaan ja valitaan itse eikä se tule ulkopuolelta. Ehkä se on liian kapea tapa ajatella, jos on kovin henkinen ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse käynyt tuossa ja voin sanoa, että tekniikka on kyllä sinänsä hyvä ja toimiva. Itse kuitenkin huomasin, etten oppinut hirveästi uutta, koska olen jo pitkään syventynyt itseni kehittämiseen ja itsereflektointiin. Olen käynyt läpi monia samoja teemoja muissa yhteyksissä, joten ehkä se oli enemmän vahvistusta sille, mitä olin jo itsenäisesti oppinut.
Koetko kuitenkin saaneesi siitä jotain irti?
Itsekin suhtaudun terapioihin ylipäätään hieman skeptisesti, koska
1. Menneisyyttä ei voi jälkikäteen muuttaa.
2. Elämä ja kaikki sen tapahtumat eivät ole täysin ja 100% ihmisen hallittavissa: et voi esim itse vaan päättää saavasi vaikka onnellisen avioliiton, koska siihen vaaditaan kaksi. Etkä voi myöskään aina vaikuttaa omiin kykyihisi, fyysisiin ominaisuuksiin, terveydentilaan jne
Tarkoitin siis sitä, että jos on sellainen terapia, jossa kovin paljon käydään sitä menneisyyttä läpi, ja terapian painopiste on menneisyyden analysoinnissa, niin en ehkä itse ymmärrä, mihin se auttaa, kun sitä ei voi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse käynyt tuossa ja voin sanoa, että tekniikka on kyllä sinänsä hyvä ja toimiva. Itse kuitenkin huomasin, etten oppinut hirveästi uutta, koska olen jo pitkään syventynyt itseni kehittämiseen ja itsereflektointiin. Olen käynyt läpi monia samoja teemoja muissa yhteyksissä, joten ehkä se oli enemmän vahvistusta sille, mitä olin jo itsenäisesti oppinut.
Koetko kuitenkin saaneesi siitä jotain irti?
Itsekin suhtaudun terapioihin ylipäätään hieman skeptisesti, koska
1. Menneisyyttä ei voi jälkikäteen muuttaa.
2. Elämä ja kaikki sen tapahtumat eivät ole täysin ja 100% ihmisen hallittavissa: et voi esim itse vaan päättää saavasi vaikka onnellisen avioliiton, koska siihen vaaditaan kaksi. Etkä voi myöskään aina vaikuttaa omiin kykyihisi, fyysisiin ominaisuuksiin, terveydentilaan jne
No kun aina se pelkkä suhtautumisen muuttaminen ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilaiset terapiamuodot toimivat erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisille. Itselläni auttoi pitkä intensiivinen kognitiivis-analyyttinen psykoterapia, sillä omalla kohdallani on ollut kyse vaikeasta ja sekavasta lapsuuden kasvuympäristöstä ja sitä seuranneista myöhemmistä traumatisoivista tapahtumista ja vaurioittavasta ihmissuhteesta. Tuollaiseen ei auta tuo behavioristinen puoli, vaan nimenomaan asioiden jäsentely ja tapahtumien sekä ihmisten ja siis tietenkin myös oman itsen, realistinen hahmottaminen.
Ahdistus ja epävarmuus loppuivat itselläni terapiaan samoin kuin haitalliset vaurioittavat ihmissuhteet. Tuon jälkeen minulla on ollut hyvä ja helppo olla silloin, kun elämässäni ei ole ollut mitään suurempaa ulkopuolelta tulevaa painetta. Tuo mainitsemani entinen ihmissuhde on aiheuttanut valitettavasti yhtä sun toista myös eron jälkeen, mutta muu paha olo itseltäni on jäänyt kokonaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se on. Itselleni ei lopulta ollut oikea suuntaus, koska mun elämän haasteet joihin tarvin terapiaa ei olleet niinkään käyttäytymiseen tai edes ainakaan tietoisiin ajattelumalleihin liittyviä, vaan melkeinpä henkisiä tai spirituaalisia: elämän tarkoitus ja merkitys, minun tehtäväni maailmassa jne. Gestalt-terapia oli mulle sitten oikea juttu.
Tämäkin on mielenkiintoista. Koetko, että elämän tarkoitus ja merkitys tulee enemmän ihmisen sisältä, vai ulkoa?
Olen kognitiivis-behavioraalisen terapian kontekstissa hahmottanut sitä niin, että merkitys luodaan ja valitaan itse eikä se tule ulkopuolelta. Ehkä se on liian kapea tapa ajatella, jos on kovin henkinen ihminen?
Kun sisäinen maailmasi muuttuu, niin yleensä sitä mukaa muuttuu myös se ulkoinen.
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset terapiamuodot toimivat erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisille. Itselläni auttoi pitkä intensiivinen kognitiivis-analyyttinen psykoterapia, sillä omalla kohdallani on ollut kyse vaikeasta ja sekavasta lapsuuden kasvuympäristöstä ja sitä seuranneista myöhemmistä traumatisoivista tapahtumista ja vaurioittavasta ihmissuhteesta. Tuollaiseen ei auta tuo behavioristinen puoli, vaan nimenomaan asioiden jäsentely ja tapahtumien sekä ihmisten ja siis tietenkin myös oman itsen, realistinen hahmottaminen.
Ahdistus ja epävarmuus loppuivat itselläni terapiaan samoin kuin haitalliset vaurioittavat ihmissuhteet. Tuon jälkeen minulla on ollut hyvä ja helppo olla silloin, kun elämässäni ei ole ollut mitään suurempaa ulkopuolelta tulevaa painetta. Tuo mainitsemani entinen ihmissuhde on aiheuttanut valitettavasti yhtä sun toista myös eron jälkeen, mutta muu paha olo itseltäni on jäänyt kokonaan pois.
Ihana kuulla, että jollain terapia on toiminut noin tehokkaasti ja hyvin. Onhan se paljon terveellisempää pyrkiä poistamaan ne ahdistuksen juurisyyt kuin pelkästään syödä erilaisia mielialalääkkeitä koko loppuelämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se on. Itselleni ei lopulta ollut oikea suuntaus, koska mun elämän haasteet joihin tarvin terapiaa ei olleet niinkään käyttäytymiseen tai edes ainakaan tietoisiin ajattelumalleihin liittyviä, vaan melkeinpä henkisiä tai spirituaalisia: elämän tarkoitus ja merkitys, minun tehtäväni maailmassa jne. Gestalt-terapia oli mulle sitten oikea juttu.
Tämäkin on mielenkiintoista. Koetko, että elämän tarkoitus ja merkitys tulee enemmän ihmisen sisältä, vai ulkoa?
Olen kognitiivis-behavioraalisen terapian kontekstissa hahmottanut sitä niin, että merkitys luodaan ja valitaan itse eikä se tule ulkopuolelta. Ehkä se on liian kapea tapa ajatella, jos on kovin henkinen ihminen?
Kun sisäinen maailmasi muuttuu, niin yleensä sitä mukaa muuttuu myös se ulkoinen.
T. Eri
Tämä taas menee vähän maagisen ajattelun kategoriaan. Vaikka minä miten muuttuisin, niin se se tarkoita, että muut ihmiset ja maailma muuttuu siihen suuntaan, johon minä haluan. Ei maailmaa ja muita ihmisiä voi sillä lailla kontrolloida. Vaikka olisin itse täydellinen ihminen ja aina mukava muille, ihan satavarmasti kohtaan ihmisiä, jotka on ilkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se on. Itselleni ei lopulta ollut oikea suuntaus, koska mun elämän haasteet joihin tarvin terapiaa ei olleet niinkään käyttäytymiseen tai edes ainakaan tietoisiin ajattelumalleihin liittyviä, vaan melkeinpä henkisiä tai spirituaalisia: elämän tarkoitus ja merkitys, minun tehtäväni maailmassa jne. Gestalt-terapia oli mulle sitten oikea juttu.
Tämäkin on mielenkiintoista. Koetko, että elämän tarkoitus ja merkitys tulee enemmän ihmisen sisältä, vai ulkoa?
Olen kognitiivis-behavioraalisen terapian kontekstissa hahmottanut sitä niin, että merkitys luodaan ja valitaan itse eikä se tule ulkopuolelta. Ehkä se on liian kapea tapa ajatella, jos on kovin henkinen ihminen?
Kun sisäinen maailmasi muuttuu, niin yleensä sitä mu
Juuri näin. Maagisen ajattelun lisäksi kyseessä voi olla myös ymmärtämättömyys ja yksinkertaisuus, victimblaming, vastuunvälttely jne.
Hei ap, mitenkäs terapia ja ajatusprosessisi etenevät? 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset terapiamuodot toimivat erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisille. Itselläni auttoi pitkä intensiivinen kognitiivis-analyyttinen psykoterapia, sillä omalla kohdallani on ollut kyse vaikeasta ja sekavasta lapsuuden kasvuympäristöstä ja sitä seuranneista myöhemmistä traumatisoivista tapahtumista ja vaurioittavasta ihmissuhteesta. Tuollaiseen ei auta tuo behavioristinen puoli, vaan nimenomaan asioiden jäsentely ja tapahtumien sekä ihmisten ja siis tietenkin myös oman itsen, realistinen hahmottaminen.
Ahdistus ja epävarmuus loppuivat itselläni terapiaan samoin kuin haitalliset vaurioittavat ihmissuhteet. Tuon jälkeen minulla on ollut hyvä ja helppo olla silloin, kun elämässäni ei ole ollut mitään suurempaa ulkopuolelta tulevaa painetta. Tuo mainitsemani entinen ihmissuhde on aiheuttanut valitettavasti yhtä sun toista myös eron jälkeen, mutta muu paha olo itseltäni on jäänyt kokonaan pois.
Niinpä, mutta tämä(kin) on tehtävä järkevästi ja älykkäästi eli ensin on varmistettava, ettei ulkopuolisilla stressitekijöillä ole enää mahdollisuutta päästä vaikuttamaan elämääsi ainakaan merkittävissä määrin. Samoin akuutisti toimenpiteitä vaativat fyysiset vaivat on hoidettava tietenkin ensin alta pois jne.
Mutta huomaan, että olet selvästi itsekin onnistunut suuntauksen valinnassa. Hyödyt selvästi tuosta, että fokus on omassa käytöksessäsi ja sen kriittisessä tarkastelussa. Psykoanalyysi on haastavaa ja vaatii ihmiseltä paljon. Toimiakseen ja vaikuttaakseen tehokkaasti, se vaatii ihmiseltä valmiutta ottaa vastaan ihan mitä tahansa eteen vain tulee, todella syvälle menevää ymmärrystä ja korkeimman tason älykkyyttä.
No, onnea matkaan. Minä jätän tämän nyt osaltani tähän, sillä olen jo tehnyt valtavan uuvuttavan työn ja näiden asioiden miettiminen on osaltani jo ohi. Yksi vinkki vielä tähän loppuun eli avain kaikkeen on nöyryys. Kaikki lähtee nöyryydestä eikä muutosta, ainakaan perustavanlaatuista ja vahvasti vaikuttavaa sellaista tapahdu ilman sitä. Älä koskaan kuvittele itsestäsi liikoja. Tsemppiä, sitä tulet matkallasi todellakin tarvitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, mitenkäs terapia ja ajatusprosessisi etenevät? 😊
Ensimmäinen iso este on käsillä. Huomaan olevani täynnä epäilystä: itseäni ja tätä koko terapiaa kohtaan. Jotenkin mielen perukoilla on varjo niistä kaikista muista asioista, joita aiemmin olen tehnyt ja jotka eivät ole toimineet.
Nyt olisi tehtävänä tehdä lista asioista, joihin haen konkreettista muutosta terapian kautta. Tiedän ja tiedostan ehkä liiankin hyvin, mitä ne asiat ovat, mutta epäilen omaa kykyäni tehdä niille mitään, koska olen yrittänyt aiemminkin. Olen tehnyt listoja ennenkin ja on ollut kaikenlaisia tavoitteita, vaihtelevalla menestyksellä. Pelkään, että tästäkin tulee jälleen yksi lista, jonka tavoitteisiin en koskaan pääse, tai ainakaan toivomallani tavalla. Ap
Materiaalia lukiessa tuli kanssa semmoinen teema eteen, että miten on paras tapa toimia, kun kohtaa elämässä jonkin kriisin, trauman, tai menetyksen. Vaikuttaa siltä, että kognitiivis-behavioraalisen terapian kontekstissa toimintakyky tulisi aina pysyä ennallaan, vaikka elämässä olisi mitä meneillään. Suru ei saisi lamaannuttaa, vaikka sen tuntee ja vihan tulisi aina olla ns. rakentavaa, eli se johtaa pois huonoista tilanteista eikä pitkitä niitä.
Aiemmin elämässä olen huonohkolla menestyksellä kokeillut sekä täyttä höyryä eteenpäin paahtamista että asioiden äärelle pysähtymistä enkä ihan oikeasti osaa sanoa, kumpi on parempi, tai huonompi. Kun riittävän pikään sulloo ja patoaa negatiivisia asioita sisälleen, ei koskaan pysähdy, niin jossain kohtaa tulee romahdus, tai räjähdys. Toisaalta, jos pysähtyy, niin voi olla vaikeaa taas saada asioita rullaamaan myöhemmin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset terapiamuodot toimivat erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisille. Itselläni auttoi pitkä intensiivinen kognitiivis-analyyttinen psykoterapia, sillä omalla kohdallani on ollut kyse vaikeasta ja sekavasta lapsuuden kasvuympäristöstä ja sitä seuranneista myöhemmistä traumatisoivista tapahtumista ja vaurioittavasta ihmissuhteesta. Tuollaiseen ei auta tuo behavioristinen puoli, vaan nimenomaan asioiden jäsentely ja tapahtumien sekä ihmisten ja siis tietenkin myös oman itsen, realistinen hahmottaminen.
Ahdistus ja epävarmuus loppuivat itselläni terapiaan samoin kuin haitalliset vaurioittavat ihmissuhteet. Tuon jälkeen minulla on ollut hyvä ja helppo olla silloin, kun elämässäni ei ole ollut mitään suurempaa ulkopuolelta tulevaa painetta. Tuo mainitsemani entinen ihmissuhde on aiheuttanut valitettavasti yhtä sun toista myös eron jälkeen, mutta m
Varmasti se on totta, että olisi hyvä elää siten, ettei jatkuvasti ole ympäristön takia stressaantunut ja henkisesti hälytystilassa, mutta miten varmistat tuon kun elämä ja ihmiset on mitä on?
Eilen tuli luettua kognition, tunteiden ja toiminnan kehästä sekä ajattelun eri kerroksista.
Eli pohjalla on uskomuksia elämästä, asioista ja ihmisistä, sitten olettamuksia ja pinnalla päivittäisen ajattelun tajunnanvirtaa, joka paljastaa niitä uskomuksia, mitä siellä alla pohjalla on.
Tiivis paketti asiaa, ja veikkaan että tässä on itselläni se isoin työmaa tutkia, havainnoida ja purkaa näitä uskomusten ja ajattelun rakenteita, joista osa perustuu huonoihin kokemuksiin lapsuudessa, traumoihin jne. Olen joskus vuosi sitten alkanut jo pohtia, että osa on varmasti suuntaan tai toiseen vääristynyttä ajattelua. Epärealistista yltiöpositiivisuutta, jota seuraa pettymys, tai liiallista negatiivisuutta. Ap
Tämä nyt menee vähän yksinpuheluksi, mutta kun luin materiaalin esimerkkejä ja taulukkoja ajatusvääristymistä ja epäterveistä tavoista reagoida, niin tuli mieleen, kuinka tavattoman yleisiä ne ovat. Eikä pelkästään omassa ajattelussa, vaan siinä, miten ihmiset ylipäätään toimii ja reagoi asioihin. Ihan täällä palstallakin. Osa on suorastaan raivon vallassa jostain tyystin tavallisesta asiasta. Ap
Olen itse käynyt tuossa ja voin sanoa, että tekniikka on kyllä sinänsä hyvä ja toimiva. Itse kuitenkin huomasin, etten oppinut hirveästi uutta, koska olen jo pitkään syventynyt itseni kehittämiseen ja itsereflektointiin. Olen käynyt läpi monia samoja teemoja muissa yhteyksissä, joten ehkä se oli enemmän vahvistusta sille, mitä olin jo itsenäisesti oppinut.