Miksi kehitysvammaisenkaan pitäisi käydä ILMAISEKSI töissä
Kommentit (44)
Monelle näyttää tulleen yllätyksenä, millä tavalla työssäkäyvien kehitysvammaisten palkat on Suomessa hoidettu.
Jos se olisi samalla viivalla kuin vammattomat niin ei se saisi töitä mistään.
Koska kulttuurissamme TYÖ on se joka ehjää, korjaa ja vapauttaa.
Ennen mielisairaalatkin perustettiin monesti syrjemmälle ja niissä oli navetat, pellot ja muut työtäylläpitävät toiminnot.
Mielisairaat työskentelivät näissä laitoksissa tuottaen ns. kommuunille toimeentulon. Samalla työ toi heille mielenterveyttä.
Kehitysvammaiset saavat olla tyytyväisiä, kun joku edes ottaa heidät "palkattomiin" töihin. Tämän somekohun jälkeen aika harva enää uskaltaa kehitysvammaista palkata.
Jos henkilöä on pidetty samassa paikassa 19 vuotta niin ei ole voinut olla mikään kädestä pidettävä vaan kyennyt suoriutumaan omin voimin jostain, josta jollekulle toiselle maksetaan palkkaa. Vähintään yhtä sairas kuvio kuin nuo työttömien 9e/päivä "työsuhteet".
Kyllä kehitysvammaisille ihan kunnon palkkaa maksetaan jos on tullut valituksi töihin normaalin hakuprosessin kautta.
Paikkakunnallani on kehitysvammainen hampparibaarissa töissä. Ollut yli 15 vuotta. Tyhjentää pöydät, kun joku jättää tarjottimen viemättä. Pyyhkii kaikki pöydät ja pitää lattian puhtaana päivän mittaa. En ole tohtinut kysyä häneltä mitä korvausta saa. Ei ota itse itään kontaktia asiakkaisiin. Aikas tympääntyneen näköisenä suorittaa tehtäviään.
Mutta joo, ehkä hän kukoistaa sisäisesti ja on iloinen työpaikastaan ja saamastaan korvauksesta.
Jos häntä ei olisi, jonkunhan pitäisi homma tehdä.
Ehkä uusi kauppiaspari ajatteli palkkaavansa työntekijän, joka pystyy tekemään monipuolisempia ja erilaisia ja vaihtelevia työtehtäviä. Edelliselle kauppiaallehan ko. henkilö oli täysin ilmaista työvoimaa, joten jo tästäkään syystä tapausta ei pitäisi glorifioida.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on monikerroksinen asia. Tunnen vammaisia, jotka ovat ihan ns. normaaleissa työpaikoissa oikeissa töissä, mutta jollain vammaisstatuksella. Eli oikeaa palkkaa he eivät saa.
Useimmille se töissä käyminen on suuri ilonaihe, sisällöntuottaja elämään, jopa ylpeys.
Sitten on niitä, jotka ymmärtävät, että heitä tavallaan hyväksikäytetään. Ovat sellaisissa työpaikoissa, että joku siihen työhön olisi palkattava, ja ilman heidän työpanostaan ja ehkäpä oikealla palkalla.
Tähän pitäisi löytyä jonkinlainen keskitie. Oikeasta työstä oikeaa palkkaa, vaikka vähemmillä tunneilla. Jos henkilön töissäkäynti on vain päivien täyttämistä ja terapiaa, niin sitten voitaisiin katsoa, että jospa vammaistuki kulukorvauksen kanssa yhdistettynä olisi riittävä korvaus.
Kaiken pitää kuitenkin perustua vapaaehtoisuuteen. Myös ns. normaalien ihmisten keskuudessa. Hirveetä katsoa niitä pitkäaikaistyöttömiä, jo
Ratkaisu voisi olla harjoittelijan palkka (80% tai mikä alalla onkaan). Jos pystyy työskentelemään, kuten muutkin, silloin tietenkin normaali palkka.
Vierailija kirjoitti:
Monelle näyttää tulleen yllätyksenä, millä tavalla työssäkäyvien kehitysvammaisten palkat on Suomessa hoidettu.
Tapa ei kuulu oikeusvaltioon, joten tietenkin se yllättää. Itsekin järkytyin, kun kuulin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Jos se olisi samalla viivalla kuin vammattomat niin ei se saisi töitä mistään.
Voisihan työnantajalle maksaa palkkatukea tms.
Vierailija kirjoitti:
Koska kulttuurissamme TYÖ on se joka ehjää, korjaa ja vapauttaa.
Ennen mielisairaalatkin perustettiin monesti syrjemmälle ja niissä oli navetat, pellot ja muut työtäylläpitävät toiminnot.
Mielisairaat työskentelivät näissä laitoksissa tuottaen ns. kommuunille toimeentulon. Samalla työ toi heille mielenterveyttä.
Tuo ei koske mitä tahansa työtä. Työntekijän pitää kokea työ jollain lailla merkitykselliseksi ja mielekkääksi, jotta sillä olisi positiivisia vaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Punaruskeassa maailmassa me kaikki tehdään töitä ilmaiseksi, emme omista mitään ja olemme vihaisia.
Tarkoitit varmaan kokoomuslaista maailmaa.
Poikani on kehitysvammainen, eläkkeellä mutta käy työtoiminnassa pari kertaa viikossa, on siitä vähästä mitä kuukaudessa saa todella ylpeä. Ei oikein muuten varmaan kukaan ottaisi töihin, vaikka on ammattikoulutuksen käynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kulttuurissamme TYÖ on se joka ehjää, korjaa ja vapauttaa.
Ennen mielisairaalatkin perustettiin monesti syrjemmälle ja niissä oli navetat, pellot ja muut työtäylläpitävät toiminnot.
Mielisairaat työskentelivät näissä laitoksissa tuottaen ns. kommuunille toimeentulon. Samalla työ toi heille mielenterveyttä.
Tuo ei koske mitä tahansa työtä. Työntekijän pitää kokea työ jollain lailla merkitykselliseksi ja mielekkääksi, jotta sillä olisi positiivisia vaikutuksia.
Alunperin kommentti on selvästi kirjoitettu kyynisellä satiirilla.
Ennenvanhaan TYÖN katsottiin auttavan asiaan kuin asiaan. Mielisairaat vietiin korpiin ja pantiin töihin, olivat poissa silmistä ja korjaantuivat töissä. Toki jotkut eivät korjaantuneet, eivät pystyneet palaamaan takaisin oikeisiin töihin ja viettivät loppuikänsä näissä laitoksissa töitä tehden. Mielisairaaloilla oli jopa omat hautausmaat, jonne nämä ikuiseen työhön tuomitut viimein saatettiin. Vain seinähulluja, luit oikein, seinään kytkettyjä, täysin mielensä menettäneitä ei laitettu töihin.
Vierailija kirjoitti:
Poikani on kehitysvammainen, eläkkeellä mutta käy työtoiminnassa pari kertaa viikossa, on siitä vähästä mitä kuukaudessa saa todella ylpeä. Ei oikein muuten varmaan kukaan ottaisi töihin, vaikka on ammattikoulutuksen käynyt
Mitä mieltä olet itse kehitysvammaisen vanhempana tuosta? Eikö tunnu hyväksikäytöltä?
Kertoo paljon kehitysvammaisen työntekijän hyödyllisyydestä kun potkitaan pois vaikka työskentelee lähes ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kertoo paljon kehitysvammaisen työntekijän hyödyllisyydestä kun potkitaan pois vaikka työskentelee lähes ilmaiseksi.
Kertoo paljon K-kauppiaan arvomaailmasta, kun potkii kehitysvammaisen pois edes keskustelematta henkilön itsensä kanssa.
Tämä on monikerroksinen asia. Tunnen vammaisia, jotka ovat ihan ns. normaaleissa työpaikoissa oikeissa töissä, mutta jollain vammaisstatuksella. Eli oikeaa palkkaa he eivät saa.
Useimmille se töissä käyminen on suuri ilonaihe, sisällöntuottaja elämään, jopa ylpeys.
Sitten on niitä, jotka ymmärtävät, että heitä tavallaan hyväksikäytetään. Ovat sellaisissa työpaikoissa, että joku siihen työhön olisi palkattava, ja ilman heidän työpanostaan ja ehkäpä oikealla palkalla.
Tähän pitäisi löytyä jonkinlainen keskitie. Oikeasta työstä oikeaa palkkaa, vaikka vähemmillä tunneilla. Jos henkilön töissäkäynti on vain päivien täyttämistä ja terapiaa, niin sitten voitaisiin katsoa, että jospa vammaistuki kulukorvauksen kanssa yhdistettynä olisi riittävä korvaus.
Kaiken pitää kuitenkin perustua vapaaehtoisuuteen. Myös ns. normaalien ihmisten keskuudessa. Hirveetä katsoa niitä pitkäaikaistyöttömiä, joita on pistetty pakolla mm. hyllyttäjiksi 9 € /pv korvauksella.