Mulle on outo ajatus se, että vanhemmat on huolissaan aikuisista lapsistaan
Kommentit (18)
Joidenkin vanhemmat rakastavat ja huolehtivat läpi elämän. Toiset vanhemmat lopettavat siihen kun lapsi täyttää 18.
Tietenkin lapsistaan on huolissaan koko elämän.
Ei vanhemmuus lopu kuten kummilahjat 18 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin vanhemmat rakastavat ja huolehtivat läpi elämän. Toiset vanhemmat lopettavat siihen kun lapsi täyttää 18.
Enpä ole ennen tällaisista vanhemmista kuullut 🙄
Minusta olisi aika outoa, jos esimerkiksi sairastuisin vakavasti ja vanhempani eivät olisi ollenkaan huolissaan. Tai toisin päin.
Minun äidin ja isän mielestä olin aina liian nuori kaikkeen. Olin aina liian nuori jopa ikätovereihini verrattuna. Jatkuvasti siis vähäteltiin. Nyt olen lapseton, puolisoton, asun vuokralla ja töitäkään ei ole. Ikää on jo 55 vuotta. Enää ei sanota että olen liian nuori, mutta nuori olen kuitenkin......
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin vanhemmat rakastavat ja huolehtivat läpi elämän. Toiset vanhemmat lopettavat siihen kun lapsi täyttää 18.
Jotkut lopettaa jo ennen 18 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin vanhemmat rakastavat ja huolehtivat läpi elämän. Toiset vanhemmat lopettavat siihen kun lapsi täyttää 18.
Enpä ole ennen tällaisista vanhemmista kuullut 🙄
Vai et. Minä olin yli 60-v, kun äitini ihmetteli, miten minulla oli niin vähän vaatetta. Hän kehotti minua pukeutumaan lämpimämmin, etten vilustu. Se oli rakkautta
Anoppi kuoli 86-vuotiaana. Hän oli aina lapsistaan huolissaan, aina kun lähdettiin autolla jonnekin kaupungin ulkopuolelle, hän pelkäsi että ajetaan hirvikolari. Viimeisiä asioita joita sanoi nuorimmalle pojalleen kuolinvuoteellaan oli, että kaatakaa nyt ne isot männyt teidän talon vierestä ettei ne kaadu talon päälle...ja hän oli jo saattohoidossa.
Mulla huvitti kun mummo oli huolissaan jo eläkkeellä olevista lapsistaan.(Joilla oli asiat hyvin) Äiti on äiti vielä ysikymppisenäkin.
Kyllä lapsistaan välittävä ihminen toivoo koko loppuikänsä sitä, että lapset ovat onnellisia ja menestyvät. Tai että he selviävät vaikeuksista, jos heillä sellaisia on. On aivan luonnollista olla huolissaan lapsistaan, kunhan huolehtiminen ei mene liian pitkälle ja muutu aikuisten lasten komenteluksi tai moittimiseksi. Lapset pitää yrittää opettaa olemaan itsenäisiä, mutta samalla pitää pitää huolta siitä, että lapset osaavat ja haluavat pyytää apua tai neuvoja, jos tarvetta on.
Lapseni ovat +-50 v. Ovat aina ajatuksissani ja olen huolissani, jos heillä on ongelmia. Lapsenlapset vielä tuplaavat huolet, heillä ei saisi olla mitään mielipahaa, vaikka niihin heidän pitää oppia suhtautumaan.
Syitä huoleen voi olla silloinkin kun lapsi on aikuinen.
Minun äiti on aina ollut hätäilijä ja hän on vieläkin välillä sellainen ja huolissaan. Auttaminen on molemmilla vanhemmillani niin verissä, että he ovat aina auttaneet aikuisiakin lapsiaan ja lastenlapsiaan. Niin teen minäkin, vaikka omakin jälkikasvu on jo aikuistunut. Mutta kun on vaikka sairautta tai työttömyyttä ollut, niin olen kyllä auttanut.
Lapsista huolehtiminen jatkuu läpi elämän ja siihen tulee vielä huolissaan olo lapsenlapsista.
On turhasta huolehtivia vanhempia, jotka aivan liikaa pelkäävät kaikkea aikuistuneisiin lapsiinsa liittyen. Sitten on vanhempia, jotka ovat todellakin syystä huolissaan ja joiden apu ja tuki on korvaamatonta jälkikasvulle. Ja sitten on niitä lapsia, jotka eivät tätä käsitä eivätkä arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin vanhemmat rakastavat ja huolehtivat läpi elämän. Toiset vanhemmat lopettavat siihen kun lapsi täyttää 18.
Enpä ole ennen tällaisista vanhemmista kuullut 🙄
Vai et. Minä olin yli 60-v, kun äitini ihmetteli, miten minulla oli niin vähän vaatetta. Hän kehotti minua pukeutumaan lämpimämmin, etten vilustu. Se oli rakkautta
64-vuotias pikkusiskoni asuu 89-vuotiaan äitimme naapurissa ja joutuu muistuttamaan mummoa että ota sateenvarjo mukaan ja pane pipo päähän.
Aina sitä miettii onko lapsilla kaikki hyvin vaikka ovat aikuisia, ei se lopu täysi-ikäisyyteen.