Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaverin äidin käytös
02.09.2025 |
Otimme lapsen kaverin mukaan reissuun ja mökille yhtenä kesän viikonloppuna. Maksoimme kaiken, huvitukset, herkut ja ruoat. Lapsi jätti yhteen ravintolaan lakkinsa vahingossa. Kun tulimme kotiin, äiti ensin kiitti minua ja miestä, mutta palasi heti ja alkoi tingata, missä lakki on. Totesin, etten osaa sanoa, mutta tarkistamme tietysti paikat kun käymme seuraavan kerran.
Näimme muutaman päivän päästä ja äiti aloitti juttelun sanomalla, että lapsi oli viimeksi nähnyt lakin mieheni kädessä. Heitin siihen, että hyvä kun syyllinen on nyt löydetty ja kannustin äitiä soittamaan paikkaan, jossa se viimeksi nähtiin. Se ei häntä kiinnostanut, kun ei kuitenkaan löydy.
Lopulta mieheni soitti, lakki löytyi ja mies haki sen. Laitoin viestiä, että nyt lapsi voi hakea (tiettynä iltana heti haun jälkeen) sen meiltä. Vastaus oli peukkuja - ja lakki on yhä meillä.
Lapset ovat kutosella ja itselle ei tullut mieleenkään, että olisimme vastuussa lapsen tavaroista. Tuli jopa tunne, että meiltä kalasteltiin maksua lakista tai muuten vaan kiusattiin. Ylireagoinko?
Pakkasin lähtiessä tuon lapsen tavarat, kysyin lakista ja hän sanoi ettei tiennyt missä oli. Jos olisin jättänyt pakkaamatta, niin paljon muutakin olisi jäänyt. Mitä mieltä olette? Miten toimisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
- Lapseni känny meni rikki kun oli kaverin kädessä.
Väitän: Tahalleen ssbotointi. Tuedän jopa miten. En toki halunnut sekoittaa lapsen päätä ilman todisteita ja sanoin vaan, että älä anna sitä kenenkään toisen käteen.Eräs takin katoaminen myös. Järjestetty.
Mihin perustan väitteet:
Siihen että olemme olleet törkeän gang stalkingin kohde vuosikymmeniä. Tehty paljon paljon pahempiakin ja oudompiskin järjestelyjä kun edellämainitut.
Iijan sama, vaikka joku takin tahalleen hävittäminen vaikja oma lapsi myös paikalle vaikuttaisi naurettavalle väitteelle. Siksi en sellaista edes ääneen väitä kenellekään. En edes lapselle. Sanon vaan, että pidä paremmin huolta tavaroista.
Tiedän että jokainen joka tietää kyseisestä gang stalkingista jotain, tajuaa että hyvinkin saatan olla oikeassa, jopa takin osalta. T
Luulen, että voisi olla hyvä ajatus keskustella näistä ajatuksistasi ja huolistasi terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"On. Esim. se etten ole ollut kotona vaan lapset ovat olleet meillä keskenään. Tai olen ollut kyllä kotona, mutta etätöissä ja palavereissa. Kaikki eivät ole työttöminä kotona palauttelemassa kavereiden omaisuutta heille. Enkä usko, että kassi käy edes mielessä lapsilla. Ko. Äiti voisi tulla sen itse hakemaan, jos on niin tärkeä."
Olisiko oikeasti liian vaikeaa antaa sitä kassia omalle lapsellesi ja sanoa, että anna tämä koulussa huomenna Matille? Minusta on sairasta olettaa, että lapsesi kaveri siellä teidän täpötäydessä eteisessänne ryhtyy tonkimaan kaapeista, missä on kangaskassi.
Kaikki eivät ole työttöminä kotona, mutta ainakin minä kykenen etäpalaverin aikana vanhanaikaisesti puhelimella viestittämään lapselleni, että hei, muistuta Mattia, että ottaa sen heidän kassin lipaston päältä matkaansa. Ai niin, teillä ei ole lapsilla puhelimia eikä ruutuaikaa, heihin ei saa yhteyttä ja siksi oletat, että vain
Niin tai tämä kassimutsi voisi sanoa tai laittaa viestiä omalle lapselleen, että muista tuoda se kassi mukanasi, kun lapsi menee sinne missä kassi on.
Kyllä omien lastenkin kanssa sai huomata, miten törppöjä vanhempia on. Vaadittiin muilta omien lastensa kaiken maailman passaamista, kuskaamista ja vaikka mitä. Yksi äitikin laittoi kerran röyhkeästi oman lapsensa meille hoitoon koko päiväksi. Olin kotiäitinä tuolloin, niin hänen mielestään heidän lapsen hoito kuului minulle, kun hän oli töissä. Olimme suunnitelleet ihan muuta. Ja juuri tuota, että kun palvellu jonkun lasta, niin sitten syytetään esimerkiksi tuon lapsen kadonneesta tavarasta. Tämmöiset kaveruudet vihelsin kyllä aina äkkiä poikki.
Meillä oli kerran lasten juhlat. Olivat jotain 12 v silloin. Joku oli ottanut vahingossa jonkun toisen kengät jalkaansa ja jätti siihen samanlaiset pienemmät kengät, jotka eivät mahtuneet suurempien kenkien omistajalle. Tämän äiti soitti minulle useampia kertoja ja vaati kenkiä takaisin. Mistä me olisimme tietäneet, kuka kengät oli ottanut. Oli outo juttu.
Vierailija kirjoitti:
No ette ota enää mukaan? Viestiä äidille että näitte vaivaa jotta lakki löytyisi ja nyt ei näytä kiinnostavan.
Nythän lakki on löytynyt, joten mitä enää hermoilemaan. Luottaa, ettei se katoa enää ap:n luona. Ja kyllä, 6. luokkalaisista pitää pitää huolta, ei voi jättää ilman valvontaa, haloo sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ette ota enää mukaan? Viestiä äidille että näitte vaivaa jotta lakki löytyisi ja nyt ei näytä kiinnostavan.
Nythän lakki on löytynyt, joten mitä enää hermoilemaan. Luottaa, ettei se katoa enää ap:n luona. Ja kyllä, 6. luokkalaisista pitää pitää huolta, ei voi jättää ilman valvontaa, haloo sentään.
Kyllähän selkeästi oli lapsista pidetty hyvää huolta. Kysymys oli siitä, että se kaikki mukava dissattiin ja sen sijaan syyteltiin aikuisia oman (tarpeeksi vanhan) lapsen huolimattomuudesta. Ihme negatiivista käytöstä, mitä lienee taustalla.
Ei tässä lakista ole kyse vaan jostain muusta. Jokin reissussa kaivelee, esim etteivät pysty syystä tai toisesta itse järjestämään samanlaista, tai sitten jokin muu asia, jota ap ei itse hoksaa, eikä me voida sitä arvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisillä on kohta leirikoulu. Ei meillä ainakaan sinne leirikouluun ole lähdössä jokaiselle jotain henkilökohtaista palvelijaa ja tavaroiden huolehtijaa. Neljä valvojaa opettajan lisäksi. Kyllä siinä on oletus, että jokainen huolehtii omat tavaransa.
Omalleni sanoin, että ei ota mukaan mitään minkä häviäminen harmittaa. Siellä on kaikki luokan tytöt samassa huoneessa ja on lähinnä ihme, jos tavaroita ei häviä tai mene sekaisin, väärään laukkuun tai jotain sellaista. Omani on kyllä sinällään ihan huolellinen, mutta veikkaan noin isossa tyttöporukassa olevan sen verran menoa ja meininkiä, että mitä vaan voi olettaa. Meidä eteisessä roikkuu jatkuvasti eri kavereiden takkeja, hattuja ja huppareita.
Olen tehnyt tuon. Lapsen kaverin tavaroita unohtui meille tämän tästä, huolehdin, että sai ne takaisin. Sitten meidän pojan liigapipo unohtui kaverille, sitä ei millään saanut sieltä takaisin ja niin minä päätin, että ei ole minun tehtäväni huolehtia kaverin tavaroista. Meillä on jäänyt 3 puhelinta, 2 repullista kirjoja ja 2 takkia, joita en todellakaan ole palauttanut, koska "kyllähän tuossa iässä itse huolehditaan tavaroista".