Syksy saapuu luontoystävilleni

Mustarastasemon "pojat" loikkivat vielä vikkelään syksyn viimeisinä lämpiminä päivinä. Orava kipuaa ketteränä ottamaan kävyn ja piilottaa sen sammalikkoon, muistaakohan enää myöhemmin, mihin kohtaan se tulikaan. Pähkinät maistuu. Niitä laitoin kivelle ja kas kummaa, oli viikon jälkeen ikkunalaudallani kerjäämässä lisää. Toinen orava roikkui ovenkahvassa kun annoin portaalle pähkinöitä ja omenaa. Yksi istui grillin päällä ja kyttäsi keittiönikkunasta sisälle kun aamukahvia laittelin. Nauroin niin makeasti kun orava etsiskeli joko piilottamaansa käpyä tai antamaani pähkinää ja nokan eteen sattui punainen kärpäs-sieni, hups, siitä äkkiä yli, ei oo syötävää. Mitenkähän sen tiesi? Pyykkikoneeseen tarttuneen nukan säästän aina ja kerään niistä isoja palloja ja laitan ulos, jo lähtee pallot itsestään, linnut ottavat ja vievät pesäänsä. Kerran seurasin, niin sinitiainen yritti viedä useampaa palloa kerrallaan ja näytti kyllä tosi hauskalta. Kelpasi ja hyvä niin, tuli itsellekin hyvä mieli kun palloista oli heille iloa ja hyötyä. Luonto hiljenee kohden syksyä ja talvea, katsotaan, mitä uusia luontotuttavuuksia pihalleni saapuukaan.